Tolkienin maailma tunkeutui (taas) uniini!

Näin taas unta jossa tiesin kuolevani (viittaa unitopikissa aikaisemmin kertomaani uneen). Tässä unessa itse Sauron otti minut vangiksi. Uni oli pitkä ja siihen liittyi paljon erilaisia asioita joista suurin osa on jo haihtunut mielestäni.
Kun jäin unen loppupuolella hetkeksi yksin niin Sauron joka oli ottanut suuren käärmemäisen olennon hahmon tuli luokseni. menin pöydän alle piiloon (typerää) ja Sauron kietoi hitaasti itseään siksakkia pöydänjalkojen ympärille kunnes olin kokonaan ansassa. Sen keho tuntui limaiselta ja lämpimältä. Jotenkin ällöttävältä. Se työnsi päänsä pöydän alle ja keskustelimme jostakin. Muistan keskustelusta enää ainoastaan sen että Sauron kertoi tulevansa uudestaan ja kertoi myös missä ja milloin.
Unen matka jatkui hetken, mutta sitten Sauron tuli kuten lupasi ja otti minut mukaansa korkealle vuorenhuipulle (joka sekin oli kai jostain ihmisen tekemästä romusta muodostunut jos en ihan väärin muista. Unessa ei ollut oikeastaan yhtään luonnon elementtejä. Ei ruohoa, puita, kasveja, vettä. Jopa kiven osuus oli aika vähäinen.) Tiesin Sauronin tappavan minut ja itkin ja pyysin Sauronia että se antaisi minun säästää isäni hatun ja näppiksen (oikeasti kyseinen hattu on ihan omani ja näppis Merrin). Sain säästää ne ja sain armonaikaa huomiseen. Mutta kukkulalla olin vankina. Ajattelin laittaa hatun ja näppäimistön paikkaan josta Incánus löytäisi ne.
Sitten aloin pikkuhiljaa herätä ajatukseen että miksi en vaan avaa silmiä ja lopeta koko unta. Typerää jatkaa unta jonka tietää päättyvän huonosti ja joka saa minut itkemään. Ja nämä ajatukset olivat siis jo valveajatuksia unen keskellä. Heräsin siis lempeästi unestani enkä paniikinomaisesti hätkähtäen kuten tällaisille unille kai on tyypillistä. Oikeastaan unessa sen kasmmottavuudesta huolimatta oli jotenkin lämmin tunnelma. kaiken sen pelon ja ahdistuksen alla siis. Unessa tunsin pelkoa ja surua, mutta yleistunnelma oli kuitenikin jotenkin miellyttävä. Sellainen josta haluaisi herättyään pitää kiinni. Ristiriitaisia asioita. Mitäköhän joku unien tulkitsija sanoisi näistä viimeaikaisista unistani [22]
 
Näin viime yönä todella outoa unta Aragornista, joka perusteli, miksi ei lähtenyt Arwenin kanssa kuolemattomille maille. Aloin selittää hänelle, että vielä olisi mahdollisuus, kun minulla olisi tuo soutuvene tuossa. Aragorn sanoi, ettei se kelpaisi, eivätkä he lähtisi mihinkään.

Menin jotenkin ihmeellisesti sitten tuunaamaan veneen muka laivan näköiseksi. Jotenkin sitten ihmeellisesti tainnutin Aragornin ja Arwenin ja kannoin heidät veneeseen. Sitten he heräsivät, kun juuri saavuimme rantaan. Hirveän vihaisina he yrittivät kaapata veneeni, mutta Gimli hajoitti sen kirveellään ja lähti muristen nuotion ääreen. Arwen ja Aragorn näyttivät yhtäkkiä hirveän tottuneilta ajatukseen, että nyt jäädään tänne.

Itse jäin katsomaan järkyttyneenä venettä, jolla minun olisi pitänyt päästä takaisin Suomeen. Menin nuotion ääreen ja yhtäkkiä kaikki tutut hahmot kertoivat, että olimme väärällä saarella eikä täältä pääse pois. Gimli oli noiduttu hajoittamaan kaikki veneet, mitä saarelle tulisi tai siellä tehtäisiin. Lopulta kerrottiin, että tämä koko saari oli kirottu ja täällä tapahtuu outoja asioita.

Yhtäkkiä nuotio hulmahti jännästi ja Elrond nosti katseensa minuun sanoen: "We are LOST.." Jostain alkoi soimaan se LOSTin musiikki aina kun jakso on loppumassa ja sitten heräsin.

Oli kyllä ihan mielenkiintoinen uni, sillä katsoin eilen Lostia ja ainut mikä siinä viittasi TSH:n oli Charlie Dominic Monaghan :D
 
Olen parin viikon ajan nähnyt aina saman unen, jossa olen Suormuksen Saattueen jäsen. Sormus piti viedä Tuomiovuorelle ja tuhota. Otin Sormuksen, kun se oli pudonnut Frodolta. Sujautin sen taskuuni. Kuin Bilbo ikään. Sydämeni hakkasi. Olinkin Sauronin vakoojaksi ruvennut haltiatar, jonka piti toimittaa Sormus Mordoriin hinnalla millä hyvänsä. Sam huomasi tapahtuneen ja alkoi pauhata minulle kuinka inhottavasti olin toiminut. Legolas ilmoitti, että jos en minuutin sisällä palauttaisi sitä, seuraukset olisivat hirveät. Yritin juosta pakoon, mutta olin sotkeentunut jaloistani juuriin ja Boromir ja Gandalf estivät yteistuumin Gimlin ja Pippinin auttamina pakoni. Pelkäsin tosissani mitä minulle nyt tapahtuisi. Huh.:urg:
 
Näin unta, että olin kissa jonka silmissä loistivat Silmarillit, tai siis niin minun aivoni sanelivat. (Ne kyllä näytti aivan tavallisilta timanteilta) Minulla oli kumppani, lelukoira, Roverandom nimeltään. Me puhelimme säästä ja siitä kuinka huonoja sihtaajia lokit ovat. Päidemme yläpuolella lenteli minikokoinen TSH leffoista tuttu Gwaihir, joka lauleskeli ''Et Eärello Andorenna utúlien...'' Viggon äänellä, ja heräsin siihen. Muistan vieläkin unen hyvin :)
 
Mä nään ihan liiankin usein unta, että oon haltia nimeltään Tarí ( se on mun haltianimi). Viimeyönä olin konnussa ja toissayönä Synkmetsässä. :) Ja aina se Legolas jostai ratsastaa valkosella hevosella ja toissayönä se pelasti mut jättimäisen kissan kynsistä. : D
 
Hyi kauheeta, näin yhen kerra unta et örkit hyökkäs meidän kotiin ja mun piti taistella Aragornin, Legolaksen ja Gilmin kanssa niitä vastaan. Mulla oli joku miekka ja punanen mekko vaa ja olin joku haltia neitokainen. Sit joku örkki ampu mua jousipyssyllä ja se tuntu ihan karseelta!

Mut sit TAAS tää Legolas tuli pelastamaan... x) Hyvä vaan.
 
Näin tässä pari yötä sitten unen, jossa kävelin
(vaikka se on kielletty tosiasiassa vielä 3 viikkoa,) pitkin Rivendellin kujia. Tunnelma oli samanlainen kuin Hobitti-kirjan alussa kun Bilbo tutustuu Gandalfiin ja hänen kääpiökomppaniaansa, muttei kuitenkaan sama. Sitten seisoin sillä aukiolla missä Neuvonpito pidettiin Sormuksen ritarit-elokuvassa. Kaikki oli muuttunut mustan-keltaisen-punaisen palavaksi sekamelskaksi. Kaiken yläpuolella kieppui Valtasormus tulenhehkuisena renkaana, minä olin oikein peloissani. Sitten Orlandon ääni huusi jotain haltiakielellä, mutten saanut selvää sanoista. Aihe kaipasi ilmeisesti lisäpotkua koska pääni saneli hälinän joukkoon myös Mordorin kieltä, se kuullosti aivan samalta kuin TSH-elokuvissa. Hui![18]
 
Taas tuli nähtyä mielenkiintonen uni.

Keskellä valkoista lattiaa oli musta höyhen. Se vain oli siinä.
Joku supisi Quenyaksi jotain, en muista enään mitä. Höyhen oli vain. Yhdessä vaiheessa höyhen lähti lentoon, kun karvaiset jalat (näytti aika paljon hobitinjaloilta) kävelivät sen yli. Ja kun höyhen laskeutui takaisin lattialle, näytti ihan siltä kuin se olisi uponnut veteen. Ja kun höyhentä ei ollut näkyvissä, heräsin.

Onkohan tuossa joku sanoma?
 
Keski-Maa -uneni. [Varoitus! Ihan outo!]

Kävelin parhaan ystäväni kanssa Rivendellissä :? ja me olimme kauniita haltianeitoja. Itselläni oli vaalea lyhyt (polviin ulottuva), mekko jonka helma oli sellainen "rikkonainen". Siinä ei ollut olkaimia, tyyliltään se oli "tuubi". Jalassani ei ollut jalkineita. Hiukseni olivat ruskeat ja pitkät sekä minulla oli haltiakorvat. Ystävälläni oli vihreä mekko, samanmallinen kuin itselläni eikä hänelläkään ollut jalkineita. Hiukset olivat pitkät, kiharat ja vaaleat sekä hänellä oli haltiakorvat. Kun siinä kävelimme syksyistä tietä pitkin, Legolas ratsasti vastaan valkoisella hevosella. Hän pysäytti ratsun ja otti meidät mukaan. Itse istuin hevosen edessä, ystäväni oli takanani ja Legolas ystäväni takana. Hevosella ei ollut muita varusteita kuin suitset. Matka ei ollut pitkä ja me olimme matkalla ystäväni isän luokse. Ystäväni isässä oli samanlaista vakavuutta, kuin Elrondissa. Olimme hänen luonaan vain hetken. Lähdin kävelemään ystäväni kanssa pikku retkelle sillä välin, kun Legolas keskusteli ystäväni isän kanssa -en tiedä miksi. Keskulteltuaan isän kanssa, Legolas lähti taas hevosensa kanssa. Huomasin kävelleeni ystäväni kanssa oman isäni luokse, jossa myös ystäväni isä oli. Isämme vilkuilivat meitä välillä ja taas syventyivät keskusteluun. Menimme syömään äitini tekemää ruokaa, sillä välin kun isäni ja ystäväni isä keskustelivat. Ruoan jälkeen menimme isämme luokse ja kysyimme, mistä he keskustelivat. Saimme tietää melko pian mistä: Häistä. Haltiahäistä. Olimme melko järkyttyneitä, mutta myös innostuneita. Olin seurustellut poikaystäväni kanssa jo jonkin aikaa ja niin myös ystäväni omansa kanssa.

Vuoden kuluttua menin naimisiin poikaystäväni kanssa ja viikkoa myöhemmin ystäväni meni omansa kanssa. Asumusjärjestelyihin ei tehty muutoksia. (Voin paljastaa, että unessa poikaystäväni oli Legolas ja ystäväni poikaystävä oli blondi, samankaltainen Legolasin kanssa.) Uni loppui siihen, kun kävelin käsi kädessä Legolasin kanssa kohti auringonlaskua...


Oon ihan outo unien kanssa. :oops: :hups:
 
Oon täällä nauraa räkättänyt teidän muiden unille, kun ne on niin hauskoja. Oma uneni on mielestäni todella hölmö! :oops: Ei yhtään hauska, pikemminkin säälittävä... :( Ja sen unen Legolas oli leffa-Legolas, koska kirjoja en oo lukenu. En oo mistää löytänyt kirjoja. (Sori, taisi mennä osa off-topicin puolella.)
 
Näin viime yönä jotain TSH- / Harry Pottersekoitus -unta.

En oikeen tiedä olinks mie Harry vai Frodo vai ihan mie ite, mutta Voldemort alkoi piirittää meidän kotia Sormusaave-armeijan kanssa. Meillä kotona ei tietenkää ollu miekkoja tai mitään, joten etsin muille kaikkia moppeja ja harjoja ja mitä vaan kättä pidempää, millä vois taistella. Ite otin hiilihangon. :grin:
Sit yhtäkkii olinki jossain kaupungissa, missä ei näkyny yhtään ihmisiä. Kävelin katua pitkin ja vastaan tuli miun kaveri. Miun kaveri sanoi miulle, että miun ei pitäs mennä siihen suuntaan, mihin olin menossa (mistä hän oli tulossa), koska siellä oli "ainaki kaksmetrinen mustaviittanen ukko ja se oli pelottava". Sanoin kaverille, että "Eiku, just sinne miun pitää mennä. En ehi selittää, mut miun on pakko mennä sinne."
Sitte lähdin jatkaa matkaa ja alikulkutunnelissa törmäsin sormusaaveeseen ja taistelin sen kanssa (hiilihangolla). Sit se uni loppu.
Ja jotenki miulla oli koko ajan siinä unessa sellanen käsitys, et miun pitää ensiks tappaa ne kaikki sormusaaveet ja sen jälkeen vielä Voldemort. :roll: Siin olis ollu kyllä savottaa, onneks heräsin ajoissa.

Mistä näitä unia oikein tulee?
Nojoo, tiedän, luin eilen illalla ennen nukkumaanmenoa Kuoleman varjeluksia ja ennen sen alottamista olin päättänyt TSH:n.
 
Itse näin muutama päivä sitten sellaista unta, että ensin olin Legolas siinä kohtauksessa jossa Gilmi, Legolas ja Aragorn ratsastavat Rohanissa kohti Edorasta, mutta jossakin räjähti ja Gilmi ilmeisesti kuoli.. Mukana oli myös jostain syystä Gilmin isä Glóin, jolle minä sitten Legolaksena annoin neuvoja. Käskin Glóinia viemään Gilmin ruumiin kotiin, ja tarkistamaan että Gilmin vakuutus ja testamentti olivat kunnossa. 8''D
Sitten jatkoimme Aragornin kanssa matkaa, ja jossain vaiheessa olinkin omalla kotipihallani ja oma itseni, taluttamassa Aragornilla olevaa (Rohanilaista) hevosta ympäri nurmikkoamme. Hyvin outoja unia minä tosiaan näen, ja tämä ei edes ollut unistani oudoin. \o/
 
Tässä näin muutama päivä takaperin näin melko kivaa unta.

"Olin hobitti ja ystäväni oli myös. Itse olin naimisissa Pippinin kanssa ja ystäväni Merrin. :p :p Järjestimme tyypillisen hobittijuhlan: ruokaa, juomaa, tanssia, laulua ja kivoja hobitteja. Avajaispuheemme oli sen verran sekava, ettemme itsekään tajunneet mitään. :) Eräänä kauniina päivänä pidettiin kahden hobittilapsen ristiäisen. Lapset olivat minun ja Pippinin sekä ystäväni ja Merrin. Jonkin ajan kuluttua ristiäisistä Kontuun saapuivat kaksi erikoista hahmoa, Aragorn ja Legolas. Heillä oli meille tärkeää asiaa.
Legolas: "Teidän on tultava minun ja Aragornin mukaan Rivendelliin. Siellä on poliittinen kriisi."
Minä: "Ja mitä se meitä liikuttaa?" :D
Aragorn: "On pakko. Tulkaas nyt."
Veimme ystäväni kanssa lapsemme Samin ja Ruusan hoitoon. Ratkaisu kriisiin oli nerokas. Mukaan tuli kaksi salamatkustajaa, Merri ja Pippin. Hiukan Rivendellin matkan jälkeen menimme veneretkelle, josta tuli täydellinen katastrofi. Merrin ja ystäväni vene kaatui. Minun ja Pippinin vene kaatui. Merrin hiuksiin takertui merilevää ja Pippin-raukka ei tajunnut irrottaa otettan airosta. Minun ja ystäväni vaatteet olivat ihan märkinä. Mennessämme kotiin, huomasimme kaksi kurpitsaa oven edustalla ja Ruusan. Hän kertoi: "Sam on kipeänä, muttei lapsista ollut vaivaa." Ruusa nauroi näyllemme: naiset vaatteet märkinä ja miehet; toisella merilevää ja toisella airo kädessä kiinni. Kului aikaa ja pian vietettiin ristiäisiä, tällä kertaa kolmen hobittilapsen. Lapset olivat ystäväni ja Merrin. :lol: Uni loppui siihen, kun yksi kolmosista tuli minun ja Pippinin luokse leikkimään lapsemme kanssa."

Ihana uni tosiaankin. :heart:
 
Näin taas aika öhh kivaa unta :wink:

Muistaakseni se alkoi, kun leffa-Faramir istui mökötti puussa. Sitten siihen tuli Frodo ja kysyi, että mikäs hänellä on. Ja Faramir vastasi: ''Naiset on niin vaikeita. Minun rakastettuni haluaisi kissan, kun minä taas haluan koiran. Hankalaa. Hän ei halua nähdä minua enää ikinä.'' Frodo ehdotti kattikoiraa. Faramir epäili asiaa, koska ei ollut ennen kuullut sellaisesta rodusta. Frodo kaivoi taskustaan kissanpennun, risti sen Mustiksi ja maalasi sille täpliä. Lopulta hän ojensi sen Faramirille..

Sitten tuo uni jatkui vielä jotenkin, mutta en muista miten.

Minun uneni ovat todella mainioita. :grin:
 
Näin viime viikolla ainoan tähän mennessä näkemäni, edes jotenkin Keski-Maahan liittyvän unen. Unessa harhailin metsässä: en tiennyt, missä olin, mihin olin menossa ja mitä olin ylipäätään tekemässä siellä metsässä. Läheisestä pusikosta pelmahti esiin Legolas (leffaversio) jousi kädessään. Hän pälyili hämmentyneenä, hätääntyneenä ja eksyksissä olevan näköisenä ympärilleen, ja minut huomattuaan lähti kiireesti pois. Ehkä hän huomasi eksyneensä väärän ihmisen uniin.
 
Näin tässä pari yötä sitten tosi hämärän keski-maa unen :D
Olin mummoni luona, ja siellä oli naamiaiset, no sitten siellä oli semmonen peli jossa piti saada sauronin sormus takaisin, mä olin aasi (Shek elokuvista) Sitten semmonen kiva haltia joka kerto mulle miten sen sormuksen saa >:D No mä sain sen sormuksen muttaku mulla oli sorkat niin en pystyny pitämään sitä niin mun veli nappas sen, mutta kuitenkin mä voitin sen jutun.
No sitten mä pukeuduin haltiaksi ja käveleskelin sillä naamiais alueella. Mä näin sillä Legolaksen ja me käveltiin siellä ympäriinsä sitten siinä lopussa mä vaan sanoin
"Ja keskimaa on jälleen turvassa." Sitten se loppu :DD
 
Itse olen nähnyt vain yhden Keski-Maa unen.

Oli keskipäivä. Minä ja 10 henkinen joukkomme saimme tiedon, että noin 600 päinen Uruk-Hai joukko on tulossa tuhoamaan meidät. Kävimme taisteluun heitä vastaan. Aseenani oli Yhdenkäden miekka. Lopulta vain minä olin hengissä. Taistelin pitkään, koko ajan perääntyen kohti lähellä olevaa metsää. Olin jyrkänteen laella metsän keskellä. Tajusin, että toivoa ei ole. Potkaisin yhden Urukin maahan ja tapoin toisen. Huusin kovaan ääneen " For valar and the Two Trees!" ja puhalsin torveeni. Sen jälkeen kävin viimeisen kerran Uruk-Hain kimppuun ja tapoin niitä noin kymmenen, kunnes yksi lävisti minut keihäällään. Kiskaisin keihään irti ja tapoin vielä yhden. Sitten tipuin alas kalliolta ja heräsin juuri ennen kun osuin maahan.
 
Olin muuttunut Arweniksi (kirjaversioksi), ja kuljin jossain paikassa, joka muistutti kouluni pihaa, muttei ollut kuitenkaan. Ympärilläni oli joukko haltioita.
Minä ´Onko pakko pitää tämmöistä hoppua?´
1. haltia ´Arvon neito, emme voi pysähtyä, Suuri Silmä on nähnyt meidät!´
Minä (Kirkaisen)
Haltia-2 ´Arwen-neito, älkää huoliko, örkit eivät löydä meitä. Mordoriin on päivin matka.´
Minä ´Mutta entäs Uruk-Haí?!´
Haltia-2(rauhoittaen)´ Arvon neito, lupaan teille ettei urukeista ole huolta. Gondorin Faramir pitää miehineen niistä huolta.´
Menimme sitten ripeästi etenpäin, äkkiä joku huusi ´SEIS´
Edessä näkyi musta meri Uruk-Haíta. Tempaisin miekan esiin. Kiljaisin jotain haltiakielellä ja uhkasin yhtä urukkia miekallani. Urukki nauroi karkeasti, ja huiskautti miekkaansa.
Myöhemmin heräsin. Olimme kävelemässä Lórienissa pitkissä valkeissa puvuissa. Käteni oli paksussa siteessä. En tiedä mitä se tarkoitti.:ouch:
 
Amroth, tuo unesi vaikutti melko hauskalta. Mahtaa olla todella ärsyttävää, kun ei tiedä miksi käsi oli paksussa siteessä... :(

Tuota, onko sinulla kirjoitusvirhe vai sanoiko hahmo, että "päivin matka"? Tarkoititko mahdollisesti "päivän matka"?
 
Hih, uni oli kieltämättä hauska ja lopussa ihan pöhkö, tajusin kyllä, että minun 'esittämälleni´ hahmolleni oli sattunut jotain pahaa ja että joku tai jotkut olivat auttaneet minua. Mutta muut haltiahahmotko? Ehkä.
O-ou, kirjoitustaitoni taitaa olla ihan vähän ruostunut, hahmon repliikki kun kuului: -´´...päivien matka....´´ :roll:
 
Ylös