Tolkienin maailma on tunkkainen?

Pitääkö sitä kirjallisuutta/taidetta ajatella tyyliin "TSH on paskaa eikä se voi olla hyvä kirja koska modernin romaanin täytyy olla sellainen ja sellainen kuin tutkijat ovat määritelleet" ?

Haluaisin sanoa heille jotka Tolkienin luomia henkilöitä/Keskimaan luonnetta kritisoivat että vaikka Taru Sormusten Herrasta on 1900-luculla kirjoitettu romaani, niin Tolkien nimenomaan kirjoitti "kuvitteellista mytologiaa Englannille", sillä semmoinen yhtenäinen jumaltarusto briteiltähän kokonaan puuttui. Ja nyt kysyn: Onko esimerkiksi kotoisan Kalevalamme maailma paljon muuta kuin "kokoelma kansanrunoja maailmasta jossa "kaikki on niin kuin on" ? Monet Kalevalan kaltaiset runokokoelmat/mytologiathan nimenomaan innoittivat Tolkienia! Hän ei ollut mikään todellakaan mikään Eddings, Salvatore tai King, hän oli vain kieliä ja mytologioita rakastava professori joka kirjoitti maailmankuvaansa yhdistettynä haluunsa kirjoittaa Englannille oma mytologiansa.

Ja sitä paitsi, olisiko sillä loppujen lopuksi väliä vaikka Tolkienin teoksissa olisikin "rasismia" ? Vähentääkö se niiden kirjallista arvoa? Ei. Rasismi on " luonnollinen vääryys" maailmassamme, niin miksi esimerkiksi sitten Keskimaassa ei saisi olla rasismia, kun sitä kerran meidänkin maailmassamme on? Päivänselväähän siis on että kukaan Telluksella asustava ihminen ei voi luoda fantasiamaailmaa jossa ei heijastuisi hänen elinaikansa ajankohtaiset asiat tai yhteiskuntanormit. Vaikka nämä eivät aina pakolla niin helposti näy.

Ja Tolkienin nuoruudessa, 1900-luvun alussa, maailma oli vielä hyvin erilainen kuin nykyään ja konservatiivinen ajattelu oli arkipäivää. Tolkienin kasvatti Isä Francis, katolinen pappi, joka toi Tolkienin elämään hyvin tärkeän asian - uskon! Tolkien teoksissa heijastuu nimenomaan hänen omat uskomuksensa. Hän ei pyrkinyt luomaan mitään viihdettä. Hän ei "yrittänyt tarkoituksella kirjoittaa hyvää kirjaa", tarkoitan siis että hänen tarkoituksenaan ei ollut keksiä Keskimaahan hyvyyttä tavoitellen mahdollisimman "maGeita jutzkia!1", vaan hän kirjoitti kirjasta sellaista "millainen hän tahtoi sen olevan". Ja ehkä oleellisinta; kielet! Kieliä Tolkien rakasti, ja hän nautti omien kieliensä kehittelemisestä Keskimaahan. Ja ylipäätänsä Keskimaan luominen, sen hiominen ja tarkkojen yksityiskohtien keksiminen, niistä hän nautti!

Lopuksi toteaisin, että IMHO TSH:n/ylipäätänsä Keskimaan kirjallinen arvo ei lepää "tosi värikkäissä henkilöissä/rajoja rikkovassa idealismikirjallisuudessa", vaan ylipäätänsä Tolkieninin paneutumisesta, rakkaudesta työhönsä ja siitä panoksesta jonka hän antoi elämäntyölleen ja tulevaisuuden fantasiakirjallisuudelle!
Kokonaisuus kaikkeudessaan tuo itselleni sellaisen empatian tunteen, että miten voisi olla arvostamatta?

Lueskellessani tätä keskustelua ensimmäisenä minulla särähti korvaan kommentti: "jos kirjaa tulkitaan väärin, ei se ole teoksen vika, vaan lukijan" Mielestäni mitään kirjaa ei voi tulkita oikein tai väärin. Jokaisella on oikeus mielipiteeseensä jos sen perustelee. Se on vain hyvä asia, että ihmiset pystyvät hahmottamaan asioita eri kantilta, tai muuten maailmamme jämähtäisi paikoilleen.

Mutta, jos sitten palaisin aiheeseen. Myönnän lukeneeni Tolkienin teoksia viihteenä, joskin muutamat kohdat ovat särähtäneen korviin. Esimerkiksi haltioiden paikoitellen esiintyvä "ylimielisyys". Näkisin kuitenkin, että tolkien on yrittänyt esittää kirjoissaan täysin inhimillisiä luonteenpiirteitä joita voi löytää kenestä tahansa.

Tolkienin teoksista voi löytää ehkä joitain rasistisia piirteitä, mutta se ei välttämättä tarkota sitä, että kirjailia on niihin itse uskonut. Ehkä Tolkien on koettanut kertoa tarinan avulla maailman tilasta ja tuoda esille epäkohtia? Asioistahan pitää pystyä puhumaan tai muuten mikään ei maailmassa muutu. Ehkä Tolkien on tahtonut saada ihmiset ajattelemaan asioita itse sen sijaan että seuraisivat orjallisesti heille opetettuja asioita? Varmuutta näihin asioihin ei tulla koskaan saamaan, mutta mielestäni on positiivista, että ihmiset uskaltavat "uhmata" yleisiä käsityksiä ja miettiä asiaa toiseltakin kantilta.

Tämän päivän hesarissa oli aika tympeä juttu, jossa uutisoitiin rotustereotypioiden poistamisesta roolipeleistä, esimerkkinä D&D. Artikkelissa mainittiin myös Tolkienin keskimaa. En jaksa uskoa, että kukaan valoa-aistiva haluaa sorkkia kirjaa, vai onko odotettavissa ei-rotu-stereotypioihin perustuva Taru Sormusten Haltijasta (koska tasa-arvo)?

En näe kyseisessä jutussa mitään tympeää, vanhoissa rotustereotypioissa kylläkin. Kellekään tällä foorumilla ei liene myöskään uutinen, että Tolkienin fantasiamaailma on varsin rasistinen, seksistinen ja kristilliskonservatiivinen. Se ei estä kirjoista nauttimista, mutta niiden rajoitukset on silti hyvä tiedostaa. Mitä Keski-Maan uudelleenkirjoittamiseen tulee, sitä ei liene kukaan ehdottanut. Maailmassa riittää uudempaa fantasiaa, joka heijastelee nihkeiden rotu- ja sukupuolistereotypioiden sijaan paremmin todellisen maailman huikeaa monimuotoisuutta.

Nurn tarkoitti ilmeisesti tätä juttua Hesarissa:


Ei varmaan Tarua tarvitse kirjoittaa uudelleen, se kuuluu luonnostaan kahden maailmansodan jälkitunnelmiin, muttei sotaromaanina vaan psykologisena tulkielmana vallasta ja sodasta (ja toki monesta muustakin asiasta). 2000-luvun lapset voivat kirjoittaa omat tarinansa Tolkienilta innoitusta saaden aivan kuten Tolkien imi vaikutteita pakanallisesta sankariepiikasta ja myöhemmästä ritariromantiikasta.

Henkilökohtaisesti ymmärrän Tarun symbolien välisenä vuorovaikutuksena, johon on kovin keinotekoista tuoda mukaan tasa-arvonäkökohtia. Ei ihmisen alitajunta ja viettimaailma perustu kypsään toisten huomioimiseen. Kuulin myös ylläolevan tekstin kirjoittaneen Jussi Ahlrothin toteavan Ylen aamu-tv:n puheriihessä pahuuden ja hyvyyden olevan yksilön vapaasti valittavissa synnynnäisten ominaisuuksien sijaan. Tämä ei kuitenkaan vastaa nykytieteen näkökantoja, vaan esimerkiksi rikollisuus on osittain perinnöllinen ominaisuus. Minusta fantasiamaailmaan voidaan sovittaa täysin rationaalisesti ajatus syntyjään pahoista humanoidilajeista.

Kun syntyjään pahojen humanoidien ihonväri, silmien muoto, kieli yms. muistuttavat kovasti ei-eurooppalaisten tosimaailman kansojen vastaavia ja syntyjään hyvät rodut taas näyttävät ja kuulostavat pohjoiseurooppalaisilta, on asetelman kyseenalaistaminen täysin aiheellista, vaikka kuinka on kyse fantasiasta. Lajeille voi antaa synnynnäisiä ominaisuuksia vähän mielikuvituksekkaamminkin ja vähemmän vahingollisiin stereotypioihin nojaten. Yksi syy, miksi pidän The Last Ringbearer -fanficistä sen tietynasteisesta kömpelyydestä huolimatta on sen virkistävän päivastainen näkökulma Taruun verrattuna. Siinähän haltiat ovat Keski-Maan häijyintä porukkaa, jonka etujen mukaista on taikuuden avulla pitää kaikki läntinen väki takapajulla ja vastustaa ankarasti edistystä ja tiedettä, joita edustaa Mordor yliopistoineen ja kehittyneine teknologioineen. Örkit taas ovat beduiinien tapaista paimentolaiskansaa, eivät sen epäinhimillisempiä kuin muutkaan ihmiset.

Toisaalta esim. Terry Pratchett ratsastaa kirjassaan Lords and Ladies mitä mainioimmin sillä vanhalla brittiläisellä folklorestereotypialla, jonka mukaan haltiat ovat vaarallista porukkaa - sotkematta mukaan kysymyksiä ihonväristä tms.

En mitenkään kiistä sitä, että Tolkienin teoksissa kolmannen ajan idän ja etelän kansojen kuvaus on ongelmallista nykyajasta katsoen. 1940-luvulle asti, jolloin pääosa tarinoista kirjoitettiin, tilanne oli toinen mutta minkäs teet. Kirjoja lukiessa täytyy muistaa, että ne alkavat olla jo todella vanhoja, varhaisimmat Tolkienin tarinat ovat jo yli 100-vuotiaita. Örkit eivät niinkään haittaa minua, mutta nämä Sormusten herran ei-pohjoiset ihmiset samoin kuin Silmarillionin itäläiset...

Nurnin huoli Tolkienin kirjojen "sorkkimisesta" on aivan turha, eihän sellaisesta koko jutussa edes vihjattu. Kaiken kaikkiaan artikkeli käsitteli nimenomaan D&D-peliä ja Tolkieniin viittaa suunnilleen vain tämä kohta, joka lienee mukana lähinnä siksi, että aiemmin on puhuttu D&D:n örkeistä:


Sitä paitsi kyseenalaistaisin Ahlrothin haltiamääritelmän "yhdistelmä ihmisestä ja kristillisen perinteen enkeleistä" ellei hän sisällytä "enkeleihin" myös langenneita enkeleitä: kuten Silmarillionista tiedämme, haltioissa asui myös yllin kyllin pahuutta, itsekkyyttä, ylimielisyyttä, name it.

Välihuomautus: Siirsin Nurnin viestistä alkaneen keskustelun tähän ketjuun, koska aihe on käsittääkseni juuri tämä (ja aiempien viestien lukeminen saattaa olla antoisaa).

Samalla lisäsin alkuperäisen keskustelun nimen perään kysymysmerkin, käsittääkseni aiheellisesti myös.

Muistutetaan myös siitä että nämä tarut sijoittuvat esihistoriaan ja varhaiseen historiaan ja ne kerrotaan perienglatilaisesta katolisesta katsantokannasta, ja olisi vääristelyä kuvailla mainittuja kansoja muulla tavalla. Kenties tuolloinkin oli Mahatma Gandheja ja Nelson Mandeloja mutta he eivät sotajoukkojen johdossa kulkeneet. Eivät myöskään germaanikansojen keskuudessa. Missä germaanit ylipäätään olivat tuohon aikaan, kysyn vaan?

Nurn sanoi:

En jaksa uskoa, että kukaan valoa-aistiva haluaa sorkkia kirjaa, vai onko odotettavissa ei-rotu-stereotypioihin perustuva Taru Sormusten Haltijasta (koska tasa-arvo)?

Click to expand...

Jaa, että valoa-aistiva? Ei kukaan mun käsittääkseni ole muuttamassa Tolkienin kirjoja mihinkään suuntaan. Kyse on tässä kirjaan kytköksissä olevista oheistuotteista. En ole koskaan pitänyt kuvauksista joissa esim. itäläisistä annetaan kuva jonain vinosilmäisinä raakalaisina, mutta ymmärrän sen kyllä sen ajan kontekstissa. Samoin satuihin usein liittyy hyvän ja pahan vastakkainasettelu, enkä sinällään näe siinä ongelmaa. En käsitä, miten kirjoista täysin erillisen roolipelin muuttaminen voisi muuttaa itse kirjaa? Toki esim. erään Agatha Christien kirjan nimi ja eräät termit kirjan sisällä on myöhemmin muutettu (ja mielestäni ihan aiheesta), mutta sen tapahtumia ei. Silloinhan kyseessä olisi jo eri teos. En lähtisi myöskään vaatimaan ko. teoksen aiempia painoksia roviolle, koska kirjaa pitää arvioida kontekstissaan. Mutta se ei tarkoita ettei mitään saisi tai pitäisi ikinä muuttaa. TSH:n kohdalla siihen tuskin kuitenkaan on tarvetta.

Jopa omassa jäsenlehdessämme oli jo 90-luvulla fanfic-novelli, jossa örkki ei ollutkaan pahis ja jossa örkillä ja ihmisellä oli romanssinpoikanen. Huonosti päättyi, kiitos menneeseen jämähtäneiden ihmisten.

Elämme sen verran hulluja aikoja, että täysin mielipuoliset ideatkin voivat saada tuulta alleen. Ei tarvitse mennä hirveän kauaksi historiassa taaksepäin, että löytyisi listoja kielletyistä kirjoista tai kielletyistä levyistä. Vaihtuvat jäätelön nimetkin.

Jäätelön nimi vaihtuu aikaisintaan ensi kesäksi, joten jos se kovin pahasti kirpaisee, voi vaikka ottaa tämän kesän projektiksi kerätä vanhoja jätskipapereita talteen ja kääriä sitten jatkossa omat jätskipuikkonsa niihin - jos siis sen sortin jätskejä ylipäätään syö. Sinänsä ajatus nimen vaihtamisesta on ihan fiksu ja oikea veto firmalta, joka ei halua tuotteensa assosioituvan menneisiin rotumääritelmiin. Ihmettelen vain, ettei vastaava tunteellinen möykkä noussut, kun koko leivinpaperia, tuorekelmua, pakasterasioita yms. tavaraa sisältäneen Eskimo-tuoteperheen nimi muutettiin Fredmaniksi, koska silläkin taholla herättiin huomaamaan eskimo-sanan ikävä kaiku nykyaikana.

Kirjarovioita tuskin kukaan on pystyttämässä. Kunhan peräänkuulutetaan ihmisiltä ihan sellaisen perusasian hahmottamista, ettei rasismin, seksismin tai minkään muunkaan jotain ihmisryhmää syrjivän tai alistavan ideologian normalisoiminen tai ihannoiminen ole ok edes fiktiivisessä tekstissä.

Tuotemerkkien ja pakkausten kuvien muuttaminen on aivan toinen asia kuin kirjojen kieltäminen. Jälkimmäistä harrastavat tai siihen painostavat autoritääriset vallanpitäjät.

Tolkienin teokset ovat mitä ovat, aikansa lapsia niin kuin kaikki kirjallisuus. Ne joko kestävät aikaa tai unohtuvat, jos uudet sukupolvet eivät enää löydä niistä mitään arvokasta ja ajatonta. Sellainen kohtalo odottaa aina suurinta osaa kirjallisuudesta.

Mutta se mikä jää jäljelle, nähdään yhä selvemmin toisen maailman tuotoksina, kun vuosikymmenet, -sadat ja -tuhannet vierivät, ja jos niitä yhä arvostetaan, niillä täytyy olla kova ydin, joka ei järky.

Ajatellaan vaikka antiikin kirjallisuutta: siinä maailmassa orjuus oli luonnollista, sukupuolten tasa-arvosta ei tietoakaan, vieraita kansoja milloin pilkattiin, milloin kammottiin jne. Silti Plautuksen näytelmiä esitetään yhä, Catulluksen runoja luetaan, Ilias ja Odysseia ovat eurooppalaisen kirjallisuuden kulmakiviä.

Emme vielä tiedä, miten kauan Tolkien kestää, se riippuu siitä, mikä nähdään kovaksi ytimeksi ja miten kova se ydin on.

Tolkien oli luoteiseurooppalaisen kulttuurin kasvatti, ja TSH:n kertojaperspektiivi on samalla suunnalla. Jos hobitit eivät ole kohdanneet örkkejä kuin viherkenttien taistelussa vihollisinaan, niin onko outoa jos näiden kuva örkkivihollisistaan on viholliskuva örkeistä? Itäläisillä viitataan Tarussa luullakseni lähinnä paimentolaisheimoihin, jotka vastaavat meidän maailmamme keskiaasialaisia muinaiskansoja, jotka oikeastikin olivat monessa mielessä sotaisia ja raakoja. Se tuli vähän kuin ammatin kautta. Myös rohanilaiset paimentavat karjaa, mutta koska he ovat suuressa sodassa hobittien kanssa samalla puolella, kuvataan heidän raakuuteensa ikään kuin jalona kesyttämättömyytenä. Haradilaiset ovat oudonnäköisiä tummanaamoja ja vanhoja Gondorin vihollisia, joten hobitit arvelevat näiden olevan samaa sakkia örkkien kanssa. Toisaalta Sam pohdiskelee Ithilienissä kuolleen eteläisen soturin nähdessään, millaisin petoksin hänet oli saatu lähtemään kotoaan ja kuolemaan vieraalla maalla kaukana läheisistään.

Minä luotan Tolkieniin kuin muuriin. Jos ihmiskunta tästä nyt ylipäätään selviää uudelle vuosisadalle, ovat sen ajan Lännen miehet, itäläiset ja tummajaiset varmaan sen verran hyvää pataa jo keskenään, että Tarua voidaan lukea kuin Illiasta ja Odysseiaa, eli miettimättä, minkä kansan esi-isiä myyttiset troijalaiset mahtoivat olla.

Tuon TSH:n kertojaperspektiivin takia The Last Ringbearer nimenomaan on kiehtova. Sen kun on tarkoitus olla Sormuksen sodan todellinen historia, se mitä oikeasti tapahtui länsivaltojen tarkoitushakuisten propagandatarinoiden sijaan. Hobiteilla ei siinä tarinassa ole sijaa, mutta siihen kyllä muistaakseni viitataan, että täysin takapajulla elävät rohanilaiset näkevät orocuen-kansan eli tarinan "beduiinit" kaameina örkkeinä juuri siksi, etteivät ole kohdanneet heitä kuin sotimisen merkeissä. Gondorin ja Mordorin toistuvat sodat taas selitetään sillä, että Mordorin ainoa kauppareitti etelään kulkee Ithilienin läpi, mutta Gondor ei halua antaa karavaanien käyttää sitä.

Mitä tulee Tolkienin kirjallisuuden kovaan ytimeen, sellaiseksi voisi mielestäni nähdä sen suuren rakkauden ja huolellisuuden, jolla hän on maailmansa rakentanut historiaa ja kieliä myöten - tai ehkä voisi sanoa niinkin päin, että Hobitti ja Taru kehkeytyivät jo olemassa olevan, keskeneräisenäkin hyvin hiotun maailman kannattelemina, ja siksi niillä on sellaista syvyyttä, jota harvasta fantasiakirjasta edelleenkään löytyy. Lisäksi hobittinäkökulma on aivan korvaamaton asia, ilman sitä tarinat olisivat silkkaa haukotuttavan eeppistä Silmaa.

Sormusten herrassa kuvataan usein eri rotuja ja kansallisuuksia jotenkin kliseisesti, mustavalkoisen stereotyyppisesti. Ja tämä ehkä koetaan poliittisesti herkkätuntoisesta nykynäkökulmasta ongelmalliseksi. Tämä kliseisyys voi johtua ainakin 1) Tolkienin omasta maailmankuvasta (ei luullakseni kovin suuressa määrin), 2) Tolkienin kuvaamien, tarinan kertojina toimivien henkilöiden maailmankuvasta? (uskoakseni melko suuressa määrin; @Kointähti on mielestäni ansiokkaasti painottanut tätä kertojaperspektiiviä) tai 3) Tolkienin kirjoitustyylistä ja niistä oletuksista joita hän teki teoksiensa lukijakunnasta.

Painottaisin tätä kolmospointtia: Sormusten herrassa (sen varsinaisessa tekstissä) kuvataan monia asioita stereotyyppisin adjektiivein: haltioiden kasvot ovat "kauniita", örkkien äänet "karkeita" ja hajut "iljettäviä"; jokin näkymä on "kauhistuttava". Sormusten herran tyyli on monin paikoin perinteisen lastenkirjamaista tai "poikakirjamaista". Kyse voi olla kirjalle tavoitellusta "kaikenikäisten" lukijakunnasta, tehtävänannosta kirjoittaa "Hobitin" jatko-osa. Liitteet tarjoavat sitten materiaalia vaativampaan makuun; niissä myös eräät päätarinan painotukset asettuvat hiukan toiseen valoon, mikä osaltaan oikeuttaa väittämään, että kirjan varsinaisissa luvuissa esiintyvät näkemykset ja arvostukset eivät aina ole Tolkienin omia. Esimerkiksi numenorilaisten ja Gondorin historiaa kuvataan melko raadollisenakin.

Klassisen poikakirjan tyyli stereotyyppisine kuvauksineen voi olla osittain myös tiedostamattomasti syntynyt: Tolkienin kirjoittaessa paperille on ehkä purkautunut hänen muistumiaan vastaavista varhaisemmista nuorten ( ja "kaikenikäisten") kirjoista, vaikkapa Fenimore Cooperin intiaanikirjoista (örkit ovat kuin villejä inkkareita).

Minua itseäni Sormusten herrassa ei ärsytä niinkään pahisten kuvaus kuin haltioiden kuvaus, Ahlrothin maininta haltioiden "enkelimäisistä" piirteistä saa tukea tietyistä Sormusten herran kohdista, joissa haltiat eivät näytä olevan normaalien luonnonlakien sitomia. Olen lohduttanut itseäni sillä oletuksella että Sormusten herrassa asiat on kerrottu "pikkuväen" kokemina.

Minä ajattelen haltioita niin, että heidän osuutensa Keski-Maan tarinassa loppui toisen ajan päättymisen myötä, kolmannen ajan haltiat olivat jo puolittain Valinorissa ja neljännen ajan koittaessa he katosivat taruihin. Eli tavallaan TSH:ssa haltiat eivät ole enää kokonaan totta, vaan he ovat osittain menneiden aikojen kaikua. Näen muutenkin TSH:n ennen kaikkea Taruna (Kuten Kersti Juva kirjan nimeen lisäsi), joka ei edes yritä olla kuvaus vaihtoehtoisesta todellisuudesta, vaan kasvaa samasta mytologian maailmanpuusta, joka kannattelee ihmissivilisaatioita.

Lisäisin Telimektarin vaihtoehtoihin sen omasta mielestäni todennäköisimmän, että Tarun maailmankuva heijastelee sitä, mikä Tolkienin mielestä oli sopiva ja oikea maailmankuva hyvän ja pahan eeppisestä taistelusta kertovalle tarinamaailmalle. Tolkienhan myös itse totesi samaistuvansa hahmoistaan eniten hobitteihin, ja hobittien näkökulmasta sekä Hobitti että Taru on kerrottu. On siis mielestäni hiukan haettua lähteä siitä ajatuksesta, että kirjat edustaisivat jotain kuviteltua näkökantaa ja maailmankuvaa, jota Tolkien ei oikeasti olisi itse allekirjoittanut.

Kointähden kommenttiin lisään sen verran, että käsittääkseni Tolkien ainakin jossain vaiheessa tarkoitti kirjoittaa legendariuminsa eräänlaiseksi "Kalevalan korvikkeeksi" omalle kansalleen, jolla ei moista eeposta ollut. Tämä ajatus on auttanut ainakin minua sulattamaan Tarun välillä pateettisuuttakin hipovan eeppiset sävyt. Toki sitten voi spekuloida, missä määrin taas Kalevala on vuorostaan omalle kansalleen eeposta koonneen Lönnrotin henkilökohtainen luomus, ja onko hänen Kalevalaan varmasti vaikuttanut 1800-lukulainen maailmankuvansa ehkä myös jossain määrin ruokkinut Tolkienin käsitystä eeppisten tarinoiden "oikeasta" muodosta..

Helsingin sanomien tämänpäiväisessä aika pitkässä jutussa puheenvuoron saa hirviöiden rodullistamsesta tjsp väitellyt tohtorismies.

Kah: olin samaa juttua tulossa linkkaamaan, mutta Kointähti ehtikin ensin. Tyydyn siis vain suosittelemaan lukemista, koska juttu on varsin mielenkiintoinen. Itselleni oli uutta mm. se, että Tolkien on jossain kirjeessään sanonut örkkien pohjautuvan "eurooppalaisin silmin rumimman rodun edustajiin" eli mongoleihin.