Toiveammatti?

Minäpä...

haluan ongelma nuorten ohjaajaksi..siis niinkun työskennellä päihde riippuvaisten nuorten kanssa. Oli hassua miten sen kerran tajusin mikä haluan olla...
9 lopulla mulla ei ollut mitään hajua minkä haluan ammatikseni joten lähdin jenkkeihin kouluun. Sitten viime joulun aikana vain yhtäkkiä tajusin haluavani olla ongelma nuorten ohjaaja!
Lukioon ja sitten Kanneljärven opistoon..
Menee 3 vuotta lukiossa ja sitten 3-4 vuotta Kanneljärvellä.

Bell sanoi:

Olen jo kirjoittanut tänne, mutta en oikein viitsi alkaa moderoida sitä..Mutta tällä hetkellä haluaisin poliisiksi..mutta sitten ei tiedä, olisiko järkevää käydä armeija ennenkuin olisi menossa poliisiksi. Olisihan sekin vaihtoehto. Mutta rankka sellainen.

Click to expand...

Riippuu siitä, oletko tyttö vai poika :wink: Pojalle armeijan käynti on käytönnössä välttämätöntä, jos poliisin uralle aikoo. Tytöille se ei ehkä ole välttämätöntä, mutta luultavasti se katsotaan hyväksi poliisiopiston karsinnassa...

Huaah, ammatinvalintaa... Nyt lukion kakkosella oma tietämättömyys alkaa hiljakseen ahdistaa.

Olisi kiva tietysti pystyä elämässään auttamaan muita/muuta ihan oikeasti. Lyhyt matikka - ei fysiikkaa - ei kemiaa - ei biologiaa - valinta sulkee tehokkaasti pois lääkiksen ja muut vastaavat, mitähän sitten? Jokin yhteiskunnallinen ala on alkanut kiinnostaa, kriisitilanteita ja muuta kivaa... Kenelläkään vinkkejä?

Kuulostanko minä pyhimykseltä?

Unelmia riittää,kehtaan siis omanikin kertoa,taas.
Elokuva ohjaaja! Samankaltainen kuin tietokone pelin suunittelia,eli pääsisi luomaan/ohjaamaan fiktiota maailmaa sitä mikä on kuvitelmana niin esillä nykyään,kait listaa johtaa pelit ja elokuvat.

proosallisuutta topikkiin lisää ; )

Kirjoitanpa topikkiin ihan sen vuoksi, että olisi yksi "proosalliseen" ammattiin haluava lisää. Kontulaiset näyttävät olevan kovasti taiteellisesti suuntautuneita.

Mutta minäpä olen 13-vuotiaasta halunnut lääkäriksi.

Jotain käsittämätöntä tapahtui ja pääsin lääkikseen - ja pian sen jälkeen alkoi ammatinvalinta-ahdistus. Nyt kahden ja puolen vuoden jälkeen se alkaa olla ohi, tiedän että haluan lääkäriksi, mutta erityisesti kielitiede kiinnostaa edelleen huomattavasti enemmän kuin lääketiede. Kyse onkin siitä, mitä oikeasti pystyn kuvittelemaan itseni tekevän nelisenkymmentä vuotta elämästäni.

Avo-testissä kieltenopettaja tosin sai viisi tähteä, ja lääkäri kolme. Pitäisikö tässä taas alkaa ahdistumaan? :wink:

Niin ja lääkiksessä ei tarvitse matematiikkaa eikä fysiikkaa, kemiaakin marginaalisesti. Niitä tarvii vain pääsykokeissa. Niinpä minäkin "tuhlasin" lukiovuoteni inhoamieni aineiden parissa yhden pääsykokeen takia. Ainakaan täällä Tampereella lääkis ei myöskään ole mitään legendoissa kerrottavaa rääkkiä, vaan oikeasti mukavaa ja ajoittain jopa löysää. Paljon tietenkin riippuu omasta asenteesta... Tlaloc kyseli leikkelyistä, meillä on ollut dissektioita yhteensä 15h, obduktioita alle kymmenen kertaa, eli vähällä täällä pääsee. Ja niihin täytyy asennoitua opetustilanteina, silloin niistä selviää parhaiten - ja oppii paljon.

Mä en muista mikä oli pienenä mun toiveammatti,mut nyt viime vuosina se on ollu arkkitehti.
Mul on varmaan kymmenen vihkoa täynnä tekemiäni pohjapiirrustuksia.
Toinen toiveammattini on poliisi tai etsivä. Johtuukohan se siitä et oon lukenu hirveesti Neiti Etsiviä??
Elokuva ohjaaja on kans ollu yksi sellainen.
Ala-asteella väsättiin monta näytelmää luokan tyttöjen kesken ja mä olin aina ohjaaja,hih.
Mut kai toi ammatti on silti jotain taiteeseen liittyvää,ainakin mä toivon niin...

Re: proosallisuutta topikkiin lisää ; )

fanye sanoi:

Ainakaan täällä Tampereella lääkis ei myöskään ole mitään legendoissa kerrottavaa rääkkiä, vaan oikeasti mukavaa ja ajoittain jopa löysää. Paljon tietenkin riippuu omasta asenteesta...

Click to expand...

Kuinka epäreilua. Meidät rääkätään kuoliaiks jo ekana vuotena (nytkin pidän taukoa tenttipuristuksesta ). Tosin tuohan saattaa johtua siitä, että me käsitellään koko terve elimistö ekan vuoden aikana, kun lääkiksessä siihen ainakin villin huhun mukaan käytetään kaks vuotta. Noh, päästäänpähän käytännön praktiikkaan aikasemmin...

fanye sanoi:

Tlaloc kyseli leikkelyistä, meillä on ollut dissektioita yhteensä 15h, obduktioita alle kymmenen kertaa, eli vähällä täällä pääsee. Ja niihin täytyy asennoitua opetustilanteina, silloin niistä selviää parhaiten - ja oppii paljon.

Click to expand...

*Selailee hiukan häpeillen "Lääketieteen termejä"*. Ah, ymmärrän. Meillä on molempia enemmän, sen puitteissa mitä materiaalia saadaan. (Meillä noita termejä ei käytetä, enkä mä tiedä, sopisko ne eläinten avaamiseen. Sitäpaitsi mä muistan muutaman kerran kun pelkästä anatomian opetusleikkelystä on tullu patologinen ruumiinavaus, kun joku on löytäny jotai mielenkiintosta .)

Tulipa mieleen sellanenkin pointti koskien ainakin eläinlääkäreiden opintoja, että ostettavaks tulee hirvee määrä kamalan kalliita kirjoja. Niin että rahaa menee.

Humm. Englantilainen filologia oli (ja on osittain vieläkin) se ala, jota tahdoin opiskella. Kuitenkin muut asiat tulivat tavallaan tielle, nimittäin täällä Porissa tuon ko. alan opiskelu on mahdotonta, eikä uusi muutto oikein nappaa. Aloin ottaa selvää, mitä yliopistokeskus tarjoaa, ja sieltä löytyi kulttuurituotannon ja maisemantutkimuksen koulutusala, joka alkoi kiinnostaa. Sinne aion nyt siis hakea. En edes tarkalleen ottaen tiedä, mitä ala pitää sisällään, mutta palan halusta ottaa selvää. Sattuuko kellään olemaan kokemusta alasta tai jostain mikä edes hieman muistuttaisi sitä?

Minusta tulee koneistaja, mutta ei tuo hitsarikaan olisi niin paha, ei ollenkaan. Pinenpänä minulla ei ollut mitään hajua mikä haluan olla. Mutta sitten kuin valinnan aika tuli niin oli kaksi vaihtoehtoa, Kone ja Metalli ala tai ATK-ala. Minulla oli ja on hyvät tietokone taidot, mutta pääsyvaatimukset olivat ihan väärästä päästä (valinta periaatteet haisee ). No sitten oli enää kone ja metalli ala. Tässä sitä nyt ollaan. ATK alalle menen heti kun vaan tulee pinikään ovirako, koska tiedän pärjääväni sielä. Olin vaan niin vihanen kun ne sano että ei erityiskoululainen voi päästä tai pärjätä sielä. Haistakoot jöötiä silä vaan, kunnes tulen. Olen viisi vuotiaasta asti ollut tietokoneissa kiinni eikä minua niistä irti saa.

Pätkätyöläinen?

Muistelen, kuinka aina aikoinaan suunnittelin tulevaisuuttani. Mielikuvitukseni laukkasi hurjaa vauhtia, ja olin tosissani koko ajan, mikä varsinkin nyt jälkikäteen jaksaa aina huvittaa - olin kovin totinen nuori.

Ala-asteella minusta piti tulla mellakkapoliisi - ei näytä ainakaan se suunnitelma toteutuneen. Yläasteella ajattelin, että minusta tulisi jonkun keskiaikaravintolan kokki, shamaaniparantaja-yksityisyrittäjä tai taistelulajien täysipäiväinen opettaja. Eipä näytä sekään suunnitelma tulleen toteen, vaikka kokiksi melkein ajauduinkin - meinasin pistää paperit kokkikouluun, mutta isoveljeni pakotti minut lukioon, joten sinne meni nekin loistavat suunnitelmat.

Lukiossa keksin, että minusta voisi tulla filosofi. Sittemmin sain tietää, että sellaista ammattia ei ole. Lukion jälkeen ajattelin lukea lääkäriksi; lukuinto tyssäsi kesken pääsykokeisiin tankatessani, eikä sen koommin ajatus enää lämmittänyt. Sittemmin päädyin opiskelemaan alaa, josta pidän yli kaiken; mutta urasuunnitelmat senkuin hyppelehtivät.

Enää en tosin suhtaudu niin vakavasti kaikkiin saamiini pähkähulluihin ajatuksiin. Jotenkin sitä vain tyytyy toivomaan todennäköisintä, vaikka leikitteleekin ajatuksilla tuplatutkinnoista, diplomaatinurista, rahasta, maineesta ja vaikutusvallasta.

Todennäköistä on, että päädyn akateemiseksi pätkätyöläiseksi - sellainen on tutkijana yliopistolla, kääntää kirjoja, käy pitämässä fiiliksennostatusseminaareja firmoille, toimii konsulttina, asiantuntijatehtävissä, toimittajana... Kaikkea näitä vähän väliä, silloin tällöin.

Jossain vaiheessa sitä saa mahahaavan ja kuolee pois. Mitä tekee sitä ennen - oikeastaan sillä ei ole kauheasti väliä, kunhan hengissä pysyy ja mielenterveys säilyy.

Haluaisin olla kirjailija, mutta harvat saavat siitä ammattia, joten tavoittelen jotain järkevämpää. Toistaiseksi en tiedä mikä se järkevä on :roll:
Pyrin taidelinjalle, mutta sinne on vaikea päästä, ja mitä loppujenlopuksi tekee kuvataiteilijan tittelillä.
Toinen idea on perustaa oma vaateliike, mutta pieni ääni pääni sisällä sanoo:" hei halooo"
Historia kiehtoo mieltäni, mutta en pääse minnekään sisälle. Niinpä voin valita toiveammatikseni työttömän sosiaalipummin, sillä sellainen minusta tulee.
Olen liian laiska tekemään mitään, siksi toiveammattini voisi toisaalta olla rikkaan miehen vaimo

Re: Pätkätyöläinen?

Nyarlathotep sanoi:

Jossain vaiheessa sitä saa mahahaavan ja kuolee pois. Mitä tekee sitä ennen - oikeastaan sillä ei ole kauheasti väliä, kunhan hengissä pysyy ja mielenterveys säilyy.

Click to expand...

Kunhan muistaa nauttia siitä ajasta ennen loppua. =)
Nääs jospa elämme vain kerran?
Mutta tässä ei aleta siitä vaittelemään,kukin uskonsa mukaan.Mielestäni vaan, tästä ajasta pitäisi tehdä siedettävä ja nautittava.

minä haluan eläinlääkäriksi... ja ainut paikka opiskella aläinlääketiedettä on helsingin yliopisto... *huoh* helsinkiin en haluais, mutta pakko kai on,jos ikinä pääse sisälle... :roll:

jahaa jaa... mulla on aina vaihtunu se toiveammatti... mutta nyt juuri tällä hetkellä haluaisin taidemaalariksi.
tai ainakin joitain taiteeseen liittyvää. mä voisin olla vaikka kuvaamataidon opettaja. toisaalta... arkkitehti tai sisustus suunnittelija ois tosi kiva myös. en tiiä mutta joku noista aika varmasti.

Pienenä haaveilin työstä hevosten parissa, sitten halusin näyttelijäksi tai opettajaksi. Jossain vaiheessa olin vakuuttunut että minusta tulee lentäjä, mutta fyysisesti en ole moiseen hommaan pätevä. Lukioaikana päätin, että lastentarhanopettaja olisi minulle juuri oikea ammatti, ja pyrin alaa opiskelemaankin. Kohtalon oikusta päädynkin kirjastoalalle, ja totesin jo opintojen alkuvaiheessa että tämähän taitaa olla minun unelma-ammattini! Jokin perinteinen käsityöammatti olisi tosin myös kiehtova, mutta olen sellainen poropeukalo ettei moista kannata vakavissaan harkita. Jos joskus olen iso ja rikas (näillä palkoilla :roll: ) perustan eläinten vanhainkodin tms. jonnekin "korpeen" ja elelen siellä otuksia hoidellen.

toiveammatista...

Toiveammatteja on tässä elämän aikana pyöriny mielessä aika paljon...
Yhdessä vaiheessa halusin poliisiksi. OLin siitä aika varma, mutta kuten kuvitella saattaa.... ei se ammatin halu enää niin kauan kestänytkään...
Sitten halusin argeologiksi... jonnekkin Egyptiin tutkimaan faaraoiden hautoja (pyramidit..) jne.
Sitten minua alkoi kiinnostamaan sisustussuunnittelu ja arkkitehtuuri...... (sisustussuunnittelu kuitenkin lähempänä sydäntäni )
Nyt on sitten näyttelykin ruvennu kiinnostamaan.... et valinnanvaraa nyt kuitenkin on
Ni et onhan sinne vielä lyhyt matka...Žmeinaan siihen että se ammatin valitseminen tulee ajankohtaiseksi :wink:

mä oon myös enemmän kiinnostunu sisustamisesta
semmonen moderni on ehkä enemmän mun makuun...

Pienenä halusin aina lastenhoitajaksi =) Nykyään haluaisin työskennellä kirjastossa tai jossain toimistossa tietokoneen äärellä. Sihteeri olisi yksi vaihtoehto, mutta kai niitä nyt muitakin on, kun vaan perehtyy asiaan enemmän.

Olen nyt viimeisen vuoden aikana tajunnut että hevoset taitavat olla se toiveammattini. Ennen yritin välttää ajatusta, koska tiedän että alalla ei paljon ansaitse ja se on ratskasta ja työtä on vaikea saada. Mutta vaikka noita huonojakin puolia on paljon niin silti tuo sydän taitaa vetää sinne hevosten pariin. Ja tämä ei oikeasti ole mitään teinitytön päähän pälkähdystä! Olen sitä itse sinä pitänyt monta vuotta, mutta en mitään muutakaan halua tehdä, tai en ainakaan vielä tiedä sitä.
Eh, hyvään kohtaan tämä juttu. Olin nimittäin juuri tänään 13 tuntia tallilla! Ja koko ajan sain juosta, kun lupauduin kaksi muuta hevosta hoitaa ja ratsastaa, vielä omani lisäksi.
Kun sitten palasin kotiin niin heti vanhemmat sanovat jotain sen suuntaista että "Miksi siellä pitää olla koko päivä?" No ymmärrän sen ettei varmasti moni minua ymmärrä, mutta minä viihdyn siellä. Olen asian useasti yrittänyt selvittää, mutta ei vain mene jakeluun. Ja minusta on masentavaa kun vanhemmat eivät yhtään "kunnioita" sitä mitä minä haluan tehdä! Olen kesätöihinkin menossa eräälle tallille. Kun vanhempani tästä kuulivat niin ensimmäinen kommentti oli että: "etkös mitään oikeaa työpaikkaa löytänyt?" Todella kannustava kommentti!

Minun toiveammattini on jo kauan ollut näyttelijä. Olen pari vuotta ollut eri teatteriryhmissä ja nyt huhtikuussa olisi Joensuussa esitys ja näytelmä Anton Tsehovin "kosinta". Valinnais-aineiksi olen ottanut neljä kurssia ilmaisutaitoa ja sitten lukiossa olisi sitä vielä tarkoitus opiskella (en aio mennä mihinkään näytelmä-lukioon, joten otan sen valinnaiseksi).
Lukion jälkeen menen ehkä Lontoon Guildhalliin (siis vain alustava suunnitelma). Näin nuorena on turha vielä hirveästi tulevaisuutta ruveta miettimään, jos nyt edes lukioon pääsen .