Paljon on puhuttu suomen kielen vaikutuksesta Tolkienin haltiakieliin. Tietääkseni vähemmälle huomiolle on jäänyt mahdollinen viron vaikutus. En nyt ole kerännyt sen enempää esimerkkejä, mutta eräs Finarfinin pojista oli nimeltään quenyaksi Aikanáro, sindariksi Aegnor.
Sattumoisin suomen aika-sanan vastine virossa on aeg. En pidä mahdottomana, että Tolkien olisi tutustunut tunnettuihin lähisukukielipareihin hahmotellessaan haltiakieltensä välisiä äännevastaavuuksia ja että yksi näistä pareista olisi ollut suomi vs. viro.
Tässä parissa suomi on se yleensä vanhakantaisempi kuten quenya, viron ja sindarin edustaessa kieliparien "kuluneempaa" kielimuotoa. Sama pätee myös tavurakenteeseen: esimerkkinimessä on quenyassa neljä tavua ja sindarissa vain kaksi, johtuen toisen ja neljännen tavun vokaalien katoamisesta. Tällekin ilmiölle on selvä vastine suomen ja viron välillä: suomen murteissa (ja kalevalaisessa runokielessä) laulamahan ~ virossa laulma.
Aegnorin veli oli Angrod, quenyaksi Angaráto. Kummankin nimen loppuosassa nähtäneen jonkinlainen regressiivinen labiaaliassimilaatio, missä loppuvokaali on sindarissa ennen katoamistaan värittänyt edeltävän vokaalin pyöreäksi. Vastaava ilmiö on tapahtunut esimerkiksi skandinaavisten kielten kehityksessä: *ferþuz > fjǫrðr. Skandinaaviset kielet ja niiden kehitys olivat tietysti myös tuttuja Tolkienille.
