Toiveammatti?

Mulla on vaihtoehtoina joko jotain psykologian alalta tai jotain hengelliseltä puolelta tai jos oikein laiskaksi ryhdyn ja kaikki muu menee pieleen,niin rupean varmaan kokopäiväiseksi kuvataiteilijaksi Kuitenkin haluaisin tehdä jotain hyödyllistä,auttaa ihmisiä. Mä haluan työn,jolla on jotain merkitystä eikä vain jotain mekaanista "tekemistä".

Ereine sanoi:

CeNedra, kannattaa muistaa että Rovaniemeltäkin voi valmistua kuvaamataidon opettajaksi, TAIKiin on hieman vaikea päästä...

Click to expand...

Kyllä tuo Lapin Yliopistokin on mielessä ollut ja tottahan tuo on että TAIKiin on hankalampi päästä.
Itseasiassa kuvataidekasvatuksen koulutusohjelmaan pääsee Lapin yliopistossa noin joka 5, kun taas TAIKiin noin joka 8 joten on siinä jonkinverran eroa. Nuo suhdeluvut on tietysti vain suuntaa antavia mutta kyllä niistä voi silti jotain päätellä. (Niin ja ne on laskettu viime kevään hakijamäärien perusteella.)
Ja on Rovaniemessä muutenkin hyviä puolia Hesaan verrattaessa. Ainakin voisi kuvitella että esim. asuntojen vuokrat ei ole niin korkeita.

Haltiamieli sanoi:

Vielä Ereinen kommenttiin Ce'Nedralle: ellen joskus aivan väärin ymmärtänyt, niin kuviksenopettajani väitti, että Rovaniemelle on päässyt kuvataiteen opettajaksi opiskelemaan ihan puhtaasti suoritetun kuvataiteen lukiodiplomin pohjalta.

Click to expand...

Itse en ole tästä kuullut mutta aina vaan parempi jos asia on niin Täytyypä tarkistaa vaikka opolta sitten kun asia tulee ajankohtaiseksi.
Kuitenkin TAIKissa saa suoritetusta kuvaamataidon diplomista, jos en nyt ihan väärin muista niin 2 pistettä. Ja hakijat ilmeisesti valitaan 3-osaisen valintakokeen perusteella.

Ylipäätään tykkäisin opettajan ammatista. Ensimmäisenä tulee tietysti tämä kuviksen- ja vahvana kakkosena biologian tai äidinkielen opettaja. Sitten jos pitäisi valita jotain ihan toisenlaista niin Tiimiakatemia ei kuulostaisi pahalta.

Minä olen ajatellut jotain ammattia lasten parissa, kuten opettajaa tai lastentarhanopettajaa. En ole vielä ihan varma, mutta on tässä onneksi melkein kaksi vuotta aikaa päättää mihin pyrkii lukion jälkeen (ja tulee kolmas, mikäli suunnitelmani vaihto-oppilasvuodesta toteutuu, mutta meni taas vähän off-topiciksi). Mielestäni lapset ovat vain niin ihania, enkä oikeastaan voisi kuvitella itselleni ammattia, missä pitäisi vain ja ainoastaan istua pöydän takana yksikseen. Tietääkö joku muuten, voiko lastentarhanopettajaksi valmistua Turun yliopistolta?

Pikkuenkeli, tuolta http://www.edu.utu.fi/tokl/ ja täältä http://www.edu.utu.fi/ktl/fi/index.htm voisi löytyä tietoa aiheesta.

Nasta ilta: verottaja muisti minua kirjeellä (tonnin arvioveromätkyt).

Eli kirjoitanpa tänne yrittäjäluonteille pienen tarinan: olin pari vuotta sitten auttamassa yhden yrityksen perustamisessa noin niikuin kaveripohjalta ja sitten kaikki menikin päin #####.

Yritys ei mennyt jostain syystä korrektisti rekisteriin - muuttui osakeyhtiöstä henkilöyhtiöksi (en tajunnut asiaa silloin). Sitten firman vetäjä (joka muutenkin osoittautui törpöksi) huomasi myös avioeron osuvan kohdalleen...paperityöt jäi tyystin tekemättä...osoitteet oli sekaisin. Kaiken lisäksi minä luulin jo olevani ulkona koko sotkusta, mutta sekään ilmoitus ei ollut mennyt oikealla tavalla viranomaisille (nyt olen ollut jo puolitoista vuotta irti koko €%#:sta!)

Minä sain ulosottovirastolta ilmoituksen arvioverojen ulosottoon menosta (kymmeniä tuhansia euroja: firman laskutus oli ollut yleensä muutamia satasia kuussa). Kaikki siihen viittaava oli ilmoitusta ennen mennyt väärään osoitteeseen...Mopo lähti ihan käsistä ja alkoi hieman hermostuttamaan. Lopulta sain itse tehtyä korjauksia tiliotteista (kuitit oli kateissa) ja maksettavaa jäi muutama tuhat (onnekkaan sattuman kautta sain ne maksettua). Sitten alkoi tipahtelemaan tuloveroarvioita (aiemmat oli arvonlisäveroja) - siinä vaiheessa alkoi minun kieroutunut huumorintajuni jo olla huvittunut meiningistä!

Nyt on ensi viikon iltaharrasteena kirjanpito: koko vuoden kuitit ja tositteet on löytynyt ja ne on täysin lajittelematta yhdessä kasassa.

Itse verottajan henkilöstä oli todella ystävällistä ja avuliasta (ihan mainintana!).

Eli tämä niille, jotka miettivät omaa yritystä tai sellaiseen osallistumista: pitäkää huoli, että paperityöt verottajalle on pätevissä käsissä. Kaikessa muussa voi jo hieman törttöilläkin! No - oppiahan tuosta toki sai.

"Palanut käsi on paras opettaja" (Gandalf)

Hmm. Minulle on ollut suhteellisen selvää jo yläasteelta asti se, mitä haluan tehdä isona. Tai paremminkin mitä haluan opiskella; informaatiotutkimusta tai uskontotiedettä. Mutta koska pelkkää opiskelua ei voi (tai no voi, mutta kannattaako) tehdä koko elämäänsä, valitsin alani sen mukaan, mitä ammattia jaksan harjoittaa sitten pitempäänkin. Valitsin siis informaatiotutkimuksen, kävin pääsykokeissa ja nyt luen kyseistä ainetta Oulun yliopistossa. Minusta tulee siis isona kirjastonhoitaja (oikeastaan kyllä tähtään kirjastotoimen johtajaksi ). En ole silti luopunut toiveestani lukea uskontotiedettäkään, ja luultavasti vielä jonain päivänä (vaikka "valmistuttuani") opiskelen vielä sitäkin, vaikka en siitä ammattia haluaisikaan. Jeu. Minun ongelmani näyttää kyllä olevan, että voisin vain opiskella vähän sitä sun tätä ajattelematta niin kovasti mitään työelämää.

Ammatti

Meitsi haluais joko Rock/HEavy muusikoksi tai sitten näyttelijäksi.
Muusikoks mulla on jo hyvä alku!
Näyttelijäks mulla on lahjoja (niin mä oon ainakin saanut kuulla).
Kannattaa muuten katsoa Speden parhaat!!!

Itsellä on suunnitelmissa mennä tuonne Otaniemeen fysiikkaa opiskelemaan ja sitten katsoa että miten hienoon titteliin rahkeet riittää. Pummin luultavasti opinttoja myös yliopistosta, joten tulevaisuuden ammatti tulee sisältämään matematiikkaa, fysiikkaa, kemiaa ja/tai tähtitiedettä. Eri töiden realistisia kuvauksia on aika harvassa, mutta pointti on että olisi mukava tutkia jotain ja toivottavasti oppia maailmasta jotain uutta. Joku fyysikko tai tutkija siis olisi luonnollinen vaihtoehto. Pitää katsella.

Mä pääsin kerran tutustumaan TV2 puvustamoon ja rakastuin. Se pukujen määrä, tuoksu, sametin ja satiinin tuntu sormissa. Sillä hetkellä tiesin mitä haluan. Musta tulee puvustaja.
Opiskelen tällä hetkellä Tampereen ammattiopistossa Pukuompelija/lukio linjaa, eli käyn samalla lukion.

Kolmen vuoden päästä on sunnitelmissa haken TAIKiin. Tällä hetkellä näyttää tosi hyvältä, ku pärjäilen hyvin koulussa.
Jos ei heti pääse sisään ni sit vaan jonneki tehtaaseen puurtaa surkealla palkalla ja tosi huonossa työssä, mutta mitäpä ei tekisi että unelmat toteutuu.

Kun sitten joskus valmistun puvustajaksi, on aika epätodennäköistä että löytäisin töitä alalta, mut pidän peukut pystyssä. Mulle riittää että edes saisin kattaa sitä ammattinimikettä.

Höh. Vielä nelivuotiaana minusta oli kovaa vauhtia tulossa hevoskouluttaja, tai mikälie. En pahemmin edes (siis silloinkaan) pitänyt hevosista, saati ratsustusta harrastanut. Noh, onneksi se sitten jäi. Kahdeksanvuotiaana minusta piti tulla kokki, älkää taaskaan kysykö miksi..

Ysiltä lähtiessäni oli suunnitelmissa arkkitehdin tai insinöörin ura. Nojaa, nyt sitten tasapainoilen lukiossa eri kurssien kanssa ja pähkäilen että mitä kannattaisi valita, näin tulevaisuutta katsoen. Jotain suunnitteluun liittyvää kai voisi olla edessä, mutta tietää sitä sitten. Ja paljon rahaa, eipä sillä muulla niin kovin väliä. ^^

Ainiin, ja kunnioitan syvästi ihmisiä, joilla on kaikki suunnitelmat valmiina jo ysiltä lähtiessään, lähinnä siis ammattikoulun linjat ym. Itse en kyllä siihen pystyisi.

Kuinka monella teistä on ollut joku ammatti joksa on halunnut tulla melkein koko elämänne ajan? Näyttelijä, laulaja, malli, jne... Jotkut laulajathan kertoo kuinka ne on aivan pienestä asti halunneet laulajaksi.

Mulla on ainakin vaihtunu aika useesti nää ammattivaihtoehdot. Pienempänä halusin elokuvaohjaajaksi ja sen jälkeen vaatesuunnittelijaksi tai arkkitehdiksi. vieläkin haluaisin olla joku noista, mutta eniten haluaisin ammatin liittyen arkeologiaan. Arkeologi tai jonkinlainen historian tutkija. Eniten minua kiinnostaa kreikka, Rooma ja Egypti.
Mutta jos en pääse sellaiseksi niin voisihan sitä ryhtyä kirjastonhoitajaksi...

Jo pitkään olen haikaillut johonkin kirjoittamiseen liittyvän ammatin perään. Tai kirjojen. Toimittaja, kolumnisti, kirjailija <----epätoivoista :roll: , kirjakauppias.
Myös kääntäjänä tai tulkkina olisi mielenkiintoista. Tai matkaoppaana, ainakin nuorempana.
Viime aikoina on tullut mieleeni myös hinku fysioterapeutiksi tai hierojaksi. Että osaisi hoitaa ihmisiä ja auttaa.

toiveammattini oli nuorempana lähihoitaja. Minulla on edelleen haaveena tulla taiteilijaksi, mutta taitaa jäädä.
Varmaan haaveammatti on tarpeeksi sitä mitä opiskelen ja valmistun muutama vuoden päästä. Minä opiskelen puutarhuriksi ja pitää katsoo jatkanko sitä alaa. sillä koulu joskus väsyttää aika paljon minua...

Kas, juuri tulin toisella foorumilla kirjoittaneeksi samankaltaiseen topicciin, ja laiskuuttani länttään saman tekstin tännekin.

Ihan lapsena mulla oli toiveammatteina mm. jalokivivaras ja salakuljettaja, tai muuten vaan jonkun suuren rikollisorganisaation johtotoimet. Olin tosi kiltti ja auktoriteetteja kunnioittava lapsi, kuten näkyy .
No, luovuin näistä haaveista jossain vaiheessa, kun totesin että kaikki tapaamani poliisit ovat olleet ihan mänttejä, ja että vankilassakaan ei varmaan ole kivaa. Ei niin, tietty aikomuksena oli alunperin tehdä vain täydellisiä rikoksia, sellaisia joista ei varmasti jää kiinni, koska eihän siinä muuten mitään järkeä olisi ollut. No, realismi jyräsi lapsen naiivit haaveet.

Sitten teininä keksin, että tahdon ihan välttämättä olla elokuvaohjaaja, enkä yhtään mitään muuta. Muistaakseni näin oli siksi, että kaikki elokuvat oli mun mielestä enemmän tai vähemmän huonoja, ja harmittelin sitten aina, että miksi kukaan ei tee hyviä elokuvia vaikka se varmasti olisi mahdollista - ja ajattelin sitten, että kai sitä pitää itse tehdä.

Sitten kun tuo vaihe meni ohi, niin tajusin yhtäkkiä että ruoanlaitto on ainoa asia maailmassa jota osaan tehdä, ja jota tekemällä pystyn toteuttamaan luomisvimmaani. Joku ammatinvalintaihminen sanoi, että ei kasvissyöjästä voi tulla kokkia. Ja ehkä ei voikaan. Vaan yhtäkaikki haluaisin, en vaan ole keksinyt mitään järkevää tapaa kouluttaa itseäni kyseiseen ammattiin, nimenomaan siksi kun en viitsisi mitään pihvejä ruveta paistamaan ynnämuuta.

Nyt viimeiset muutamat vuodet olen siis haaveillut tuosta kokintyöstä, eli se on tämänhetkisen lapsuuteni haaveammatti.

Toisaalta kokki on hyvin kaukana muista kiinnostuksen kohteistani, joita on lähinnä se, että haluan tietää kaiken - tai ainakin melkein kaiken, tai kaiken mitä voi tietää, tai jotain vastaavaa. Mutta ajattelin, että jos tuon ajatustyön jättäisi vapaa-ajan harrastukseksi.

Ja viimeaikoina kaikki ovat patistaneet minua politiikkaan, mikä on tosi huvittavaa.

Jos oikeasti saisin valita mitä tekisin ja minulla olisi siihen vielä lahjakkuuttakin, niin haluaisin olla piirroshahmon ääni. Mutta kun tuo tuntuu hieman mahdottomalta, ja ääneni ei siihen varmasti edes kelpaisi niin...

Toiveammattia minulla ei ole ollut koskaan. Elämä vie on periaatteeni. Nyt opiskelen suunterveydenhuollon ammattilaiseksi ja ehkä joskus jos rahkeet riittää, minut löytää myös hammaslääketieteellisesti, kuka tietää. Tai sitten minusta tulee kyseisen alan opettaja. Tai ehkä suuhygienia firman tuote-esittelijä tms. En todella tiedä vieläkään. Mutta kaiketi jotain alaan liittyen kuitenkin. Ellen sitten kyllästy kokonaan ja vaihda historiaan tai oikeustieteeseen... Vaikkakin olen sitä mieltä, että nyt olisi jo hyvä aika päättää, ikä alkaa painaa, kokonaiset 21 vuotta jo olen...

haluaisin ensinnäkin näyttelijäksi tai laulajaksi, mutta ne ovat aika mahdottomia, sillä minä pelkään esiintymistä.. Squiik..ja sitten haluaisin ranskan tai englanni opettajaksi. niissä olisi ainakin opiskelemista.. Ja sitten haluaisin perustaa pizzerian, joten pitäisi opetella pizzan vääntäminen..

Tällä hetkellä toiveammattini on valokuvaaja. Olen aina ollut kiinnostunut valokuvauksesta ja heilunut kameran kanssa. Valokuvien teettäminen pimiössä on ihanaa...juuri minulle tarkoitettu!!

Olen oikeastaan aina halunnut ryhtyä tutkijaksi, vaikka lapsena tuon haaveen syrjäytti milloin mikäkin enemmän tai vähemmän epärealistinen tulevaisuuden suunnitelma. Mutta olen aina halunnut ymmärtää, miten asiat ovat ja toimivat, löytää vastauksia lukemattomiin miten- ja miksi- kysymyksiin. Opiskelen yliopistossa tällä hetkellä, mutta en ole enää lainkaan varma, haluanko tutkijan uralle nähtyäni mitä se todella on. Toisaalta en ole kyllä keksinyt mitään kiinnostavampaakaan työtä (paitsi ehkä kirjastonhoitajan ammatin, mielellään jossain pienessä kirjastossa. Se vaan on aika kaukana siitä, mitä nyt opiskelen...). Joten saa nyt nähdä toteutuuko pitkäaikainen haave vai pitääkö alkaa miettiä jotain muuta.

Olen ollut lapsesta asti jokseenkin taiteellinen ja ensimmäisiä toiveammattejani oli taiteilija. Mummini (joka on taitava maalari) innosti minua tässä ja ompeluharrastuksen parissa.

Sitten minusta piti tulla muotisuunnittelija. Nykyään muotiteollisuus on niin pinnallista (niin, ihan kuin se ei olisi muuten ollut), niin hylkäsin alan siinä vaiheessa kun tajusin, että elämässä on muutakin kuin vaatteet.

Yläasteelta asti halusin arkkitehdiksi. Se on edelleen unelma-ammattini, MUTTA lukiossa ei pitkä matikka oikein sujunut, joten se siitä. En edes viitsinyt hakea mihinkään alan kouluun, koska sinne ei luultavasti pääse lyhyen matikan E:llä, ja muutenkin, jos opiskelu kestää keskimäärin kymmenen vuotta, on se hiukan liikaa. Se siitä sitten.

Nyt opiskelen englantia avoimessa ja aion hakea lukemaan kieliä yliopistoon. Minusta tulee luultavasti joku tutkija, opettaja tai epämääräisten artikkelien kirjoittaja, joka kritisoi kirjoitusvirheitä ja sen sellaista.

Unelma-unelmani, jonka voisin vielä saavuttaa, olisi artesaani, käsityöläinen. Tosin en tiedä, millä rahalla sellaiset elävät ja mikä on alan työllisyystilanne. Olisi ihana tehdä jotain kauniita esineitä ja tuoda niillä itseään julki.

Toki epärealistisin unelmani on kirjailija, mutta siitä enemmän tuolla Kirjaston "Kirjailijaksi ryhtyminen"-topicissa.

Mua on aina kiinostanut sellanen ammatti, jossa pitää voida liikkua ja sellanen fyysinen ammatti. Musta ei vois tulla mitään konttorissaistujaa, vaikka kaikki varmaan sitäkin joutuu varmana tekemään ammatissa kun ammatissa.
Olen aina ollut tekevä persoona ja mikään ihan tavallinen juttu ei mulle sovi.
Mä haluisin maanviljelijäksi ja/tai upseeriksi siis armeijan hommiin ylipäätään. Haluun sellasen ammatin missä tarvitaan voimia, kestävyyttä, liikuntaa ja missä saa olla ihmistenkin kanssa.
Nämä ovat haavett, mutta saas nähdä mitä sitten tapahtuu