Toinen Tolkien Studiesin julkaisemista teksteistä on Tolkienin Kalevalaa käsittelevä esitelmä, joka on peräisin samalta ajalta kuin Kullervo-tarinakin. Tekstistä on kaksi versiota: alkuperäinen esitelmä, jonka Tolkien piti ainakin marraskuussa 1914 ja helmikuussa 1915, ja hieman muokattu versio, joka on kirjoitettu joskus ensimmäisen maailmansodan jälkeen. Tämä esitelmä on aiemmin mainittu kai ainakin Carpenterin elämäkerrassa (jota minulla ei tässä nyt ole, mutta ks. John Garthin mainio
artikkeli).
Esitelmän pääpointti on nähdäkseni se, että Euroopan indoeurooppalaisten kansojen tarut ovat kauan sitten muuttuneet kirjallisuudeksi, jolloin villit, alkukantaiset rönsyt ovat saaneet vähitellen väistyä. Kalevalan tarinoissa taas ei Tolkienin mukaan ole nähtävissä minkäänlaista "kirjallisen tradition" vaikutusta. Tässä ei kai sinänsä ole mitään kovin yllättävää, mutta Tolkien korostaa Kalevalan primitiivisyyttä ehkä enemmän kuin suomalainen lukija osaisi odottaa. Kaikki hänen kommenttinsa eivät välttämättä sovi Kalevalan päivän juhlapuheisiin (lainaukset vanhemmasta versiosta):
We are taking a holiday from the whole course of progress of the last three Milleniums – –
To conclude—although it is clear that to our artificial rather over-selfconscious modern taste, a lot of cheap smiles can be got out of these poems (above all out of a bad or mediocre translation)—yet that is not the attitude in which I wish to put them before you.
Tolkien kuvaa yritystään lukea alkukielistä teosta näin: "I once made a wild assault on the stronghold of the original language and was repulsed at first with heavy losses".
Hän ei näytä tunteneen kalevalamitan periaatetta, vaan sanoo vain sen olevan vapaampi versio englanninkielisestä vastineestaan (eli Song of Hiawathan tömpsis-tömpsis-tömpsis-tömpsis-mitasta). Suomen kieleen Tolkien liittää hieman mystisiäkin ominaisuuksia, jota nykyaikainen kielitiede ei ehkä allekirjoittaisi: suomi on "primitiivisempää tyyppiä" kuin useimmat Euroopan kielet, ja vielä niin kiteytymättömässä tilassa, että merkityksettömiä sanoja ja tavuja voidaan lisäillä vapaasti sinne tänne. Tässä viitataan siis sellaisiin Kalevalan säkeisiin kuin "ihveniä, ahvenia / tuimenia, taimenia". Tolkien palaa muistaakseni aiheeseen jossain Monsters & Critics -kirjan esseessä.
Teksti on vanhemmassa versiossa jaettu 6 + 1 osaan:
I Kalevalan kuvailua
II Syntyhistoria
III Kieli ja mitta
IV Runojen uskonto ja mytologia
V Runojen maailma (luonto, kulttuuri ym.)
VI Loppuyhteenveto
(VII Luettelo ääneen luettavista näytteistä)