Tolkien ja musiikki

Lilja Ruuti Reppuli

Hobitti
Vastuuhenkilö
Tolkien vaikutti minuun syvästi. En ole vielä nähnyt yhtä hyvin toteutettua elokuvaa, jossa taitelijan ja hänen tekemänsä taiteen välisen suhteen ydin olisi onnistuttu vangitsemaan niin hyvin. Kun katsoin Tolkienia, pystyin tunnistamaan hänessä kollegan ammatillisessa mielessä: hänen suhteensa uusien kielten luomiseen vastaa minun suhdettani säveltämiseen. Prosessimme, tyyli jolla aloitamme uuden työn, ja päätämme sen, on samankaltainen, ja saa innoitusta samoista asioista. Hänellä itseilmaisun välineenä oli sanat, ja minulla musiikki. En muista missä dokumenteissa on puhuttu siitä, että Tolkien olisi todennut, että kielet ovat ikään kuin hänen musiikkinsa. Mutta mielestäni Karukoski on osannut napata tämän tärkeän ja Tolkienille ison ja henkilökohtaisen asian todella taitavasti ja hienosti osaksi elokuvaa, ja vielä todella hienovaraisella ja sanattomalla tavalla (jonka takia tätä ei ole yksinkertaista selittää). Toivon tosiaan, että muutkin intohimoiset taiteentekijät voivat tunnistaa elokuvan teattereihin tullessa tämän kauniin ja herkän asian, koska se kosketti ainakin minua ja antoi voimakkaan yhteenkuuluvuuden tunteen.

”Ronaldille oman kielen luominen tuotti huvia, salli hänen pistää kaikki suosikkiäänteensä paperille. Jos hän olisi kiinnostunut musiikista, hän olisi hyvin todennäköisesti voinut säveltää. Joten miksipä hän ei voisi luoda ikiomaa sanojen järjestelmää, joka olisi kuin yksityinen sinfonia...”
”Rakkaus sanoja kohtaan sai hänet keksimään omia kieliä. Filologia merkitsee sanojen rakastamista. Juuri se motivoi häntä. Se ei ollut kuivaa kiinnostusta kielen tieteellisiä perusteita kohtaan, vaan syvä rakkaus sanojen ulkonäköä ja sointia kohtaan.”
Tällaisia otteita löytyi Carpenterin kirjoittamasta elämänkerrasta. Muistan myös jostain muualta lukeneeni Tolkienin verranneen kieliä musiikkiin.
 
Palaan vielä kysymykseen Tolkienista, kielten luomisesta ja musiikista.

Tolkien itse käytti sanaa foniestetiikka puhuessaan siitä, miten hänen luomiensa kielten sointi tuotti hänelle esteettistä nautintoa. Toisin sanoen minusta tuntuu siltä, että Tolkienille kieli todella oli musiikkia. (Ks. myös Kontuwikin artikkeli Foniestetiikka. Artikkelissa on myös linkki Susan Robbinsin (Klaipedan yliopisto, Liettua) artikkeliin joka sivuaa asiaa ja on muutenkin mielenkiintoista luettavaa. Linkki siihen myös tässä:

Susan Robbins, Beauty in Language: Tolkien’s Phonology and Phonaesthetics as a Source of Creativity and Inspiration for the Lord of the Rings (Žmogus ir Žodis 2013 I)

Kyseisessä artikkelissa siteerataan Ursula LeGuinia, joka oli viisas ja tarkkanäköinen ja myös Tolkieninsa viisaasti ja tarkasti lukenut. Hän kirjoittaa eräässä artikkelissaan ( “Rhythmic Pattern in The Lord of the Rings”. In: The Wave in the Mind, 2004, s. 95) näin (Robbinsin siteeraamana):

Ursula LeGuin notes that LOTR is “a wonderful book to read aloud. . . . Even when the sentences are long, their flow is perfectly clear, and follows the breath; . . . the cadences are graceful and inevitable. . . . The narrative prose . . . wants the living voice to speak it, to find its full beauty and power, its subtle music, its rhythmic vitality”​

Huh, nyt aloin ajatella enttejä... puupuhaltimet...

Ja kas: indulge me, erotin nämä viestit omaksi keskustelukseen Dome Karukoski ohjaa... -topiikista, koska alamme erkaantua elokuvasta. Liitin Velmusen viestin alkuun vielä ko. keskustelusta Lindëaldan viestin, johon Velmunen vastasi, ja jossa musiikki alkoi soida.
 
Last edited:
Oletteko törmänneet tähän äänitteeseen?

J. R. R. Tolkien singing extract from The Hobbit "That's what Bilbo Baggins hates" (HarperCollins Publishers, SoundCloud [2013]; äänitteen kesto 39 s.)

Esitys on suorastaan herttainen.

En ole jaksanut kaivella tarkempia tietoja siitä, milloin, miksi ja kenen toimesta äänitys on tehty. (Tolkien teki niitä itsekin hankittuaan nauhurin ja innostuttuaan käyttämään sitä.) Mutta olisi hauska tietää enemmän.

Edit: Luultavasti laulu kuuluu niihin äänityksiin, jotka tehtiin vuonna 1952. Nauhoittaja oli George Sayer, C.S. Lewisin ystävä, jonka luona Tolkien oli vierailulla. Carpenter kertoo Tolkien-elämäkerrassaan (s. 252), että Tolkien lauloi ja luki otteita Hobitista ja mukanaan tuomasta Sormusten herran käsikirjoituksesta. Niitä julkaistiin sittemmin äänilevyllä 1970-luvulla ja myöhemmin cd:llä Essential Tolkien. Ehkä tämä laulukin on mukana.
 
Last edited:
Ylös