Tolkien ja suomen kieli

Telimektar

Fundamentalisti
Sauna-lehden numerossa 2/2007 (sivut 4-7) on Ilkka Välimäen ja Eero Jokisen artikkeli "Lapsi saunassa ja saunomassa". Välimäki on ilmeisesti lääketieteen professori. Hän kertoo brittiläisen lastenlääkärin kysyneen, missä iässä lapsen voi viedä ensimmäisen kerran saunaan, ja toteaa brittilääkärin tietenkin tarkoittaneen saunomista höyryssä, mystisessä "löylyssä", jonka sanan ääntäminen Englannissa onnistui vain J. R. R. Tolkienille. :grin:
 
Paljon on puhuttu suomen kielen vaikutuksesta Tolkienin haltiakieliin. Tietääkseni vähemmälle huomiolle on jäänyt mahdollinen viron vaikutus. En nyt ole kerännyt sen enempää esimerkkejä, mutta eräs Finarfinin pojista oli nimeltään quenyaksi Aikanáro, sindariksi Aegnor.

Sattumoisin suomen aika-sanan vastine virossa on aeg. En pidä mahdottomana, että Tolkien olisi tutustunut tunnettuihin lähisukukielipareihin hahmotellessaan haltiakieltensä välisiä äännevastaavuuksia ja että yksi näistä pareista olisi ollut suomi vs. viro.

Tässä parissa suomi on se yleensä vanhakantaisempi kuten quenya, viron ja sindarin edustaessa kieliparien "kuluneempaa" kielimuotoa. Sama pätee myös tavurakenteeseen: esimerkkinimessä on quenyassa neljä tavua ja sindarissa vain kaksi, johtuen toisen ja neljännen tavun vokaalien katoamisesta. Tällekin ilmiölle on selvä vastine suomen ja viron välillä: suomen murteissa (ja kalevalaisessa runokielessä) laulamahan ~ virossa laulma.

Aegnorin veli oli Angrod, quenyaksi Angaráto. Kummankin nimen loppuosassa nähtäneen jonkinlainen regressiivinen labiaaliassimilaatio, missä loppuvokaali on sindarissa ennen katoamistaan värittänyt edeltävän vokaalin pyöreäksi. Vastaava ilmiö on tapahtunut esimerkiksi skandinaavisten kielten kehityksessä: *ferþuz > fjǫrðr. Skandinaaviset kielet ja niiden kehitys olivat tietysti myös tuttuja Tolkienille.
 
Lukiko Tolkien viroa? Luki Suomea. Yhtäläisyys viron kieleen voi olla ihan vain sukulaisuussattumaa?
 
Sindar perustuu tunnetusti pitkälti kymriin niin kieliopin kuin äänteidenkin puolesta. Kymrihän oli suomen ohella Tolkienin lempikieliä. Olettaisin sindarin yhtäläisyyksien suomalaisugrilaisiin kieliin johtuvan siitä, että maailmansisäisesti se on läheistä sukua quenyalle.
 
Sindar perustuu tunnetusti pitkälti kymriin niin kieliopin kuin äänteidenkin puolesta. Kymrihän oli suomen ohella Tolkienin lempikieliä.
Joo, kelttiläiskielten äännevaihteluissa on selvästi sindarin kaltaisia juttuja. Huomioni vain kiinnittyi siihen, että tuon esimerkkinimen alkuosa vastaa täydellisesti suomen ja viron sanoja. Toki tällaisia voisi yrittää jaksaessaan penkoa lisääkin.

Isilmírë sanoi:
Olettaisin sindarin yhtäläisyyksien suomalaisugrilaisiin kieliin johtuvan siitä, että maailmansisäisesti se on läheistä sukua quenyalle.
Tarkoitatko siis, että koska quenyan tärkeänä mallina vaikutti suomi, niin siksi sindar muistuttaisi sattumalta muita suomalais-ugrilaisia kieliä? Se on kyllä mielenkiintoinen vaihtoehto pitää mielessä.
 
Ajattelin lähinnä sitä, että Tolkien varmaan halusi kielten muistuttavan toisiaan, koska hänen tarinoissaan kumpikin on kehittynyt haltioiden alkuperäisestä kielestä, eikä haltiasukupolvia ole ehtinyt edes kovin montaa kulua sitten Cuivienenilla tapahtuneen heräämisen. Koska quenya syntyi ensin, sindarin lienee saanut taipua muistuttamaan sitä. Molemmissa haltiakielissä tosin on käsittääkseni vaikutteita aika monesta muustakin kielestä, vaikka päälähtökohdat ovat suomi ja kymri. Tolkienin ei kai missään mainita tutustuneen viron kieleen, mutta ei se mahdotonta liene.
 
Unkarin kielihän Tolkienia ainakin kiinnosti, kuten Notion Club Papersista ja mágolin kielestä voidaan päätellä.

Mitä tulee oikeiden kieliparien käyttämiseen esikuvana, Tolkien mainitsi, että sindarin ja quenyan suhteen on tarkoitus muistuttaa kymrin (tai yleensä britannisten kielten) ja latinan suhdetta (Parma Eldalamberon 17 s. 135 ja Kirjeet, kirje 165).

Aegnorin veli oli Angrod, quenyaksi Angaráto. Kummankin nimen loppuosassa nähtäneen jonkinlainen regressiivinen labiaaliassimilaatio, missä loppuvokaali on sindarissa ennen katoamistaan värittänyt edeltävän vokaalin pyöreäksi.

Alkuperäisestä :sta tulee sindarissa au tai o riippumatta seuraavan vokaalin pyöreydestä, kun taas quenyassa ja telerissä säilyy ennallaan. (Lisäys: poikkeuksia toki on. Esimerkiksi quenyassa :sta voi tulla lyhyt a, muuallakin kuin sanan lopussa: *(a)rātā > q. arata (PE 17 s. 49).) Yksitavuisissa sanoissa nähdään au ja monitavuisissa yleensä o (1) (2) (3). Eli suunnilleen näin:

*nār > sindarin naur, -nor, quenyan nár
*(a)rātā > sindarin raud, arod, -rod, telerin arāta

Myös kymrissä aiemmasta :sta on tullut joko au (kirjoitetaan aw) tai o riippuen siitä, onko tavu ollut tietyssä vaiheessa painollinen vai ei. En ole mikään Morfydd Clark, mutta ilmeisesti jotenkin tähän tapaan:

*māros > mawr 'suuri'
*brātīr > brawd 'veli' (mutta monikko brodyr)
*bādīti > boddi 'hukkua'
*ekʷālos > ebol 'varsa'
 
Last edited:
Kiitos Harri, erittäin tiedokas viesti!
Kun Tolkien kerran on itse esittänyt tuollaiset rekonstruktiot, niin silloin asia on selvä. Tuo kymrin kehitys on erittäin havainnollinen sindarin osalta. :)
 
Ylös