Toiveammatti?

Haluaisin tulevaisuudessa tehdä jotain taiteisiin liittyvää. Missään muussa en oikein tunne pärjääväni. On sitten eri juttu, saanko tulevaisuudessa mitään ammattia. Ehkä pitäisi tutkia, mihin muihin hommiin soveltuisin myös ja säilyttää taide kivana harrastuksena. :/


http://www.mol.fi/avo/ kaikille epätietoisille. Tuo on tietysti vain suuntaa-antava, mutta silti.

Ammatti, joka edelleen on kiinnostavin, on eläinlääkärin ammatti. Mä en vaan koskaan pärjäisi sitä opiskellessa, kun ei nuo luonnontieteet ole hallussa. Hylkäsin tämän ammatin jo yläasteella, mutta vieläkin sitä aika ajoin mietin.

Tällä hetkellä en siis opiskele. Hain ammattikorkeaan lukemaan sosionomiksi, mutten päässyt. Enkä tiedä, aionko hakea sinne ensi vuonna. Samalle linjalle siis. Voi olla, että haen kauppikseen. Voi olla, että haen jollekin matkailu- tai ravintola-alalle. Väluvuosi on loistava juttu, kun en tiedä mitä haluan tehdä. Voi olla, että haen yliopistoon, englantilaista filologiaa lukemaan.. Kielet on minulle se juttu, luultavasti niiden parissa tulen ainakin jossain vaiheessa tekemään töitä. En tiedä.

Minulla on paljon ideoita ja ajatuksia, saa nähdä mikä niistä toteutuu.

Olin pienestä asti halunnut eläinlääkäriksi, mutta into lopahti siihen kun sain kuulla mitä kaikkia kouluja pitää käydä että pääsee tavoitteeseen (minä kun en ole mikään neropatti koulun suhteen..)
Joskus halusin matkaoppaaksi Uuteen-Seelantiin mutta jos se jätettäisiin väliin :mrgreen:
Ja joskus halusin laivan kapteeniksi (tämä ei sitten liity mitenkään Pirates jutskaan ) Kun pääsin eka kertaa laivalle, (olin silloin kuusi vuotias) tykkäsin olla yläkannella ja katsella miten laiva 'kynti' aallokossa Olisihan tuo homma ihan mukavaa vieläkin..

Tykkään myös suunnitella ja toteuttaa omia ideoitani ja sitä varten olen nyt opiskelemassa vaatetus-alaa ja haluaisin sen kautta puvustajaksi teatteriin. Se olisi aika mukavaa kun saisi suunnitella kaiken maailman vaatteita jne..
Tai ihan mikä tahansa kelpaa mutta ei mitkään sihteerin sisätyöt tai yleensäkkään semmoiset jossa tehdään päivästä toiseen samaa asiaa..

Suurin intohimoni olisi olla ammatiltani lääkäri. En ole sitä tyyliin koko ikääni haaveillu van noin vuoden ehkä. Minäkin kyllä olen sen haaveen hylännyt kun luonnontieteistä ei mikään muu kuin kemia ole hallussa, ja pelkällä kemiallahan ei pitkälle pötki. Hmph.. Muutenkin sairaalaelämä on aina ollut meidän perhettä lähellä sillä isukki työskentelee siellä. Joten lääkäriksi haluaisin kaikista mieluiten, mutta kai se sitten pitää haudata.

Toinen mikä olisi mahtavaa olisi olla näyttelijä. Ah, no olen kyllä askeleen lähellä unelmaani kun harrastan nykyään teatteria, mutta teatterikorkeaan on kyllä huiman hankala päästä. Noh, aina saa unelmia olla ja ehkä ne joskus toteutuvat.

Ööh, sitten olisi vielä pari. Asianajaja tai sitten jotain englannin kieleen liittyvää. Opettajaksi en alkaisi mutta olisi kiinnostavaa työskennellä ulkomailla enkun kielen parissa. Asianajaja..<-damn ku hankala sana.. olis kyllä yks varteenotettava ammatti.

Jooh, eli kun ihmiset aina valittavat etteivät tiedä mihin lähteä opiskelemaan lukion jälkeen kun ei mikään oikein kiinnosta. Noh, hieman paha se on näinkin kun ei osaa päättää... kun on niin monta vaihtoehtoa. Mutta nuista voi kyllä pari pois sulkea..oikeustieteelliseen tai humanistiseen pääsy oisivat ainakin hieman mahdollisempia kuin teatterikorkea.

Koska kuulin juuri, ettei minusta voikaan tulla ninjakilpikonnaa, joudun romuttamaan lapsuuden pyrkimyksen ja hakemaan jotain ... realistisempaa

Oikeastaan tällä hetkellä oikeusala on ainut, jota kohtaan minulla on kiinnostusta. MOL:n AVO vain vahvisti sen, että ala todella sopisi minulle. Ja, jos mahdollista, pyrin johonkin "parempaan" oikeusalan virkaan, joko syyttäjäksi tai tuomariksi. Toki noihin töihin täytyy ensin työskennellä jonkin aikaa asianajajana, tai ainakin lakimiehenä (asianajaja-nimitystähän kun ei saa käyttää kuin kyseisen liiton hyväksymä oikeustieteen kandidaatti aka lakimies), mutta hyvin kunnianhimoisena ihmisenä pyrin ehkä kuitenkin "korkeammalle". Oikeusala on siitä hyvä, että kehitysmahdollisuudet ovat hyvät ja omaa ammattiaan ei tarvitse päättää kuin vasta opintojen loppupuolelle, kuulemma. Mutta se ei taas todellakaan ole vielä ajankohtaista, tällä hetkellä keskityn koko painolla lukion toiseen luokkaan.

Musta on aina tuntunut siltä että kaikki muut mun ikäset tietää niin varmasti mitä tekee ysi luokan jälkeen, ja miksi tulee isona. Minäpä en. Mulla ei ole mitään tietoa mitä mä haluaisin tendä. On ratsastuksenopettajaa ollut suunnitteilla, kuten myös eläinlääkäriä, lentoemäntää ja kaikkea mahdollista mikä olen sitten lopulta todennut erittäin tyhmäksi ja mahdottomaksi minulle. No, ehkä mä keksin vielä jotain järkevääkin.

Jouluun mennessä pitäisi olla hiukkasen suunnitelmia valmiina, mitä haluaisin ehkä tulevaisuudessa tehdä. Onneksi päätös ei ole lopullinen vielä tässä iässä, ainahan voi itselleen opiskella uuden ammatin, mutta minulla ei kyllä tässä vaiheessa ole minkäännäköistä hajua. Lukioon ei oikein olisi voimavaroja, joten ehkä joku media-ala ammattikoulusta kiinnostaisi, radioon tai telkkariin töihin, myöskään musiikin tuottaminen/studiotyö ei kuullostaisi kovin pahalta.
Elokuvateatterissa olin viimekeväänä tetissä, siellä tehdään semmoista työtä, mikä minua kiinnostaisi, ja ahh sitä teatterin tuoksua, parempaa ei ole.
Njhaah, rokkitähdeksikin voisi ryhtyä, tosi realistista. mie olen liian pessimisti, en oikein voi ajatella toiveammatteja ilman, että niistäkin rupeasi miettimään plussia ja miinuksia.

Minunkin toiveammattini ovat vaihdelleet tiuhaan. Ala-asteella olin varma, että minusta tulisi asianajaja. Ysillä kuitenkin koin jonkinlaisia muutoksen tuulia, ja päätin etten haluakaan Ally McBealiksi
Nyt lukioon siirryttyäni olen alkanut näkemään paljon enemmän erilaisia vaihtoehtoja. Voisin harkita jonkinlaista ammattia biologian parissa, mutta toisaalta taas kielet ovat aina kiinnostaneet minua paljon. Mutta voisin ajatella myös psykologin alaa. Noh, olen vasta ykkösellä, joten pidän kaikki ovet avoimina enkä murehdi vielä turhia. Lukion aikana se kuitenkin selviää, mistä ovesta aion kulkea. Yliopistoon kuitenkin haluaisin, jos vain mitenkään mahdollista.

Viestintäala on ainut mikä minua kiinnostaa. Pitkään haaveilin valokuvaajan ammatista, mutta eipä se taida olla ihan minun ammattini. Nyt haaveena olisi päästä elokuva-alalle, mutta ei miksikään ohjaajaksi/tuottajaksi, minä haluan kameran taakse. Eli toiveammatti olisi elokuvaaja Tällähetkellä en tiedä mitään muuta, mitä haluaisin tehdä. Lukion jälkeen luultavasti haen ainakin Lahden ammattikorkeakouluun elokuva ja tv-linjalle. Muuta paikkaa en ole vielä keksinyt. Saa nyt sitten nähdä tuleeko tästä yhtään mitään. Luultavasti ei tule. Sitten minusta tulee sosiaalipummi.

En haluaisi masentaa kaikkia näyttelijäksi haluavia, mutta teatterikorkeaan, nätyyn ym. on aivan äärettömän vaikea päästä. Kannattaa myös miettiä, haluaako todella näyttelijäksi ja onko teistä todella siihen ammattiin. Ei ole todellakaan mikään erityisen helppo ammatti. Ja muutenkin.

Olen periaatteessa aika taidesuuntainen ihminen, mutta kuvittaminen tms. ei ole ihan alaani, lähinnä maskeeraus tai stylisti, tykkään olla uusien ihmisten kanssa tekemisissä ja suunnitella muodonmuutoksia, haluaisin toki suunnitella jotain vaatteitakin, mutta lähinnä itselleni joten ammattia siitä tuskin tulisi.
Olen sen verran perso huomiolle ja valokeilalle että pitäisi tulla aika hemmetin hyvä noissa ammateissa että pääsisi ihan julkisuuteen asti, koko elämähän tässä on aikaa, ehkä.

Juu ja tuosta näyttelijästä, meinasin revetä kun yksi poika taannoin tunnilla repäisi että eihän näytteleminen ole edes mitään vaikeeta, kuka vaan sitä osaa, piti tehdä selväksi että esim. suomalaisista nykynäyttelijöistä kovin harva osaa oikeasti näytellä ja mielestäni jopa teatterinäyttelijät paremmin kuin tv-kansa/leffapoppoo jonka jotkut tuntuvat mieltävän enemmän "oikeiksi" näyttelijöiksi kuin teatteriväen, pyh puh sanon minä.

Lunatic, kannattaa hakea myös toisen asteen kouluihin, av-alan perustutkinto on aika monissa käsi- ja taideteollisissa (esim. Oulussa, on kai aika hyvä). Siinä oppii ammatin perusteet ja korkeakouluun on huomattavasti päästä kun tietääkin jotain. Ainakin niissä varmaan oppii kameran käsittelyä.

kultakutri sanoi:

Asianajaja tai sitten jotain englannin kieleen liittyvää. Opettajaksi en alkaisi mutta olisi kiinnostavaa työskennellä ulkomailla enkun kielen parissa.

Click to expand...

Itselläni on joskus ollut samankaltaisia ajatuksia. Asianajajana tienaisi ihan mukavasti rahaakin. Jos olisi asianajaja ulkomailla, siinä yhdistyisi molemmat, ammatti sekä kieli. Mutta silloin pitäisi jo osata täydellistä englantia.. Tällä hetkellä pääsen onneksi käyttämään englantia ihan koto-Suomessa joka päivä töissä.

Pienenä halusin ehdottomasti lentoemännäksi tai parturi-kampaajaksi. Vanhemmiten kumpikaan noista ammateista ei tosin kiinnostanut enää. Jossain vaiheessa halusin näyttelijäksi, mutta tarkemmin ajatellen en haluaisi sitä että kaikki "tuntisivat" kuka olen. Jos siis olisi kuuluisa näyttelijä.

Kun yläasteella päätin että haluan työskennellä lasten kanssa, ei mieli ole sen jälkeen muuttunut. Voisi sanoa, että tämä on unelma-ammattini. Tai olisi, jos palkka olisi edes tupla siitä mitä se nyt on.

En nyt tarkemmin sano, mutta näin koulumme parhaimpana
hissassa voisin olla melko varma, että joku historian
proffa..Oxfordiin..heh! (nimittäin huonoin koe numero..10!)

Juuh..sen lisäksi tietenkin joku muusikko..tarkoitan huilutaiteilija,
mutta so.. :roll:

Niin, eli todennäköisesti pari ammattia samaan aikaan..

joo..eli kirjailija isolla k:LLA..HÖÖ..mutta kun se on nnii epävakaa ala..höm..noh..vaikka puutarhuri sitten ja minä olen tosissani.. :roll:

No katos..hyvä kun mainitsit..tietenkin tää kirjaileminen kulkee sitten tässä sivussa.. 8)

Ereine sanoi:

Minulle kyllä riitti yksi hakukerta ja olen erittäin iloinen etten päässyt sinne silloin. Oulu on ihan tarpeeksi pohjoisessa minulle.

Click to expand...

Niin niin... eihän tänne kylmään lappiin kukaan halua tulla. eihän täällä ole muita kuin poroja ja eskimoita...
no joo, kyllä se oulu mullekin kelpaa jahka sinne sitten joskus pääsee.

Kylmällä Lapilla ei ollut juuri tekemistä sen kanssa, Rovaniemi vaikutti ihan mukavalta kaupungilta. Enemmän hirvitti kymmenen tunnin junamatka kotiin...


Vähän enemmän aiheeseen liittyen. Yläasteella olin aivan varma että minusta tulee arkkitehti. Mitään muuta en harkinnutkaan. Kummasti vain parin vuoden päästä mieleni muuttui.
Tavallaan toiveammattini on sisustusarkkitehti. Tosin vain jos olisin hieman eri henkilö. Minä itse olen erittäin tyytyväinen ammatinvalintaani, mutta jos saisin päättää millainen henkilö olen ja mitä teen niin opiskelisin sisustusarkkitehdiksi. Kuulostaa hieman hämärältä

Huoh... tiedän että näytteleminen on vaikeaa... yritin päästä Kallion lukioon, Tampereen yhteiskoulun lukioon, Juhanan herttuaan ja Kaarinan lukioon ja vain kaarinan lukiosta ja Juhanan herttuasta pyydettiin pääsykokeisiin ja loppujen lopuksi pääsin sitten vain Kaarinaan. Kallioon olisin halunnut (teatterin ohjaajamme suositteli sitä) mutta äiti oli jo muutenkin Helsinkiä vastaan. Joten nyt olen Kaarinassa. Mutta onneksi vasta 1 luokalla joten minulla on kolme vuotta aikaa vielä ennen kuin hakisin teatteri korkeaan (kyllä aijon hakea sinne). Tiedän että se on vaikeaa mutta yritän niin kauan että pääsen sinne (tai sitten en mene ollenkaan jos vain se onnen potku tulisi jota odottelen, ja jos vaikka tulisi piankin niin saisin jättää koulun kesken *hih*). En tiedä olenko hyvä näyttelijä (improvisointi ei luonnistu kovin hyvin mutta muuten kyllä) mutta luulen niin. Ja harjoittelu tekee mestarin.

Mutta jos minusta ei tosiaankaan tule näyttelijää *nyyh. Itkee kun jo ajatteleekin tätä* niin en tiedä mitä tekisin. Ehkäpä minusta tulee kirjastotäti tai kauppatäti (niinkuin äiti oli juuri äsken) tai kilometritehtaalle joudun (niin kuin äiti oli joskus kauan sitten) Peltiseppää minusta ei tule (niinkuin iskä) eikä ompelijaa (sisko on ammatiltaan ompelija mutta on töissä kaupassa) eikä missään nimessä (jokin)insinööri Nokialle (niinkuin veljeni) kyl se vois olla ihan kivaa pääsis reissailemaan ym. (veli on just nyt Dallasissa *murh*) eikä palkkakaan olis huono... mutta kun en ymmärrä tietokoneista tai tekniikasta yleensäkkään mitään... hyvä että osaan edes tänne kirjoittaa *nauraa* Joten mitä tekisin? Tuo AVO jutska antaa minulle aina ekaksi vaihtoehdoksi laulaja *hmh* ja muut on sitten taas jotain ihan omituisia (siellä on 2. tai 3. näyttelijä *hih*)

Ai niin... halusin joskus opettajaksikin... ala-asteelle.

Crownless sanoi:

/Farian korjasi otsikon yhdyssanavirheen

Click to expand...

Kysymys herää että jos yhdyssanavirhe sai kyytiä niin miksei samantien korjattu myös ään pilkkuja? MietityttŽaŽŽaŽ vaan...
/Hetken aikaa harkitsin sen tekemistä, mutta laiskuus voitti, koska ä-kirjaimia oli tekstissä niin paljon. Yhdyssanavirhe kiusasi kuitenkin sen verran, että siihen piti puuttua.

Mutta itse topikkiin. Minulla ei ole varsinaisesti ollut koskaan mitään unelma-ammattia. Olen tehnyt mitä pitää ja viihtynyt toistaiseksi kaikissa paikoissa joissa olen ollut. Melkein enemmän kuin itse työ niin työkaverit ovat olleet lisäämässä tai vähentämässä viihtyvyyttä.

Mutta jos saisi ottaa täysin realismista irroitetun haaveen, niin se olisi pelisuunnittelija. Ei mikään koodari vaan jonkin tietokonepelin pääsuunnittelija.

Minulla oli nuorena lukion jälkeen toiveena (Yllätys!)
taidealat: graafinen tai musiikki. Vaan sitten piti hankkia
rahoitusta sinne musiikkipuolelle ja silleen - menin töihin
mihin nopeiten pääsin. Sitten etenin ko. uralla (ei raketin-omaisesti, muttei huonostikaan) ja aloin päästä musiikki-
puolellakin mukaan erilaisiin pikku tuotantoihin äänittäjänä,
miksaajana, soittajana ja ohjelmoijana (muutama jopa
on julkaistu) ja aloin huomaamaan, että noissa taidealan
ammateissa - ainakin musiikissa - tuollaiset 95% on tylsää
pilkunviilaamista ja loput sitten sitä kivaa ja hauskaa. Nykyisin
musiikki ammattina on jokseenkin viimeinen mitä haluaisin,
koska haluan estää leipääntymisen johonkin minulle kovin arvokkaaseen - suosittelen muitakin, ketkä miettivät suosikki harrastuksensa muuttamista työkseen hetken aikaa miettivän asiaa myös tältä puolelta: minä olen ollut tyytyväinen tavalliseen työhön ja sitten saan tehdä musiikin kanssa mitä minua itseäni huvittaa: ei mitä joku määrää.

Moni on nykyisin sitä mieltä, että minussa olisi ainesta politiikkaan, mutta ajatus hirvittää aikalailla, joten toistaiseksi teen mitä teen ja katselen yhä ympärilleni avoimin silmin.