Vastaus on sinänsä täysin oikea, mutta nimi puuttuu yhä. Niinpä jaamme runoilijamme (8.12.65 eKr. - 27.11.8 eKr.) tuotannosta yhden säkeistön lisää. Ei satiireja, ei epodeja, ei vuosisataislaulua (
Carmen saeculare) vaan lisää oodeja:
Oodit I,22,1-4:
Integer vitae scelerisque purus
non eget Mauris iaculis nec arcu
nec venenatis gravida sagittis,
Fusce, pharetra.
Elämältä ehjä, rikoksista puhdas
ei kaipaa keihäitä maurien tai jousta,
ei myrkkynuolista painavaa myöskään,
oi Fuscus, viintä.
Tätä ja toista säkeistöä on käytetty pitkään (ainakin 1700-luvulta lähtien, jos tässä yhteydessä nyt voi sanoa "pitkään" vajaan kolmensadan vuoden hujauksesta) hautajaislauluna, vaikka kyseessä on varsin lemmekäs luritus, mikä käy ilmi runon loppupuolella. Tavujensa määrän puolesta sopii laulettavaksi myös mm. virren nro 484 (
Totuuden Henki) sävelellä, jos huvittaa.
P.S. Runoilijamme ystäväpiiriin kuului myös muuan keisari Augustuksen äveriäs ystävä, Gaius Clinius Maecenas, joka lahjoitti hänelle (siis runoilijalle, ei Augustukselle) jopa kokonaisen maatilan ja muutenkin elätti häntä. Eipä ihme, että tämän muidenkin runoilijoiden suosijan nimestä (
Maecenas) on sittemmin moniin kieliin, viimein myös suomeen, tullut sana
mesenaatti. Oi autuaita aikoja, kun Rooma oli suuri ja koko Gallia oli ja pysyi valloitettuna.
P.P.S.S. Tämä voi olla ratkaisevan helpottava vihje: runoilijamme on Polle Konikauluksen kaima. Siis jos ajattelemme Pollen alkuperäistä englanninkielistä etunimeä. Anglosaksisissa maissahan on tapana puhutella roomalaisia (ja kreikkalaisia) kirjailijoita kotoisasti englantilaistetulla nimellä: Virgil, Ovid, Catull, Caesar [jaa, sehän on sama], Terence, Livy -- mutta kuka puuttuu joukosta?