Toiveammatti?

Tälläinen topicci tuli mieleen ja en ensi silmäyksellä nähnyt samaa saa tietenkin poistaa jos olen väärässä.

Joten itse asiaan mikä olisi unelmiesi ammatti? Oletko haaveillut samasta ammatista lapsesta asti?

Itseni kohdalla se on kaikkien pelaajien toiveammatti eli pelialalle suuntaan koodaajaksi tai 3d-artistiksi.

Harmi vaan että noissa ammateissa Suomessa täytyy olla lähes täysin itseoppinut.

/Farian korjasi otsikon yhdyssanavirheen
douv lisäsi ääkköset

Onko kirjailija ammatti?Minun unelmani on tulla kirjailijaksi.Mutta ammattina kirjastonhoitaja Kirjasto on suosikkipaikkani, jossa todellakin viihdyn

Mä halusin joskus näyttelijäx, mutta se haave lopahti sitten. Nyt syksynä aloitin matkailu-lukion, joka kestää 4 vuotta ja jossakin vaiheessa haluaisin perustaa hotellin.
Saatte kaikki kontulais-alennuksen!

Se on tuo elokuvantekijän homma.
Ohjaajan, tuottajan sekä käsikirjoittajan hommat kokonaisuuten eniten kiinnostavat.
Kuulostaa kliseiseltä ja toivottomalta?
Joo, voipi hyvinkin, muttei voi mitään.

Olen opiskellut perusasioita elokuvanteon joka osa-alueelta nyt useampia kuukausia. Sitä vielä toivottavasti vauhdittavat Kallion ilmaisutaidon lukiosta ja Helsingin Kuvataidelukiosta ottamani taideainekurssit. Koko syksyn olen opiskelun ohessa harjoitellut sitten käsikirjoittamista, ja ensimmäisen lyhytelokuvani pääsen ehkä toteuttamaan jo talvella. Käytännön harjoittelu onkin hyvä saada jo tässä vaiheessa mukaan.

Jatko-opiskelupaikkana tavoitteena on joko Taideteollinen Korkeakoulu tai jokin alan oppilaitos ulkomailla.
Riittävällä tarmolla, tahdolla ja omistautumisella uskon kyllä tavoitteideni olevan saavutettavissa. Hii. Jos jotain muuta ovelaa työtä keksin, niin ainakin vakavanpuoleinen harrastus tämä tulee olemaan.

Plöms. En keksi mitään sen suurempaa keskustelun edistäjää.

En oo todellakaan haaveillu aina samasta... en mä ees itseasias muista mikä mä halusin olla pienenä. Mut nyt haluisin ehkä näyttelijäks... tosin näin nuorena osaa kyl mieli muuttuu. Kyl mä jossain vaihees pienenä halusin olla näyttelijä, mut en niinku... TOSISSANI.

kyllähän se on aina ollu se sama,näyttelijä.mutta onhan se sillai kuitenki aika toivotonta ku sille alalle varmasti pyrkijää riittää. mutta oishan se kyllä hienoo.toivottavasti kukaan irl tuttu ei käy täällä tai ainakaan tunnista koska tota en suostu kertooon ees parhaalle kaverilleni.mutta jos ei musta näyttelijää tuu tai muuta elokuva-/teatterialaan liittyvää tuu,niin ainakin saa TYKissä vähän tuntumaa


Anni

Onhan niitä pyörinyt vaikka mitä toiveammatteja mielessä, joskus jopa kovin epärealistisiakin. Mutta en haluaisi kouluttaa itseäni työttömäksi (tuskin kukaan haluaa) joten osa toiveista on karsiutunut pois jo sen takia.
Tietysti työmarkkinat muuttuvat jatkuvasti ja varsinkin kun suuret ikäluokat jäävät kohtapuolin eläkkeelle työpaikkoja mitä luultavammin vapautuu alalla kuin alalla.

Mutta ihan varsinaiseen asiaan eli lukion jälkeen haluaisin opiskelemaan Taideteolliseen korkeakouluun ja suorittaa siellä taiteen maisterin tutkinto kuvataideopetuksen koulutusohjelmassa ja valmistua kuvaamataidon opettajaksi. Monet muut taiteelliset alat ovat myös lähellä sydäntä. Nyt lukiossa aion suorittaa kuvaamataidon diplomin josta pitäisi olla edes hieman hyötyä.
Mutta saa nyt nähdä minne sitä lopulta päätyy. Kaikki ehtii vielä muuttua moneen kertaan.

Joku taidekäsityöläinen/taiteilija..
En ole vielä ihan varma että miltä nimenomaiselta alalta, mutta ainakin kaikenlaiset korut ja muut metallityöt liittyvät siihen.

CeNedra, kannattaa muistaa että Rovaniemeltäkin voi valmistua kuvaamataidon opettajaksi, TAIKiin on hieman vaikea päästä...

Minuakin on alkanut taiteen maisterius kiinnostamaan. Ehkäpä joku päivä (valmistuttuani töihin mentyäni) haen vielä medianomina maisterinkoulutusohjelmaan.
Minä opiskelen toiveammattiini, minusta tulee jonkinlainen kuvallinen viestijä. Perinteinen graafinen suunnittelu kiinnostaa eniten mutta koulussa saan valmiuksia liikkuvan kuvankin kanssa työskentelemiseen. Jos pääsisin oikein unelma-ammattiini olisin freelance-graafikko, joka työskentelee esim. kirjankansien kanssa. Mainostoimistoon minusta ei oikein ole.

Pröm. Ja mitäköhän meistä kaikista tulee? Tutkimus aiheesta olisi loistava; miten tulevaisuudensuunnitelmat muovautuvat realiteettien tullessa mukaan kuvaan. En toki tarkoita, etteikö teillä kaikilla olisi mahdollisuuksia esimerkiksi näyttelijöiksi tai taiteilijoiksi, joka on mainittu jo moneen kertaan. Karu totuushan on kuitenkin se, että pääsy alan koulutukseen on kiven alla.

Noniin, itse en ole mitenkään "parempi" realististen suunnitelmien kohdalla. (ja hei, nythän oli kyse unelma-ammatista ) Unelmaduuneja on monenlaisia, mutta musiikin kanssa tahtoisin tehdä töitä. Toki voisin nauttia hurjasti elämästäni akateemisella alalla tai vaikkapa kokkina tai sihteerinä, mutta musiikki on ehdoton ykkönen, jos ammattitoiveista kysytään. Alalle on myös aivan hirveä tunku, ja klassisen musiikin saralla pitää olla aivan vietävän hyvä, että voi elättää itsensä sillä työllä. Mutta niin, toistaiseksi panostan kaikkeni sellonsoittoon ja koulunkäyntiin, ja lukion lopulla rupean tarkastelemaan tulevaisuuden näkymiä hieman tarkempaa. Jos vain tarpeeksi paiskii töitä, eikös mikä tahansa ole mahdollista!?

Lukion jälkeen unelmani olisi saada menestyä ura politiikkona aikaan. Luultavasti SDPn tai Vasemmistoliiton riveistä voisi minut löytää tulevaisuudessa jos unelmani vain toteutuu. Poltiikka on kuitenkin aina kiinnostanut minua eikä suuret säännöllöiset palkankorotuksetkaan pahasta olisi . Tiedän, että ura vaatii suuria ponnisteluja ja pelkästään eduskuntaan meno ei ole todellakaan helppoa vaan se vaatii todella paljon ponnisteluja muutamia kuukausia ennen äänestyksiä. Tai sitten luon uran pellepainijana ja lähden eduskuntaan kun olen saalistanut tarpeeksi ääniä henkilöiltä joita politiikka ei kiinnosta pätkääkään .

Vielä Ereinen kommenttiin Ce'Nedralle: ellen joskus aivan väärin ymmärtänyt, niin kuviksenopettajani väitti, että Rovaniemelle on päässyt kuvataiteen opettajaksi opiskelemaan ihan puhtaasti suoritetun kuvataiteen lukiodiplomin pohjalta.

Itse.. on minulla aikojen kuluessa ehtinyt olla monenlaista ideaa kukkakauppiaasta poliitikkoon. Nyt tällä hetkellä en oikein tiedä. Tarkoitus olisi lukiosta pyrkiä jatkamaan yliopistoon historiaa opiskelemaan. Ehkä sitten päädyn historianopettajaksi; hirveästi muita vaihtoehtoja kun tuolla koulutuspohjalla ei ole. Tutkijoitakaan Suomenmaahan loputtomiin mahdu. Kyllä se tavallaan toiveammattini onkin. Toisaalta siksikin, että toivoisin omaavani sellaisia ominaisuuksia, joita hyvältä opettajalta vaaditaan. Ja joita en todellakaan koe omaavani. Eli tavallaan epärealistinen haave sekin.

Saa nähdä miten sitten loppujen lopuksi käy. Päätyykö työttömyyskortistoon vai ei.

Ainakin pari vuotta sitten kuviksen diplomista sai lisäpisteitä Rovaniemelle, ei sillä sentään sisään päässyt. Tai mistä sitä tietää, minä hain vain audiovisuaaliseen mediakulttuuriin vai mikä sen koulutusohjelman nimi olikaan.

Uratoiveet toki muuttuvat ajan mittaan, itse en ainakaan nuorena olisi arvannut nykyistä toiveammattiani. Kiinnostuksen kohteet ovat kyllä pysyneet samoina, mutta yllätyksenä on tullut, kuinka paljon erilaisia ammatteja maailmassa onkaan. Nuorempana sitä ajatteli, että on vain näyttelijän, opettajan tai lentoemännän kaltaisia juttuja, mutta valinnanvaraahan on aivan huimasti kustannustoimittajan ja henkilöstösihteerin kautta markkinointiassistenttiin ja metsänhoitajaan.

Summittaisesti alan voi kyllä valita itse, mutta on silti aika lailla sattumaa, mihin varsinaiseen tehtävään sitä ennen pitkää joutuu.

Vai että toiveammattia.... arkeologia on kiinnostanut nyt parisen vuotta. ja yleisesti historia, tosin painottuen hiukan mytologian puolelle. Saa sitten nähdä, että mitä siitä tulee. Ouluun olisi tarkoitus siirtyä, kun yliopiston aika koittaa. Siellä on lähimmät oppitunnit.

Mikäs tässä Rovaniemessä on niin erikoista, kun kaikki on tulossa taiteen perässä tänne? Eiks ne kaikki koulut ole etelässä? Senhän takia se minäkin joudun lähteen

Rovaniemessä taitaa olla erikoista lähinnä se että sinne on helpompi päästä kuin taideteolliseen korkeakouluun. Minulle kyllä riitti yksi hakukerta ja olen erittäin iloinen etten päässyt sinne silloin. Oulu on ihan tarpeeksi pohjoisessa minulle.

Taas yksi jota kiinnostaa taide. Minäkin luultavasti Rovaniemelle lähden, tai niin omassa päässäni ajattelen. Se on lähin kaupunki, mutta toinen vaihtoehto on Oulu. Oulussa viihdyn paremmin kuin Rovaniemellä, mutta täytyy nyt katsoa. Olen nyt koittanut lippusien ja lappusien kautta tutustua Rovaniemen lukioihin. Yksi hyvä vaihtoehto siellä oli, jokin Lyseonpuisto-juttu, mutta en tiedä. On tässä aikaa.
Myös jonkinmoinen pukusuunnittelija olisi mukava, kun aika innostunut käsitöistä olen. Vaikkapa johonkin teatteriin suunnittelemaan tai ompelemaan. Kävin tässä joskus tutustumassa Tampereen työväenteatteriin, olin aivan lumoutunut niistä asuista.
Toimittajan työ kiinnostaisi myös. Saisi olla mukana tapahtumissa ja tulla esiin lehdessä kaiken kansan tietoon. Olen jo muutamaan lehteen saanut kirjoitettua jotain, näihin pikkuisiin, en minnekään Helsingin Sanomiin, mutta lehteen kumminkin.
Matkustelu toivottavasti kuuluisi tulevaisuuteeni, ja olisi mukavaa, jos työni liittyisi siihen. Ja ehkä en työskentelisi lainkaan kotimaassa. Tuntuisi vaan niin oudolta lähteä täältä.
Mutta muistetaan että nämä ovat toiveammatteja. Loppujenlopuksi, en kyllä osaa vielä päättää. Vaihtoehtoja on rajattomasti.

Muokkis :Järkevää tekstiä heti aamutuimaan.
Muokkis 2: Kirjoitin järkevämmin jotain.

Minun haaveammattini olisi toimittaja tai kolumnisti. Ei sitä tiedä mitä tulevaisuus tuo tullessaan, mutta toivottavasti ammattini liittyy jotenkin rakkaaseen äidinkieleemme.

Toiveammatti? Huh niitä on ollut monta! Pienempänä halusin kauppatädiksi, sitten halusin laulajaksi, se pysyikin aika kauan. Jossain vaiheessa halusin arkeologiksi. Ja tässä noin 3-4 vuotta sitten halusin eläinlääkäriksi. Mutta... nyt vihdoin ja viimein tiedän miksi haluan ja mihin tähtään... Minusta TULEE näyttelijä! Olen päättänyt sen. Itse asiassa kun viime vuonna miettisin tätä hyvin paljon koska piti valita koulu missä jatkaa opiskeluaan huomasin että ei minulla muita mahdollisuuksia ollut eikä kyllä kiinnostanutkaan. (ai niin jossain vaiheessa halusin kokiksikin). Näytellä osaan mutta esim. kokata en *hih* laulaa osaan myös mutta jotenkin laulajan ura ei enää kiinnosta. Arkeologi on ihan mielenkiintoinen mutta koulutus... en pärjäisi. Eläinlääkäri? No siinä on kaikkein eniten ongelmia. Leikkaukset, lopettamiset, pistokset, luonnontieteiden opiskelu. Ei minulle. Mutta näyttelijä... kyllä. Siinä minulle oikea ammatti ja aijon tehdä kaikkeni että tämä toive toteutuu (huom. kaikkeni ei tarkoita ihan KAIKKEA *hih*) Kaikki tietävät että haluan näyttelijäksi ja on minulle joskus naurettukkin (jopa äitini... hiukan) mutta se vaan vahvisti. Haluan näyttää tutuille (ja maailmalle *hih*) mitä osaan ja että minusta tulee vielä joku (okei, olen kunnianhimoinen ja ainakaan itseluottamusta minulta ei puutu... paitsi joskus).

Curufair: Toivottavasti tapaamme vielä jonain päivänä elokuva-alalla *hymy* Onnea sinulle *toinen hymy*

Ja onnea vain kaikille muillekkin!

Nähdään valkokankaalla! *nauraa*

Minunkin toiveammattini vaihtelivat nuorena paljon. Mutta lentäjäksi en halunnut enää kuultuani säännöllisistä kuntotesteistä, ennakkotehtävät ja työttömyystilanne mursersivat arkkitehtihaaveet ja oma epäsosiaalisuuteni sekä valtsikan pääsykokeet puolestaan tekivät lopun toimittajahaaveista. Olen aina halunnut tehdä käsitöitä, mutta myös sen alan työttömyys tuntui niin toivottomalta. Lopulta ammatinvalintani saneli kunnianhimo, kaikki "ei ainakaan"-valinnat sekä lupaukset hyvästä palkasta ja työllisyydestä. Unelma-ammattini se ei ole ja kiinnostaa nykyään yhä vähemmän, mutta ajattelin niin, etten kuitenkaan pääsisi tekemään sitä mitä oikeasti haluan, joten parempi tehdä jotain, mikä turvaa elinmahdollisuudet.

Nyt sitten olen vapaa-aikanani harrastajatoimittaja ja -ompelija. Ihan hyvä näin. Kai.