Tolkienin tulkinnasta.
Theoderic sanoi:
Tolkienin kirjojen maailmankuvasta löytyy rasistisia ja muukalaiskammoisia elementtejä.
En ymmärrä miksi tällaisia piirteitä ei kirjan henkilöissä ja sen esittämissä aatteissa saisi olla. Ne eivät ole tietenkään meistä arvostettavia luonteenpiirteitä, mutta jokainen ihminen suhtautuu kuitenkin epäilevästi ja joskus jopa avoimen vihamielisesti ulkopuolisiin. Ei voida puhua, että synnytettäisiin nyt jokin ideaali ja äkkiä kaikki rasismi & muukalaiskammo olisi kadonnut.
Samalla tavoin Tolkienia voitaisiin syyttää myös sotaintoilijaksi, koska asioita ei nähtävästi voida Ardassa sopia rauhanomaisesti, mutta tällekin löytyvät perusteet Ardan historiasta ja siitä millaisia tapahtumia sieltä taustalta löytyy. Siis miksi ihmeessä Sauronia ei olisi voitu kutsua Minas Tirithiin keskustelemaan <I>rauhanomaisesta ja reilusta</I> ratkaisusta? Yleensä Paha yritetään kategorisoida aivottomaksi mössöksi jolla ei käytännössä ole loppupeleissä mitään suunnitelmia minkään suhteen, mutta Morgoth ja Sauron kuitenkin kumoavat tällaiset käsitykset. Kysymys <I>"rauhan ja harmonian</I>" puuttumisesta juontaa juurensa syvemmälle Tolkienin aikakauteen ja tämän ajan tyypilliseen maailmankuvaan. Aluksikin olisi hyvä kysyä, että miksi Sauron yhdistetään etenkin TSH:ssa hyvin voimakkaasti Etelään ja Itään?
Minusta se muistuttaa Tolkienin oman sukupolven tällaista kolonialistis-rasistis-imperialistista konservatiivista brittiläistä maailmankuvaa. Britithän ajattelivat, että heillä oli täysi oikeus (ja oikeastaan myös jonkinlainen erityinen velvollisuus) ylläpitää kovakouraista kolonialistista valtaa mm. Afrikassa ja myöhemmin myös sitten Aasiassa (erityisesti Intiassa), koska sikäläisten ihmisten kulttuuri nähtiin jotenkin aliarvoisempana ja suhteessa huonompana kuin brittien ylväs ja sivistynyt imperiumi. Jos nyt jättäisimme afrikkalaiset ja aasialaiset omiin oloihinsa, niin he kääntäisivät katseensa pois sivistyksestä, alkaisivat jälleen kerran "villeiksi" ja ennen kaikkea heistä tulisi pahoja (isolla p:llä). Niinpäniin.
Minusta Tolkienin teoksia ei tule tulkita niin kirjaimellisesti, että emme voisi käyttää ulkopuolisen tarkkailijan tapaa tulkita teosta. Tolkienin harrastama rasismi ei ole mielestäni niin vakava asia, että siitä pitäisi nyt vakavasti huolestua ja alkaa tulkita Tolkienia jonkinlaisena avaimena historian kamaluuksiin. Sen olemassaoloa ei tietenkään myöskään voi mitenkään kiistää. Tästä olen Theodericin kanssa aivan samaa mieltä.
Tolkienin teos on fantasiateos, johon Tolkien itse ja hänen lukijansa heijastavat oman aikansa arvoja (Tolkienilta löytyy hänen oma aikansa ja sinulta omasi). Ei niin, että me sanomme mitä Tolkienin olisi pitänyt ajatella vaan että voisimme nauttia lukemastamme myös nyt ja tulevaisuudessa. Esimerkiksi TSH kirjoitettiin aikana, jolloin ilmassa oli meidän näkökulmastamme hyvin vastenmielisiä ajatuksia ilmassa. Myönnän kyllä sen, että niitä on löydettävissä myös Tolkienin teoksista, mutta toisaalta Tolkienin teoksissa on myös paljon inhimillisiä piirteitä.
Theoderic sanoi:
... Tolkienin maailmankuva olisi ollut sisäisesti ristiriidaton ja johdonmukainen.
Sellaisen sisäisesti ristiriidattoman ja johdonmukaisen maailmankuvan kun vielä jonakin päivänä näkisi, niin olisi se kyllä ilon - tai kauhun - päivä. Usein näytetään unohtavan, että Tolkien ei ollut tällaisen pluralistisen nykymaailman kasvatti. Hän kuului selvästi toisenlaineen, usealla tavalla erilaiseen aikakauteen - synkempään sellaiseen - kuin me. Suosittelen tässä suhteessa Jonathan Gloverin teosta
Theoderic sanoi:
Mitkään selittelyt eivät muuta tai pehmennä sitä, että Tolkien ei kerro idän ja etelän ihmisistä muuta kuin että nämä ovat tummia, villejä, barbaarisia ja julmia.
Eli siis mitä tälle asialle nyt pitäisi käytännössä tehdä? Tolkienin "pimeät" puolet voidaan antaa anteeksi, mutta niiden olemassaolo täytyy tiedostaa ja niistä täytyy ehdottomasti sanoutua irti.
En nyt siis sano sitä, että Tolkienin omat stereotypiat oikeutettaisiin antamalla ne anteeksi, mutta kehotan tunnistamaan ne ja heijastamaan ne Tolkienin maailmaan. Tämä on toki vaikeaa ja oikeastaan hyvin sekava ajatus, mutta teosta pitää yrittää tulkita ensin Tolkienin ja vasta myöhemmin lukijan maailmankuvan kautta.
Theoderic sanoi:
On järjetöntä kuvitella, että Tolkien olisi ollut valistunut ja suvaitsevainen 2000-luvun ihminen.
Tämä lienee jonkinlainen länsimainen stereotypia. Pelottavasti minulle tulee mieleen Hegel. Tapahtui sitten mitä vain, niin kohti parempaa olemme menossa.
Meillä on nyt vain edessä uudenlaisia haasteita täysin uudenlaisessa kontekstissa - yhä edelleenkin niissä on mukana rasistisia piirteitä vaikkakin ne ovat siirtyneet yhä enemmän pinnan alle. Kyllä tässä tulee mieleen ns. tieteellinen rasismi eli lähinnä tarkoitan ns. huonojen geenin koulukuntaa, paluuta seksismiin ja sosiaalidarwinismiin ja Gaussin kellokäyrän sovittaminen lähes mihin tahansa mihin se nyt vähänkin näyttää sopivan (ja vaikka ei sopisikaan, niin sinne silti). Menee aika off-topikiksi, mutta pakkohan tähän on vastata.
Pahinta mustavalkoisuutta on ajatella, että me olisimme yhtään sen parempia kuin Tolkien. Tarkoitan tällä sitä ajattelutapaa, että me olisimme jotenkin erityisoikeutettuja parjaamaan ja kritisoimaan Tolkienia, koska olemme <I>"valistuneita ja sivistyneitä"</I>. Kyllä, me olemme tunnistaneet läksymme, mutta teemmekö ne? Se on sitten asia erikseen.
Theoderic sanoi:
Joidenkin Tolkien-kriitikkojen puheenvuoroissa Tolkien näyttää jäävän juuri sen saman mustavalkoisuuden uhriksi mistä häntä (ehkä oikeutetusti) syytetään.
Tolkienin maailma todella oli kuin olikin mustavalkoinen, ero hyvän ja pahan välillä oli todella jyrkkä, muttei lopulta kuitenkaan ylittämätön. Minä en yksinkertaisesti kykene tulkitsemaan Tolkienin teoksia näin mustavalkoisesti, koska minulle ei synny TSH:n, Silmarillionin ja KTK:n jälkeen sellaista tunnetta. Toisaalta myös HoME on paljastanut minulle paljon sellaisia kiintoisia seikkoja Ardasta joista en ollut ensialkuunkaan perillä.
Ennen kaikkea, jos me kiistämme tämän mustavalkoisuuden oikeutuksen, niin eihän Keski-Maa olekaan muuta täynnä kuin kritiikkiä. Minun omasta mielestäni tämä mustavakoisuus on oikeutettua jo siitä syystä, että Tolkien tavoitteli muinaisten tarujen tyyliä, eräänlaista "sateenvarjo-mytologiaa"(lähestyen tätä mm. Pohjois- ja luoteiseurooppalaisesta mytologiasta). Eikö näille nimenomaisille mytologioille ole juuri ominaista hyvä/paha-vastakkainasettelu tiukassa muodossaan? Erityisesti kreikkalaisessa mytologiassa kaikki ei-kreikkalaiset kuvataan barbaareina, täysin sivistymättöminä ja ennen kaikkea pahoina. Myöskin, Tolkienilla kirjailijana oli mielestäni vapaus sisällyttää teoksiinsa niin paljon omaa (tai keksittyä) maailmankatsomustaan kuin halusi, ja asettaa ne luomansa maailman tosiasioiksi. Ei siitä tietenkään tarvitse pitää, mutta tuskin nyt tarvitsee kuitenkaan myöskään huolestua. Jos Tolkien olisi tuotantonsa sijasta kirjoitellut poliittisen manifestin 1950-luvun Iso-Britannialle, ja sisällyttänyt siihen samanlaisia rasistisia, imperialistisia ja myös luokkajaon voimakkaita piirteitä kuten niitä on TSH:ssa ja muissakin teoksissa, minä olisin jo huolissani.
Jos Tolkienia ei osaa tulkita laajemman kontekstin kautta (näkökulma & hänen muut teoksensa), niin kannattaa jättää hänen teoksensa pikemminkin hyllyyn pölyttymään odottamaan parempia aikoja kuin alkaa tulkitsemaan niitä kapeakatseisesti.
n halutakseen loukata ihmisiä vaan kertoakseen 
