Vohobitti
Murhoppeli
Viime viikolla luin moneen vuoteen ensimmäisen kerran Silmarillionin läpi ja vasta nyt aloin ymmärtämään mitä, oliko sen nyt takakannen vihjaus, luovuudesta ja sen ristiriitaisuudesta tarkoittaa Tolkienilla. Aikaisemmin olin yhdistänyt sen yksinomaan Numenorin hukkumiseen tai korkeintaan Feanoriin, mutta sehän koko Ardan kantava teema.
Ainurin soitossahan sanotaan, että kukin valarista toteutti yhtä Iluvatarin ajattelun aspektia, tai jotain sinne päin. Ainoastaan Melkor oli oikeasti luova valarista. Hän oli siis lähimpänä Iluvatarin lapsia, joille oli niin ikään annettu vapaa tahto, eli mahdollisuus luoda aidosti jotain uutta, ei vain toteuttaa Iluvatarin säveltämää ainurin soittoa. Melkorin alkuperäinen rikos ja pahuuden lähde oli siis se, että hän pyrki matkimaan haltioita ja ihmisiä.
Mutta tilanne ei ole näin yksinkertainen. Myös haltioiden ja ihmisten luovat teot kääntyvät lähes poikkeuksetta pahuudeksi Tolkienilla. Vanyar, joka kaikista kansoista orjallisimmin noudatti valarin tahtoa oli kutakuinkin tahraton, sai elää autuudessa. Sen sijaan noldor ajautui luovuudenpuuskissa heti ongelmiin. Ihmiset ovat vieläkin vapaampia ja luovempia kuin haltiat ja tästä syystä he olivat myös alttiimpia pahuudelle. Haltioiden mukaanhan Melkor muistutti eniten ihmisiä.
Kysymyshän on se, miksi Iluvatar ensinnäkään loi ”vapaita henkiä”? Silmarillionissa esitetty selitys on se, että näin haltiat ja ihmiset täydentävät näin ainurin soittoa. Mutta eikö ole ongelmallista, jos joka tapauksessa luovuus automaattisesti kääntyy pahuuteen? Mielestäni Tolkien ei pysty selittämään pahuuden ja luovuuden yhteyttä tai ristiriitaa tyydyttävästi. Tilanne muistuttaa kristilliseen teologiaan liittyviä ongelmia ja tässä mielestäni Tolkienin kristillisyys näkyy selkeimmin. Sekä Tolkienin Iluvatar että kristillinen Jumala ovat kuin koulukiusaajia, jotka omaksi huvikseen tai kokeeksi loivat vapaan tahdon ihmisille (ja haltioille sekä Melkorille). Siitä kun ei seuraa mitään hyvää, ainoastaan ongelmia. Voisi sanoa, että Iluvatar on täysin moraaliton sillä olihan Melkorikin lähtöisin viimekädessä Iluvatarista.
Ainurin soitossahan sanotaan, että kukin valarista toteutti yhtä Iluvatarin ajattelun aspektia, tai jotain sinne päin. Ainoastaan Melkor oli oikeasti luova valarista. Hän oli siis lähimpänä Iluvatarin lapsia, joille oli niin ikään annettu vapaa tahto, eli mahdollisuus luoda aidosti jotain uutta, ei vain toteuttaa Iluvatarin säveltämää ainurin soittoa. Melkorin alkuperäinen rikos ja pahuuden lähde oli siis se, että hän pyrki matkimaan haltioita ja ihmisiä.
Mutta tilanne ei ole näin yksinkertainen. Myös haltioiden ja ihmisten luovat teot kääntyvät lähes poikkeuksetta pahuudeksi Tolkienilla. Vanyar, joka kaikista kansoista orjallisimmin noudatti valarin tahtoa oli kutakuinkin tahraton, sai elää autuudessa. Sen sijaan noldor ajautui luovuudenpuuskissa heti ongelmiin. Ihmiset ovat vieläkin vapaampia ja luovempia kuin haltiat ja tästä syystä he olivat myös alttiimpia pahuudelle. Haltioiden mukaanhan Melkor muistutti eniten ihmisiä.
Kysymyshän on se, miksi Iluvatar ensinnäkään loi ”vapaita henkiä”? Silmarillionissa esitetty selitys on se, että näin haltiat ja ihmiset täydentävät näin ainurin soittoa. Mutta eikö ole ongelmallista, jos joka tapauksessa luovuus automaattisesti kääntyy pahuuteen? Mielestäni Tolkien ei pysty selittämään pahuuden ja luovuuden yhteyttä tai ristiriitaa tyydyttävästi. Tilanne muistuttaa kristilliseen teologiaan liittyviä ongelmia ja tässä mielestäni Tolkienin kristillisyys näkyy selkeimmin. Sekä Tolkienin Iluvatar että kristillinen Jumala ovat kuin koulukiusaajia, jotka omaksi huvikseen tai kokeeksi loivat vapaan tahdon ihmisille (ja haltioille sekä Melkorille). Siitä kun ei seuraa mitään hyvää, ainoastaan ongelmia. Voisi sanoa, että Iluvatar on täysin moraaliton sillä olihan Melkorikin lähtöisin viimekädessä Iluvatarista.