Tolkienin maailma tunkeutui (taas) uniini!

Ahaa, hyvä juttu. Ja kiitos huomautuksesta!:D Minä vähän mietinkin, että menikö se oikein... Kun haluaa kirjailijaksi, kiinnittää jatkuvasti huomiota kieleen.

Olen iloinen siitä, miten asiallisesti täällä puhutaan. Tämä on paras keskustelufoorumi, minkä tiedän. :)
 
Tolkienin maailma tunkeutui pitkästä aikaa minunkin uniini. Tosin se taisi ennemminkin olla Peter Jacksonin maailma, koskapa juonenkäänteet olivat sen verran hämmentäviä (ja henkilöt myös näyttivät leffavastineiltaan).

Unessa olin Merri, jonka Théoden lähetti hetken mielijohteesta (tai kenties saadakseen minut pois jaloista pyörimästä) puolustamaan yksin tyhjää Meduseldia. Olin tästä tehtävästä innoissani, koska sain tuntea itseni tärkeäksi. Hetken päästä en enää ollut yhtä innoissani, kun huomasin vetäväni paikalle nazgûleita, koska taistelusta syrjään siirretty hobitti ilmeisesti haiskahti Suursormukselta. Tiirailin kauhuissani oven raosta kolmea lähestyvää nazgûlia ja yritin keksiä pakokeinoa tilanteesta. Tässä vaiheessa siirryin osittain hahmon ulkopuolelle vähän niin kuin ohjaajaksi miettimään eri vaihtoehtoja. Lopulta päädyin siihen, että Merri kiipeää katolle ja loikkaa sieltä raivoisasti huutaen nazgûlien kimppuun. Tarkemmin asiaa mietittyäni päätin kuitenkin vaihtaa loikkaajaksi Aragornin, joka ilmestyikin yllättäen paikalle pelastaen tilanteen. Aragornin eeppiseen syöksyyn uneni sitten päättyi, vaikka mieluusti olisin katsellut pitempäänkin.
 
Tässä taannoin olin Keski-Maahan eksynyt lapsi, joka oli matkalla Gondoriin kun örkit hyökkäsivät. Pelästyin, ja hätistin örkit oksalla pois. Sitten tulivakin hukat. Itkin, sillä tiesin joutuvani Rautapihaan. Niin ei käynyt, sillä halitiat peleastivat minut. Ai että haltioitten maassa oli hyvä olla!:heart:
 
Amroth sanoi:
Tässä taannoin olin Keski-Maahan eksynyt lapsi, joka oli matkalla Gondoriin kun örkit hyökkäsivät. Pelästyin, ja hätistin örkit oksalla pois. Sitten tulivakin hukat. Itkin, sillä tiesin joutuvani Rautapihaan. Niin ei käynyt, sillä halitiat peleastivat minut. Ai että haltioitten maassa oli hyvä olla!:heart:

Ja kuin jatkokertomuksena, viimeyönä olin taas keskellä pimeyttä. Paitsi, että nyt nökötin puun latvassa rauhallisesti kohtaloani odottaen, sillä ruma örkki oli kaatamassa puuta, mutta olinkin itse haltia, ja ajoin örkkilauman pois. Mitä tapahtui ensimmäisen unen lapsihahmolleni?
 
No ei varsinaisesti Tolkienin maailma, mutta unessa luovuin tai möin mun Hobitti-kirjan ja yritin sen sitten saada hankittua takaisin. Tarina ei tosin kerro kuinka kävi, mutta olin todella harmissani. Herättyäni katsoin sitten heti ensitöiks hyllyyn, ja siellä se samainen kirja onneksi vielä nökötti omalla paikallaan. :D Huh, helpotus!
 
Kerran (kun vielä luin enimmäkseen Pottereita) näin hassua unta; olin discossa ja joku Potteri hahmoista oli siellä DJ:nä. Harmi vaan, en muista niitä unia missä oisi ollut Sormusten herrasta hahmoja...
 
Minun uniini tunkeutui juuri ennen heräämistä haltia. Tosin tämä ei ollut ehta haltia, vaan ilkeä noita, joka taikoi itsensä haltiaksi, tosin kasvoiltaan ehkä juuri aavistuksen ei-kaikkein-kauneimmaksi sellaiseksi. Korostaakseen haltiamaisuuttaan muille tämä noita vielä lumosi seinällä olleen muinaisen taideteoksen siten, että hän oli kuvassa mukana. Tosin olisi voinut tehdä sen hieman hienovaraisemmin, koska hieman kenossa hurlumhei-asennossa ja räikeässä punaisessa puvussa ei ehkä erotu aivan edukseen keskellä muuten vihreää väriä murtavassa hienovaraisessa työssä.
 
Itselläni on joitakin unia ollut, sellaista esimerkiksi että seison sotilaana Minas Tirithin muureilla, pelon ja epätoivon pesiytyessä sydämeeni, peläten etteivät rohirrim saavu, tai saapuvat kaupunkiin josta ei ole mitään jäljellä. On paljonkin muita Keski-Maa unia mutten niitä rupea tähän listaamaan, yksi yhteinen piirre niissä kaikissa kuitenkin on, nimittäin kaikkia sävyttää pelko, suru, viha tai epävarmuus (tai ne kaikki )
 
Tässä muutama yö sitten näin unen, jossa katsoin äitini kanssa ikkunasta paikkaan, jossa tavallisesti on katu. Nyt siinä olikin itse Musta Portti. Sisään ja ulos kulki ihmisiä ja tiesimme, että emme saisi näyttäytyä. Hui... Sitten muissa unissa taitaakin olla enemmän Peter Jacksonin maailma. Näin kerran unta, jossa katsoin itseäni peilistä ja näinkin sieltä Taurielin. Tai siis näytin kasvoista itseltäni ainakin melkein, mutta vaatteeni olivat täydellinen kopio Taurielista. Ja pelottavaa oli se, että samana yönä Areadriel näki unta, jossa teimme Hobitti-näytelmää. Ja minä olin ... arvatkaas vain. Taurielpa tietenkin. Kuvailimme minua toisillemme täysin samoin.... Hui n.2.
 
Näistähän saisi jo komediallisen fanielokuvan aikaan, jos osaisi käyttää videokameraa sun muita vekottimia:joy:

Oma Keski-Maa-aiheinen uneni on jo haalistunut harmittavasti mielestäni, mutta muistan yhä, että ratsastin ponin kokoisen koiran(!) kyydissä aikamoista vauhtia pitkin jonkinlaista taksankoa, ilman satulaa tai muitakaan tavaroita, ruokapakkaus sentään keikkui selässäni kuin viiri, ja pidin koiran niskavilloista kiinni ja toivoin ratsuni olevan kiltti.
Noh, koirapa haistoi örkinjäljen, ulahti ja putosin kyydistä ryömien johonkin piikkipensaan alle (piikit eivät olleet teräviä tai myrkyllisiä) ja tajusin ruokapakkaukseni reppuineen päivineen lennähtäneen koiraratsuni hampaisiin ja kiitävän tyylikkäästi pois ulottuviltani.
Taisin siinä sitten ärjähtää ehkä jollain oudolla kääpiökielellä jotain ja aloin etsiä leiriä jolta pyytää ruokaa (ilmeisesti en örkkivaaran takia voinut itse tehdä tulta) ja minulla oli tunne, että jokin kumma voima, ehkä itse Lúthien Tinúvielin ääni tai muisto, oli läsnä ja kertoi minun tulleen valituksi Maailmanpelastajana. Kai olin puheeni perusteella kääpiö, mutta miten haltia sanoisi kääpiölle semmoista kuin "Olet tuleva Maailmanpelastaja.":grin:
 
Näin eilisen Maailman tupakattoman päivän kunniaksi unta, että sain isältäni pappani vanhan piipun ja rupesin polttamaan sitä. Houkuttelin mukaan parhaan kaverini, joka lähti ihmeen halukkaasti mukaan vaikka on hyvin terveystietoinen ja kärsii naapuriensa parveketupakoinnista. Vakuutin, että "tää on eri asia, tää tuoksuu niiiin hyvälle ja tästä tulee tosi hyvä olo!" Kaverini olikin sitten samaa mieltä. Olimme hyvin rentoutuneita ja raukeita, tuli tosiaan hyvä olo :grin: Vähän häiritsi keskittymistä kun joku vanha partaäijä tarkkaili meitä syrjäsilmällä ja minua nolotti kun en osannut puhaltaa minkäänlaisia savurenkaita.
 
Luin eilen Loharissa käytyä keskustelua Black Mirror -sarjasta ja nukahdin. Sillä seurauksella että olin unessani kirjoittamassa Kontuwikiin artikkelia samoojasta nimeltä Hallar; hän oli mukamas Aragornin serkku ja minun piti muotoilla lause "hänestä ei tiedetä sukutaulun maininnan lisäksi muuta kuin Black Mirrorin jaksossa X X X annetut tiedot." Sukutaulu oli ilmeisesti jatkoa hobittien sukutauluille TSH:n liitteessä C, ja olin jollakin tapaa nähnyt jakson (jonka nimeä yritin kiivaasti saada päähäni), jossa Hallar esiintyi mutta en muistanut siitä mitään. Eniten kuitenkin päänvaivaa minulle aiheutti se, voiko kyseisessä TV-sarjassa Hallarista annettuja tietoja pitää kaanoniin kuuluvana.

Luonnollisesti Aragornin serkuista ei ole oikeasti mitään hajua ja nimi Hallar on alitajuntani omaa keksintöä (nimet Hallacar ja Hallatan ilmeisesti esikuvina).

P.S. Nähtävästi Kontuwiki tulee uniini noin kahdeksan vuoden välein, ei sen useammin, onneksi.
 
Saruman vastusti tasa-arvoista avioliittolakia ja selitti kuinka se on väärin,

Uni on senkin puolesta hassu, että Saruman kuuluu tunnetusti sateenkaariväkeen, kuten Gandalfkin todistaa:
Silloin minä katsoin ja näin, että hänen kaapunsa joka oli näyttänyt valkoiselta, ei ollut valkoinen vaan kudottu kaikista väreistä ja kun hän liikkui, ne välkehtivät ja vaihtoivat sävyä, niin että silmissä vilisi.
 
Puutarhahommia tehdessäni paikalle saapui Larppi-joukkue joka tiedusteli minulta Rohanin sijaintia. Keskustelimme hetken ja he esittivät saamiaan vinkkejä ja saatoin neuvoa heidät oikeaan suuntaan, vaikka itse en ollut ottamassa osaa tähän larppiin. Jatkan hommia ja paikalle kurvaa, "ratsastaen muodossa", jo toinen joukkue. Nämä olivat pukeutuneet yhtenäisesti valkoisiin asuihin, ennen kuin sain kuulla heidän asiansa, heräsin.
 
Last edited:
Luin eilen Hurinin lasten tarinan loppuun, ja unissahan sen sitten huomasi. Menin Turinin, Frodon, Samin ja Klonkun kanssa jonnekin luolastoon (taisi olla se vuori/kukkula, missä Turin ja lainsuojattomat piileskelivät jonkin aikaa). Minä ja Turin löysimme saunan ja polttopuita, joten päätimme lämmittää sen. Muistan oikein yksityiskohtaisesti miten tuohet ja puut aseteltiin ja miten ne saatiin syttymään. Kun sauna oli lämpiämässä, Klonkku mainitsi että vuoressa on hyvä ilmastointijärjestelmä. Tämä tarkoitti sitä, että savu kulkeutui vuoren huipulle ja nyt viholliset tiesivät missä olimme piilossa. Päätettiin kuitenkin saunoa ja lähteä myöhemmin pakoon.
 
Näin tässä yhtenä yönä unta, että olin joogatunnilla. Huomasin, että paikalla oli myös pari tuntemaani henkilöä: eräs muualla Suomessa asuva kollegani jota en ole nähnyt pitkään aikaan, sekä Gandalf. "Ai nuokin on täällä", totesin ja ajattelin ohimennen, että aikookohan Gandalf joogata tuo kaapu päällä (ilmeisesti ei, koska minulla on myös muistikuva jonkinlaisesta kalsariasusta). Siinä sitten joogailtiin, ja tunnin loputtua ohjaaja pyysi ottamaan parin, sillä tunnin lopuksi saisimme antaa toisillemme hartiahieronnan. Toinen puolituttuni oli jo löytänyt itselleen parin, ja me olimme sitten parit Gandalfin kanssa. Gandalf kehui kovasti hierojan taitojani, mutta käytin siihen niin paljon aikaa, etten itse ehtinyt saada hierontaa ollenkaan kun tunti jo päättyi :-(
 
Näin unta, että olin jollain kuvataiteen kurssilla, jossa tutustuttiin viime vuosisatojen suuriin kuvataiteilijoihin Euroopassa ja Suomessa. Van Gogh, Edelfelt, Klimt, sellaisia nimiä muistan. Sitten kurssilla meille annettiin tehtävä tunnistaa, minkä suuren eurooppalaisen kuvataiteilijan lyijykynäluonnoksia, joita opettaja levitti pöydälle. Kuvat olivat kaikki miesten muotokuvia tai paidattomia ylävartalokuvia.

En ilmeisesti ollut tehnyt kotiläksyjäni, koska en tunnistanut yhtäkään, paitsi yhden – yhden paidatonta miestä esittävän kuvan alla luki "Pippin", joten vastasin opettajalle itsevarmasti, että tämä luonnos on selvästi John Howen.

Opettaja sanoi, että olen oikeassa, mutta korjasi, että nimi kuuluu lausua "Hoff".
 
Omiin uniini ilmeisesti tunkeutui TSH-maratonin (kiitos sub-tv) ja puoliväliin luettu Roverandom sotkeutuivat alitajunnassani ja istuin yhtäkkiä Asfalothin selässä sen paremmin leffa-Arwenia kuin muitakaan haltioita näkemättä keskellä Pelennorin taistelua, mutta mukana ei huseerannut Mithrandír vaan Rorveria rankaissut velho, joka jotain kelokeppiä huiskien aurasi itseään eteenpäin ja ilmeisesti Asfaloth sai tarpeekseen, koska yhtäkkiä kiisimme hirmuista kyytiä ja pam! Pölähdimme päätäpahkaa yhtenä kasana Elrondin ja Lindirin eteen ja siinä sitten metelin seasta kierähdin joidenkin eksoottisten kasvien keskelle ja tähtiä selälläni katsoessani tajusin, että kuut vilistivät edessäni ja heräsin.

En tiedä mitä Elrond sanoi rymistelystämme 😀
 
Ylös