Tolkienia äänikirjoina

Pagba

Pronominit hän/hänen
TSH:sta äänikirjoina Mjh lausui hiljattain painavan mielipiteensä toisen otsikon alla:
En tiedä ovatko toiset tutustuneet äänikirjaan, mutta Heikki Määttänen osaa lukea tämän kirjan todella hyvin. Se on ihmeellistä, mutta hän osaa muuttaa ääntään melkein jokaiselle hahmolle erilaiseksi.

Jaamar sen sijaan kritisoi Määttäsen unettavaa ääntä ja joidenkin sanojen hassua ääntämistä ja toivoi uuden keskustelun aloittamista aiheesta. Tässä hänen tekstinsä:
Nyt menee offin puolelle, mutta olen äänikirjoihin tutustunut. Ja täytyy sanoa että mieluummin luen kirjan itse. Määttänen ääntää joitakin sanoja minun korvaani hassun kuuloisesti ja ääni on sen verran unettava että tajuan jossain vaiheessa ajatusteni harhailleen ihan muualle.
Mutta esim. siivouksen tai maalailun taustalla on ihan mukavaa kuunneltavaa
Jos aihe herättää enemmänkin juttua niin voisi vaikka luoda oman keskustelun (jos sellaista ei vielä ole).

Fanye komppaa Jaamaria:
Määttäsen lukemat äänikirjat ovat ihan ok myös, mutta olen Jaamarin kanssa samaa mieltä siinä, että nimien lausuminen jättää toivomisen varaa.

Minulla on TSH:SR-äänikirja ensimmäistä kertaa kuuntelussa. Kahlaan sitä läpi iPodilla töihin kävellessäni. Tänään jäin kohtaan, jossa Bilbo lahjoitti Frodolle Rivendellissä Piikin ja mithrilpaitansa. Aika hieno tapa lähestyä vanhaa tekstiä uudesta näkökulmasta. Heikki Määttänen ei lukenut robottimaisesti, vaan tulkinnan kanssa. Viljami Voivalvatti kuulosti korvaani turhan näätämäiseltä, mutta Gandalfin kohdalla H.M. onnistui erinomaisesti. Nimien ääntäminen tosiaan on hassua. Lausutaanko Orthanc todellakin "Orthants"? Lauluja Heikki ei yrittänytkään laulaa, vaan kohteli niitä runoina. Tasaisen varmaa työtä, kaiken kaikkiaan.
 
Re: TSH äänikirjana

Tässäpä keskustelu, jonka tähänastista puuttumista voi vain ihmetellä. Itse en ole sitä ehkä ihmetellyt sen vuoksi, etten ole äänikirjaan tutustunut, vaikka usein olen sitä suunnitellut. Ehkäpä sitten, kun satun löytämään Sormuksen ritarit kirjastosta. Mistä laitoksesta muuten Määttänen kirjan lukee? Tarkistetusta ehkä, koska kannet viittaavat siihen?

Pagba sanoi:
Lausutaanko Orthanc todellakin "Orthants"?

Sindarin <b>thanc</b> 'forked' äännetään [θˈɑŋk], eli lopussa on k-äänne.
 
Kuuntelin äänikirjat muutama vuosi sitten, ja todellakin tuo joidenkin sanojen/nimien ääntäminen oli omituista. Muuten Määttänen hoiti homman ihan hyvin. Tuskin kuitenkaan tulen kuuntelemaan uudestaan, vaikka paljon äänikirjoja nykyään harrastankin.
Tik sanoi:
Mistä laitoksesta muuten Määttänen kirjan lukee?
Alunperinhän äänikirjat ovat ilmestyneet kasetteina 1992-93, joten tarkastetusta laitoksesta ei voi olla kyse.
 
Kevyesti OT, eli en ole Tarua äänikirjana kuunnellut, mutta Hobitin sen sijaan olen. Se oli oikein sopivaa matkakuuntelemista matkallamme Lappiin (ja takaisin!).

Tästä on siis aikaa yli 10 vuotta, eli muistikuvat ovat hieman hämäriä, mutta silloin ainakin lukija vaikutti todella hyvältä. Hobitissa ei tietenkään ole samalla tavalla "oudosti" äännettäviä nimiäkään kuin Tarussa, eli sitäkään ongelmaa ei ollut. Jostain syystä sana "kahlaamo" ääntyi aina "kaahlaamo", mikä oli outoa. Näköjään lukijana on toiminut Lauri Komulainen.

Olisi ihan kiva kuunnella tuo uudestaan, menisi kuitenkin huomattavasti vähemmän aikaa kuin Tarun kanssa. Avokkini kuuntelee äänikirjoja minua enemmän, mm. maalatessaan figuureja. Itselläni ei ole oikein vastaavaa tilaisuutta, työmatkalla bussissa ei voi kunnolla keskittyä hyvään kirjaan.
 
Itse kuuntelin TSHn joskus "unikirjana" nukkumaan mennessä. Lukijan ääni oli itseasiassa juuri sopiva tähän hommaan. Sellainen sopivan rauhallinen. Lisäksi kun tarina oli tuttu ei haitannut vaikkei ihan muistanutkaan mihin jäi ;)

Ääntämiseen en niinkään väsyneenä keskittynyt, mutta ei se kyllä ainakaan ärsyttänyt.

Yleisesti minusta äänikirjat eivät korvaa varsinaista lukukokemusta. Mutta tuollaisena oheiskuuntelemisena toimii aivan loistavasti -kuten radionäytelmätkin =)
 
Toden totta, tästä ei ole omaa keskuskustelua. Hassua etten ole sitä huomannut, vaikka itse olen ko. äänikirjojen ja muutenkin Heikki Määttäsen tai oikeastaan hänen äänensä suur ihailija. Kiva että tälläinen aihe on nyt tänne omaksi keskusteluksi pystytetty.

Lainaan itseäni seuraavassa eräästä toisesta keskustelusta:
Heikki Määttäsen lukemana THS on pysäyttävä kokemus. Kokeilkaa ihmeessä. Kun itse lukee niin sitä jotenkin kiirehtii, eikä keskity kunnolla niihin asioihin mitkä jo muistaa tai joita pitää tylsinä.. Mutta kuunnellessa keskittyy sellaisiinkin asioihin joita ei muuten ehkä huomaisi. On ihanaa sulkea silmät ja sukeltaa seikkailuun mukaan. Uppoan paljon syvemmälle Keski-Maahan kuunnellessa kuin lukiessa tai katsoessa.


Sirilwen sanoi:
Alunperinhän äänikirjat ovat ilmestyneet kasetteina 1992-93, joten tarkastetusta laitoksesta ei voi olla kyse.

Sirilwen lienee asiassa oikeassa. Jostain nuista aiemmista painoksista lienee kyse, mistään en ole löytänyt tarkkaa mainintaa asiasta, ainakaan vielä. Kasetit ilmestyivät 92-93. Mutta äänitykset ovat vuosilta 91-92, kun ne tehtiin Tolkienin 100-vuotisjuhlien kunniaksi.

Määttäsen nimien ääntämistä yms. minä en näe mitenkään häiritsevänä. Se on vaan sellainen persoonallinen piirre, ja oikeastaan ihan hauska yksityiskohta. Naurattaa aina välillä, kun kuulostaa niin hupsulta,.

Minä olen usein miettinyt kuunnellessa, että on siinä miehellä ollut urakka lukea kaikki nauhalle. Harmi että en voi enää kysyä mitä hän mietti niitä lukiessa tai kauanko meni aikaa ja monestiko piti ottaa uusiksi.

Tästä topikista sain kipinän varata itselleni kirjastosta noita alkuperäisiä kasettaja. Täytyy tutustua niihinkin. C-kasetit on nostalgisia.
 
Muokkasin otsikkoa kattamaan myös Hobitin ja muut mahdollisesti äänikirjoina julkaistut Tolkienin teokset.

Löysin Sormukset Ritarit kirjastoautosta cd-levyinä ja syötin ne läppärille. Windowsissa iTunes toimii tahmeahkosti ja urakkaan meni kivasti aikaa. Ohjelma ei löytänyt netistä levyjen nimiä, joten näppäilin ne itse. MP3-soittimessa on se kiva piirre, että voin jatkaa kuuntelua täsmälleen samasta kohdasta kuin mihin olen jäänyt. Soitin nyt vain on niin pieni, ettei koko kirja mahdu siihen. Vaan eipä sitä tule kertakuulemalla kuunneltuakaan.
 
tmdoob sanoi:
Kun itse lukee niin sitä jotenkin kiirehtii, eikä keskity kunnolla niihin asioihin mitkä jo muistaa tai joita pitää tylsinä.. Mutta kuunnellessa keskittyy sellaisiinkin asioihin joita ei muuten ehkä huomaisi. On ihanaa sulkea silmät ja sukeltaa seikkailuun mukaan. Uppoan paljon syvemmälle Keski-Maahan kuunnellessa kuin lukiessa tai katsoessa.

Minulla se on juuri päinvastoin. Lukiessa kun pitää itsekin tehdä jotain tarinan eteen. Jos saan sen valmiina ja luettuna niin muutenkin karkailemaan tuppaavat ajatukset lähtevät hyvin nopeasti omille teilleen (tapahtuu tosin joskus myös lukiessa ja sitten pitää palata puoli sivua taaksepäin :knockout: ).

Mutta urakka on ollut kyllä aika kunnioitettava. Vaikka äiti lukikin minulle ja veljelle tarun kun olimme pieniä niin vaatiihan tuo nauhalle lukeminen ihan erilaista keskittymistä ja eläytymistä. Ja tarinan pitäisi varmasti olla tuttu että sen pystyy noin lukemaan.
 
Itse en ole äänikirjoista ikinä tykännyt ja ainoa kosketukseni muutenkin oli, kun joskus muutamia vuosia sitten kuuntelin CD:ltä Narnian Tarinat Velho Ja Leijona (Juu lukeudun myös Narnia faneihin) En pitänyt tästä kokemuksesta yhtään, sillä kyseinen lukija luki koko ajan tasaisen unettavalla äänellä ja ärsyttävällä korostuksella. Muutenkin pidän enemmän siitä, kun ei tarvitse kuulla ääniä ja keskittyy kirjaan. Ja kuten Jaamarillakin, minunkin ajatukseni alkavat harhailla ja en näe kyseistä tapatahtumaa silmieni edessä.

Onhan se toki heille kovaa työtä, mutta tiedän lukijoita jotka vihaavat lukemaansa kirjaa... Niiden äänikirjoja on sitten kiva kuunnella.
 
Olen muutaman kerran Prismassa hypistellyt Sormusten herra -äänikirjoja, mutta laittanut ne kuitenkin takaisin hyllyyn. Niitä voisi olla kyllä kiva kuunnella esimerkiksi pitkillä automatkoilla.

En ole muitakaan äänikirjoja ostanut tai kuunnellut. Narniaa kuuntelimme radiosta vanhempien lasten kanssa 80-luvun puolivälin jälkeen. Sitä lähetettiin lauantaisin klo 10.00 alkaen ja lukijana oli muistaakseni Erika Magnusson. Lukija oli hyvä ja sarjaa oli kiva kuunnella. Nauhoitin sarjaa kasetille ja niitä kuunneltiin vielä monta kertaa. Eniten pidin Taikurin sisaren pojasta ja toinen suosikkini oli Prinssi Kaspianin matka maailman ääriin. Jos nuo radiossa luetut Narnia-jaksot saisi jostakin CD:llä niin ostaisin heti.
 
Taru Sormusten Herrasta-äänikirjoja on tullut kuunneltua, mutta nukahdan aina joko Hautakeroilla tai Pomppivan Ponin kohtiin. Lukijalla on vain niin unettava ääni. Ja tietenkin tuohon nukahtamiseen voi vaikuttaa, se että kuuntelen äänikirjaa sängyllä makaen :roll: Ja ajatukseni lähtevät aina harhailemaan ja tarina menee ohi, joten pidän enemmän lukemisesta kuin tarinan kuuntelemisesta. Mutta TSH:n äänikirjat ovat kyllä mukava taustaääni.
 
Meitsille Heikki Määttäsen luenta on -- kuuntelen parhaillaan, ollaan Metsähovissa -- positiivinen yllätys.

Miten meitsistä tuntuu, että muutamassa kohdassa jotkin sanat on eri tavoin käännetty kuin toistakymmentä kertaa lukemassani kirjassa. Esimerkiksi Gildor sanoo Frodon puhuttua haltiakieltä muistaakseni: "Bilbo oli hyvä opettaja". Mutta äänikirjassa Määttänen lukee Gildorin sanovan: "Bilbo oli aika mestari".

Viimeksi mainittu toimii mielestäni paremmin. Missä vaiheessa käännöstä on tarkastettu?
 
Pidän Määttäsen tulkinnasta, tosin kertaakaan en ole kuunnellut Tarua kokonaisuudessaan läpi, vaan aina osia sieltä ja täältä. Onnekseni iPod nielee kaikki levyt ihan mukisematta, joten kuuntelunautintoa voisi jatkaa aina siitä, mihin edellisellä kerralla jäi, jos joskus tulisi aloitettua kuuntelu kokonaisuudessaan, alusta loppuun.

Parhaimmillaan mikä tahansa äänikirja on mielestäni silloin, kun ei ole mitään muuta tekemistä. Saa sulkea silmät, ja kuvitella tapahtumat mielessään. Kuunteleminen on myös rentouttavampaa kuin lukeminen, siinä mielessä siis, koska saa vain maata silmät kiinni (ideaalissa tilanteessa). Joskus voi toki nukahtaakin, mutta minkäs sillekään voi... Unikin on hyvästä ;)
 
Vohobitti sanoi:
Gildor sanoo Frodon puhuttua haltiakieltä muistaakseni: "Bilbo oli hyvä opettaja". Mutta äänikirjassa Määttänen lukee Gildorin sanovan: "Bilbo oli aika mestari".

Englanniksi se menee "Bilbo was a good master" ainakin vuoden 1997 kolmiosaisssa pehmeäkantisessa ja vuoden 2004 kovakantisessa yksiosaisessa laitoksessa. Suomeksi yksiosaisessa kovakantisessa laitoksessa vuodelta 2007 "Bilbo oli hyvä opettaja" (s. 93). Siis olisiko tämä "Bilbo oli aika mestari" (joka minustakin tuntuu jotenkin tutulta) peräisin jostain hyvin varhaisesta suomenkielisestä laitoksesta?
 
Telimektar sanoi:
Siis olisiko tämä "Bilbo oli aika mestari" (joka minustakin tuntuu jotenkin tutulta) peräisin jostain hyvin varhaisesta suomenkielisestä laitoksesta?
Niinpä näkyy olevan. Ainakin Louhi-kantinen Sormuksen ritarit käyttää tätä muotoilua. Missäköhän kohden tuota on muutettu? Mitä sanoisi kaapuhemmo?
 
Kaapuhemmojakin on toki monta.
"Bilbo oli hyvä opettaja" sanoo 3. painos pokkarikaapuhemmo vuodelta 1987, eli se jossa Tulen ääressä istun on ladottu miten sattuu, Arwenia on pätkitty ja Sormuksen riimut ovat vielä ylösalaisin.
 
Minä jatkan näistä täällä kun löysin tämän ketjun, ettei meni ohi aiheen toisaalla.

Nighteyes sanoi:
No Määttänen nyt on semmonen Nalle Luppakorva-legenda, ettei samanlaista kokemusta voi saada englanniksi. :)
Minulle Määttänen on aina ollut Tohtori Sykerö vaikka Luppakorvaakin katselin :) Täytyi ihan kurkata Wikipediasta ja löytyi sellainenkin kuriositeetti, että Douglas Adams on ollut toisena käsikirjoittamassa pari jaksoa :o Eikä niitä jaksoja ole tehty yhteensä kuin 13, minulla oli sellainen mielikuva että niitähän oli vaikka kuinka paljon.

Tykkään Määttäsen äänestä ihan älyttömästi, sitä on hyvä kuunnella. Olen varmaan pari kertaa kuunnellut koko höskän läpi, sitä on mukava kuunnella jotain muuta tehdessä :) Aina jotain uutta tarttuu mieleen, niinkuin jokaisella lukukerrallakin.

Nighteyes sanoi:
Mutta oon ite kuunnellu nyt hobitin ja puolet LotRista englanniksi, lukijana Rob Inglis. Hän on tosi lahjakas lukija, koska sillä on aina oma ääni ihmisille, kääpiöille, haltioille tai örkeille, tai vaikka 13 kääpiölle.
Kuulostipa hyvältä, kiitos linkistä ja vinkistä, tuotahan täytyy harkita tosissaan. Olisi kyllä mukava kuunnella miltä kirja kuulostaa englanniksi luettuna, vähän vaihtelua.

Tik sanoi:
Tämä BBC:n kuunnelmasarja voisi olla myös tutustumisen arvoinen, vaikka onkin "vain" kuunnelmasovitus, ei äänikirja. Erityisenä plussana tietysti Ian Holm Frodona ja (!) Bill Nighy Samina.

Oijoi mitkä Frodo ja Sam! Näyttääpä kiinnostavalta, kiitos tästäkin linkistä. Bill Nighy jee :) Onko kukaan täällä kuunnellut tätä?
 
Althea sanoi:
Tik sanoi:
Tämä BBC:n kuunnelmasarja voisi olla myös tutustumisen arvoinen, vaikka onkin "vain" kuunnelmasovitus, ei äänikirja. Erityisenä plussana tietysti Ian Holm Frodona ja (!) Bill Nighy Samina.

Oijoi mitkä Frodo ja Sam! Näyttääpä kiinnostavalta, kiitos tästäkin linkistä. Bill Nighy jee :) Onko kukaan täällä kuunnellut tätä?

Lainasin sen C-kasetteina Tampereen kaupunginkirjastosta pian tänne muutettuani eli onhan siitä sitten jo kahdeksan vuotta ja risat. Mahtaisikohan vielä kokoelmista löytyä...

Bill Nighyä en vielä silloin tuntenut, enkä muista hänen suorituksestaan mitään, mutta kokonaisuutena pidin sitä onnistuneena sovituksena ja voin suositella.
 
Tietääkö joku sattumoisin, mistä saisi hankittua LoTR:n äänikirjana, sen englanninkielisen, Rob Inglisin lukeman version? Olen tottunut luottamaan Audibleen äänikirjatarpeideni kanssa, ja muuta Tolkienia sieltä löytyykin kiitettävästi, mutta Lotrien kohdalla tuli maarajoitukset vastaan. Akuutti tarve uusintalukea Taru uhkaa muuttua krooniseksi, ja haluaisin tällä kertaa kuunnella sen äänikirjana, Rob Inglisin lukema Hobitti kun oli joku vuosi sitten niin miellyttävä kuuntelukokemus.
 
Ylös