Tietokoneen kahdeksan miljoonaa nimeä

Mölli on palvellut minua uskollisesti vuodesta 1997, jolloin hankin ja kokosin hänet opintolainan turvin. Sama Mölli hän edelleen on, vaikka jokainen osa koteloa myöten on kertaalleen vaihdettu. No joku emolevyn ruuvi saattaa olla alkuperäinen. Paljon on koettu yhdessä.
 
Ensimmäinen koneeni vuosina 2001-2007 oli nimetön, mutta vuonna 2007 ostamani läppärin nimesin Koala-PC:ksi. Sitä neljä vuotta myöhemmin seurannut pöytäkone oli nimeltään luonnollisesti Koala-PC 2. Siitä kovalevy kulkeutui tänä talvena ostamaani Merrin vanhaan pöytäkoneeseen, jonka hän oli ristinyt Koitorniksi.
 
kovalevyillä oli aikanaan puiden nimet, tammi, saarni, vaahtera, joskus tieteellisinäkin eli Quercus, Fraxinus, Acer... sen verran näitä on hajalle mennyt että nykyään ei ole mitään.
 
Ares-setä muistelee haman menneisyytensä MS-DOS-päiviä, jolloin ohjelmat käynnistettiin komentoriviltä, ja ensin piti siirtyä oikeaan hakemistoon oikealla kiintolevyllä (unix-väelle tuttua kauraa.) Se naputteluprosessi oli kätevää automatisoida batch-tiedostoilla. Noiden tiedostojen pääte oli .BAT, joten ne luonnollisesti oli sijoitettu koneellani hakemistoon C:\BELFRY.
 
Nykyisellä koneellani ei ole nimeä, mutta edellinen koneeni kantoi täysin älytöntä nimeä Asbestihanskat. Nimi juontaa juurensa Viikatteen keikasta, jota olin katsomassa juuri samoihin aikoihin kuin kyseisen koneen hommasin, ja Kaarle Viikate huusi lavalta poistuessaan keikan lopuksi Pullo Jaloviinaa ja asbestihanskat! Terve!

(Mulla oli myös vanhan Nokia 3310:n aloitustekstinä lause Turha soitella! Mutta se ei varsinaisesti kuulu tähän.)
 
Eipä ole tietokoneellani nimeä. Olen kyllä ehdottanut yhdelle tietokoneelle nimeä, nimittäin eräällä työpaikallani versionhallinnan tietokoneen nimeksi ehdotin Persettä. Ideana siis se, että kun joku sanoo:"Tää koodihan on ihan perseestä" niin voi sanoa:"Niin onkin, mistä arvasit?" Ideasta kuultanee läpi arvostus, jota tunnen omaa ammattitaitoani kohtaan.
 
Ylös