Tolkienin maailma tunkeutui (taas) uniini!

Tuossa 23 päivä joulukuuta sattui tälläinen uni:

Olin puolustamassa Helmin Syvänteen taistelussa kyseistä linnoitusta.Taistelusta en paljoa muista miten se meni, jotenkin vain tajusin että "heräsin" siinä unessa keskellä valoista päivää sieltä maan pinnalta ( ei muurin) muiden sotajoukkojen kanssa jotka olivat kuolleet.Tietysti siellä oltiin voitettu jotenka selvinneet olivat joukoissamme etsimässä henkiinjäänneitä, todennäköisesti haavoittuneita.Vasemmassa kädessänikin tunsin ikävää kipua, siihen oli tainnut osua örkin miekka.Iso naarmu tosin oli mennyt rautapanssarin läpi vaikka eihän siinä mikään käsi ollut lähtenyt ja en ollut hengenvaarassa.No kumminkin kun avasin silmäni kirkkaaseen auringonpaisteeseen näin jonkun kauniin neidon tulleen minun vierelleni ja polvistuneen eteeni tutkimaan olenko hengissä.Katseemme kohtasivat ja tunsin "rakkautta ensisilmäyksellä".Sitten neito huusi, "Hei lääkintämiehet täällä on viellä yksi hengissä", pari miestä juoksi luokseni ja nostivat minut tutkiakseni haavani.Sain siteen käteen ja lähdin kävelemään neidon kanssa ja sanoin hänelle, "Kiitos, sinä pelastit henkeni", vaikkei minulla ollutkaan mitään hätää.Lopun päivää viettelin enemmänkin syöden ja iloiten.

Siihen uneni sitten loppui.

Kiäh x 2, Tolkien-unikeskustelu taisi jäädä vanhaan kärmekseen. Siispä on aika aloittaa se uudestaan täällä, semminkin kun tuli viime yönä nähtyä kunnon painajainen, heräilinkin välillä ja olin vähällä rynnätä koneelle tarkistamaan oliko se unta vain. Aamulla katsoin: en ollut somnambuloinut sentään.

Mitä siis? Olin yöllä unissani kirjoittavinani Kontuwikiin artikkelia "neilikka", mutta en kunnolla muistanut, mitä se on englanniksi. Lopulta päädyin käyttämään lähteenäni The Book of Lost Tales 1:stä löytämääni "artikkelia" (artikkeli se unessani oli), nimeltään Carnation He Spake, tein siihen linkinkin, mutta jostakin syystä neilikka-artikkelistani tuli lopulta tällainen:

#REDIRECT [[inkivääri]]

eli ohjaussivu artikkeliin "inkivääri". Sen olin varmaan kirjoittanut edellisessä painajaisessa, jonka olen onnellisesti unohtanut.

Voi harmin paikka, kun unikeskustelu jäi vanhaan käärmeeseen.... Ei... No, ei muuta kuin vain aloittamaan tänne uutta!

Tik, unesi oli muutes hauskan oloinen. Jälkikäteenhän useimmille painajaisille voi nauraa, mutta kun niitä näkee, se ei silloin ole hauskaa. Mikäli joku ymmärsi??

Eipä ollu Tikin uni mitään verrattuna minun viimeöiseeni. Vuosiin en ole tietoisesti nähnyt Arda-unia, mutta nyt sellanen jäi elävästi kummittelemaan.

Valarin taistelu

Ulmo (tai vaihtoehtoisesti Poseidon) vihastui valariin, jostain käsittämättömästä syystä. Ulmo kävi kaksintaisteluun yhden valan kanssa kerrallaan kunnes jäljellä oli enää yksi Mahtava Morgoth. Morgoth muutti muotonsa sudeksi ja Ulmo leijonaksi. Morgoth löi ulmon kanveesiin ja silloin minä ilmestyin paikalle. Päästin susihahmoisen Morgothin kehästä pois (he taistelivat jossain lasikopissa) ja koetin herätellä leijonapukuista Ulmoa. Morgoth koetti purra minua, mutta sain potkimalla pidäteltyä häntä. Viimein kauhunsekaisten hetkien jälkeen Ulmo heräsi ja kuin puskista hän löi yllätetyn Morgothin.

btw: Sen jälkeen uni vaihtui ja kamppailin jotain vesiolentoa vastaan. Sillä olennolla oli nimikin, mutta en voi muistaa. Joku tutun kuuloinen nimi kuitenkin eli liekkö Tolkienin myyteistä vai jonkun toisen. Joka tapauksessa kamppailin vesihirviötä vastaan ja lopulta sain käsilläni otteen hirviön ylä- ja alapurennasta ja väänsin niitä vastakkaisiin suuntaan ja kuinka ollakaan: hirviön leuka niksahti irti ja purukalusto sai uuden muodon. Se oli sen hirviön ja tämän tarinan loppu.

Tästä unestahan voisi muokata ihan kelpo tarinan. Taistelu ennen Ardanloppua. Katsotaan näkiskö siitä ensi yönä jatko-osan.
Ja muuten: tämä ei sitten ollut painajainen. En ainakaan herännyt keskellä yötä yltä päältä kylmästä hiestä.

^ Kuullostipa lupaavalle tuo sinun unesi, josta minäkin haluaisin kuulla jatkoa

Viime yönä näin Hobittiin liittyen unta. Olin unessani mökillä perheeni kanssa, jossa myös Gandalf, kääpiöt ja Bilbo pitivät jonkinsortin illanistujaisia. Olimme kerääntyneet mökin ulkopuolelle, jossa oli pari vuotta takaperin tukeista tehty pitkä pöytä ja tuolit. Pöytä ja tuolit olivat todella pitkiä ja kukkurallaan ruokaa. Unessani taisi olla juhannus, sillä kokko(jota meillä ei ole ollut irl pariin vuoteen) loimotti komeasti rannalla ja sitä pidettiin merkkitulena. En yhtään muista että mille ja miksi, eikä se yön aikana selvinnyt minulle.

Viimeisin tolkienismiin vivahtava uneni taisi olla tässä pari viikkoa sitten, kun näin unta jossa Legolas ja Lucius Malfoy tappelivat raivoisasti loitsuin ja nuolin siitä, kummalla on kauniimpi kuontalo. En nyt enää ihan tarkkaan muista, mutta uni taisi päättyä siihen, että taustatarkkailijana olleeseen minuun itseeni tärskähti joko kirous tai nuoli tai molemmat, ja heräsin pikkutunneilla ja huomasin, että joskus myöhään illalla olin näköjään piirrellyt kyseisiä hahmoja sängyn vieressä lojuville paperinpalasille. Kaikkein kumminta on, etten edes muistanut piirtäneeni yhtään mitään illalla... Joskus olisi ihan kiva itsekin pysyä perässä alitajuntani sielunelämässä.

Mitä nyt muistan, niin ainakin yksi uni oli myös jotakin sinne päin, ihan asiaan kuulumattomia hahmoja sekoitettuna Keski-Maan jengiin. Olin sinä päivänä aikaisemmin pelannut The Sims Medievalia pari tuntia, ja yöllä peli tuli takaisin ja sotki kauniin tolkienismiuneni - kaikki pelissä luomani hahmot tunkeutuivat päähäni ja alkoivat kalistella miekkoja Aragornin, Boromirin, Legolaksen ja muiden heppujen kanssa... Ja jostain syystä minut lintattiin harmaapartaisen ritarini nahkoihin ja niitattiin mukavan verisesti, kiitos Faramirin, joka iski unessa minut miekalla kahtia. Ensimmäinen kerta. kun päädyin lempihahmoni listimäksi, eikä muuten ollut hauskaa.

Näin toissayönä unta, että Putouksen (tv-formaatti) näyttelijät olivatkin Sormuksen saattueen jäseniä. En muista kovin paljoa itse unesta, mutta ilmeisesti se oli todella hauska, sillä heräsin siihen kun nauroin ääneen.

Sormuksen saattue menee puihin Flothfloridenissa ja kohtaa Galadriel Latvanperän os. Finarfinsdóttirin. Galadriel näkee Aragornin ja sanoo:

"Ah ja voi, minä tiesin, että olet yhtä nätti luonnossa kuin peilissäni, ja niin oot nätti ja hirveen lahjakas ja hirveen taitava ja ja ja... Miten muuten teillä meni matka? Hirveen hyvin varmaan, oli varmaan hirveen paljon örkkejä ja hirveen pitkät tunnelit ja Gandalf (jos sitä yhtään tunnen) oli hirveen, hirveen humalassa. Missäs se vanha veijari muuten luuraa? Tekisi ihan mieli hypätä sen karvanaaman syliin."

Näin jokunen viikko sitten todella sekavaa unta, jossa minä ja kaverini pakoilimme väkivaltaiseksi äitynyttä Robinia (joo, sitä Frontside ollie -kaveria) pyöräkellariin ja sieltä kadulle, jossa soitin poliisille. Yhtäkkiä kun Robin kuuli että poliisi oli tulossa, hän muuttui Klonkuksi ja alkoi säälittävästi räpistellä ojassa (!) selällään ja sätkiä jaloillaan ja parkua "emmä mitään tehny, antakaa mun olla!!!11"

^^ Tik, näin juuri! Tästähän saisi hyvän parodian aikaiseksi

Vähemmilläkin aineksilla on Finnconiin näytelmiä tehty. Siitä vain lavalle!

Minä kun ajattelin, että tuossa olisi ainesta Ikuisuusprojektin käsikirjoitukseen =)

Hokemat vanhenevat nopeasti ja käyvät sikäli huonosti ikuisuusprojektiin.

Pahus. Minä kun ajattelin, että Munamies voisi vetää Klonkun roolin.

Minä täällä taas hei. Olin jonkun Stockmannin Hulluilla Päivillä (joka olikin vanha kartano, mutta se oli silti Stockmann) ja löysin kirjapuolen. Siellä oli mahtava määrä alennuksessa Tolkienin tuotantoa, kaikki kirjat 2-6 euron hintaan.
Mukaani taisin ottaa vanhan painoksen Hobitista, jonka Tolkien oli kuvittanut kokonaan itse. Löysin myös lisää näitä kuvitettuja versioita Lotrista ja ne olivat kaikki pehmeäkantisia teoksia. Myös Lohikäärmevuori oli mukana itse Tolkienin kuvittamana ja kirjan kannessa oli myös teksti, kuinka J.R.R. oli varsin mieltynyt kyseiseen versioon. Hyllyllä oli myös muutama Tolkienin kuoleman jälkeen koottuja teoksia, pieniä satuja ja tarinoita, joita ei ole ennen julkaistu. Harmi, kun en muista nimiä. Kirjojen kuvitus ja kannet olivat todella kauniita.

Mielenkiintoista unesta teki se, että Hullut Päivät olikin kontulaisten miitti. Miitti toimi nyyttäriperiaatteella ja kokoontuminen oli kartanon yläkerrassa eli vintillä. En ole koskaan miiteissä käynyt, enkä tavannut livenä kontulaista joten uni oli vähintäänkin hämärä.

Tässä uni, jonkä näin viimeyönä/aamuna:

Galadriel on vaihtanut puolta ja hän tahtoo Sauroniksi Sauronin paikalle. Hän ottaa itselleen nimen Aarre, ja matkaa sitten kolkuttelemaan Eregionin portteja. Hän saa haltiasepot valtaansa ja he alkavat takoa sormuksia. Galadriel tekee oman sormuksensa, ja Celebrimbor saa tietää siitä. Hän suuttuu Galadrielille, ja tekee oman sormuksen. Nämä kaksi alkavat taistella, kunnes tajuavat, että Frodo katsoo vierestä. He saavat jotenkin suostuteltua Frodon hyppäämään Tuomiovuoreen. Vähän ennen kuin herään, yritän kiskoa Frodoa pois kuilun reunalta, mutta hän hyppää ja minä putoan hänen mukanaan. Tällä välillä Tuomiovuori muuttui Moriaksi.
Hullu uni, eikö totta?

Eilen illalla pohdiskelin, pitäisikö jatkaa aloittamaani symbolista TSH-tulkintaa. No yöllä sitten näin unta siitä, että mietiskelin TSH:n tapahtumien merkityksiä. Selvä enneuni! Projektin on siis jatkuttava, show must go on...

Toissayönä näin unta, jossa menin muina miehinä jonnekkin luolaan, jonka lattialla Klonkku sadatteli ja kirosi aivan hemmetisti (oletettavasti kätensä takia, koska se oli verisenä lattialla). Siinä sitten Legolas tulee paikalle ja toruu Klonkkua, koska me ollaan mukamas koulussa ja se saisi jälki-istuntoa, jos ope kuulee(?!). Sitten ovesta ryntää hurjistunut Aragorn (joka oli blondi ja muutenkin ihan omituinen, mutta se oli silti Aragorn) ja ampuu Legolaksen, koska luuli tämän kironneen. Sitten Legolas rupeaa kummittelemaan ja paiskoo ruukkuja (jotka olivat ilmestyneet jostakin) ja minun pitää lähteä etsimään Noitakuningasta, koska vain hän voisi lopettaa Legolaksen riehumisen. Sitten olenkin yht'äkkiä linnassa, jossa Noitakuningas pakoilee vihaisia kyläläisiä. Lopulta ajaudumme huoneeseen, josta pääsee pois vain yhtä kautta. Kyläläiset ilmestyvät ovelle ja lukitsevat sen ja sytyttävät sen ulkopuolelta tuleen. Sitten minä vain tiedän, että yhden seinällä riippuvan koristelautasen (tai hyvin pienen kilven) takana on salakäytävä. Siitä me kaikki (Aragorn on ilmestynyt seuraamme) kuitenkin mahduimme. Toisella puolella on suora käytävä, joka haarautuu vähän matkan päässä. Toisessa tunnelissa on nälkäisiä zombeja, toisessa verenhimoisia vampyyreja. Valitsemme vampyyrit, jotka osoittautuvatkin ihan leppoisiksi tyypeiksi. Ikävä kyllä tässä vaiheessa heräsin, joten en tiedä, saatiinko Legolaksen haamu lopettamaan.

Tämä onkin mielenkiintoinen keskustelu. Viime vastauksesta on jo vähän aikaa, mutta ajattelin kuitenkin jatkaa.

Itse olen nähnyt Sormusten Herra- aiheisia unia muutaman kerran. Moni teistä tuntuu nähneen unia, joissa ette ole olleet itse suuressa osassa, mutta minä olen melkein aina... Olen yleensäkin itse unissani.

En tarkkaan muista, mitä kaikkea unissani on tapahtunut. Kerran näin sellaista unta, missä olin jotenkin saanut selville, että Saruman on tulossa, ja olin tosi peloissani. Yritin mennä piiloon, mutta kun Saruman lopulta tuli, tulin esiin piilostani. En sitten tiedä, saiko velhon ääni houkuteltua minut hänen luokseen vai mistä oli kyse, mutta sen jälkeisiä tapahtumia en muista. Ei minulle kyllä mitään tainnut käydä...

Oli myös toinen uni, jonka muistan vielä huonommin kuin Saruman-unen. Olin jo pitkään toivonut näkeväni unta Legolasista, josta pidän todella paljon, ja kun Legolas sitten tuli uneeni, unesta ei tullut niin ihana kuin olin haaveillut.

Unessa oli tyttö/nainen, jonka kanssa vietin paljon aikaa. Jotenkin tapasimme Legolasin, jonka kanssa tahdoin tietenkin olla, mutta en tainnut koskaan olla hänen kanssaan kahdestaan. Nainen piti myös Legolasista, ja minusta oli tullut yhtäkkiä sen naisen palvelijatar, joten en voinut olla Legolasin kanssa, vaikka olisin halunnut. En muista muuta. Se oli aika onnetonta, ja haluaisin nähdä unen, jossa voisin olla Legolasin kanssa onnellisena. Tosin sitten minua harmittaisi herääminen...

Että sellaista. On toki ollut muitakin, mutta en nyt viitsi kaikista oudoista unistani kertoa.

Tämä on muuten ensimmäinen viestini Käärmeessä, toivottavasti toimin oikein.

Ole huoleti, tällä foorumilla ei ole sääntöä "Älä jatka ikuisuuksia sitten käytyä keskustelua, vaan aloita uusi topikki." Unet ovat aina ajankohtaisia aiheita.

Kappalejakosi on mieluinen yllätys ja kielesi on sujuvaa. Ainoa asia, mikä pisti silmään, oli Sormusten Herra -aiheisten unien kirjoittaminen muodossa Sormusten Herra- aiheiset unet. Välilyönti on väärässä paikassa.