Toiveammatti?

Mun haaveena on tulla asianajajaksi. Yliopistoon pääseminen on tietty vaikeaa ja ruotsiaki pitäis osata, mutta mikään ei onnistu jos ei yritä . Oon käyny kerran seuraamassa oikeudenkäyntiä. Se oli ihan mielenkiintosta ja kyllä siitä jonkinlaisen kuvan sai että minkälaista se asianajajan työ täällä Suomessa on, vaikka se oliki melko pieni tapahtuma. Tai siis että käsiteltävä juttu oli melko yksinkertanen. Mutta joo. Lakinaiseksi nyt ainaki tällä hetkellä haaveilen, mutta voihan se toiveammatti vielä vaihtuaki. Eihän sitä koskaan tiedä.

Vahvistunut se haave, josta ehkä aiemminkin tähän topikkiin selitin. Tulkki/kääntäjä.

Venäjä ja englanti kiinnostaisivat, molemmille uskoisin olevan tarvetta, ainakin venäjälle kun ei tuo iso itäinen vierestä minnekään katoa. Opiskelupaikka olisi melko lähellä, Kouvolassa. Vois pyykit pesettää kotona

Ja kielitaidosta olisi hyötyä myös kakkoskiinnostuksessa, matkaoppaassa. Vähän jännittää, kun kuulemma lähinnä ällää pitäisi olla kirjoituksista, että pääsisi. Mutta lukemallahan siitä selviää.

Minä haluan ammatin, jossa tarvitsee olla mahdollisimman vähän tekemisissä ihmisten kanssa. Sinänsä huono juttu, koska opiskelen datanomiksi.

Meribiologi kuulostaa kiehtovalta ammatilta. Siinä pääsisin työskentelemään lempiympäristössäni, meren äärellä. Tutkimustyö on aina kiinnostanut minua. Harmi vaan, että tuolla koulutuksella tuskin saa mitenkään kehuttavasti töitä täältä Suomesta.

Maksetaanko miekkojen tuijottelusta? :roll:

Vau, olipa hauska lueskella tätä topikkia kun pari vuotta sitten olen tänne kirjoitellut viimeksi. Jännä huomata miten itse muuttuu ja kehittyykin jollain tavalla.. Kielet oli mulle vielä joskus se ehdoton juttu, mitä haluan opiskella. Kyllä mä kaikenmoisia kieliä vieläkin tahdon opiskella, mutta en ehkä ammatiksi asti.

Nyt olen tämän syksyn opiskellut kansanopistolla journalistiikan linjalla ja voi että kun tuntuu niin parhaalta ikinä. Niin oikealta ja hyvältä ja välillä niin hemmetin turhauttavaltakin mutta niin. Tämä nyt tuntuis olevan se ala, mikä kiinnostais jatkossakin. Yhtä oikealta ei oo tuntunu mikään muu kuin se ikuinen eläinlääkäriys, mutta siihen ei edelleenkään mulla ole mitään tsäänssejä.

Sitten ku vielä joskus pääsisi johonkin oikeaan kouluun opiskelemaan..

Jep jep. Pitää tässä vähän herätellä vanhoja keskusteluja eloon. :wink:
Baldera, missäs sie miekkoja tuijottelet? Mahtaa olla aika rikasta puuhaa :wink:

Kun minä olin 8 vuotias ja ala-asteella saatiin ensimmäiset kirjastokortit.
Ensimmäinen itse lainaamani kirja oli "mummoankan keitokirja"
Voin siis puhtain mielin sanoa halunneeni aina kokiksi, ellei oteta lukuun yhtä vuotta seiskalla kun muutamat ilkeät lukiolaiset yrittivät houkutella minua sinne surkimusten joukkoon :wink:

Mutta aina, aina olen halunnut ottä opin ruuanvalmistuksen salat!
Itseasiassa ruoka ja sen laittaminen on nykyään lähes elämäni ainoa asia!
hieman valitettavaa,
joku sanoi " tee työtä, mutta varo ettei työ tee sinua!"
Mutta viellä uskon että se ei ole minulle vain työtä.

Haluaisin opiskella matematiikka lukion jälkeen, mutta saa nyt nähdä, tällä hetkellä kun olen vasta käynyt noin puolet kursseista.
Myös geeniteknologia kiinnosta, mutta tiedä nyt tuostakaan kun syventävä geenikurssin on vielä edessäpäin. Biologiaa voisin ajatella sivuaineena.

Mikä minusta sitten tulisi? Ehkäpä matemaatikko.

Mitään muuta alaa en enää voi itselleni kuvitella, paitsi ehkä jonkun hoitoammatin... Kieletkin tavallaan kiinnostaa mutta inhoan kaikkia kirjallisia hommia äidinkielen kursseilla ja sen tapaisiin törmää varmasti jos lähtisi kieliä opiskelemaan...

Ensimmäinen toiveammattini olin rekkakuski Luultavasti oli keksinyt sen matkiessani isoveljeäni.Yhtä kaikki, jo kauan on elämässäni ollut oikeastaan tasan kaksi asiaa jotka jaksavat kiinnostaa: Keski-Maa ja keskiaika.
Aiemmin on ollut näitä klassisia toiveita,kirjailija,taiteilija,näyttelijä. Tämänhetkinen tavoite ei taida olla tosin niitä vaatimattomampi. :roll:

Yhtäkaikki meikäläiselle ei riitä että voi harrastaa rakastamaansa juttua tylsän työn ohessa - tahdon siitä harrastuksesta työn!

Hassua, kuvittelin vastanneeni tähän joskus, mutta en
kuitenkaan löydä vastaustani...ehkäpä toisella foorumilla.
*Menee selaamaan*

Joo, löytyihän se, mutta asiat muuttuu, joten asiaan.

Ihan ammattina olen jo pitkään ollut enemmän tai vähemmän sillä
tiellä, että pappi minusta vielä joskus tulee. Vaikkapa sitten
pitkän kaavan mukaan. Tosin nyt, kun taas olen lukiossa
lukemassa sitä loppuun, niin toteutuminen on hieman
mahdollisempaa.

Jos taas saisi tehdä mitä haluaa, niin keskittyisin kirjoittamiseen
ja eläisin vapaaherrana jossakin maaseutukunnassa, kuitenkin
siten että Tampereella käynti onnistuisi viikottain. Yhden kirjan
käsikirjoitusversio on jo valmis, joten ei kait tämäkään täysin
mahdoton toive ole. Tosin, se kirja pitäisi saada julkaistua ja sen
pitäisi olla niin hyvä, että voisin turvautua myyntipalkkioihin
vähintäin puoleksi vuodeksi saadakseni seuraavat tekstit
valmiiksi.

Mun toiveammatti on näyttelijä ja näyttelijä musta myös tulee. Oon aika usein toivonu, et toi olis vaa jotain ohimenevää toi into näyttelemisee, mut ei. Mä toivoisin, et mul ois joku sellanen unelma-ammatti, mikä ois realistisempaa toteuttaa, mut sitte ku oon miettiny, et mitä voisin tehä muuta ku näytellä, ni en keksi mitää. Kaikki jutut mitä ajattelen tuntuu sellasilta, et en niitä haluu tehä. Joten must on vaa pakko tulla hyvä ja menestyvä näyttelijä.

Oma toiveammattani on tällä hetkellä Y.K:n rauhanturvaaja. Saattaa kuullostaa hieman hassulta, mutta tällä hetkellä ehkä ainoa ammatti mihin voisin kunnolla motivoitua. En voi vielä tässä iässä kuvitella mitään tylsempää kuin esim. diplomi-insinööri ja jonkilainen toimistotyyppi. Vaikka palkat olisivat hyvät, en usko että jaksaisin istua päivät pitkät toimistossa kirjoitellen jotain lomakkeita/laskelmia. Ehkä muutaman vuoden päästä mielipiteeni muuttuu. Hieman nuorempana halusin myös lentäjäksi, mutta nykyään se ei varmaan olisi mahdollista, sillä näköni ei ole mikään paras mahdollinen. Toinen mitä olen ajatellut on että lähtisin parin vuoden päästä merille, pestautuisin laivaan jossa hieman etelässäpäin, tekisin muutaman vuoden töitä, ja jos kiinnostaisi tulisin Suomeen ehkäpä opiskelemaan.

Storm_shadow sanoi:

Toinen mitä olen ajatellut on että lähtisin parin vuoden päästä merille, pestautuisin laivaan jossa hieman etelässäpäin, tekisin muutaman vuoden töitä, ja jos kiinnostaisi tulisin Suomeen ehkäpä opiskelemaan.

Click to expand...

Paras valmistautua sitten hankkimaan väärennetyt pätevyyskirjat, koska nykyään tuo merenkulku ei ole enää samanlaista kuin ennen muinon kun "laivat oli puuta ja miehet rautaa". Nykyään merenkulku on kovin säädeltyä puuhaa, joskin noita säädöksiä kierretään sen kun keritään. Laivalla saatetaan olla höveleitä, mutta satamaviranomaiset tuppaavat syynäämään kaiken kahteen kertaan.

Tuollaisten papereiden hankkiminen ei ole tietyissä maissa kovinkaan hankalaa tai kallista jos tietää mistä etsiä, mutta enpä usko että saavat aikaiseksi papereita suomalaiselle.

Lisäksi voit unohtaa maailman matkaamisen ja satamissa rilluttelun merimiehenä. Laivalta pääsee kyllä maihin, mutta vain pariksi tunniksi kerrallaan ja seuraavaan vahtiin on paras saapua täysin työkykyisenä. Ei laivallakaan katsella ihan ketä tahansa jos on kyse miehistön jäsenestä. Perämiehet ja muut korkeammin koulutetut saavatkin sitten ottaa omia vapauksia hieman enemmän. Kuten vaarantaa aluksen juopottelemalla töissä toisinaan ja muuta sellaista mistä miehistön jäsen saa heti kenkää.

Muutenkin tuo elämä laivalla on kaukana hohdokkuudesta. Siellä lähinnä laitostuu ja alkaa elämään rutiinien orjana. Valmistaudu siis lukemaan paljon kirjoja ja katselemaan samoja leffoja uudestaan ja uudestaan.

Niin ja palkat ovat surkeita jos olet liikkeellä väärennetyin paperein ja vailla oikeaa ammattitaitoa, koska silloin saat sellaista palkkaa jolla kyllä elää jossain filippiineillä, mutta Suomessa ei saa edes ruokaa ostettua. Toki saat täyden ylläpidon laivalla ja tulo on verovapaata jos olet laivalla yli 6kk, mutta eipä siitä paljoa säästöön varmaankaan jää.

Anteeksi että mahdollisesti tipautin pilven reunalta, mutta nykymerenkulku ei vaan enää ole kovin huoletonta, vaan markkinavoimien tarkoin hallinnoimaa liiketoimintaa.

Mitä luultavimmin olet oikeassa, mutta esim. matruusiksi ei kovin vaativia pätevyyskirjoja tarvita. Sitä voi mennä myös vaikkapa moottoripuolelle kokelaaksi/oppilaaksi, eikä siihenkään kovin kummoisia papereita tarvita. mm. oma isäni on lähtenyt merille 17 vuotiaana, ilmaan minkän sortin pätevyyskirjoja, ja on nykyään ensimmäinen konemestari eräällä matkustajalaivalla. Toki ajat ovat tuosta varmastikkin paljon muuttuneet, mutta esim. yksi hyvä ystäväni pestautui viime vuonna erääseen rahtilaivaan Espanjassa, ja kyllä sitä vapaa-aikaakin satamissa riittää, tosin riippuu varmasti laivasta ja sen johdosta. Varsinkin oltaessa pitkiä pätkiä merellä, jää satamissa aikaa rillutteluun. Palkka maksetaan kuulemma kerran vuodessa, paitsi silloin kun satamiin tullaan, saa nostaa jonkin suuruisen summan palkastaan mm. rillutteluun. Jos olet itse joskus ollut merillä tiedät palkoista luultavasti paljon enemmän kuin minä, mutta kyllä niillä kuulemma toimeen tulee, ja laivalta poistuttuessa jää vielä rahaa käteen. Kovin hohdokasta homma ei välttämättä ole, mutta täytyykö sen ollakkaan? Papereistakaan ei pidetä niin tarkkaa kirjaa pestautuessa laivaan jossain muualla kuin Suomessa, ellei hae perämieheksi tai moottorihommiin.

Tarttee postittaa tämä blogi tännekin. On meinaan parhaimmillaan nii-iiin totta. Oikeasti. Teksti ei ole (vain) katkeraa tilitystä, vaan harvinaisen kaunistelematonta kuvaa uutistoimittajan työstä. Parasta on se, että blogi näyttäisi olevan osuva lehdestä riippumatta - ainakin blogin kommentoijien perusteella.

On tässä työssä hyvätkin puolensa. En minä sitä. Mutta lukekaa ny kuitenkin, kaikki te jotka alalle haluavat ja miettikää kahdesti, mitä oikeastaan toimittajan työltä odotatte.

Mää oon aina halunnu näytteliäks. Mää en oikein tie miks mut se vaan ois jotenkin niin kivaa. ehkä joskus pienenä oon jossain vaihees halunnu laulajaks mut se oli ihan ohimenevää. Mää haluun niinkun ihan tosissani näyttelijäks. Vaik toisaalta suomessa näyttelemällä ei tuu mitenkään kovin rikkaaks tai kuuluisaks mut ei se haittaa kunhan pääsen näytteleen. Tietenkin ois hienoo jos tulis kuuluisaks ja rikkaaks mut ei se välttämätöntä oo. Mää oon tällä hetkellä harrastan näyttelemistä tampereen teatterissa mutta huomasin paikan vast viime syksynä joten en oo kovin kauan käyny mut vielä ehtii. HEH!

Avantquelosten sanoi:

Onko kirjailija ammatti?Minun unelmani on tulla kirjailijaksi.Mutta ammattina kirjastonhoitaja Kirjasto on suosikkipaikkani, jossa todellakin viihdyn

Click to expand...

Sama täällä, mutta haluaisin olla myös pianisti (siis sellainen, joka esiintyy kaikissa konserteissa ja saa siitä jotain rahaa ) tai sitten taiteilija. Luultavasti tekisin silloin öljyväritöitä tai taidegrafiikkaa, ne ovat suosikkityötapojani. Mutta kirjailija on kyllä tällä hetkellä ykkösunelmani.

Thali sanoi:

Tarttee postittaa tämä blogi tännekin. On meinaan parhaimmillaan nii-iiin totta. Oikeasti. Teksti ei ole (vain) katkeraa tilitystä, vaan harvinaisen kaunistelematonta kuvaa uutistoimittajan työstä. Parasta on se, että blogi näyttäisi olevan osuva lehdestä riippumatta - ainakin blogin kommentoijien perusteella.

On tässä työssä hyvätkin puolensa. En minä sitä. Mutta lukekaa ny kuitenkin, kaikki te jotka alalle haluavat ja miettikää kahdesti, mitä oikeastaan toimittajan työltä odotatte.

Click to expand...

Öö, joo. Äitini on toimittaja ja ymmärrän osittain mistä puhut. Hänellä on kyllä joskus aika pahaa tressiä... Se kyllä rassaa myös minua...

lria_Aerdilainen sanoi:

Mutta kirjailija on kyllä tällä hetkellä ykkösunelmani.

Click to expand...

Onneksi sinulla on sellainen unelma, jonka toteuttamisen voi aloittaa vaikka heti. Kirjoittamalla. Ja kirjoittamalla. Ja kirjoittamalla. Ja... eräänä päivänä huomaat olevasi kirjailija. Ehkä et onnellinen, mutta kirjailija kuitenkin. Mutta siihen tarvitaan kirjoittamista, ja kirjoittamista, ja kirjoittamista, ja ...

Olen jostain kuullut sellaista, että Suomessa olisi tällä hetkellä kymmenen ihmistä, jotka pystyvät elättämään itsensä kaunokirjailijoina. Muut joutuvat tekemään sivussa oikeita palkkatöitä tai nostamaan rahaa sossun luukulta. Se on totta, että kirjailijaksi ei kouluttauduta kuin kirjoittamalla. Esim. yliopistoissa opetetaan kirjallisuustiedettä, mutta sieltä valmistuneet sijoittuvat mm. kustannustoimittajiksi ja äidinkielen opettajiksi jne.