Itselläni ei niinkään ole ollut unia Keski-maasta tai mistään Ardan kolkasta, ainakaan, että muistaisin. Kuitenkin, mieleeni nousee yksi uni, joka ei niinkään tapahtunut Ardassa vaan täällä meidän ikiomassa maailmassamme.
Muistan unen hyvin hämärästi, mutta selailin unessa jotakin Tolkienin kirjaa ja ohoh, kirjasta löytyivät Keski-maan kaikkien kolkkien kartat tarkkoina ja varsin mukavan näköisinä. Jos oikein vielä muistan, taisi unessa piipahtaa itse herra Tolkien (ei, en ole hullu).
Varsin hyvä pointti. Tolkienilla todella oli varsin erikoinen ja erittäin toimiva tapa käsitellä pahiksia. Nykyisin vaan kaikki pahikset ajatellaan liian helposti stereotyyppisiksi "mä oon paha, eikä mussa oon mitään muuta kun pahaa" -tyypeiksi. Eihän siinä sinänsä mitään, mutta noita tyyppejä löytää nykyään liian monista kirjoista, elokuvista, näytelmistä jne. Pitäisikö ihmisille opettaa mitä tarkoittaa uniikki pahis?
Muistan unen hyvin hämärästi, mutta selailin unessa jotakin Tolkienin kirjaa ja ohoh, kirjasta löytyivät Keski-maan kaikkien kolkkien kartat tarkkoina ja varsin mukavan näköisinä. Jos oikein vielä muistan, taisi unessa piipahtaa itse herra Tolkien (ei, en ole hullu).
Totta, totta. Tolkien suhtautua pahiksiinsa suunnattoman paljon kypsemmin kuin ne lukemattomat pahiksien hyvistäjät, jotka yrittävät tehdä milloin lohareista, milloin demoneista tai muista perinteisistä konnista puhtoisia raukkaparkoja ja julmien tekopyhien "hyvisten" uhreja. Mikään ei muutu, eikä vastenmielisiin persooniin suhtauduta yhtään aikuisemmin tai ymmärtävämmin, roolit vain käännetään ylösalaisin.
Tolkien uhrasi hyvin paljon aikaa pahistensa mielenliikkeiden kartoittamiseksi. Sauron lienee tästä paras esimerkki. Mutta ihmiset leimaavat hänet mustavalkoiseksi hahmoksi, koska eivät itse pysty hahmottamaan, että joku voi olla sekä tuomittavan paha että ymmärrettävän inhimillinen samaan aikaan. Pahojen henkilöiden ymmärtäminen ei tarkoita samaa kuin heidän pahuutensa kieltäminen tai hyväksyminen. Kjah. Minulle Tolkien on edelleen nero, mitä tulee pahiksiin ja antisankareihin.
Varsin hyvä pointti. Tolkienilla todella oli varsin erikoinen ja erittäin toimiva tapa käsitellä pahiksia. Nykyisin vaan kaikki pahikset ajatellaan liian helposti stereotyyppisiksi "mä oon paha, eikä mussa oon mitään muuta kun pahaa" -tyypeiksi. Eihän siinä sinänsä mitään, mutta noita tyyppejä löytää nykyään liian monista kirjoista, elokuvista, näytelmistä jne. Pitäisikö ihmisille opettaa mitä tarkoittaa uniikki pahis?