Dracaenan vastaus on tarpeeksi lähellä. Tuohon aikaan sanomalehdet (ja muut painotuotteet) ladottiin useimmiten fraktuuralla. Venykekirjoitus vaati kuitenkin erikoismerkkejä, joita varten painojen piti hankkia antiikvakirjasimia ja niin antiikva (eli se tyyli millä useimmiten esim. kirjat on nykyään ladottu) yleistyi aikanaan painotuotteissa Suomessa. Muutos oli kuitenkin hidas kuten tästä Tapio-lehdestä, joka on julkaistu 18.07.1863, voi päätellä. Siinä pääsee myös ihailemaan venykekirjoitusta.