Toiveammatti?

Hirveetä listausta tää... Mutt kannanpa siitä huolimatta korteni kekoon. Koko elämäni ajan on halunnu eläinlääkäriks. Delfiinikouluttajaakin ja farmaseuttia on ollu välissä, mutt eläinlääkäri on aina ollu sydäntä lähellä. Nyt, 9-luokan loppupuolella alkaa hahmottuu, mikä ammatti vois olla sopiva. Kirjojen ystävä kun olen, haluaisin kirjastovirkailijaks. Semmonen lepposa ammatti, olin TET:issä paikallisella kirjastolla ja hauskaa oli!

mulla on että musta tulis elokuvakriitikko koska mä jotenkin rakastan teatterissa istumista ja uppoutua siihen elokuvaan.
me tehtiin koulussa opon tunnilla sellanen AVO-ohjelman testi ja siinä oli tähdillä merkitty mikä ammatti sopisi minulle(5tähtee on maksimi)niin mulla oli top 3 tällänen
***** [color=darkred:95a039a612]copywriter[/color] = suunnitelee mainoksia
**** [color=darkred:95a039a612]art director[/color] = kuvittaa mainoksia copywriterin kanssa
*** [color=darkred:95a039a612]kriitikko[/color] = te tiedätte kyllä mikä on kriitikon homma

ni mut musta tulee kuitenkin elokuvakriitikko sano se testi mitä tahansa :sanaton:

-Mew ipe:

No, minusta tulee lennonjohtaja. Eli koulutuksena on lukio ja/tai lennonjohtaja amiksessa. ja itse meinasin käydä ensin lukion ja sitten hakea Ilmailulaitoksen lennonjohtaja koulutukseen (mistä voi muuten saada lentolupakirjan :twisted: ). Mutta koska tästähän ei saisi tulla listausta pitää sanoa muutama kommenttikin.
Miksi lennonjohtaja? työssä tärkeintä ovat hyvät kielet (suomi,ruotsi,englanti(+saksa)). Ja nuo ovat minun vahvuudet. Ja tämän uran keksin lukemalla jotain ammattikoululappua. Aijoo, LJ:lla on ihan mukiinmenevät palkat ja kolmivuorotyö(voiko tuon laskea plussaksi??).
Myös työt esim. lentokentän lähtöselvittäjänä voisivat olla ihan mukavia. Siihen tosin tarvitaan PALJON kärsivällisyyttä ja asiakaspalveluhenkisyyttä..
No kaikki lentokonetyöt kiinnostaa jostain kumman syystä.

Minulla olisi vielä aikaa miettiä ammatinvalintaa, mutta kohta sekin aika on ohi.
Kaikenlaista olen miettinyt, mutta negatiivinen persoona kun olen, niin löydän melkein kaikista ammateista jotain huonoa.
Olisi todella ihanaa tehdä kirjailijan työtä, mutta ei minulla pinna riitä niihin hommiin. Juristiksi olen joskus haaveillut, mutta en jaksa sitä hirveää opiskelua.
Nykyään on päällimmäisenä mielessä opiskella mediapainotteiselle alalle, tai paperialalle. Tiedä niistä sitten... miten käy.

Vastaanpa minäkin vaikka olenkin jo oikeastaan toiveammatissani eli olen kirjastotäti

Pienenä koululaisena meillä oli kirjaston tutustumiskäynti, ja silloin mietin kuinka ihanaa olisi olla töissä paikassa, joka on pullollaan tarinoita. Kun kasvoin, mietin toki muitakin vaihtoehtoja mutta loppujen lopuksi löysin itseni kuitenkin kirjastosta, himolukija kun olen.

Olen siis käynyt kauppaopistossa kirjastolinjan eli ihan virallisesti olen kirjastoaineiden merkonomi, ja nyt olen ajatellut jossain lähitulevaisuudessa alkaa syventää opintoja avoimessa yliopistossa ja lukea kirjastonhoitajaksi asti.

Siinäpä sitä onkin tekemistä tällä iällä mutta kaipa siitäkin selvitään

Pentuna halusin aina olla opettaja. Olin niin monta vuotta varma, että minusta tulee opettaja. Ysillä tajusinkin ettei opettajan työ ole minua varten. Olen liian heikkohermoinen siihen hommaan.

Nyt olen lukiossa enkä ole aivan satavarma mihin olen hakemassa.
Haluaisin aivan valtavasti ulkomaille opiskelemaan yliopistoon (kohdemaana Uusi-Seelanti, Englanti, Australia tottakai!)Aloja on niin monia mitkä kiinnostavat. Näytelmäkirjallisuus, musiikki, ympäristön tutkiminen, yrittäjä.
En tiedä, todennäköisesti olen ikuinen opiskelija, joka ei koskaan tule valmistumaan.

Miksi ihmisillä täytyy olla ammatti? Haluaisin vain matkustaa ympäri maailmaa enkä tehdä töitä. Mahdotonta nykyään. *mur*.

Hirmu moni unelmoi elokuva alasta. Kuin myös minä... En todellakaan vielä sitä tosissani ole ajatellut.

Mua vähän "pelottaa" kun kaikilla mun kavereilla on jo kaikki suunniteltu valmiiks viimeisen päälle, ja mä en ole ikinä ollut tossissani haluamassa mihinkään ammattiin.
Sellaisia hetkellisiä päähän pistoja on ollut muutaman vuoden ajan, tyylliin:
kokki, (eipä enää yhtään kiinnosta) eläinlääkäri, (hui, enpä enää pystyisi kuvittelemaan eläinten sisälmyksien tonkimista) kilparatsastaja, (siltä tieltä poikkesin jo aloittaessani ratsastuksen tai ratsastuksen opettaja, (eih...) kampaaja. (ei kiinnosta)

Joo, turhaa tekstiä tuutin täydeltä, mutta minkäs sille mahtaa? :roll:

Toiveammattini vaihtelivat pienenä suuresti. Eläinlääkäri, palomies, poliisi, toimittaja...
Lapsuusvuosien jälkeen olin pitkään epävarma siitä mitä haluan tehdä. Vasta joskus lukioaikana minulle selvisi, että sosiaaliala on minulle kaikkein ominta aluetta. Mietin pitkään psykologin ammattia, mutta tulin tulokseen että en todennäköisesti ikinä pääsisi kouluun sisälle ja tylsistyisin siihen valtavaan kirjamäärään, mitä yliopisto-opiskeluun liittyy.

Pikkuenkeli sanoi:

Minä olen ajatellut jotain ammattia lasten parissa, kuten opettajaa tai lastentarhanopettajaa. En ole vielä ihan varma, mutta on tässä onneksi melkein kaksi vuotta aikaa päättää mihin pyrkii lukion jälkeen

Click to expand...

Lapsiin olen minäkin ajatellut ammattini suunnata. Päiväkodissa töissäolon jälkeen huomasin jokseenkin pitäväni lapsista (vaikka olin aina luullut päinvastaista enkä edelleenkään aio hankkia omia lapsia). Viime keväänä hain sosionomiksi, mutta en päässyt. Otin järjen käteen ja mietin mihin minulla on realistiset mahdollisuudet päästä, ammatti on tarpeeksi haastava, töitä on tarjolla ja työhön liittyy ihmisten kanssa kommunikointia (minusta ei tulisi hyvää toimistossa työskentelijää)? Hain sairaanhoitajaksi Helsingin ammattikorkeaan ja pääsin ensi yrittämällä. Eli siellä siis. :wink:

Nyt kun tässä on kuullut yhtä ja toista ammatista itsestään ja koulutuksesta arvelen pitäväni siitä. En erityisemmin pidä opiskelusta, asioiden pänttääminen ja lukeminen on minusta puuduttavaa, joten minulle sopii oikein hyvin, että koulutukseen sisältyy paljon työharjoittelua. Jonkin verran on jo kokemustakin sairaanhoitajan työstä (olin vanhainkodissa töissä keväällä), joten toivon, että työharjoittelut sujuvat hyvin ja saan niistä hyvät arvosanat, etenkin kun teoreettisen puolen kursseissa hyvät arvosanat vaikuttavat kaukausilta. Biologiapuoli saattaa vielä koitua kohtalokseni, puhumattakaan lääkelaskuista, lääketenteistä ja lääketieteen luennoista. :roll:

Onneksi suuntautumisvaihtoehtoja on monia. Minusta ei ikinä tule kirurgisen puolen sairaanhoitajaa, kammoan jo valmiiksi kirurgisen puolen työharjoittelua. Lapsiin olen siis ajatellut suuntautua, mutta mielihän saattaa vielä muuttua matkan varrella.

Tällä hetkellä tulevaisuus näyttää kuitenkin valoisalta. Varsinainen opiskelu on vielä edessä ja tulevaisuudesta ei tarvitse murehtia tällä hetkellä (vaikka murehdinkin joka tapauksessa, olen murehtiatyyppiä :wink: ). Muutaman vuoden päästä sen sitten näkee, kouluttaudunko vielä eteenpäin vai menenkö töihin, töitä tällä alalla onneksi on ihan niin paljon kuin jaksaa tehdä.

Mew sanoi:

mulla on että musta tulis elokuvakriitikko koska mä jotenkin rakastan teatterissa istumista ja uppoutua siihen elokuvaan.
me tehtiin koulussa opon tunnilla sellanen AVO-ohjelman testi ja siinä oli tähdillä merkitty mikä ammatti sopisi minulle(5tähtee on maksimi)niin mulla oli top 3 tällänen
***** [color=darkred:6b17583324]copywriter[/color] = suunnitelee mainoksia
**** [color=darkred:6b17583324]art director[/color] = kuvittaa mainoksia copywriterin kanssa
*** [color=darkred:6b17583324]kriitikko[/color] = te tiedätte kyllä mikä on kriitikon homma

ni mut musta tulee kuitenkin elokuvakriitikko sano se testi mitä tahansa :sanaton:

-Mew ipe:

Click to expand...

Itse tein jonkinlaisen testin työvoimatoimiston sivuilla ja siinä tuli tasan kaksi viiden tähden ammattia (vaihtoehtoja oli liki parisataa), jotka olivat arkkitehti ja kirjailija. Arkkitehdiksi haluaisin, mutta siihen minusta ei ole, matikka ei riitä. Kirjailija olisi mukava olla, mutta tuntuu niin epärealistiselta.

Kuten jokaisella kirjallisella alalla, myös kriitikon työssä tekstin sisältö on tärkeä. Luin Mew juttusi tuolta Arvosteluketjusta ja voin sanoa, että siitä tekstistä on aika pitkä matka johonkin lehteen. Olisit näyttänyt kunnolla taitosi ja halusi siellä, kirjoittanut mahtavimman leffa-arvostelun koko topicissa! (Tämän on tarkoitus olla kannustava viesti, älä ota loukkauksena.) Mutta onneksi olet vielä nuori ja ehdit oppia paaaaaaaljon. Mutta hyvä että on selkeä suunnitelma. Go for it!

Niin, ja nyt hieman yleisjuttua. Nyt, kun olen jo lukiosta päässyt, ovat ammattisuunnitelmani epäselkeimmillään vuosiin. Ylioppilastutkinto ja lukio yleensäkin vaikutti aika paljon siihen, mikä minusta voisi tulla. Ja nyt kun pitäisi päättää koulutuksesta ja muusta, en todellakaan tiedä yhtään mitään siitä, mikä minusta voisi tulla. Kaikki on nyt enemmän auki kuin ehkä milloinkaan ennen. Jotenkin on vain niin vaikeaa tehdä jotain kun ei ole oikein varma mistään.

Kuten olen täällä varmaan aika monestikin mainostanut, suurin intohimoni kohde ovat elokuvat.
Elokuvaohjaajan ammatti kiinnostaa eniten, mutta myös muut elokuva-alan ammatit, kuten leikkaaja, käsikirjoittaja, lavastaja yms. Harrastus mielesssä olen ohjannut,käsikirjoittanut ja leikannut jo aika paljon ja uskon, että saattaisi minulla ehkäpä olla kykyjäkin. Tärkeintähän elokuva-alalla on kuitenkin luja tahto ja sitä minulta ei kyllä puutu.
Sitä paitsi minä olen luova ihminen, joka haluaa aina ajatella omilla aivoillaan ja luoda jotain omapäistä. Teorettinen en ole taas sitten lainkaan.

Taideteolliseen ajattelin pyrkiä. Vaikeahan sinne on päästä, mutta yrittää aion kovasti.

Minun toiveammatti on floristi. Tällä hetkellä opiskelen puutarhuriksi. Itse tykkään paljon kasveista ja hoitaa niitä. Floristiksi sen takia, kun haluan toteuttaa itseäni. Tehdä kauniita kukkakimppuja ja asetelmia...

toisaalta olen kiinnostunut myös piirtämisestä...(kuten joka paikassa ilmoitan niin..) Olisi ihanaa piirtämällä elättää itteni. Kaipa joskus tulevaisuutena alan opiskella sitä... Pitää nyt elää sinne asti ensin ku alkaa miettiä tulevaisuutta . Minun huono tapani miettiä hyvin pitkälle tulevaisuuteen sillä ne ei välttämättä toteudu sitten... :roll:

Minä olen aina halunnut olla lääkäri. Yhdessä vaiheessa eläinlääkäri ja joskus 8-vuotiaana [jolloin olin muutenkin joku maailmanparantaja ]sisätautilääkäri, koska halusin keksiä parannuksen diabetekseen, kun tätini sairastaa sitä.

Mutta siis tällä hetkellä siis ylipäänsä lääkäri.

Olen pienen ikäni haaveillut ja suunnitellut yhtä ja toista. Kuulun tähän lukuisaan joukkoon, joka haluaisi työskennellä elokuva-alalla, tavalla tai toisella. Jo ties kuinka varhaisessa vaiheessa ala-asteella kavereiden ystäväkirjoihin "mitä minusta tulee isona" -kohtaan on kirjoitettu elokuvaohjaaja. Samassa tilassa, ja ihan yhtä vakavissaan harkittuna on näkynyt myös titteleitä kuten astronomi tai hävittäjälentäjä.

No, hävittäjälentäjän hommissahan puuduttavaa on se koko armeijapuoli ja se turkasen pitkä koulutus ennen kuin päästävät minkään järkevän koneen ohjaimiin. Enkä minä mistään puolustusvoimista oole kiinnostunut, kunhan vain halusin lentää kovaa ja korkealla
Pitkän aikaa suunnittelin todella lähteväni yliopistoon opiskelemaan tähtitiedettä, mutta tulin kuitenkin siihen tulokseen että tiede tieteenä ja tähdet tähtinä. Kyllä minulle riittää se, että ne ovat paikallaan ja näyttävät nätiltä, näin lyhyesti asian ilmaistakseni.

Vielä viime kevään yhteishaussa pyrin amk:hon opiskelemaan elokuvausta, enkä päässyt. Ei hirveästi harmittanut kuitenkaan. Aluksi suunnittelin myös taikkiin hakemista, mutta totesin koko homman ihan hulluksi. Muutaman vuoden hakemisen jälkeen voisi päästä sisään, opiskella siellä sitten vuositolkulla ja valmistua. Mietittyäni pari minuuttia Suomen elokuvateollisuuden, elokuvantekijöiden ja näyttelijöiden tasoa, ajattelin että ei kiitos. Sillä täytyyhän se myöntää, että jotakuinkin 95% (edes koht. suureen levitykseen päätyvistä) kotimaisista elokuvista on täyttä huttua. Eli jos joskus elokuvia alkaisin tekemään, suosisin enemmän tuota ammattikoulu-/ opistopohjaista koulutusta, jonka jälkeen ei muuta kuin kamera käteen ja kokeilemaan. Ei sitä missään koulussa voida opettaa hyväksi ohjaajaksi.

Nyt olen kuitenkin tiellä jokseenkin omaan unelma-ammattiini, tai yhteen niistä. Vaihdoin yliopisto-opinnot amikseen ja parin vuoden päästä pitäisi valmistua artesaaniksi. Ja kyllähän tuonkin voi vielä yhdistä siihen himottavaan elokuva-alaan, ei kun Wetalle paperit vetämään

Nyt pitäisi hakea johonkin kouluun. Onneksi lukio on keksitty, saapahan muutaman vuoden lisää ajatteluaikaa miksikä sitä nyt haluaisi isona. Enpä oikein tiedä. Vähän tuolla pääkopassa liikkuu rikkaan Hollywood tähden suuntaan, tai miljönääri-rokkariksi. Mutta eipä taida olla kunnianhimoa tai taitoja siihen

Joskus lapsena halusin palomieheksi, kukapa ei. Arkkitehtuuri kiinnostaisi, mutta en ole aivan varma enkä oikein tiedä... vaikeaa tämmöinen...

En muista aivan lapsuuden haaveitani, mutta myöhäisemmässä iässä haaveilin arkeologin työstä, joka toki vieläkin on se unelma-ammatti vaikkakin saattaa jäädäkin sellaiseksi.
Myös tuo Estelwenin mainitsema hävittäjälentäjän ura on niitä suuria unelmia, ja aivan samoin perusteinkin vielä. Taitaa sekin kyllä jäädä vain haaveeksi lukulasien ja vähäisen armeija-kiinnostuksen takia.

Tällä hetkellä sellainen realistinen unelma-ammatti on jotakin kirjallisuuden piirissä, lukuun ottamatta kirjailijaa, sillä en kuvailisi sitä unelmaa sanalla realistinen. Tai sitten jotakin historian parissa. Eli toisin sanoen aion melko varmasti lähteä lukion jälkeen lukemaan kirjallisuutta tai historiaa pääaineena ja toista sitten sivuaineena. Myös kreikan, italian ja latinan kielet kiinnostavat, joten saa sitten nähdä mihin ammattiin tuollaisilla valinnoilla joskus valmistutaan...
Tai sitten valinnat muuttuvat, unelma-ammatit muuttuvat, ja minusta tuleekin jotain aivan muuta...

Olen jo kirjoittanut tänne, mutta en oikein viitsi alkaa moderoida sitä..Mutta tällä hetkellä haluaisin poliisiksi..mutta sitten ei tiedä, olisiko järkevää käydä armeija ennenkuin olisi menossa poliisiksi. Olisihan sekin vaihtoehto. Mutta rankka sellainen.

Toiveammattini olisi varmaan näyttelijä, vaikka en osaakaan näytellä, mutta nyt otin valinnaisaineeksi ilmaisutaidon niin ainakin hieman oppii. Tulkinkin ammatti voisi olla kiva, vaikken osaakaan muita kieliä kuin suomea, englantia ja ruotsia ihan vähän kylläkin vain, mutta haluaisin oppia ainakin ranskaa ja espanjaa. Minulla ei ole yhtään toiveammattia, mihin minulla olisi edes jotakin mahdollisuuksia, mutta parempi on näitä ajatella sitten lukion jälkeen, jos siis edes pääsen lukioon, mutta ainakin on aikaa ajatella miksi haluaisi, yläasteen ja lukion ajan.

Mä olen piakkoin valmistumassa, kai, kokiksi mutta se ammatti ei oikein enää tunnu kiinnostavan ja olen aatellu että meen opiskeleen lastenhoitajaksi kunhan ensin sais ton kokki koulun käytyy...
Onx siin mitään järkee? hullulta kai tuo varmaan kaikkien mielestä kuulostaa...

Jaa, kai mun on vastattava, et mun toiveammatti on eläinlääkäri. Jan jonkin hyvin kieroutuneen maailmankaikkeuden väännähdyksen takia mä jopa opiskelen eläinlääkäriks ekaa vuotta. Kouluun pääsin hirveen vääntämisen jälkeen toisena vuonna. Ja mun on edelleen aika vaikee uskoo sitä :roll: .

Muita toiveammatteja oli myös arkeologi ja toimittaja, mut eläinlääkäri on aina ollu päälimmäisenä. Mul ei tosin viel oo hajuakaan, millanen eläinlääkäri must tulee. Just tällä hetkellä hevoset kiinnostas eniten, mut mene ja tiedä.

Höm, täytynee sitä kai hiukan tiedekuntaa mainostaakin. Eli: kyllä elukkaan kantsii hakea, jos vaan vähääkään tuntuu siltä, et vois olla mahkuja ja kiinnostusta. Kaikki opetus on tosi pitkälle integroitua. Itteänikin hirvitti alussa, kun aattelin fysiikkaa ja kemmaa, mut tuolla ei tosiaan opeteta mitään turhaa. Kaikki kemia on elimistön sisällä tapahtuvaa orgaanista kemiaa ja fysiikkaa ei oo käytännössä yhtään. Mitä nyt joitakin elimistön fysiologisia periaatteita on selvitetty fysiikan lakien avulla. Yhtään ainutta laskua en oo viel laskenu pääsykokeita lukuunottamatta. Lääkiksestä en tiedä hirveesti, mut siel on kuulemma aika pitkälle sama meininki.

Vereen ja suolenpätkiinkin tottuu tosi nopeesti. Meillä alko heti toisessa jaksossa anatomian leikkelyt. Kyllä täytyy myöntää, et kun ekoissa leikkelyissä pöydälle lyötiin irtonainen hevosenjalka, niin piti mennä hetkeks käytävään istumaan. Mut siihen kyllä tottu ihan parissa päivässä. Nykyään leikkelyt on opiskelun mielenkiintosin osa. Elävän veren näkeminen tekee kyl vieläkin heikkoa. Noi, nyt mä ansaitsisin vähintään pienen rekrytointikorvauksen yliopistolta 8) .

Mahtasko tääl muuten pyöriä ketään lääkisläistä? Mä en nimittäin varmaan pystyis preparoimaan ihmisruumista. Ois kiva kuulla kokemuksia siitä, ja kans vähän et kuin paljon leikkelyitä lääkisläiset joutuu tekeen.

Kaikkein ihanintahan olisi tulla kirjailijaksi, mutta se haave on kaukana ulottumattomissani ... jos realistisia ollaan, niin olisi kivaa jos saisin työskennellä kirjastossa tai jossain toimistossa. Onneksi vielä on aikaa miettiä.