Helppo kysymys vissiin kun oikeita vastauksia satelee ?
Irlannissa oli hyvin samantyyppinen torpparijärjestelmä kuin meilläkin noihin aikoihin. Kun maata oli käytössä vähän, aika kortilla ja perhekoot suuria ja väestö köyhää, viljeltiin sitä mistä saatiin paras hyötysuhde: perunaa. Iso osa viljelysalasta oli ollut 1500-luvulta asti perunan peitossa, voidaan puhua lähes monokulttuurista. Nykyään, kun vuoroviljelystä tiedetään enemmän, tiedetään myös miten vaarallista tällainen yhden lajikkeen jatkuva viljely on. Kun perunarutto iski, etenkin köyhimpien toimeentulo romahti. Perunarutto on vieläpä sellainen pentele, että se säilyy maaperässä useita vuosia. Eli: kun tulevina vuosina istutettiin perunaa ruton saastuttamaan maahan, sekin saastui. Siemenperunoiksi taas haalittiin kaikki, mitä saatiin rutolta pelastettua, mikä ei yhtään auttanut tilannetta.
Samaan aikaan irlantilaista viljaa vietiin ulkomaille. Tästä on erilaisia arvioita, mutta ilmeisesti edes kotoperäisen viljan jättäminen omaan käyttöön ei olisi riittänyt estämään nälänhätää. Britannian hallitus puuttui jossain vaiheessa tilanteeseen ja alkoi tuoda ruoka-apua.
Nälkään ja aliravitsemuksen seurauksena tulleisiin tauteihin kuoli n. miljoona irlantilaista. Pari miljoonaa lähti siirtolaisina Britanniaan, Amerikkaan, Australiaan jne. Suurin osa ei koskaan palannut kotimaahansa, mutta monet avustivat perhettään ja yhteisöään uudesta kotimaastaan käsin. Muuttoliike teki irlantilaisille erityisen kipeää siksi, että lähtijät olivat enimmäkseen nuoria, jotka lähtivät rakentamaan jotain muuta yhteiskuntaa kuin omaansa. Tämä kaikki ei myöskään vähentänyt brittejä kohtaan - varmaan aiheellisestikin - tunnettua katkeruutta.
@Ereine keksiköön seuraavan kysymyksen.