Tolkienin riimut ja kirjaimet

Tuonpa tämän nyt sitten tänne muidenkin kuin itsen ja parin kaverin ihmeteltäväksi...

Suomenkielen perusaakkoset (Q ja W puuttuu) Laichalafin kuulakärkikynästä tengwarin tapaisesti (alunperin muistaakseni 1991-92 talvella) , o:sta ja u:sta en ole edelleenkään varma, å ei ollut tuommoinen silloin, ja ö:n vaihdoin nyt tähän x:ksi kun se oli aiemmin typerä . x-kirjain, tai 'ks' lyhennettynä, on k-molemminpuolisella kantajalla ja z(eli ts)-kirjain on semmoinen ettei tengwarista löydy. Olkaatten hyvä:



S-kirjaimen sai kirjoittaa kumminpäin vain (ylös tai alas). kaaren tuplaus oli 'sh' tai soinnillinen s. Tildeä '~' käytin vain konsonanttien tuplaukseen, ja vokaaleiden sijainnin sai valita käsialan mukaan, kuitenkin niin että edeltävä vokaali oli aina konsonantin (tai 'tyhjän kantajan') yläpuolella ja jälkeentuleva sen alapuolella. ja useampiakin tehtoja sai laittaa saman kirjaimen kummallekin puolelle... Tästä seurasi se että jotkut sanat pystyi halutessaan kirjoittamaan varsin korkeiksi... 'aattoyö' nyt ainakin tulee mieleen mitä jossain vaiheessa testasi.

Lisäksi aloitin jossain välissä käyttämään muutamia latinalaisen aakkoston isoja kirjaimia muistiinpanoissa, mutta niin että ne seurasivat näitä pieniä kirjaimia. Näin siis T = P , P = R. K = G, J = A ja jopa S = B , kaikkia isoja kirjaimia ei saanut kuitenkaan näin muutettua, ja unohduksia ja väärinkirjoittamista sattui tämän tästä. Olen tähän mennessä taitanut kirjoittaa nelisen A4-vihon sivun verran, yhteensä, tähän tapaan, eli ihan käyttökelpoinen systeemi mielestäni. Pitempiä tekstejä ei nyt ole esittää, jos niitä on tallessa, ovat ne jossain muuttolaatikossa jota ei ole avattu viiteentoista vuoteen.

Cirth-riimuja en osaa, Saratia vois olla kiva opetella, kun pystysuorallekin kirjoitukselle vois joskus olla käyttöä.

Muistan kyllä tsekkailleeni että yleisemmille suomen kielestä puuttuville äänteille riittäisi merkkejä, että samaan tapaan sai kirjoitettua th:t ja erilaiset s:t ainakin melkein kaikki. Semmoista muistaisi vielä että alapuolisia vokaaleja käyttämällä sai tekstistä helpommin luettavaa, mutta tämä saattoi johtua vain Laichalafin käsialasta...

Siinä kaikki mitä tuosta tuli nyt yöllä mieleen (unihäiriötä esiintyy kohtalaisen säännöllisesti). Sopii käyttää jos siltä tuntuu, etenkin keskimaahan liittyvissä asioissa. Aamun jatkoja.

Ja kaikki jutun lukeneet huomasivat tietenkin virheet b:n ja d:n kohdalla. Kuvaa korjattu jälkikäteen. Kaveri oli sitä mieltä että u ja o kuuluu olla toisinpäin kuin tuossa, tällöin å:nkin suunta pitäisi varmaan olla kaakkoon eikä lounaaseen. Pitäisi varmaan varmistaa TSH liitteestä nämä vähemmän käytetyt kaikki.

Olisi kivaa jos osaisi loke ja kirjoittaa muitakin kuin hibitissa esiintyviä riimuja mutta ei ole tullut opetelluksi joskus koitin päntätä tarusormusten herrasta liitteistä mutta hermothan siinä meni

Kuten Silmarillion-luennan ensimmäisessä alustuksessakin on mainittu, uudessa kuvitetussa laitoksessa on suomenkielinen tengwar-kirjoitus, joka on käännetty Christopher Tolkienin alkuperäisestä. Tämä on minun tietääkseni toinen kerta, kun Tolkien-käännöksissä nähdään fëanorilaisittain kirjoitettua suomea. Edellisestä kerrasta, Sormusten herran vuoden 1985 yksiosaisen laitoksen nimiösivujen tekstin käännöksestä, onkin jo ehtinyt aikaa vierähtää.

Kirjoituksesta voisi nostaa erityisesti esille sen, että kun aiemmassa TSH:n tekstissä esiintyivät suomen vokaaleista a e i o u y ä, niin Silmarillionin tekstissä mukana on myös ö! Toisin sanoen meillä on nyt "WSOY:n kirjoitustapa", joka sisältää kaikki tarvittavat merkit suomen kielen kirjoittamiseen. Käytetyt vokaalimerkit näyttävät suurin piirtein tältä:



Ymmärtääkseni tämän uuden kirjoituksen tekijä vaikuttaa myös tällä foorumilla – olisiko mahdollista kuulla lisää työn taustoista?

On joskus tullut opeteltua kirjoittamaan (suomea) tengwarilla, ja tämän viestiketjun pompattua esiin muistin yhden mieltä askarruttaneen kysymyksen. Olen nähnyt kahta eri käytäntöä kaksoiskonsonanttien kirjoittamisessa, eli se aaltoviiva alapuolella tai sitten sama merkki kaksi kertaa peräkkäin.

Kumpi nyt sitten olisi parempi tapa suomen kieleen? Perustelut?

Itse olen näköjään käyttänyt ääkkösissä tuota "ruotsalaista" merkitsemistapaa enkä WSOY:n. En enää muista mistä kaikista eri lähteistä aikoinaan ohjeita hain.

Viiva kirjaimen alla on ainakin yleisempi ja ehkäpä siten myös suositeltavampi tapa. Morian länsiportissa ll sanassa mellon on kirjoitettu tuplakirjaimella, ja Amanye Tencelin mukaan voidaan olettaa, että muutkin kaksoiskonsonantit merkitään tässä kirjoitustavassa samalla tavalla (paitsi mm ja nn, joille on varattu omat kirjaimensa). Kaikissa(?) muissa Tolkienin kirjoitustavoissa käytetään kuitenkin jotain tarkemerkkiä, tavallisimmin viivaa kirjaimen alla.

Olen itse joskus muinoin suomea kirjoittaessani suosinut kirjaimen kirjoittamista kahteen kertaan, joten olen kai pitänyt sitä esteettisesti vähintäänkin siedettävänä, mutta juuri nyt se taitaa näyttää minun silmääni hieman oudolta.

Kiitos @Harri Perälä! En ole itse kovin syvällisesti asiaan perehtynyt, mutta olen miettinyt voisiko konsonantin kirjoittaminen tuplana liittyä siihen, että ne ovat eri tavuissa (kuten suomessa usein)? Itse olen aina suosinut aaltoviivaa esteettisistä syistä.

Heräsi toinenkin kysymys. Suomen j: käyttäisikö sen merkitsemiseen "annaa" vai "yantaa"? Tästäkin näkee molempia tapoja.

Harri Perälä sanoi:

Ymmärtääkseni tämän uuden kirjoituksen tekijä vaikuttaa myös tällä foorumilla – olisiko mahdollista kuulla lisää työn taustoista?

Click to expand...

Isilmírë o Ithilien teithant i thiw hin - mutta kaikki kunnia käännöstyöstä, kirjoitustapaa myöten, kuuluu kyllä Alice Martinille.

Minulle oli aikoinaan varhaisteininä suuri ahaa-elämys tajuta, että Tarun kannessa kiemurteleva kaunis teksti on suomea ja että tengwar siis taipuu hyvin myös äidinkielellämme kirjoittamiseen. Vasta uuden Silmarillion-projektin myötä minulle selvisi myös, kenen on kiitos siitä, että meillä on jo pitkään ollut suomi-tengwat (joskin tähän asti harmillisesti ilman ö-kirjainta): Alice Martinin tietysti.

Silman tekstiä suunniteltaessa harkinnassa oli ohimennen puhtaasti quenyan mukainen kirjoitustapakin, mutta Tarussa aikoinaan käytetyn translitteroinnin seuraaminen katsottiin kuitenkin johdonmukaisemmaksi ratkaisuksi. Itse ajattelen tämän mielelläni niin, että puhumamme kieli on nyky-quenyaa, ja sille on tämä oma, käytännöllinen kirjoitustapansa. Arkaaisemman quenyan kirjoitustavan seuraaminen ei tietenkään sekään ole väärin (sanotaanhan Tarun liitteissäkin, että tengwarin kirjoitustapa vaihteli kirjoittajankin mukaan), mutta kirjojen kansi- ja titteliteksteihin ikuistettu tapa on piirun verran yksinkertaisempi ja siksi helpompi oppia ja muistaa.

Ja nyt meillä on myös ö! Olen edelleen aivan suhteettoman iloinen tästä aakkostäydennyksestä, koska "virallisen" ö:n puuttuminen on hiertänyt mieltäni lähemmä 30 vuotta.

Ohoh, Martinin historia Tolkien-suomennosten parissa onkin sitten melkoisen pitkä. Onko hän tehnyt myös lopulliset tengwar- ja riimukalligrafiat TSH:hon ja kenties myös Hobittiin?

Hanna Kullanväärtti sanoi:

voisiko konsonantin kirjoittaminen tuplana liittyä siihen, että ne ovat eri tavuissa (kuten suomessa usein)? Itse olen aina suosinut aaltoviivaa esteettisistä syistä.

Click to expand...

Periaatteessa tuollaisen erottelun voisi tehdä, mutta en tiedä, onko Tolkien tai kukaan muukaan käytännössä tehnyt niin. Suomessa "Tavunraja kulkee geminaatan keskeltä" (VISK § 27), joten tarvetta ei ole kuin yhdelle merkintätavalle. Tosin jos translitteroi suoraan vierasperäisiä sanoja tai nimiä, niin voi tulla kaksoiskirjain ilman tavunrajaa (Hart-wall), vaikka se ääntyykin lyhyenä konsonanttina.

Yhdyssanan osien rajalla (hammas-särky) tuntuisi kyllä selkeältä kirjoittaa kaksi kirjainta, vaikka muuten käyttäisikin kahdennusmerkkiä. Onkohan meillä esimerkkiä, miten Tolkien tämän teki?

Hanna Kullanväärtti sanoi:

Suomen j: käyttäisikö sen merkitsemiseen "annaa" vai "yantaa"? Tästäkin näkee molempia tapoja.

Click to expand...

Minusta ne vaikuttavat suunnilleen yhtä hyviltä vaihtoehdoilta. Liite E:ssä mainitaan molemmat:
"Milloin III sarjalla merkittiin palataalista sarjaa, merkittiin 23:lla [anna] yleensä j:tä." (Engl. used as consonantal y.)
"Milloin 35:tä [yanta] ja 36:ta [úre] käytettiin konsonanttien merkitsemiseen, olivat nämä konsonantit y ja w." (Engl. applied to y and w.)
(Kummatkin sivulla 496 vuoden 2002 kolmiosaisessa laitoksessa.)

Myös Tolkienin omissa tengwarilla kirjoitetuissa teksteissä kumpaakin kirjainta esiintyy /j/:n merkkinä tai /j/:nä ääntyvän englannin y-kirjaimen vastineena.
Anna: esim. Kirjeet, #118, tehtaria käyttävä versio (you).
Yanta: ainakin Sauron Defeated s. 131, Kuninkaan kirjeen kolmas versio, sindarinkielinen osa (Iorhael, ionnath).

Jos merkitsee vokaaleja omilla kirjaimillaan, lienee luontevaa varata kumpikin merkki vokaaleille ja merkitä j:tä esimerkiksi pitkällä kantajalla kuten kirjeen #118 "täydellisen kirjoitustavan" näytteessä tai Kuninkaan kirjeen ensimmäisessä versiossa.

Harri Perälä sanoi:

Ohoh, Martinin historia Tolkien-suomennosten parissa onkin sitten melkoisen pitkä. Onko hän tehnyt myös lopulliset tengwar- ja riimukalligrafiat TSH:hon ja kenties myös Hobittiin?

Click to expand...

Ei tietääkseni. Ainakin kaapuhemmopainoksen kalligrafiat teki käsittääkseni sama taiteilija, jonka kynästä myös kirjan suojakannen kuva on. Käytännössä siis Martin lienee silloinkin toimittanut taiteilijalle hahmottelemansa tengwar-tekstin, jonka taiteilija on sitten kirjoittanut puhtaaksi kauniilla kalligrafialla.

Aloin tässä päivänä muutamana perehtymään Cirthiin, ja nyt pitäisi saada selville pari mieltä vaivaavaa pulmaa.

Erotetaanko sanoja mitenkään riimuilla kirjoittaessa? Jotkut kirjoittavat ilmeisesti kaiken yhteen, jotkut merkitsevät sanavälin pisteellä, mutta kumpi on oikea tapa? Voiko peräti itse päättää kumpi on itselle se oikea, vai onko tähän joku Tolkienin kehittelemä ratkaisu?
Entä miten lauseen päättyminen merkitään? Mikä on se kotoisen pisteen korvaava lopetusmerkki?
Ja kuinka mahtaa olla pilkkujen ja kaksoispisteiden laita?
Entä miten kirjoitetaan järjestysluvut? Suomen kielessä voimme joko kirjoittaa kirjaimin (viides), tai laittaa kyseisen numeron jälkeen pisteen (5.) Miten sama asia hoidetaan Keski-maalaisittain?

Suurkiitokset jos joku tietäwäinen jaksaa valaista asiaa!

Pisteenä olen nähnyt käytettävän kaksoispistettä, pilkunkin olen jossain yhteydessä nähnyt mutta en varmasti muista mikä se oli, kenties lyhyt vaakaviiva (-), semmoisen olen nähnyt jossain (kenties sovelletussa) riimutekstissä. Muihin kysymyksiin en osaa sanoa, kai näitä saa soveltaa aika vapaasti, kysymysmerkkinä olen esim. nähnyt ihan tavallisen kysymysmerkin, mikä tuntuu epäilyttävältä. Olisi voinut vaikka kääntää S:ksi sen, ¡ Espanjasta olisi ehkä myös hauska huutomerkin korvike.

Mitä tiedän historiallisista teksteistä, tuntuisi järkevältä lähtökohdalta, että Cirth-riimujen välimerkityksestä on monta erilaista käytäntöä ihan Keski-Maan sisäisestikin.

Suuresti epäröiden tietojani kirjoitin Kontuwikiin artikkeleja tengwarin sarjoista (toistaiseksi tinco-, parma- ja calmatéma) mutta calmassa tuli vastaan jo isompi tänkapå: mitä voi sanoa 5. ja 6. asteen kirjaimista (westron [IV-sarja] ja quenya [III-sarja])? Kirjaimien nimistä (esim. anna) ei ole paljon apua ainakaan quenyaan; tässä ketjussa yllä tosin @Harri Perälä kertoo että Tolkien käytti annaa [ j ]:n merkkinä englantia tengwarilla kirjoittaessaan (puolivokaali?). Se voisi päteä myös westroniin mutta ei varmaankaan quenyaan (eri sarjat jne.)

III.5 on ng, siis ŋ . IV.5 on ngw, jotta tengwar voitaisiin kirjoittaa kolmella kirjaimella ja kahdella tehtalla. 6 asteesta olen käyttänyt Harrin tapaan suomalaisen j:n merkkinä tuota, vaikka periaatteessa sen pitäisi kai olla v:n ja f:n kanssa sarjassa.

Tuon q. III.5 n(g)oldo uskalsin laittaa ?:n kera = ng eli [ ŋ ], mutta q. III.6 anna ei aavistustakaan. Samoin olen epävarma w. IV.5 n(g)walme (nasaali? [ ŋ ]?) ja w. IV.6 vilya (puolivokaali). Viimeinen lienee siis kuitenkin [ j ]?

Chr. Tolkien käytti jotain 6 sarjan merkkiä w:nä, näin taisin sen jostain HoMEn osan kansiaukeamasta selvittää. Olisiko noista löytynyt myös lyhenne th:lle (tengwarilla englantia, siis), en muista. Samoin noissa saattoi olla s-tengwan varianttien käyttöä soinnillinen/soinniton eron merkintään.

Ittellä on pitkä kantaja ainakin x:n/ks:n ja sp:n merkkinä, lisäksi olen käyttänyt epäortodoksisesti kaksoiskantajia melko surutta merkitsemään ainakin konsonanttiyhdistelmiä sk ps ts (tengwarilla suomea). Mutta se ei ole ensyklopedista.

Jos lähteenä käytetään pelkästään Liite E:tä, on tosiaan mahdotonta tietää tarkasti, miten mitäkin kieltä kirjoitettiin. Muiden lähteiden käytössä tulee luonnollisesti vastaan erilaisia tulkintakysymyksiä.

Amanye Tenceli kertonee jokseenkin kaiken, mitä tiedetään kirjainten arvoista siinä kirjoitustavassa, joka liitteen mukaan oli "[t]he standard spelling of Quenya" (katso erityisesti selitykset kirjaimen anna käytöstä). On syytä huomata myös, että Tolkienilla näyttää yleensä olleen ajatuksena, että quenyaa kirjoitettiin myös muilla tavoin (ks. AT:n General Use -artikkeli).

On (kuulemma) olemassa kirjainten westroninkieliset nimet esittävä kaavio, jossa nimet neljälle ensimmäiselle asteelle näyttävät vastaavan niitä Liite E:n esimerkkiarvoja, joissa III sarja on ch, j, sh jne. Ainakin minulle on epäselvää, tarkoittiko Tolkien, että kaikkia kaavion kirjaimia olisi tarvittu westronin kirjoittamiseen. Tunnetussa westronin sanastossa ilmeisesti esiintyy varsin suppea valikoima konsonantteja.

Wikin calmatéma- ja quessetéma-artikkeleista: tässä on kai tulkittu, että liitteen esimerkkiarvoista toiset olisivat westronille ja toiset quenyalle? Westronin osalta tämä pitää varmasti paikkansa ainakin III sarjan alun osalta, mutta ne toiset arvot eivät ole quenyaa varten (käsittääkseni ne eivät vastaa mitään tunnettua kirjoitustapaa millekään kielelle, mutta saatan olla väärässä). Esim. kirjaimen anca arvo quenyan "standard spellingissä" ei siis ole gh vaan nc.

Wikin artikkeleissa on oletusarvoisesti (puutteiden lisäksi) silkkoja virheitä, jotka jonkun täytyisi korjata. Niin kuin tämä anca. Ajattelin niitä lähinnä pohjana oikealle tiedolle ja kenties jonakin päivänä siistimmälle ulkoasulle kuten vaikkapa taulukolle. Olen vain itse taitojeni ja tietojeni äärirajoilla tässä vaiheessa... Huoh.

Itse en osaa (toistaiseksi) käsitellä kuvia wikeissä riittävän hyvin että voisin avustaa taulukon teossa. Käytännössä tekisin luultavasti jokaiselle kielelle oman kuvan jonka nysväisin Ison Kirjan Tengwar- taikka sitten Cirth/Sarati-taulun pohjalta. Vaan en tunne eri kieliä niin hyvin.
Joskus asensin tengwar-fontin koneelle, mutta takeita siitä voiko sitä wikissä käyttää ja näkyisikö se sitten kenellekään oikein, joilla ei ole juuri samoja asetuksia kuin minulla, ei ole. Kyllä sillä siistejä kirjaimia sai tehtyä, mutta vokaalien laita oli vähän niin ja näin ja tottakai siitä puuttuivat ääkkösüt. Tengwar kun sallii varsin monia tyylejä. Ärsyttävää että siinä(kään) ei ole tehtana 'schwa'ta.