Samalla voidaan kirjoittaa Sormusten Taru uusiksi, koska (keksi syy) ja tehdä vaikkapa Hobitista paljon sotaisampi ja väkivaltaisempi kuin se itse asiassa onkaan. Samaa linjaa näyttää tämä uusi fantasiasarja jatkavan. Kenties sarjan tekijät haluavat välittää Galadrielistä tällaisen kuvan. Kuinka se itse kullekin sopii kertoo myös ihmisen luonteesta paljon, ainakin mikäli sarjan katsoja on lukenut Silmarillionin. Sarjan voisi tulkita hyväksyvän naisten tekemän väkivallan, ainakin toistaiseksi.
Eihän saa olla niin, että fiktiossa nainen ei voi harjoittaa väkivaltaa; on toinen asia, miten väkivaltaan suhtaudutaan. Tolkienin kirjoissa pahojen olentojen surmaamista (varsinkaan taistelussa) ei pidetä ainakaan yksiselitteisen pahana asiana.
Ja miksi naiset eivät saisi osallistua tähän? Sanon vain yhden nimen, Éowyn.
Mitä tulee Galadrielin hahmoon, sarjan tekijät eivät ole sentään raa'asti muokanneet valkoiseen kaapuun pukeutuneesta ja puutarhoissaan käyskentelevästä eteerisestä hahmosta soturia. He ovat kenties muokanneet hänestä soturin (en siis vieläkään ole jaksanut katsoa ensimmäistä jaksoa loppuun; taistelukohtaukset ovat niin tylsiä) mutta eivät täysin perusteettomasti.
Tolkienin Galadriel oli toki ennemmin sotapäällikkö ja (tuon tuostakin sotaa käyvien) eri valtakuntien (Eregion, Lórien) hallitsija kuin soturi (tai eteerinen hissuttelija) ja hänen mielensä oli kaikkea muuta kuin kotilieden ääressä viihtyvän ehtoisan emännän, jollaisen kenties jotkut haluaisivat niin hänen kuin naisten yleensäkin olevan, mene ja tiedä tuota, mutta Tolkien kirjoittaa Galadrielista mm. näin:
Hän ei vannonut mitään, mutta se mitä Fëanor oli sanonut Keski-Maasta oli sytyttänyt hänen sydämensä, sillä hän halasi nähdä laajat vartioimattomat maat ja hallita siellä valtakuntaa oman tahtonsa mukaan (Silm., luku 9, s. 74)
Hän oli ylpeä, voimakas ja omapäinen kuten kaikki Finwën jälkeläiset Finarfinia lukuun ottamatta, ja kuten veljensä Finrod joka koko suvusta oli lähinnä hänen sydäntään, uneksi hän kaukaisista maista ja alueista, jotka olisivat hänen omiaan ja joissa hän voisi määrätä vailla holhousta. (KTK, luku 2 IV, s. 266)
Vasta kun oli kulunut kaksi pitkää aikaa ja hänen ulottuvilleen tuli kaikki se, mitä hän oli nuoruudessaan himoinnut – mahtisormus ja Keski-Maan valtius josta hän oli uneksinut – vasta silloin hänen viisautensa oli kasvanut täydeksi eikä hän ottanut mitä hänelle tarjottiin ja viimeisen koetuksen voitettuaan hän poistui Keski-Maasta iäksi (KTK, luku 2 IV, s. 267)
Hän katsoi kääpiöitä myös sotapäällikön silmin ja näki heissä parhaat soturit taistelemaan örkkejä vastaan. (KTK, luku 2 IV, s. 272)
Ja löytyypä eräästä Galadrielin tarinan versiosta myös maininta hänestä taistelun tiimellyksessä:
Fëanorin kapinassa, joka pimenemistä seurasi, Galadrielilla ei ollut osaa, päinvastoin, hän taisteli sankarillisesti Celebornin kanssa Alqualondën puolustuksessa noldorin hyökkäystä vastaan, ja Celebornin laiva säästyi (KTK, luku 2 IV, s. 268)
Se, että Galadriel lähtee etsimään Sauronia eikä anna periksi vaikka alaisten korvannipukat uhkaavat jäätyä, sopii myös siihen kuvaan, että Galadriel halusi löytää Sauronin, jonka hän arveli karanneen ja jonka löytääkseen hän muutti Nenuialilta Eregioniin toisen ajan alkupuolella. Ja Lórienissa asuessaan (ynnä Valkoisessa neuvostossa) hän oli Sauronin tärkeimpiä ellei tärkein vastustaja kautta koko kolmannen ajankin.
Mutta vähitellen Galadriel alkoi tajuta, että Sauron oli jälleen, kuten muinaisina aikoina Melkorin vangitsemisen jälkeen, päässyt livahtamaan [vrt. Silmarillion, s. 41]. Tai pikemminkin hän tajusi että jokin paha hallitseva voima liikkui maailmalla ja hän tunsi sen tulevan kauempaa idästä, yhdestä lähteestä, Eriadorin ja Sumuvuorten tuolta puolen. (KTK, luku 2 IV, s. 271)
Galadriel ryhtyi Lórinandissa hallitsemaan ja järjestämään puolustusta Sauronia vastaan. (KTK, luku 2 IV, s. 275)
Olen ymmärtänyt että Amazonin sarjassa Galadriel päättää noin vain palata Länteen väsyttyään Keski-Maahan. Se on kyllä kaikkea muuta kuin Galadrielin luonteeseen sopiva juonenkäänne. Hyi hyi. Mutta kaiken kaikkiaan hän oli älykäs, voimakastahtoinen, kunnianhimoinen, määrätietoinen, periksiantamaton nainen. Siis ansaitsee monipuollisen kuvan, jota tuskin yhdessä televisiosarjassa pystytään pureskelemaan rikki, mutta toivottavasti edes yritetään.
P.S. Kukaan ei koskaan aio kirjoittaa Hobittia eikä muitakaan Tolkienin teoksia uusiksi. Kirjat ovat mitä ovat ja niistä tehdään (kulloinkin kenenkin hallussa olevien oikeuksien mukaan) uusia sovituksia valkokankaalle ja ruudulle.