Isil käy jo niin lähellä kauheaa totuutta, että on paikallaan päättää tämän erän menevän hänelle.
Ahdistusvaroitus, erityisesti lapsen hankkineille!
Viktoriaanisen ajan Englannissa ei ollut luotettavia ehkäisymenetelmiä, eikä laillista ja turvallista aborttia. Sosiaalihuoltokaan ei ollut kehittynyt ja pienen lapsen yksinhuoltajaäidit olivat pakkoraossa; raha ei riittänyt lapsesta huolehtimiseen, varsinkaan jos työnantaja ei moraalisista syistä suvainnut aviotonta lasta työntekijällään. Lapsesta oli luovuttava ainakin väliaikaisesti, mutta kenelle hänet voisi antaa? Sukulaiset eivät halunneet skandaalia niskoilleen. Julisteissa ja lehti-ilmoituksissa yksittäiset naiset lupasivat pitää lapsesta hyvää huolta pientä maksua vastaan ja usein niin kävikin, paitsi jos lapsi myytiin saman tien eteenpäin. Toisinaan taas lapsi luovutettiin henkilölle, jonka ammatti tunnettiin käsitteellä baby farming. Hän oli kiinnostunut vain rahasta ja lapsen kasvattaminen olisi tiennyt sen menoa, joten käytännöllisintä hänen kannaltaan oli tappaa lapsi. Juomatta ja ruoatta laudanumlääkityksellä se kävi suhteellisen nopeasti, mutta joillekin se oli silti liian hidas menetelmä. En nyt tässä avaa suorasukaisempia surmaamistapoja, mutta poikkeuksellisen raakoja ne eivät olleet. Näiden sarjamurhaajien motiivina oli rahan ansaitseminen eikä kärsimyksen tuottaminen uhreille.
Lehti-ilmoitukseen vastaaminen toi epätoivoisen äidin tekemisiin hyvin miellyttävästi käyttäytyvän ja äitimäisen henkilön kanssa. Tämä kohteli mukana ollutta lasta hellästi ja vakuutti pitävänsä hänestä hyvää huolta. Hieman kummastusta herätti se, että viikottainen maksu ei kelvannut, vaan koko maksusuoritus täytyi antaa kerralla. Kun äiti kysyi kirjeitse lapsensa vointia, sai hän pian vastauksen, jossa vakuutettiin kaiken olevan kunnossa. Sen jälkeen kirjeisiin ei vastattu, eikä palvelun tarjoajaan saatu yhteyttä. Hän oli jo muuttanut toiseen paikkaan ja vaihtanut salanimeä. Jos maa alkoi liikaa polttaa jalkojen alla, Dyers saattoi teeskennellä mielisairauden oireita ja päästä joksikin aikaa lepäilemään mielisairaalaan. Sitten hän jatkoi liiketoimintaansa, joka lopulta ansaitsi hänelle silmukan kaulaan. Muut kollegat eivät olleet yhtä "toimeliaita", mutta murhaajia heistä oli joka ikinen.