Tolkienin maailma tunkeutui (taas) uniini!

Tuossa eräänä yönä näin sekavaa unta siitä miten minä olin hobitti ja ratsastin Theodenin ja Aragornin sekä Eomerin kanssa Meduseldiin. Sieltä jostakin korkealta katsoimme kauas kaukaisuuteen ja huomasimme kuinka kuinka Sam ja Frodo kävelivät kohti metsää. Ei mitään hajua mihin metsään ja miksi, koska tämä oli todellakin sekava ja pölhö uni, mutta kuitenkin näin kaikki hahmot selvinä ja myös Rohanin maat ja kaupungin ja Theodenin Meduseldin ja sen valtaistuimen. En olisi halunnut tämän unen päättyvän ollenkaan sillä oli niin mahtava tunne nähdä itsensä Keski-Maassa.
Onko muilla samankaltaisia unia? Jos on niin kertokaa ihmeessä. Haluaisin kovasti tietää onko muita samalla tapaa tähän aiheeseen "hurahtaneita" kuin minä että näkee siitä jo untakin. Itselläni on ollut ikävä kyllä vain tämä yksi kerta toistaiseksi mutta toivon, että lisää seuraa. :D
 
Nyyh... et olisi muistuttanut unista. :( Näin joskus viime jouluna unta keski-maasta. Olin vaeltelemassa vuorilla jostain syystä. Mukana oli kääpiöitä ja joku ihmeellisen näköinen otus. Uni oli aika sekava, mutta pidin siitä. En olisi halunnut herätä ollenkaan.
Lopulta heräsin lattialta viluissaan ilman peittoa. Isän mukaan minä olin huutanut ja hakannut seinää. :?

Aika ihme juttu, jälkeenpäin muistin kääpiöiden kasvonpiirteet ja vuoriston maiseman.
 
Näenhän minä unia aina silloin tällöin keskisestä maasta...

Kaikenlaisia unia. Muunmoassa eräässä näkemässäni unessa, jonka väistämättä sijoitan Keski-Maahan, minua puhuteltiin. Joku minua korkeampi, ja maailman yllä vaikuttava auktoriteetti puhui minulle, enkä pystynyt hahmottamaan hahmoa, joka oli samalla lempeys, ja jollakintavoin Thranduilmainen, mutta en osaa selittää miten. Aivan kuin minut oltaisiin kutsuttu kuninkaan, kuninkaani valtaistuimen eteen, ja kun seisoin siinä, karisi ylpeyteni, mutta sydämessäni voiman jonka edessäni vaistosin, sen tunsin myös hyväksi. En nähnyt itseäni, olinko sitten mustassa t-paidassa ja mustissa farkuissa, ilkosen alasti vaiko viitta yllä. Mutta se ei merkitse, muistan äänen kaiun yhä unessani, oli paljon keskustelua, ja tuo mahti joka oli luonani, puhui minulle hellästi, ja samalla kuin isä joka olisi valmis kaitsemaan pahoille teille ajatunutta jälkeläistään. Sydämeni rytmi oli herätessäni erikoinen, ja minua surettaa etten muista kaikkea. "Maahaltia", tai, "Maahaltija", jompi kumpi nimekseni annettiin, kun sen minulle tuon mahti lausui. Minulle annettiin tehtävä, tuolta korkeammalta voimalta, vaikken aamulla muistanut tehtävästäni kuin katkenaisia lauseita, ja nimeni "Maahaltia", tai, "Maahaltija", joka vielä lausuttiin haltiakielellä, kenties se oli Quenyaa, Sindaria, tiedäppä sanoa. Mutta pitkään sanat haikailivat huulillani, enkä minä tiedä mikä olen. Minä Maahaltia, tai Maahaltija, joka minun pitää vielä kääntää haltiaksi, ehkäpä tavoittaakseni uneni. Tavoittaakseni tehtäväni,
joka minulle annettiin.

Olen kai hullu. Ja yritän tapailla kuulemaani keskustelua vielä tässä. Minä, Maahaltija, Maahaltia joka ei muista tehtäväänsä.
 
Oikein hienoa huomata etten ole ainoa :D On oikeesti tosi mielenkiintoista lukea noista unista, lisää vain ihmiset kirjoittelemaan! 8)
 
Jatkuvaa unta

Mä näen jatkuvasti unia liittyen tsh:n maisemiin. kaksi jotka ovat jääneet hyvin vahvasti mieleen olivat seuraavanlaiset:

1.Mustat ratsastajat jahtasivat minua, ja minun piti etsiä lumottu miekka. Välillä jäin lukemaan ths:sta vinkkejä siitä mihin seuraavaksi pitäisi mennä ja mitä tehdä. Sekava ja ahdistava uni, ne mustat ratsastajat olivat hyvin pelottavia... :wink:

2. Itse unta en muista tarkkaan, mutta olin kävelyllä Bilbon kanssa (kai...), mutta kun heräsin... No, olin linja-autossa ja oli kesä ja ohitimme juuri kohtaa, jossa kasvoi suuria pensaita ja luulin oikeasti olevani hetken Hobittilassa... Se oli outo tunne... :) Varsinkin kun päästin syvän ja kuuluvan huokauksen ja naapuri penkissä istuva mummo kysyi onko mulla hengenahdistusta tai jotain muuta vakavaa vaivaa... :roll:

Jep. Totta on, en taida olla ihan normaali... :D
 
Minä näen harvoin mutta näen unia että olen Keski-maassa. Eräs uni muistuu nyt hyvin mieleen.

Olin juuri lähtemässä Númenorin satamasta, kunnes kuulin torven soivan ja näin että kuningas Tar-Ciryatanin lähetti tuli hevosella kertomaan että minun pitäisi tulla palatsiin. kun menin sinne näin miten Sauron oli juonitellut jotain kauheaa, sen näki hänen naamastaan. Minut käskettiin tulla kuninkaan eteen ja hän sanoi että minun pitäisi lähteä hakemaan kaikki laivat mitkä saisin ja sen jälkeen minun olisi pitänyt lähteä sotaan haltioita vastaan. Mutta en halunut ja otin miekkani ja löin sillä Sauronin pään poikki. Sitten kuninkaan henkivartiat ottivat minut vangiksi. Siihen se uni loppuikin.
 
Minä rukka olen nähnyt useita unia aiheesta.

Kerran etsittiin erästä ystävääni metsästä joukolla Aragornin, Legolasin, Merrin ja Pippinin kanssa... voi sitä riemua.

Ja joskus muulloinkin oltiin taas metsässä hobittien kanssa kuljeksimassa, en nyt enää muista mitä siinä tapahtui.

Sen voin sanoa että näitä unia tulee nähtyä usein. Viimeksi juuri Helsingin RotK-jonotuksen jälkeen istuin junassa Tampereelle kuunnellen TTT-soundtrackia ja nukuin siinä sitten onnellisena nähden haltioita kävelemässä joitakin valoja kantaen...
 
Minäkin olen nähnyt ties minkälaisia unia Keski-Maahan liittyen.

Kenties pelottavin niistä oli uni, jossa matkasin Samina Frodon kanssa kohti Tuomiovuorta. Jouduin kestämään hänen murtumistaan Sormuksen voiman vallassa ja kannoin häntä selässäni. Tuo uni oli melkein painajainen, koska tunsin niin elävästi kaiken ikävän ja ahdistuksen, mitä Sam koki.

Muut uneni ovat olleet lähinnä Saattueen mukana matkaamista ja haltianeitona metsissä tanssimista, paitsi eräs, jossa päädyin väittelemään jostain epämääräisestä quenyan sanasta Elrondin, Gildorin ja Erestorin kanssa. Gildor suuttui ja lähti Harmaita Satamia kohti, Elrond paiskasi huoneensa oven kiinni ja Erestor ja minä jäimme juttelemaan kahdestaan. Outoa. Onneksi tästäkin unesta on jo päälle puoli vuotta aikaa, muuten nauraisin vieläkin Elrondin lapselliselle käyttäytymiselle :shock:
 
Itse näen aina silloin tällöin Keski-Maaunia, muistan joskus olleeni Frodo...nääh, en muista kovin paljoa noista unista että taidan kirjoittaa aika turhan viestin. Näen muutenkin harvoin unia. Mutta Frodo tosiaan joskus olin unessa ja vaelsin Samin ja Klonkun kanssa Mordorissa.
 
Lauremírë sanoi:
Gildor suuttui ja lähti Harmaita Satamia kohti, Elrond paiskasi huoneensa oven kiinni ja Erestor ja minä jäimme juttelemaan kahdestaan. Outoa. Onneksi tästäkin unesta on jo päälle puoli vuotta aikaa, muuten nauraisin vieläkin Elrondin lapselliselle käyttäytymiselle :shock:

Tuo olisi pitäny "nähdä" itsekkin :D Olen tuota kohtaa tässä mielessäni kuvitellut ja hiljakseen naureskellut sen koomisuutta. :D
 
Itse en ole koskaan nähnyt keski-maa unia. Tosin on kyllä hauska lukea noista teidän unistanne. Jos joskus onnistun näkemään Lucid-unen, niin täytyykin kokeilla jotain Keski-Maa aiheista.
 
Itha sanoi:
Itse näen aina silloin tällöin Keski-Maaunia, muistan joskus olleeni Frodo...nääh, en muista kovin paljoa noista unista että taidan kirjoittaa aika turhan viestin. Näen muutenkin harvoin unia. Mutta Frodo tosiaan joskus olin unessa ja vaelsin Samin ja Klonkun kanssa Mordorissa.

pilkun viilausta: Ihmiset näkevät (kai) joka yö unia, mutta eivät muista niistä kuin murto-osan... :p

ps. taisi olla "hieman" turha viesti, pahoittelen... lupaan ettei tämä toistu *gondolithrimin (tai jotain sinne päin) kunniasanalla*
 
Hyvä keino tuntuu itselläni olevan se, että katselee LotR elokuvia ja lukee kirjaa ennenkuin menee nukkumaan. Aivot käsittelee illalla luettua asiaa koko yön jos alkaa nukkumaan heti lukemisen jälkeen. Näin on suurempi mahdollisuus nähdä unta Keski-Maasta. :D
Ikävä kyllä tämä keino toimii vain harvoin :(
 
Olen nähnyt monta kertaa unia siitä.
Koulussa katsoimme englanniksi Ötökän elämää ja siinä puhallettiin erästä torvea joka muistutti mua jollakin tavalla Helmin syvänteen taistelussa soineesta Helm Vasarkouran torvesta.
Melkein tuli kyynel silmään.
Mutta pysyäkseni aiheessa...

Siinä unessa oli haltia keskellä Rohanin tasankoa, (Mä en ikinä ole unissani, vaan tuntuu kuin katselisin verestä tapahtumia.)
ja tämä haltia tanssi laskevan auringon valossa.
Seuraavassa hetkessä haltia lensi ja maisemia kieppui unessani.
Seuraavaksi olin mukana taistelussa Keski-maan vapaiden kansojen puolesta katsellen miekkaa käytteleviä ihmisiä, haltioita, örkkejä jne. ja yritin väistellä niitä parhaani mukaan.
Yhtäkkiä olin Rivendellissä kauniissa, pimeässä huoneessa katselemassa Aragornia.

Siinä uneni tiivistetty versio.
Se oli todella sekava uni.

Muutenkin näen paljon fantasiaunia.
Osa novelleistani ja runoistanikin perustuu uniini.
 
Kerran näin unen missä seisoin lähellä veden rantaa, takanani oli vihreä ja syvä metsä, aivan kuin metsä lapsuuden kotini lähettyvillä. Salaperäinen ja vanha. En tiennyt lepäsikö silmieni edessä järvi vaiko meri, mutta usva peitti kaukaisen horisontin ja teki veden pinnasta tumman. Loin katseeni itään, ja yhtääkkiä edessäni aukesi usvan läpi idän muinaiset valtakunnat joiden suurien rakennusten pinta oli sävyltään viininpunainen. Käänsin katseeni pois idästä ja loin sen etelään, nyt usvan läpi aukeni toinen kukoistava muinainen valtakunta, mutta rakennustyyli poikkesi paljoltikin siitä mitä idässä näin. Suurien tornien ja palatsien pinta oli aavikon keltainen. Viimeiseksi loin katseeni länteen, ja näin linnoitusten harmaan sävyn sekä talojen ruskeat katot. Näiden näkyjen jälkeen vierelleni käveli takaa pitkät ruskeathiukset omaava hoikkavartaloinen nainen, jolla oli aavistuksen verran tumma iho. Hän katsoi hiljaa ensin minua, silmästä silmään, sitten laski katseensa edessämme aukeavaan tummaan veteen. Katsoin itsekin ja säikähdin, sillä vesi oli täynnä petoja joita en koskaan ole nähnyt, tai edes kuvitellut olevan olemassakaan. Nainen astui eteenpäin ja pedot veivät hänet mukanaan veden alle.

Uni päättyi, katsoin kattoa pitkään hämärässä huoneessani, valoa suoden hiukan vain oranssin sävyinen yölamppuni. En tiedä, mutta sydämmessäni jotenkin aavistin, että kyseinen uni liittyi jotenkin Keski-Maahan.

Toinen uni. Liittyi myös Keski-Maahan, mutta oli paljon lähelle tulevampi, aito ja koskettavampi.

Oli usvainen, kostea aamu, sotajoukkomme oli leiriytynyt lähelle vanhan metsän laitamaa. Niittyjen keväinen sävy oli vaihtunut kuolon valkeaan, joten arvelin sen perusteella olevan myöhäinen syksy. Minulla oli ylläni sotilasvarusteet, tumma haarnista, miekka vyölläni ja viitta harteillani. Hiukseni olivat puolipitkät ja tummat, kuten nytkin. Olin unessa väsynyt, kuin pitkän ja raskaan taistelun jälkeen, mutta en ollut varma minkälaisen voiton olin miesteni rinnalla ansainnut. Sotilaat olivat pystyttäneet telttoja, monissa teltoissa oli haavoittuneita. Siteet silmillään, jaloissaan ja käsissään. Jotkut tekivät kuolemaakin, ja kaikki mitä heidän vuokseen pystyi tekemään oli olla lähellä viimeisellä lähdön hetkellä. Jotkut pitivät vartiota, seisoivat keskustelemassa nuotioiden äärellä ottaen keihäistään tukea. Yhtääkkiä kuului käsky, joku kutsui [color=blue:472514d273]minun[/color] nimeäni. Käskyn antaja oli ilmeisestikin minua korkeammassa arvossa, joten käännyin pian häntä kohti ja tein kunniaa käden eleellä. Sain käskyn, hyvin vaikean sellaisen. Leiriin oli iskeytynyt rutto, tuntematon tauti, monet olivat jo sairastuneet siihen. Minun piti koota joukko luotettavia miehiä ja surmata taudin saaneet. Olin sanaton, en tiennyt mitä tehdä. Käskynantaja kysyi olisiko minusta siihen, ja tiesin että minun piti noudattaa käskyä, olinhan sotilas. Kokosin miehiä noin viisi kappaletta, menimme sairaiden luo, ja jokainen meistä painoi miekkansa sairastuneen sotilan sydämmen kohdalle, puskien sen alas lihan läpi. Jokaisen sotilaan huulilta joka joutui tämän kanssani tekemään sairastuneille kuului "Kuole rauhaan, veljeni." Kaksi niistä sotilaista jotka olin koonnut itkivät tekojensa aikana, he joutuivat antamaan kuoleman hyville ystävilleen. Kuulin kuinka he pyyhkivät kyyneleitään, jäivät joskus polvilleen maahan itkien äänekkäästi, kunnes joku tuli hänen vierelleen ja auttoi hänet ylös seisomaan. Itsekin pidättelin kyyneleitäni. Yhtääkkiä yksi saitastuneista pinkaisi ylös hädissään, aluksi luulimme että hän sai jonkinlaisen kohtauksen, mutta hän näkikin mitä olimme tekemässä ja nopeaan juoksi kohti läheistä metsää, karkuun meiltä, karkuun minulta. Minulla oli käskyni, lähdin juoksemaan perään, tauti ei saisi levitä leirimme ulkopuolelle. Juoksin kauan, kauan ja kauas metsän sydämmeen asti. Olin kuin villieläin saalista jahdatessa. Kuulin kuinka selkäni takaa leirimme miehet huutelivat etsien nimeäni, jostain näkyi heikkojen soihtujenkin epätoivoisia pilkahduksia. Alkoi olemaan jo ilta, hämärsi ja oli vaikea nähdä. Sain kuitenkin sairastuneen kiinni ja iskin hänet selälleen maahan. Vedin miekkani esiin ja asetin sen nopeasti hänen rinnalleen, mutta jokin pysäytti minut. Hänen katseensa, sairastuneen sotilaan katse. Se oli täynnä kysymyksiä, täynnä kauhua, ymmällään olemista, mutta kuitenkin samalla sääliä. Kuiskasin hiljaa "Anna anteeksi" ja iskin miekan hänen lävitseen. Verta pursui ulos hänen suustaan ja pienen hetken hän rimpuili kuolemansa sydänhetkellä, kunnes vihdoin askel kerrallaan alkoi hän rauhoittua ja tunsin kuinka lämpö karkasi hänen kalpealta kämmeneltään. Pyyhin kyyneleet silmistäni ja nousin seisomaan, hetken nojasin puuhun sekä yritin ottaa henkeä. Huokaukseni purkautuivat höyrynä ilmaan, oli siis kylmä. Lähdin kävelemään pois paikalta ja toivoin että luonto korjaisi sotilaan ruumiin omaan huostaansa, sekä voisin löytää ehkä vielä joskus sovituksen tekoni kanssa.
 
Tämä taisi olla ensimmäinen Keski-Maa aiheinen uneni :D

Uni oli sekava ja tapahtumapaikat vaihtelivat minkä kerkesivät.. yksi maisema jäi kuitenkin mieleeni, semmoinen korkea mäkin (tai harju) jossa kasvoi mäntyjä ja ajoimme kumpareista tietä pitkin jonnekkin..
Välillä olin mökillä ja välillä pomppasinkin tallin mökkiin.
No kuitenkin. En muista kaikkea, mutta sen muistan että Merri ja Pippin olivat tulleet jotenkin mukaani. Kun olimme lähteneet ja ajamassa jo kotiin pysäytimme auton sellaiseen hiekkamonttuun.
Siinä vaiheessa huomasin että joku puuttuu.. Se oli Merri. Aloin huutamaan hysteerisenä että "Meidän pitää mennä hakemaan Merri!! Ei me voida jättää Merriä sinne!!"
Sitten heräsin, mutta se hysteerinen tunne oli vielä tallella ja ihmettelin mistä se oli oikein tullut :roll:
 
Hauskat viestisi saavat jatkoa :lol:

Hauska kuvitella tuo auto Keski-Maahan. Olisi siinä Gandalfkin ihmeissään kun olisi Bilbo lähtenyt matkaan omalla pikku Fiatilla patikoinnin sijaan :lol:

Tuo uni vaikutti jo lähes yhtä sekavalta kuin omat uneni. Harmi kun en ole Keski-Maasta(ainakaan muistaakseni) nähnyt unta kuin tuon yhden ainoan kerran. Joka ilta tosin sanon kyllä itselleni, että nyt sitten nähdään unta Keski-Maasta, mutta eipä ole vielä onnistunut. :)
 
Ja muut hobitit köröttävät Ladalla metsien siimeksessä sormusaaveita karkuun :) No joo..

Minulla noita unia on tullut nähtyä varmaankin kymmenen. En vain muista kaikkia niin hyvin että voisin niistä kirjoittaa.
Yhden muistan hämärästi, oli tulossa sota missä minun pieni porukka taisteli örkkejä vastaan. Tuo sotanen käytiin yhden lammen rannalla ja minulla oli jopa ihan oma miekka jolla hiuskin menemään.
Harmi vain etten muistaakseni osunut mihinkään kun joku kerkesi jousella ampumaan :roll:
Heräsin siihen kun nuoli osui selkääni..
Aika väkivaltaista.
 
Löysin tiedostoistani tämmöisen kuvan jossa Frodo ja Gandalf näyttävät mallia miten Keski-Maassa oikeasti liikutaan :D

http://photo.jippii.fi/fi/image//data/photo/jippii.fi/k/o/kontulainen86/1070021036459.jpeg
 
Ylös