Tolkienin maailman ristiriitaisuuksia

Kuinka Gondor oli niin ylivoimainen Noitakuninkaan pohjoista valtakuntaa vastaan, mutta menetti muutamaa vuosikymmentä myöhemmin Minas Ithilin nazgûleille näköjään ilman mitään vastahyökkäysyritystä?

TSH:n liitteessä A I 4 ("Gondor ja Anárionin perijät") kerrotaan Eärnilin pohjoiseen vuonna K. A. 1975 lähettämästä apujoukosta:

Mutta kun Eärnur saapui Harmaisiin Satamiin, joutuivat niin haltiat kuin ihmisetkin ilon ja ihmetyksen valtaan. Niin suuri oli hänen laivojensa uppouma ja niin paljon niitä oli että ne saatiin töin tuskin satamaan (... ) ja laivoista nousi maihin mahtava armeija jolla oli aseita ja varastoja kuin suurten kuninkaiden sotaretkillä. Näin ainakin ajatteli pohjoisen väki, vaikka tämä oli vain pieni Gondorin koko mahdista irrotettu apujoukko.

Tämän jälkeen Angmar lyötiin niin perusteellisesti, ettei Sumuvuorten länsipuolelle jäänyt tästä valtakunnasta yhtään ihmistä tai örkkiä.

Pari sivua myöhemmin samassa liitteessä kerrotaan että vuonna K. A. 2000 sormusaaveet hyökkäsivät Mordorista Cirith Ungolin solan kautta ja alkoivat piirittää Minas Ithiliä. Ne valtasivat sen vuonna 2002 ja kaappasivat tornin palantirin.

Aikakirjoissa ei kerrota, että mikään rutto tms. olisi väliaikana autioittanut Gondoria. Luulisi, että Gondorin oman itäisen päälinnoituksen puolustamiseen olisi löytynyt vähintään samansuuruinen armeija kuin pohjoiseen lähetetty "vähäinen apujoukko", ja että sormusaaveilla olisi ollut vaikeaa kerätä muutamassa kymmenessä vuodessa salaa Mordoriin edes yhtä suurta armeijaa kuin usean sadan vuoden kuluessa pohjoisen Angmariin. Tai jos suuri nazgûlien johtama armeija oli jo sukupolvien ajan piileskellyt Gorgorothin aavikolla, niin miksei se sitten tehnyt kevennyshyökkäystä pohjoisessa käydyn sodan aikana? Tekstistä saa sen kuvan, että Gondorissa oli ikäänkuin unohdettu koko Minas Ithilin olemassaolo.

Itse asiassa Mahtisormukset ja Kolmas aika-teoksessa kerrotaan, että nazgûlit "hiipivät yöllä Mordorista Varjovuorten solien kautta ja ottivat Minas Ithilin asunnokseen" mikä todella kuulostaa siltä, kuin Isildurin kaupunki olisi ollut tuohon aikaan tyhjillään!

Uskottavammalta tuntuisi tällöin, jos Vuosien kirjassa lukisi esim. että vuonna 2000 nazgûlit valtasivat Minas Ithilin ylläköllä, että gondorilaiset sen jälkeen piirittivät kaupungin, mutta että kahden vuoden päästä tämä piiritys jouduttiin lopettamaan esim, muilla rajoilla pujenneiden levottomuuksien vuoksi. Olisiko muita ehdotuksia?
 
Sitä en tiedä kuinka nazgûlit saivat Kuun Tornin haltuunsa (viekkaudella ja vääryydellä, veikkaan ma) mutta kun Noitakunkku sen itselleen oli napannut, hän varmaan keksi sen verran iljettävät taiat että Gondorin väki pysyi poissa ilman kähinöitä rajoillaankin. Toki voisi pohtia, miksi Angmar ei sitten ollut niin järkky paikka - itse ratkaisisin asian vetoamalla M.I:n Mordorin läheisyyteen - Mustan Maan maaperässä oli ehkä eri tavalla resurssia Noitikselle pahain taikain imentään.
 
Olisiko mahdollista, että suurin osa sotavoimasta ja väestä oli muualla Gondorissa, joten Minas Ithilissä ei ollut kunnon puolustusta. Sittenhän olisi vain riittänyt että tarpeeksi suurella joukolla örkkejä olisi kaupunki pystytty valtaamaan. Mutta sitten ongelmaksi nousee se, että jos Gondor oli silloin vielä voimissaan, mikseivät he vallanneet kaupunkia takaisin? Vai olivatko Yhdeksän liian kova pala? Ja tuskin Gondor oli toimettomana 2 vuotta kun Sormusaaveet piirittivät kaupunkia. Makarin ehdotus tuntuu varmaan järkevimmältä vaihtoehdoilta. Mieleeni ei ainakaan tule parempaa selitystä.
 
Fobos, jumala, jota Aleksanterikin suostui rukoilemaan

Luin uudemman kerran nuo Liitte A:n ja Liite B:n kohdat, jotka käsittelevät Minas Ithilin valtausta ja jäin hieman ymmälleni. Niissä puhutaan vain Nazgûleista, ei mitään heidän sotajoukoistaan. Katsoin vielä HoME XII:stä, miten siellä asiat kerrotaan: ei paljon enempää, ehkä hieman kuitenkin:

The Heirs of Elendil kertoo Eärnil II:n kohdalla (s. 201), että "Noitakuningas pakeni etelään ja liittyi Mordorissa toisiin sormusaaveisiin ja ryhtyi niiden herraksi. Kun úlairi olivat valmiit, ne hyökkäsivät äkkiä Mordorista Kirith Ungolin solan kautta. Ne valloittivat Minias Ithilin..." ja sivulla 217 lisäys: "[Noitakuningas] pakeni pohjoisesta ja tuli Mordoriin ja rakensi sinne uuden mahdin. Sen johdolla úlairi valtasivat Minas Ithilin ja tekivät siitä kaupunkinsa ja tukikohtansa..:".

The Tale of Years of the Third Age vuosista 1980-2000: "Noitakuningas kokoaa toiset kahdeksan sormusaavetta luokseen ja ne hyökkäävät Mordorista ja ihmiset pakenevat Ithilienistä kauhun vallassa. Úlairi valtasivat Minas Ithilin ja tekivät siitä tukikohtansa..." (s. 233).


Näissä kohdissa ei mainita (pidetäänkö sitä tarpeettomana?) sen enempää, että sormusaaveilla olisi ollut mitään sotajoukkoa mukanaan MI:n valloituksessa. Ainoastaan HoME XII, 217 sanotaan, että Mordoriin palattuaan Noitakuningas built up a new power. Muuten voisi käsittää koko jutun jopa niin, että nämä veijarit tekivät valloitusretkensä pelkästään voimalla Yhdeksän aaveen - aseenaan mikäpä muukaan kuin Pelko, sodan jumalista voimakkain (anteeksi vain, Makar-herravainaja), jonka avulla ne karkottivat Ithilienin väestön ja noin 1000 vuotta myöhemmin olivat vähällä murtaa Minas Tirithinkin.

Ehkä Minas Ithilin varuskunta kuunneltuaan kahden vuoden ajan Nazgûlien kiljuntaa oli niin kauhusta sekaisin, että suli olemattomiin kuin toukokuinen hanki. Vai olisiko sittenkin tarvittu örkkejä (oliko niitä jo siihen aikaan tarpeeksi Mordorissa?) viimeistelemään työ?
 
Telimektar sanoi:
4. Mitä Angbandissa syötiin parisatavuotisen piirityksen aikana? Entä miten elivät kääpiöt ja örkit vuorillaan?
Tähänhän sinänsä on selkeä vastaus. Angbandin piirityshän ei ikinä ollut täydellinen. Pohjoisen puoleltahan piiritys oli epätäydellinen. Juuri pohjoisesta örkit lähtivät salaa omille retkilleen. Samallahan ruokahuolto pelasi pohjoisen kautta.
 
Re: Fobos, jumala, jota Aleksanterikin suostui rukoilemaan

Tik sanoi:
Ehkä Minas Ithilin varuskunta kuunneltuaan kahden vuoden ajan Nazgûlien kiljuntaa oli niin kauhusta sekaisin, että suli olemattomiin kuin toukokuinen hanki. Vai olisiko sittenkin tarvittu örkkejä (oliko niitä jo siihen aikaan tarpeeksi Mordorissa?) viimeistelemään työ?

Jäljelle jää nähdäkseni se ristiriita, että jos nazgûleilla oli riittävä voima - millainen voima tahansa, vaikka sitten paha ääni - voittoon Minas Ithilissä, niin miksi se ei riittänyt voittoon pohjoisessa. Ai niin, Glorfindel karkotti siellä Noitakuninkaan. Mutta miksi nazgûlit, joita örkitkin kutsuivat "iljettäviksi kiljujiksi", eivät sitten Minas Ithilin kukistumisen jälkeen siirtyneet kahdeksi vuodeksi kiljumaan Osgiliathin edustalle ja sitten kahdeksi vuodeksi kiljumaan Minas Anorin tai Pelargirin edustalle. Näiden lauluesitysten jälkeen koko Gondorin yleisö olisi ollut polvillaan parissakymmenessä vuodessa.

Ereinion esitti idean, jonka mukaan Minas Ithilin maaperä olisi - Sauronin lyhytaikaisen valloituksen jäljiltä? - vahvistanut jotenkin erityisesti nazgûlien voimaa. Ehkä tässä on jotain perää, mutta miksi nazgûlit eivät sitten alunperin aloittaneet Minas Ithilistä, tai miksi ne eivät tunkeutuneet sinne vaunumiesten ja Gondorin välisen sodan aikana, jolloin tämä lisäuhka olisi ehkä jo murtanut Gondorin?
 
Eikös tuo sota ollut ennen Angmarin kukistumista? Ehkäpä Noitis oli vaan liian ihastunut omaan valtakuntaansa pohjoisessa ja pysyi siksi siellä. Aika oli kuitenkin sekava ja ehkä Dol Guldurin (vai missä se silloin oli) Nekromanseri ei kyennyt pitämään tarpeeksi yhteyksiä pohjois- ja etelärintamansa välillä. Saattaa myös olla, että Sauronille oli tärkeää tuhota ensin pohjoisvaltakunta lopullisesti - Aulën ex-maiana voisin kuvitella hänen olleen järjestyksen ainuja ja Saukki myös saattoi kantaa enempi kaunaa et pelätä Isildurin kuin Anarionin sukua (aiheellisesti, kuten tuhat vuotta myöhemmin huomaamme)
 
Ereinion sanoi:
Eikös tuo sota ollut ennen Angmarin kukistumista?
Nope, parikymmentä vuotta sen jälkeen. Noitis lyötiin Fornostin taistelussa 1975, Minas Ithilin piiritys oli 2000-2002. :)
 
Re: Fobos, jumala, jota Aleksanterikin suostui rukoilemaan

Telimektar sanoi:
Jäljelle jää nähdäkseni se ristiriita, että jos nazgûleilla oli riittävä voima - millainen voima tahansa, vaikka sitten paha ääni - voittoon Minas Ithilissä, niin miksi se ei riittänyt voittoon pohjoisessa. Ai niin, Glorfindel karkotti siellä Noitakuninkaan. Mutta miksi nazgûlit, joita örkitkin kutsuivat "iljettäviksi kiljujiksi", eivät sitten Minas Ithilin kukistumisen jälkeen siirtyneet kahdeksi vuodeksi kiljumaan Osgiliathin edustalle ja sitten kahdeksi vuodeksi kiljumaan Minas Anorin tai Pelargirin edustalle. Näiden lauluesitysten jälkeen koko Gondorin yleisö olisi ollut polvillaan parissakymmenessä vuodessa

Minas Ithiliä oli varmaan helpompi piirittää koska se oli sentään Mordorin rajoilla ja kapean solan päässä, jonka saattoi blokata. Osgiliath puolestaan oli avomaalla, mutta ennen kaikkea sitä suojeli joki. Kiljaisut olisivat tarttuneet varmasti sormusaaveiden kurkkuun tuon pelottavan elementin äärellä. Eiväthän ne Anduinia kait ylittäneetkään ennen kuin vasta Sormuksen Sodan tuoksinoissa. Noitakuningas olikin niistä ainoa, joka pystyi operoimaan lännempänä. Sillä olisi varmasti ollut paremmat mahdollisuudet menestyä Angmarissa, jos sillä olisi ollut kahdeksan kumppania tukenaan, mutta nämäpä värjöttelivät Suuren Virran takana vielä pitkään.
 
Haltiamieli sanoi:
Ereinion sanoi:
Eikös tuo sota ollut ennen Angmarin kukistumista?
Nope, parikymmentä vuotta sen jälkeen. Noitis lyötiin Fornostin taistelussa 1975, Minas Ithilin piiritys oli 2000-2002. :)
Kyl kyl, vaan tarkoitinkin tuota vaunumiekkosten invaasiota. Eikö se ollut yhdeksäntoistasataaneljäviidettä?
Tikin huomio vedestä on varsin osuva. Imlad Morgulissa ei läheskään niin paljoa nestettä virrannut kuin Anduinin laaksossa, joten siihen saattoivat natskut nyykähtää. Toki Noitiksen avuksi Angmariin olisivat voineet kiertää Harmaavuorten kautta, vaan matkako lie ollut aaveille turhan mittava?
 
Sound of dissilence

Olisivatko vähäisemmät sormusaaveet olleet toimettomia sillä aikaa kun Noitakuningas toimi pohjoisessa? Tuskinpa vain. Ne vain pysyttelivät näkymättömissä. Mikä voima ajoi vaunumiehiä, itäläisiä, eteläisiä, merirosvoja, pohjoisen pahuuteen kääntyneitä kansoja... ettei vain jostakin epämääräisestä suunnasta kuuluva taukoamaton kiljunta olisi tehnyt heistä niin hurjia, raivokkaita ja pahoja samalla kun Gondorin ja Arnorin sotilaat valtasi kauhu ja pelko. Näinkin voi olla.
 
Miksi Keskimaahan jääneiden haltioiden kieli muuttui enemmän kuin Amaniin siirtyneiden? (Siis miksi quenya ja Amanin teleri muistuttivat enemmän varhaisinta haltiakieltä kuin sindar tai muut Keskimaan haltioiden kielet.)

Haltioiden kielihän muuttui ainakin "Dangweth Pengolod"-kirjoituksen mukaan ensi sijassa tietoisen suunnittelun ja kokeilun seurauksena (HoME, XII, 396-401). Eivätkö Amaniin siirtyneet haltiat, erityisesti noldor, tehneet muissa asioissa enemmän erilaisia uusia keksintöjä kuin moriquendi? Ja olihan Puiden valaisema ympäristö täysin erilainen kuin tähtien valaisema Keskimaa. Eikö olisi luontevampaa, että tähtivalon alle jääneillä haltioilla olisi ollut vähemmän kiihokketta muuttaa kieltään kuin uudenlaiseen ympäristöön siirtyneillä?

On tietysti se vastaus, että Amanissa aika kulki hitaammin kuin Keskimaassa, mutta tämähän ei kuitenkaan hidastanut Amaniin siirtyneiden noldojen muita keksintöjä (eivätkä haltiaruhtinaiden sukutaulut viittaa siihen, että Amanissa olisi syntynyt harvempia sukupolvia kuin Keskimaassa). Ja jos kuolevaisten maiden nopeampi tahti kuitenkin jotenkin pakotti sindarin kielen muuttumaan Amanin kieliä nopeammin tähtivalon aikana, niin miksi Keskimaan haltioiden kieli sitten muuttui niin vähän Auringon toisella ja kolmannella ajalla?
 
Sundering

Voisiko yksi syy Keksi-Maan kovempaan muutostahtiin olla se, että haltiakiel(t)en puhujat elivät siellä laajemmalla alueella kuin Amanissa, eri kielialueet enemmän toisistaan erossa ja ehkä siellä oli myös enemmän väkeä.

Erkanihan Amanissakin vanyarin kieli ñoldorin puheenparresta ja teleri saarellaan pajattivat äijösti erilailla kuin mannermaiset sukulaisensa.

Mikä sitten lie ollut valarin vaikutus kielen muuttumisen hitauteen? Entä kirjoitustaidon keksiminen? Eikös se yleensä hidasta kielen muuttumista? Koska Idässä alettiin kraaputtaa riimuja?
 
Re: Sundering

Tik sanoi:
Koska Idässä alettiin kraaputtaa riimuja?

Harmaiden annaalien mukaan Dairon keksi riimunsa "ennen Menegrothin rakentamista" (ere the building of Menegroth, siis ennen Valarin vuotta 1300, HoME, XI, 14), mutta kuinka paljon ennen? Todennäköisesti ei kovin paljon. Tolkien toteaa, että sindar eivät käyttäneet näitä riimuja paljoakaan ennen [kivien] sotaa.

Vastaavasti Amanin annaaleissa todetaan, että Rúmil keksi ensimmäiset kirjaimet [sarati?] Valarin vuonna 1179. (HoME, X, 92.)

(Haltioiden herääminen Valarin vuonna 1050, Lúthienin syntymä v. 1200, Valinorin pimeneminen v. 1495.)

Mutta haltioiden kielen kehitykseen kirjallisen kulttuurin olemassaololla ei ehkä ollut sellaista vaikutusta kuin ihmisten. Haltioiden "miesmuisti" oli pitkä. Ja Puiden ajan Tirion lienee kuitenkin ollut haltioiden historian runsasväkisin taajama. Sellaisissa paikoissahan spontaani kielellinen muutos lienee normaalisti nopeinta?

Itselleni tuli tästä sindariinin quenyaa nopeammasta muuttumisesta mieleeni jokin sentapainen (jonkun ylilukeneen kirjallisuustutkijan teoksesssaan keksimä)metafyysinen selitys, että ne haltiat jotka eivät menneet Amaniin, jotenkin kadottivat yhteyden haltioille alunperin tarkoitettuun valoon, haltioiden "kutsumukseen", ja että sindar ja muut Keskimaan haltiakielet olivat ikäänkuin "tummuneita", valosta poiskääntyneitä versioita alkuperäisestä haltiakielestä. Tämä on mielestäni kovin huono selitys, niinkuin "metafyysiset" selitykset usein ovat, mutta parempaakaan ei ole tullut mieleen.
 
Re: Sundering

Tik sanoi:
Voisiko yksi syy Keksi-Maan kovempaan muutostahtiin olla se, että haltiakiel(t)en puhujat elivät siellä laajemmalla alueella kuin Amanissa, eri kielialueet enemmän toisistaan erossa ja ehkä siellä oli myös enemmän väkeä.

Erkanihan Amanissakin vanyarin kieli ñoldorin puheenparresta ja teleri saarellaan pajattivat äijösti erilailla kuin mannermaiset sukulaisensa.

Voisikohan mahdollisesti olla kysymys muiden lajien vaikutuksesta haltiakielten kehitykseen? Kun ympärillä on pyörinyt muuta väkeä, jotakin heidän puheenparrestaan olisi voinut tarttua myös haltijoille, esim. äänteitä, vaikka haltiakielet ovatkin vahvoja.

Lisäksi käsittääkseni juuri eristyneisyys esim. saarelle säilyttää kielen vanhoja muotoja, kun mannermaalla muiden kielten vaikutusta on havaittavissa kielen muutoksissa. Näin siis kielitieteellisestä näkökulmasta asiaa pohtien. Esimerkiksi skandinaavisista kielistähän islantia pidetään vanhimpana muotona. Samoin suomenruotsia pidetään riikinruotsia arkaaisempana, ovathan he olleet melko erityksissä Ruotsin kielen kehityksestä täällä Suomemme rannikolla. Tosin Suomen kieli on puolestaan vaikuttanut suomenruotsiin.
 
Re: Sundering

Lehtokuusama sanoi:
Voisikohan mahdollisesti olla kysymys muiden lajien vaikutuksesta haltiakielten kehitykseen?
Mutta siinä vaiheessa kun quenya ja sindar erkanivat toisistaan, ympärilläpyörijöitä ei vielä ollut. Tai joku kääpiö toki jossain vuorilla, mutta heidän vaikutuksensa tuskin saattoi olla kovin suuri, kun pitivät oman kielensäkin lähinnä salassa. Oikeastaan siinä vaiheessa kun ihmiset sun muut alkoivat enemmän pyöriä Keski-Maan haltioiden kuvioissa, näyttäisi meidän tietojemme mukaan sindarin muuttuminen päinvastoin hidastuneen tuntuvasti: kuten Telu (kai) totesi, Ensimmäisen ja Kolmannen Ajan sindar eivät eroa toisistaan tiettävästi kovin paljoa, vaikka vuosia on välissä jopa sen 7000?
 
Minä ymmärtäisin asian niin, että haltioiden suurempi kuolleisuus Keski-Maassa vaikutti kielten kehitykseen. Siellä haltioita syntyi ja kuoli, jolloin sukupolvet seurasivat toisiaan haltioille epäluonnollisen nopeassa rytmissä. Vanhat kuolivat, nuoret elivät - ja kieli muuttui. Sen sijaan Amanin haltiat pysyivät hengissä, jokusta kalliolta pudonnutta urpoa lukuunottamatta. Niinpä alkuperäiset quenyanpuhujat pysyivät hengissä ja puhumassa ikuisesti. Väestönkasvun on täytynyt jossain vaiheessa loppua kokonaan tilanpuutteen vuoksi. Ei siis kovin hedelmällinen ympäristö kielen muutoksille.
 
Onko sellaisessa mielikuvassa mitään perää, että Keski-Maahan jääneiden haltioiden kieli muuttui spontaanisti yllämainituista syistä (kuolleisuus, hajautuminen...), kun taas Amanin haltioiden kieli muuttui tarkoituksellisesti ja harkitusti. Tyyppiesimerkkihän on HoME:n ''The Sibboleth of Fëanor'', jossa kuvaillaan, kuinka noldor harkitusti vaihtoi p:n s:ään - siis Mírieliä ja Fëanorin huonetta lukuunottamatta.

Mikä sitten lie ollut valarin vaikutus kielen muuttumisen hitauteen? Entä kirjoitustaidon keksiminen? Eikös se yleensä hidasta kielen muuttumista? Koska Idässä alettiin kraaputtaa riimuja?

Valarin vaikutus taisi olla pikemminkin muutostatuova: ainakin vanyarin puheenparressa on melko paljon lainoja valarilta. (Outoa sinänsä, että valarilla ylipäätänsä on oma kieli - mitä he sillä tekevät?)

Daeron keksi riimut (En suoraan muista, minä vuonna. Jostain HoME:sta senkin kyllä voi kaivaa, jos jaksaa. ) mutta sindar eivät ilmeisesti hirevästi niistä piitanneet, ja riimut jäivät kääpiöiden puuhasteluksi.

Amanin quenyaankin liittyy joitain outoja piirteitä. Kuten se, mitä Tolkien itsekin kummasteli; että joidenkin ikivanhojen henkilöiden nimien merkitys oli päässyt unohtumaan. Kukaan ei kai tullut kysyneeksi heiltä itseltään... :)
 
Valië Nienna sanoi:
Tyyppiesimerkkihän on HoME:n ''The Sibboleth of Fëanor'', jossa kuvaillaan, kuinka noldor harkitusti vaihtoi p:n s:ään - siis Mírieliä ja Fëanorin huonetta lukuunottamatta.
Ei p:tä vaan th-äänteen :)

Amanin quenyaankin liittyy joitain outoja piirteitä. Kuten se, mitä Tolkien itsekin kummasteli; että joidenkin ikivanhojen henkilöiden nimien merkitys oli päässyt unohtumaan. Kukaan ei kai tullut kysyneeksi heiltä itseltään... :)
Tai sitten tuhansien vuosien myötä haltioidenkin muisti alkoi olla vähän hatarampaa laatua: "Heetkinen, joo. Mikäs se nimeni merkitys olikaan, kyllä minä sen aikanaan tiesin... Ois pitänyt vissiin kirjoittaa muistiin." :p
 
Haltiamieli sanoi:
Valië Nienna sanoi:
Tyyppiesimerkkihän on HoME:n ''The Sibboleth of Fëanor'', jossa kuvaillaan, kuinka noldor harkitusti vaihtoi p:n s:ään - siis Mírieliä ja Fëanorin huonetta lukuunottamatta.
Ei p:tä vaan th-äänteen :)

:hups: Hmm... lienee aika lukea kyseinen opus uudelleen. Vaikka olisihan jokaisen itseäänkunnioittavan haltiakielten ystävän tajuta muutenkin, että luonnollinen vaihdos tapahtuisi juuri saralla th/s, eikä p/s. Hyi minua.

Mietin... mitenköhän helppoa käytännössä on vain päättää alkaa puhua uudella tavalla. Heips! Tästä lähtien äännän niin ja niin! Kai se sitten ñoldolta onnistuu.
 
Ylös