Toinen koneemme on nimeltään Viivi ja äitini on tämän nimen kaikessa viisaudessaan keksinyt. Yleensä kuitenkin kutsun Viiviä vain koneeksi. Koneillamme on kuitenkin hyvin vahvat persoonallisuudet. He ovat temppuilevia pikkulapsia, jotka aina keksivät jotain vanhempien kiusaksi. Joskus he kuitenkin käyttäytyvät ihan siivosti, mutta sitä tapahtuu harvoin. Koneidemme lempitemppu on nettiyhteyden katkaiseminen kesken kaiken ja se aiheuttaa pienoista närää. He myöskin tekevät temppunsa aina huonoimmalla mahdollisella hetkellä. Kuitenkaan en voisi elää täysipainoista elämää ilman lapsiamme, joten yritän vain kestää heidän oikkuilunsa.
Tietokoneen kahdeksan miljoonaa nimeä
- Keskustelun aloittaja Tik
- Aloitettu
Minulla on taipumusta nimetä koneita. Siis mitä tahansa koneita, ei ainoastaan tietokoneita. Autoni on Mussukka (vaikka peräluukussa lukeekin Rapanhapakko erään Narnioiden sivuhenkilön mukaan) ja jokakesäisten leirieni leirialueen kalustoon jo pitempään kuulunut moottorivene sai tänä kesäni päässäni nimen Prutkula.
Luulen, että nimeäisin samalla tavalla minkä tahansa työkalun. Lukiossa minulla olikin lyijytäytekynä nimeltä Sinappi. (Se oli sinapinvärinen.) Nimiä tulee annettua, kun muodostaa jonkinlaisen henkilökohtaisen suhteen koneeseen. Yleensä se tapahtuu, kun kone ei toimi ihan moitteettomasti. Eihän täydellisesti toimivaa laitetta tule samalla tavalla ajateltua. Lyijytäyttekynän kohdalla huono toimivuus oli lähinnä hukassa olemista, eihän kynässä ole merkittävästi osia, jotka voisivat mennä epäkuntoon (ellei se siittenhajoa tykkänään).
Vanhalla pöytäkoneellani, joka raksutteli hitaasti mutta varmasti ja jonka näyttö salaperäisesti muuttui keltaiseksi silloin tällöin, oli jokin nimi, jota en enää muista. Tunsin sitä kohtaan satunnaista lämpöä, koska se totteli minua paremmin kuin muita (tunsin sen temput ja se oli ekä tietokoneeni) mutta enimmäkseen se vain ärsytti. Luultavasti onkin ihan hyvä, että olen unohtanut sen nimen, koska se tusnin oli kovin imarteleva. Prutkula ja Mussukka sen sijaan herättävät minussa enemmän kiintymystä. Molemmat saattaisivat jättää minut matkan varrelle, mutta eivät jätä, joten kiittelen niitä, joskus jopa ääneen, joka matkan jälkeen.
Pikku iBookini sen sijaan ei ole ollut tarpeeksi epävarma ja oikutteleva, jotta olisin päätynyt puhumaan siitä tai sille. Siispä ei nimeä. Ensimmäisinä järkyttyneen hämmästyksen päivinä kun olin vielä euforian vallassa siitä, että minulla oli toimiva kone, kutsuin sitä kullaksi tai mun kullaksi, mutta se oli (ja on) vain kulta, ei Kulta.
Ja kulta on ehdottomasti se. Tunnen samanlaista raivoa ihmisiä kohtaan jotka kutsuvat tietokoneitaan tai autojaan häneksi kuin niitä ihmisiä kohtaan, jotka hänittelevät lemmikkieläimiä.
Luulen, että nimeäisin samalla tavalla minkä tahansa työkalun. Lukiossa minulla olikin lyijytäytekynä nimeltä Sinappi. (Se oli sinapinvärinen.) Nimiä tulee annettua, kun muodostaa jonkinlaisen henkilökohtaisen suhteen koneeseen. Yleensä se tapahtuu, kun kone ei toimi ihan moitteettomasti. Eihän täydellisesti toimivaa laitetta tule samalla tavalla ajateltua. Lyijytäyttekynän kohdalla huono toimivuus oli lähinnä hukassa olemista, eihän kynässä ole merkittävästi osia, jotka voisivat mennä epäkuntoon (ellei se siittenhajoa tykkänään).
Vanhalla pöytäkoneellani, joka raksutteli hitaasti mutta varmasti ja jonka näyttö salaperäisesti muuttui keltaiseksi silloin tällöin, oli jokin nimi, jota en enää muista. Tunsin sitä kohtaan satunnaista lämpöä, koska se totteli minua paremmin kuin muita (tunsin sen temput ja se oli ekä tietokoneeni) mutta enimmäkseen se vain ärsytti. Luultavasti onkin ihan hyvä, että olen unohtanut sen nimen, koska se tusnin oli kovin imarteleva. Prutkula ja Mussukka sen sijaan herättävät minussa enemmän kiintymystä. Molemmat saattaisivat jättää minut matkan varrelle, mutta eivät jätä, joten kiittelen niitä, joskus jopa ääneen, joka matkan jälkeen.
Pikku iBookini sen sijaan ei ole ollut tarpeeksi epävarma ja oikutteleva, jotta olisin päätynyt puhumaan siitä tai sille. Siispä ei nimeä. Ensimmäisinä järkyttyneen hämmästyksen päivinä kun olin vielä euforian vallassa siitä, että minulla oli toimiva kone, kutsuin sitä kullaksi tai mun kullaksi, mutta se oli (ja on) vain kulta, ei Kulta.
Ja kulta on ehdottomasti se. Tunnen samanlaista raivoa ihmisiä kohtaan jotka kutsuvat tietokoneitaan tai autojaan häneksi kuin niitä ihmisiä kohtaan, jotka hänittelevät lemmikkieläimiä.
Ringlad
Kontulainen
Kutsun tietokonettani mussukaksi. Tämä on laajasti käyttämäni hellittelynimi, jota koneen lisäksi käytän koirastamme ja Mussukastani (hänelle varattakoon iso alkukirjain yksinoikeudella).
Oi sitä jälleennäkemisen riemua, kun pitemmän erossaolon ja muiden koneiden seurassa vietettyjen turhauttavien hetkien jälkeen pääsen käynnistämään oman rakkaan koneenmöhkäleeni. Sen asetukset on räätälöity juuri minua varten ja sen syövereistä löytyy iso arkisto kaikkea tarpeellista: musiikkia, animea, hymiöitä, kuvia, koulutehtäviä, vanhoja keskusteluja, linkkejä (no ne hukkasin konetta rukatessani, nyh)... Se on minun tietopankkini, viihdekeskukseni ja reitti maailmaan. Se voi joskus kiukutella ja olla hankala, mutta useimmiten sen lähellä on hyvä ja turvallinen olla. Ilman en tulisi toimeen. Siksi se on minun mussukkani.
Tietokone on se, ovathan puhekielessä useimmiten ihmisetkin se. Joskus sille tulee puhuttuakin, useimmiten negatiivista palautetta antaessa tai jälleennäkemisen herättämällä hellyydellä. Tietokone on taisteluparini, ilman sitä olen rampa.
Oi sitä jälleennäkemisen riemua, kun pitemmän erossaolon ja muiden koneiden seurassa vietettyjen turhauttavien hetkien jälkeen pääsen käynnistämään oman rakkaan koneenmöhkäleeni. Sen asetukset on räätälöity juuri minua varten ja sen syövereistä löytyy iso arkisto kaikkea tarpeellista: musiikkia, animea, hymiöitä, kuvia, koulutehtäviä, vanhoja keskusteluja, linkkejä (no ne hukkasin konetta rukatessani, nyh)... Se on minun tietopankkini, viihdekeskukseni ja reitti maailmaan. Se voi joskus kiukutella ja olla hankala, mutta useimmiten sen lähellä on hyvä ja turvallinen olla. Ilman en tulisi toimeen. Siksi se on minun mussukkani.
Tietokone on se, ovathan puhekielessä useimmiten ihmisetkin se. Joskus sille tulee puhuttuakin, useimmiten negatiivista palautetta antaessa tai jälleennäkemisen herättämällä hellyydellä. Tietokone on taisteluparini, ilman sitä olen rampa.
Idril Celebrindal
Hobitti
Minun mäkkini on wilhelmina. Nimi piti antaa, kun hommattiin tälle kiinteää ip-osoitetta. Koen omppuni naiselliseksi ja itsevarmaksi, joten wilhelmina sopi hyvin hänelle. Suurimman osan ajasta wilhelmina on se, mutta välillä sorrun sanomaan sitä häneksi, varsinkin silloin kun hän suostuu käyttäytymään nätisti.
Wilhelmina on pehmolelujeni lisäksi ainoa omistamani esine, jolla on oma nimi. Klara ja Rufus ovat my Littlest PetShop figuurini, jotka pitävät nuotit paikollan nuottitelineellä. Klara on pieni söpö lammas ja Rufus jokin lyttykuononinen ruskeasilmäinen koira. Pehmolelujani ovat Lambi-herra (tarvinneeko selittää), Masa (laulava hiiri) ja mörri, karvainen haisulin näköinen.
Seuraavan Apple-laitteeni nimeksi tulee Adalmiina
Wilhelmina on pehmolelujeni lisäksi ainoa omistamani esine, jolla on oma nimi. Klara ja Rufus ovat my Littlest PetShop figuurini, jotka pitävät nuotit paikollan nuottitelineellä. Klara on pieni söpö lammas ja Rufus jokin lyttykuononinen ruskeasilmäinen koira. Pehmolelujani ovat Lambi-herra (tarvinneeko selittää), Masa (laulava hiiri) ja mörri, karvainen haisulin näköinen.
Seuraavan Apple-laitteeni nimeksi tulee Adalmiina
Dracaena
Raseena
Minä annan nimiä melkein kaikelle, paitsi en tietokoneelle. Johtuisiko siitä, ettei meidän koneemme ole minun. Olen kuitenkin tottunut kutsumaan sitä niillä kaikkein rumimmilla kirosanoilla, vain koska se on hidas ja monta kymmentä muuta negatiivista asiaa.
JOS se olisi toimiva, se vaihtuisi ehkä taustakuvan mukana. Tai sitten keksisin vakituisen nimen, jota en nyt jaksa ruveta miettimään.
JOS se olisi toimiva, se vaihtuisi ehkä taustakuvan mukana. Tai sitten keksisin vakituisen nimen, jota en nyt jaksa ruveta miettimään.
Pepui
Hobitti
Hei kivaa, vihdoin voin kertoa toverini koneen nimen lyhyen tarinan.
Koneeni nimi on Muikku-Werner. Sen se on saanut eräältä germanisti-kielitieteilijältä nimeltään Pirkko Muikku-Werner. Nimi herätti suurta hilpeyttä erään aika pitkän artikkelihaku-kirjastosession aikana, ja oikeastaan koko seuraavan viikon kun luin kyseisen kirjoittajan artikkelia. Juuri noihin aikoihin minun piti liittää koneeni yliopiston verkkoon, ja siihen piti sitten keksiä nimi, joten tämä lennokas kaksoissukunimi sai uuden käyttötarkoituksen.
Myöhemmin, kun vaihdoin käyttöjärjestelmän linuxiin tuli nimestä ihan virallinen root-nimi koneelle.
Joskus kone on vain Verneri, toisinaan Muikku. Meillä on varsin tiivis suhde, varsinkin nyt kun poikaystäväni vaihtoi "lasten linuxin" ubuntun tämmöiseen nörtimpään versioon, tuntuu koneeni välillä teini-ikäiseltä (teen niinkuin sanot mutta itse valitsemallani tyylillä).
Koneeni nimi on Muikku-Werner. Sen se on saanut eräältä germanisti-kielitieteilijältä nimeltään Pirkko Muikku-Werner. Nimi herätti suurta hilpeyttä erään aika pitkän artikkelihaku-kirjastosession aikana, ja oikeastaan koko seuraavan viikon kun luin kyseisen kirjoittajan artikkelia. Juuri noihin aikoihin minun piti liittää koneeni yliopiston verkkoon, ja siihen piti sitten keksiä nimi, joten tämä lennokas kaksoissukunimi sai uuden käyttötarkoituksen.
Myöhemmin, kun vaihdoin käyttöjärjestelmän linuxiin tuli nimestä ihan virallinen root-nimi koneelle.
Joskus kone on vain Verneri, toisinaan Muikku. Meillä on varsin tiivis suhde, varsinkin nyt kun poikaystäväni vaihtoi "lasten linuxin" ubuntun tämmöiseen nörtimpään versioon, tuntuu koneeni välillä teini-ikäiseltä (teen niinkuin sanot mutta itse valitsemallani tyylillä).
Haltiamieli
Kontulainen
Hassua, en ole kirjoittanut tähän topiikkiin.
Minun läppärini on nimeltään Ukonvasama - ei siksi että se olisi nopea, kaikkea muuta, vaan muistona edellisen koneen kohtalosta. Se kun tuli salaman iskemäksi ja kärähti.
Ulkoinen kovalevyni, iso musta laatikko, on Sarkofagi - koska se täytyi alunperin hankkia jotta vanhan koneen sisältö saataisiin säilöttyä.
Ikivanha muistitikkuni, 128-megainen, on vähemmän juhlavasti Tikkupikku. Ja vielä iPodini on nimeltään Grond. Se näet on myös, ollakseen mp3-soitin, varsin jykevä ja raskas, ja julkisivultaan musta.
Siinä taitavat olla erikseen nimetyt elektroniikkalaitteeni
Minun läppärini on nimeltään Ukonvasama - ei siksi että se olisi nopea, kaikkea muuta, vaan muistona edellisen koneen kohtalosta. Se kun tuli salaman iskemäksi ja kärähti.
Ulkoinen kovalevyni, iso musta laatikko, on Sarkofagi - koska se täytyi alunperin hankkia jotta vanhan koneen sisältö saataisiin säilöttyä.
Ikivanha muistitikkuni, 128-megainen, on vähemmän juhlavasti Tikkupikku. Ja vielä iPodini on nimeltään Grond. Se näet on myös, ollakseen mp3-soitin, varsin jykevä ja raskas, ja julkisivultaan musta.
Siinä taitavat olla erikseen nimetyt elektroniikkalaitteeni
Isompi kannettavani on vain Isoläppä, eikä sillä ole mitään sen kummempaa yksilöllistä nimeä. Vastaavasti pienemmän kannettavani puhekielinen nimi on yllättäen Pikkuläppä tai Miniläppä. Viralliseksi nimeksi sille on joku antanut sellaisen kuin MainioPorkkana, mikä on aika hämmentävää, mutta siitä saa jänniä anagrammeja.
(Ensimmäisen viestin nimilistaa olisi hauskaa päivittää.)
(Ensimmäisen viestin nimilistaa olisi hauskaa päivittää.
)Ohhoh...
Kun muutin kotoa, ei varaa koneeseen ollut, joten sain isältä isän käytössä jo neljä vuotta olleen tietokoneen romun, joka oli ostettu joskus jonkun toimiston poisheitettyjen koneiden joukosta kahdellakympillä. Sen näytöohjan oli säälittävä, virtalähteellä sai tuskin lamppua sytytettyä, sen verkkokortti mitkä nykyään siis integroidaan emolevyyn ja ovat hyvin pikkuisia oli isompi kun se näyttis, ja äänikortti kantoi niinkin loistokasta nimeä kyljessään kuin "Vibra 16", mikä ei kuulostanut kovin vakuutttavalta. Sen käynnistyessä saattoi kokata itselleen kaksikin välipalaa, eikä sillä ollut koskaan kiire tehdä mitään... Koska se ei voinut toimia mitenkään nopeammin.
Kiintolevyä löytyi päätä huimaavat 40 Gigaa!
Tätä persoonallista, kovaa surisevaa, arvokasta vanhusta kutsuin Nekoseksi. Nekonen on siirtynyt nyt vihdoin tietokoneiden luvattuun maahan lukuisien palveluvuosien jälkeen. Siinä pyöri Warcraft 3 ja sillä pystyi kirjoittamaan ja sain siihen kiinni tulostimen. Nettiinkin se meni ihan kiltisti. Se saattoi ilman syytä jonain päivänä vitkastella erityisen paljon, toisena taas se hyrisi kuin tyytyväinen kissa... Kovaääninen kissa. Nekonen osoitti pienillä oikuillaan ja omituisuuksillaan nopeasti olevansa nainen. Lopulta ei sekään ikuisuutta kestänyt ja tosiaan poistui keskuudestamme. Sen emolevy vaati antiikkisen vanhoja muistikampoja, joita meidän pojat koulussa ihasteli (datis-koulu, daa, Nekonen oli niille suuri legenda koska kaikilla muilla oli tuliterät koneet ja minulla niin vanha ****** kun inhimillisesti mahdollista.) Kenelläkään meistä ei ole mitään käsitystä mitenkauan sitten vielä Siemens on valmistanut muistikampoja. 8D Oli suoranainen ihme että se masiina koskaan pyöritti XP-tä.
Tätä nykyä pöytääni koristaa toinen tietokonevanhus, Maelstrom. Verrattuna Nekoseen Maelstrom on oikea tykki ja pyörii mukavasti, tosin lähiaikoina sen prosessori on osoittanut palamisen merkkejä, joten joo, siihen ostelen päivityksiä pala palalta kun mahdollisuus tulee. Virtalähdekin on jo uusittu, samoin näyttis ja muut. Prossu tulee seuraavaksi. Lukuun ottamatta juuri sitä että se on elämäntapapelaajan loppuun polttama masiina, se käy mulle muuten oikein mainiosti, kun en yleensä pelaa mitään mikä vaatisi paljon tehoa, joten mulle se on oikein passeli. :3 Musiikkiakin sillä kuuntelee sujuvasti ja katsoo vaikka mitä. Puolikas sai jossain vaiheessa idean ostaa kummallekin litteätnäytöt, ja sanoin mikäs siinä, vanha näyttö oli pieni ja antiikkinen, ruudun päivityksen saattoi nähdä alltoina näytöpinnassa ja se sihisi pelottavasti sammuessaan. Arvatkaa sainko sydänkohtauksen kun pikkunäyttöni tilalle oli yksi päivä ilmestynyt 22 tuumainen jättiläinen? "Mitä hittoa, toi on melkeen yhtä iso kun meidän telkkari! O_O Mitä mä noin isolla näytöllä teen?" Puolikas ei ymmärtänyt hämäännystäni, hänestä se oli hyvänkokoinen näyttö. Minusta se on edelleen... JÄÄTÄVÄN SUURI.
Tällähetkellä en istu tosin Maelstromin kanssa, vaan meidän makkarissa köllötän Jinin kanssa. Jin on ihan ensimmäinen oikeasti uusi tietokone, minkä olen koskaan omistanut. Ostin sen veronpalautuksilla ja koulusta saadulla stipendillä koulu- ja kirjoituskäyttöön, kun nykyään kerkeän pelata valitettavan vähän. :< Tämä on sellainen pieni sininen mini-Aceri, söpö kuin mikä. :3 Tämän kanssa on mukava istua nurkassa ja kirjoittaa tarinoita kun ei tarvitse photoshoppia tai muuta. Näyttö on vaan tietty näin minissä niin auttamattoman pieni, melkein 9 tuumaa, joten kaikkea tässä ei tosiaankaan voi tehdä.
Jokainen tietokone on tullut mulle aina hyvin rakkaaksi kovin nopeasti, johtuen lähinnä siitä, että vuodatan niihin paljon itseäni ja vaikka harvemmin suoranaisesti keskustelen niille, luotan niihin kuin kallioon. xD Tavallaan olen pitänyt noista käytetyistä konesta vikoineen kaikkineen, niistä on tullut rakkaita ystävän-jatkeita vuosien varrella. :3 Koska olen niin paljon koneella, on minusta itsestään selvää, varsinkin kolmentietokoneen huoneistossa, että niillä non nimi. Puolikkaan kone tottelee nimeä Mudkip, ja huolimatta siitä että se on paljon tehokkaampi kuin minun koneeni, se on aina sekaisin kun tuo yksi hoitelee sitä kovin vasenkätisesti. xD Tietokonen ei ole ihminen, mutta se on herkkävempele, se vaatii pientä hemmottelua ja puurtamista toimiakseen. jos sen sisukset on pölyiset ja kovalevy sekaisin, ei siltä voi olettaakkaan toimivuutta. Siksi varmaan sain Nekosenkin kestämään niin saaterin kauan. :'D
//Nerwen kävi lisäilemässä pari tähteä. Käärmeessä on tapana sensuroida örkkikieli kokonaan tai sitten käyttää jotain kiertoilmaisua. Jos siistintää ei tee itse, joku meistä konnavahdeista tekee sen sitten opastuksen tai huomautuksen kera.
Kun muutin kotoa, ei varaa koneeseen ollut, joten sain isältä isän käytössä jo neljä vuotta olleen tietokoneen romun, joka oli ostettu joskus jonkun toimiston poisheitettyjen koneiden joukosta kahdellakympillä. Sen näytöohjan oli säälittävä, virtalähteellä sai tuskin lamppua sytytettyä, sen verkkokortti mitkä nykyään siis integroidaan emolevyyn ja ovat hyvin pikkuisia oli isompi kun se näyttis, ja äänikortti kantoi niinkin loistokasta nimeä kyljessään kuin "Vibra 16", mikä ei kuulostanut kovin vakuutttavalta. Sen käynnistyessä saattoi kokata itselleen kaksikin välipalaa, eikä sillä ollut koskaan kiire tehdä mitään... Koska se ei voinut toimia mitenkään nopeammin.
Kiintolevyä löytyi päätä huimaavat 40 Gigaa!Tätä persoonallista, kovaa surisevaa, arvokasta vanhusta kutsuin Nekoseksi. Nekonen on siirtynyt nyt vihdoin tietokoneiden luvattuun maahan lukuisien palveluvuosien jälkeen. Siinä pyöri Warcraft 3 ja sillä pystyi kirjoittamaan ja sain siihen kiinni tulostimen. Nettiinkin se meni ihan kiltisti. Se saattoi ilman syytä jonain päivänä vitkastella erityisen paljon, toisena taas se hyrisi kuin tyytyväinen kissa... Kovaääninen kissa. Nekonen osoitti pienillä oikuillaan ja omituisuuksillaan nopeasti olevansa nainen. Lopulta ei sekään ikuisuutta kestänyt ja tosiaan poistui keskuudestamme. Sen emolevy vaati antiikkisen vanhoja muistikampoja, joita meidän pojat koulussa ihasteli (datis-koulu, daa, Nekonen oli niille suuri legenda koska kaikilla muilla oli tuliterät koneet ja minulla niin vanha ****** kun inhimillisesti mahdollista.) Kenelläkään meistä ei ole mitään käsitystä mitenkauan sitten vielä Siemens on valmistanut muistikampoja. 8D Oli suoranainen ihme että se masiina koskaan pyöritti XP-tä.
Tätä nykyä pöytääni koristaa toinen tietokonevanhus, Maelstrom. Verrattuna Nekoseen Maelstrom on oikea tykki ja pyörii mukavasti, tosin lähiaikoina sen prosessori on osoittanut palamisen merkkejä, joten joo, siihen ostelen päivityksiä pala palalta kun mahdollisuus tulee. Virtalähdekin on jo uusittu, samoin näyttis ja muut. Prossu tulee seuraavaksi. Lukuun ottamatta juuri sitä että se on elämäntapapelaajan loppuun polttama masiina, se käy mulle muuten oikein mainiosti, kun en yleensä pelaa mitään mikä vaatisi paljon tehoa, joten mulle se on oikein passeli. :3 Musiikkiakin sillä kuuntelee sujuvasti ja katsoo vaikka mitä. Puolikas sai jossain vaiheessa idean ostaa kummallekin litteätnäytöt, ja sanoin mikäs siinä, vanha näyttö oli pieni ja antiikkinen, ruudun päivityksen saattoi nähdä alltoina näytöpinnassa ja se sihisi pelottavasti sammuessaan. Arvatkaa sainko sydänkohtauksen kun pikkunäyttöni tilalle oli yksi päivä ilmestynyt 22 tuumainen jättiläinen? "Mitä hittoa, toi on melkeen yhtä iso kun meidän telkkari! O_O Mitä mä noin isolla näytöllä teen?" Puolikas ei ymmärtänyt hämäännystäni, hänestä se oli hyvänkokoinen näyttö. Minusta se on edelleen... JÄÄTÄVÄN SUURI.
Tällähetkellä en istu tosin Maelstromin kanssa, vaan meidän makkarissa köllötän Jinin kanssa. Jin on ihan ensimmäinen oikeasti uusi tietokone, minkä olen koskaan omistanut. Ostin sen veronpalautuksilla ja koulusta saadulla stipendillä koulu- ja kirjoituskäyttöön, kun nykyään kerkeän pelata valitettavan vähän. :< Tämä on sellainen pieni sininen mini-Aceri, söpö kuin mikä. :3 Tämän kanssa on mukava istua nurkassa ja kirjoittaa tarinoita kun ei tarvitse photoshoppia tai muuta. Näyttö on vaan tietty näin minissä niin auttamattoman pieni, melkein 9 tuumaa, joten kaikkea tässä ei tosiaankaan voi tehdä.
Jokainen tietokone on tullut mulle aina hyvin rakkaaksi kovin nopeasti, johtuen lähinnä siitä, että vuodatan niihin paljon itseäni ja vaikka harvemmin suoranaisesti keskustelen niille, luotan niihin kuin kallioon. xD Tavallaan olen pitänyt noista käytetyistä konesta vikoineen kaikkineen, niistä on tullut rakkaita ystävän-jatkeita vuosien varrella. :3 Koska olen niin paljon koneella, on minusta itsestään selvää, varsinkin kolmentietokoneen huoneistossa, että niillä non nimi. Puolikkaan kone tottelee nimeä Mudkip, ja huolimatta siitä että se on paljon tehokkaampi kuin minun koneeni, se on aina sekaisin kun tuo yksi hoitelee sitä kovin vasenkätisesti. xD Tietokonen ei ole ihminen, mutta se on herkkävempele, se vaatii pientä hemmottelua ja puurtamista toimiakseen. jos sen sisukset on pölyiset ja kovalevy sekaisin, ei siltä voi olettaakkaan toimivuutta. Siksi varmaan sain Nekosenkin kestämään niin saaterin kauan. :'D
//Nerwen kävi lisäilemässä pari tähteä. Käärmeessä on tapana sensuroida örkkikieli kokonaan tai sitten käyttää jotain kiertoilmaisua. Jos siistintää ei tee itse, joku meistä konnavahdeista tekee sen sitten opastuksen tai huomautuksen kera.
Nerwende
Kontulainen
Totesinkin jo aiemmin, että maceillani ei ole koskaan ollut nimiä, mutta tarkoitin sillä siis tuota fyysistä koteloa. Kovalevyillä, ja erityisesti niiden osioilla sen sijaan on vuosien varrella ollut mitä kummallisimpia nimiä - Macintosh HD muuttui joskus veljeni toimesta Archive X:ksi ja siitä se on muuntautunut koneiden ja käyttisten vaihdellessa niin että nykyinen pääpartitio on nimeltäään Feline X (Apple-tietäjät ehkä ymmärtävät miksi).
Pagba
Pronominit hän/hänen
Feline X viittaa tietysti X-käyttöjärjestelmän päivityksiin, joille Apple on antanut nimet eri kissapetojen mukaan.
Minun vanhassa Macissani oli vain 160 megan kovalevy, joten säilöin ohjelmia korpuille. Järjestystä pidin yllä nimeämällä korput Eddingsien kirjojen hahmojen ja paikkojen mukaan, joten jos tuplaklikkasin MacShaft-pelin aliasta (pikakuvaketta), kone tiesi pyytää Belgarion-nimistä korppua asemaansa. Korpuilla oli noin 50 megaa ohjelmia, lähinnä pelejä. Siitä huolimatta koneelle kertyi mathomia, ohjelmia ja muita tiedostoja, joille ei ollut välitöntä käyttöä, mutten silti viitsinyt tuhota niitä. Mathomkansion nimi oli Metallicaa ja Cthulhu-mytologiaa mukaillen The Folder That Should Not Be. Siihen aikaan PC-puolella kansioiden ja tiedostojen nimet saivat olla vain kahdeksan merkin mittaisia (plus formaattitunnus).
Minun vanhassa Macissani oli vain 160 megan kovalevy, joten säilöin ohjelmia korpuille. Järjestystä pidin yllä nimeämällä korput Eddingsien kirjojen hahmojen ja paikkojen mukaan, joten jos tuplaklikkasin MacShaft-pelin aliasta (pikakuvaketta), kone tiesi pyytää Belgarion-nimistä korppua asemaansa. Korpuilla oli noin 50 megaa ohjelmia, lähinnä pelejä. Siitä huolimatta koneelle kertyi mathomia, ohjelmia ja muita tiedostoja, joille ei ollut välitöntä käyttöä, mutten silti viitsinyt tuhota niitä. Mathomkansion nimi oli Metallicaa ja Cthulhu-mytologiaa mukaillen The Folder That Should Not Be. Siihen aikaan PC-puolella kansioiden ja tiedostojen nimet saivat olla vain kahdeksan merkin mittaisia (plus formaattitunnus).
Centaurea
Montana
Eipä ole koskaan juolahtanut mieleeni, että tietokoneille voisi antaa nimet. No - on meillä kissakin, joka luulee, että hänen nimensä on Kissa, vaikka on hänellä oikeakin nimi. Sitä ei vain käytetä niin usein, että kissa tunnistaisi sen omakseen. Asiaan: meillä tietokoneet erotetaan toisistaan nimityksillä: Työkone, Kannettava ja kolmas on Vistakone. Makuuhuoneen kaapista löytyy vielä Vanha kone (vuosimallia 1993). Tuolle Vistakoneelle löytyisi juuri nyt koko joukko uusia, kuvaavia ja painokelvottomia nimiä. On se senverran ärsyttävä.
Kas vain tätäkin keskustelua vuosien takaa. Toteanpa sen jatkoksi, että koneeni on vaihtunut siinjasiin seitsemän vuoden aikana ties miten monta kertaa, mutta aina vain sen nimi on Mother. Edellinen Mother tuli viime kesänä niin pahasti alieniensa infestoimaksi, että avaruus raikui kun se räjähti. Uutta tässä naputtelen ja mietin, koska Weyland-Yutanin siihen piilottama ohjelma alkaa tuottaa ong
Minun koneillani on historiansa aikana ollut lähinnä kulloistenkin fiktiivisten ihastuksenkohteideni nimiä. Siksipä ne ovatkin olleet Hiro, Sylar (tosin Hiro oli alkuperäinen versio, Sylar Linux-versio), Spock, (samaan koneeseen asennettu linuxversio Peeta) Sybok (pöytäkone, eli Spockin veli) ja nyt uusimpana naisia edustava Satsuki. Kindleni nimi on myös Spock, koska edellinen Spock on nyt tullut eläkeikään ja sitä paitsi tällä hetkellä Star Trekissäkin liikuskelee edelleen kaksi eri aikalinjojen Spockia.
Eruthol
Maa, Vesi, Tuli, Tuuli ja Tyhjyys
Tähän vanhaan, jo kerran uudelleenavatun topiikin lämpöön pikaisesti matkatakseni: kahdessa ensimmäisessä viestissä mainittu neljäs (ja toistaiseksi paras) Star Trek -elokuva ei suinkaan ole nimeltään Voyage to Earth, vaan Voyage Home (suom. Star Trek IV: kotiinpaluu tai Star Trek IV - aikamatka).
Omilla tietokoneillani on ollut vuosien varrella kaikenlaisia lempinimiä, sen suuntaisia kuin Lag 9000 ja Syvä miete (synkimpinä hetkinä Syvä liete). Pitkään työkoneeni toimi nimellä Memory Alpha, säilyihän siellä olennainen tiedonjyvä jos toinenkin, erityisesti kalliit tai vaikeasti saatavilla olevien kirjojen ja artikkelien kopiot. Koska nykyisellä koneellani ei ole nimeä, voisin sen käyttöä vastaavasti nimetä aikaisemman työkoneeni muistoa kunnioittaen.
Hieman aiheen vierestä mutta sitä hipoen kerrottakoon, että vaihdoin joskus pikkuveljeni koneesta hänen käyttäjänimensä isoveikan pikku apuriksi, sillä lainailin hänen konettaan usein, eikä hän osannut muuttaa sitä itse.
Omilla tietokoneillani on ollut vuosien varrella kaikenlaisia lempinimiä, sen suuntaisia kuin Lag 9000 ja Syvä miete (synkimpinä hetkinä Syvä liete). Pitkään työkoneeni toimi nimellä Memory Alpha, säilyihän siellä olennainen tiedonjyvä jos toinenkin, erityisesti kalliit tai vaikeasti saatavilla olevien kirjojen ja artikkelien kopiot. Koska nykyisellä koneellani ei ole nimeä, voisin sen käyttöä vastaavasti nimetä aikaisemman työkoneeni muistoa kunnioittaen.
Hieman aiheen vierestä mutta sitä hipoen kerrottakoon, että vaihdoin joskus pikkuveljeni koneesta hänen käyttäjänimensä isoveikan pikku apuriksi, sillä lainailin hänen konettaan usein, eikä hän osannut muuttaa sitä itse.
![[22]](/styles/kontu/hymiot/22.png "Kakskakkonen [22]")
)