Tolkienin runous

Tik

Konnavahti
Vastuuhenkilö
Konnavahti
Avataan täten keskustelu J.R.R. Tolkienista runoilijana: mielipiteitä, huomiota, kysymyksiä hänen runotuotannostaan - joka on itse asiassa yllättävän laaja.

Paitsi Tolkienin tunnetuimpien (TSH, Hobitti, Silmarillion) ynnä muiden (History of Middle-earth jne.) teosten sisällä, hänen runojaan on ilmestynyt myös varsinaisina runokokoelmina. Niistä laajin taitaa olla (vielä suomentamistaan odotteleva) The Adventures of Tom Bombadil and Other Verses from The Red Book. Kaikki Tolkienin runot eivät tietenkään kuulu Keski-Maa-mytologian piiriin, mutta toki suurin osa.

Näin aluksi haluaisin kiinnittää huomiota Nuotion puolelta löytyvään, jawetuksen laatimaan Markirya-runon suomennokseen. Runon teksti löytyy myös Kontuwikistä, valitettavasti vielä ilman sen taustoja selittävää johdantoa.

Markirya (tai varhaisemmassa nimimuodossaan Oilima Markirya) on varsin kaunis runo, ja siihen kannattaa toki tutustua.

Huom.

Tolkienin ehkä tunnetuimmalle runolle, Sormusrunolle, on omistettu oma keskustelunsa, itse asiassa kaksi (ellen ole niitä jo ehtinyt yhdistää):

Sormusruno
Sormusrunosta

Lisäksi tästä huoneesta löytyy muita runousaiheisia keskusteluja:

Bilbon viimeinen laulu (yksi ainoa runo, joka on julkaistu omana pienenä kirjanaan)
Dir avosaith (merkillinen haltiakielinen runo ja sen mahdottomalta tuntuva tulkinta)
Kalevalan vaikutus Tolkieniin
Naukuhuulet (yksi Tom Bombadilin seikkailujen runoista ja sen kääntäminen englannista suomeen)

Jos nyt puhutaan runoista, tulee ehkä jollekin mieleen puhua kielestä:

Englannin kielen merkitys Tolkienin maailmassa...
 

Tik

Konnavahti
Vastuuhenkilö
Konnavahti
Tales and Songs of Bimble Bay

Kiinnitänpä tässä huomiota Tolkienin vähän tunnettuun ja osin aivan erityislaatuiseen runokokoelmaan, jota ei vieläkään ole julkaistu kokonaan. Taustatiedot ovat peräisin lähinnä <i>The J.R.R. Tolkien Companion and Guide</i>sta (II, 997 etc.).

Vuoden 1928 tienoilla Tolkien kirjoitti sarjan runoja otsikolla <i>Tales and Songs of Bimble Bay</i> "Kimalalahden tarinoita ja lauluja". Fantasian lisäksi runot sisältävät satiirisia aineksia - kohteena arvatenkin meluisa ja pahanhajuinen (20-luvun) moderni maailma autoineen ja roskineen. Runot sijoittuvat kuvitteelliseen Englannin rannikkokaupunkiin ja sen satamaan. Kaupungin nimi on <i>Bimble Town</i>, jonka Kersti Juva on suomentanut (Roverandom 115) Kimalaksi.

Kokoelmasta on siis suomennettukin yksi runo, mutta ei kokonaan. Roverandomin kommentaarissa on loppuosa runosta <i>Progress in Bimble Town</i> "Kehitystä Kimalan kaupungissa" (runon nimeä ei ole suomennettu Roverandomissa, oma tulkintani siis).

Tämä runo on alun perin julkaistu salanimellä K. Bagpuize (lyhenne nimestä Kingston Bagpuize, kylä Oxfordin länsipuolella), <i>Oxford Magazine</i> 50,1 (15.10.1931), s. 22. Kimalan taustalla piilee Filey, paikka jossa Tolkien perheineen lomaili 20-luvulla ja jossa myös Roverandom sai alkunsa pojille kerrottuna tarinana. Tolkien harmittelee runossa, miten aikoinaan kaunis kaupunki on nyt täynnä kauppoja joissa myydään "aurinkorasvaa, / kuvapostikortteja (Herratiesmistä / ja mereen kastetuista lihavista naisista)", pahanhajuisia autoja, meteliä, roskia nurmikolla ja rannalla, sekä vuoroveden mukanaan tuomaa rojua.

Runon alkuteksti on julkaistu D.A. Andersonin <i>The Annotated Hobbit</i>issa (1988, 212; laaj. ed. 2002, 254). Roverandomissa on runon loppuosa, alusta puuttuu 19 säettä, lopusta vielä huudahdus: <i>See Britain First!</i> sekä allekirjoitus "K. Bagpuize". Olisi toki hauska saada koko runo suomeksi, ja miksipä ei koko kokoelmaakin - josta tosin ei edes englanniksi ole vielä painettu runoja <i>The Bumpus</i>, <i>Old Grabbler</i> ja <i>A Song of Bimble Bay</i>. Näistä kolmesta ensimmäisen Tolkien myöhemmin muokkasi <i>The Adventures of Tom Bombadil</i> -kokoelmassa ilmestyneeksi runoksi <i>Perry-the-Winkle</i>, joka kertoo sivistyneestä peikosta.

Kaksi muuta runoa on painettu. Alun perin vuonna 1928 kirjoitettu <i>The Dragon's Visit</i> vaikuttaa varsin kiinnostavalta. Se ilmestyi ensin <i>The Oxford Magazine</i>ssa [55,11 (4.2.1937), s. 342] ja sittemmin uudestaan muokattuna teoksessa <i>Winter's Tales for Children</i> 1, ed. C. Hillier, 1965, s. 84-87. Ensimmäinen versio (sekä muutettu loppu) on lisäksi mukana <i>The Annotated Hobbit</i>issa (1988, 262-263; 2002, 309-311). Runossa herra Higgins löytää lohikäärmeen kirsikkapuustaan. Palokunta kutsutaan paikalle häätämään otusta, mutta se hermostuu ja syö herra Higginsin, ja hänen naapurinsa Kimalalahdella ynnä palomiehen. Sitten lohikäärme miettii: "maailma muuttuu tylsemmäksi" ja lentää kotiinsa kauas meren taakse. Muutetussa versiossa (vuodelta 1965) lohikäärme ei syökään Higginsin naapuria neiti Bigginsiä, vaan tämä pistää lohikäärmeen kuoliaaksi. Smaugin henkilökuva tässä alkaa kehittyä - eikö vain?

<i>The Annotated Hobbit</i>in laajennetussa laitoksessa (2002, 119) on lisäksi runo <i>Glip</i> (kirjoitettu n. 1928 sekin), joka kertoo limaisesta pikkuotuksesta, jolla on kaksi pyöreää silmää, jotka hehkuvat pimeässä. Se asuu pienessä luolassa Kimalalahden kallioiden alla, varastaa rannalle haaksirikkoutuneiden merimiesten luita syödäkseen... Anderson toteaa aivan ansaitusti, että tässä on Klonkun esiaste. Jospa vain olisi tuo uudempi <i>Annotated</i> käsissäni, runo olisi mielenkiintoista luettavaa kerma kaikkiaan.

Näitä tekstejä olisi siis hauska metsästää käsiinsä. Ja tiedä vaikka HarperCollins vielä joskus innostuisi kaivamaan nekin esiin ja painamaan sopivan kuvituksen kera. Pieni kirja siitä tulisi, mutta <i>Bilbon viimeistä laulua</i> huomattavasti pidempi kuitenkin.

Ja jos avaatte Roverandomin sivulta 115, saatte hieman esimakua siitä, miltä kokoelma voisi tuntua. Kyseisen "Kehitystä Kimalan kaupungissa" -runon lisäksi <i>Old Grabbler</i> tiettävästi sisältää kritiikkiä nykymaailman menoa kohtaan. Joten luvassa olisi sekä makustelua Hobitin esihistorian parissa että Tolkienin persoonallisia näkemyksiä omasta ajastaan.
 

Swordo

Hobitti
Keski-Maan laulut, runot ja tarinat

Ei taida olla keskustelua tästä, sillä eikös suuren osan siitä hienosta vaikutelmasta Tolkienin kirjoissa anna kaikki tarinat, laulut ja runot? Minun mielestäni kyllä. Haluaisin osata ne runot ulkoa, mutta en vain opi. Mutta ne ovat silti suuri osa Tolkienin laajaa ja kiinnostavaa maailmaa.

Tässä muutama lempirunoni Tolkienilta: Rohania kuvaava runo: Missä on ratsu ja ratsumies? Missä torvi toitottava?; Aragornista kertova runo: Ei kaikki kiiltävä kultaa lie...; Ja tuttu haltiaruno Mahtisormuksista. Lopuksi In Dreams laulu, hobittien tunnusmelodia elokuvista.

[EDIT: yhdistin tähän ja poistin runojen sanat, sillä muualla julkaistujen runojen pastettaminen sellaisenaan ei oikein edistä keskustelua. Ei myöskään lempirunojen listaaminen. Olen pahoillani jos vaikutan niponutturalta, mutta niin se vain on: nimenomaan keskustelua kaipaamme.

Tik-konnis]
 

Tik

Konnavahti
Vastuuhenkilö
Konnavahti
Rohanin kansan lauluista ja runoista

The War of the Ringissä (s. 389) on pieni pätkä lopullisesta tekstistä pois jätettyä luvun Parannuksen Tarha käsikirjoituksesta. Siinä kerrotaan legendanomainen tarina kummussaan makaavasta Théodenista. Hänen hiuksensa jatkoivat kasvamistaan ja muuttuivat hopeaksi "ja toisinaan Théodenin laaksosta (? -engl. Théoden's Howe) virtasi hopeajoki. Ja sitä pidettiin merkkinä kukoistavista ajoista. Mutta jos vaara uhkasi, ihmiset kuulivat toisinaan äänen kummusta, joka huusi Markin muinaisella kielellä:

Arísath nú Rídend míne!
Théodnes thegnas thindath on orde!
Féond oferswithath! Forth Eorlingas!
"

Tässä lopussa siis runo muinaisenglanniksi. Joku kielinen voisi sen kääntää meidän iloksemme ja joku elokuvat tunteva voisi kertoa, etteivät nämä nyt vain olisi sen laulun sanat, jotka leffa-Éowyn laulaa leffa-Théodredin hautajaisissa (eivät tietenkään sopisi tilanteeseen). Ja jos eivät ole, mitä Ms. Otto mahtoi tosiaan laulaa? Liekö ollut peräisin Tolkienilta itseltään vaiko ei. Joka tapauksessa kyseinen laulu oli yksi TSH-elokuvien koskettavimpia kohtia, ja sen puoleen olisi hienoa, jos sanat olisivat kotoisin oikeasta lähteestä.
 

Nerwende

Kontulainen
Éowyn's Dirge-nimellä kulkeva veisu menee leffassa kuultavalta osaltaan kai koko lailla näin:

Bealocwealm hafað fréone frecan forth onsended
giedd sculon singan gléomenn sorgiende
on Meduselde þæt he ma no wære
his dryhtne dyrest and mæga deorost.
Bealo...

(An evil death has set forth the noble warrior
A song shall sing sorrowing minstrels
In Meduseld that he is no more,
to his lord dearest and kinsmen most belover.
An evil death...)

Vallan mainiosta harakanpesästä löytyy vielä lisärivejäkin.

Niin ja siis, tuon inspiraationa on kai toiminut rivi Beofulffia, eli Tolkien on tässä kohtaa ohitettu. :knockout:
 

Harri Perälä

Kontulainen
Re: Rohanin kansan lauluista ja runoista

Tik sanoi:
Arísath nú Rídend míne!
Théodnes thegnas thindath on orde!
Féond oferswithath! Forth Eorlingas!
"
Ihan Chinese room -tyyppisenä kokeena täytyy selvittää, ymmärtääkö minusta ja netistä koostuva kokonaisuus muinaislontoota.

Modernisoimalla saadaan
Arise now Riders mine!
Théoden's thains jotain jotain jotain!
Fiend jotain! Forth Eorlings!


thindath - ? (þindan 'to swell up'?? þyddan 'to strike, thrust, push'??)
on orde - ord 'point; head, front (jne.)', Se ðe on orde geóng 'he who went at the head of the band'?
oferswithath - ofer-swíðan 'to prove stronger than or superior to another, to overcome, overpower, conquer, surpass'

Ehdotan siis käännökseksi seuraavaa:
Nouskaa nyt nelijalkaistenohjastajat!
Téodenin taanit työntykää terälle!
Pahikset peitotkaa! Eespäin Eorlinpojat!


Mielenkiinnolla jään odottamaan asiantuntevampia käännöksiä.
 

Constantine

Sen "jonkin" keksijä
Re: Rohanin kansan lauluista ja runoista

Kätevä suomennos verbille <b>ofer-swíðan</b> lienee varmaankin "kukistaa" (yllä monikon käsky tai ainakin vihjaten "voiton ilmeisyyttä" sen ansiosta että muoto on samannäköinen kuin monikon indikatiivin preesens).

<b>Ord</b> "etujoukko, kärki" on vahva maskuliini ja sen vuoksi preposition kanssa käytetty <b>-e</b> on luultavasti datiivisija => paikallaan olemista standardiasfaltoidussa kieliopissa.

Pälyilin nopeasti TSH:sta vastinetta varsin kattavalle sanalle <b>þeġn</b> <i>/ thane</i>, mutta tuloksetta. Théodenin OE-mittaisessa eulogiassakin <i>with thane and captain</i> on kuitattu yhdellä sanalla "päälliköineen". "Kuninkaan vasalli" viitannee jo yleiskielen kannalta melko hyvin.

P.S. <b>Rídend</b> "ratsumies" (m.) on ilmeisesti tosiaan identtinen yksikön ja monikon nominatiivissa aivan kuten vielä nykyäänkin on asian laita useimmilla islannin vahvoilla neutreilla. Niin, ja sit on viel joku pikku pakkokieli kans.
 

Nerwende

Kontulainen
Öö, olikos se niin että hobitit kokivat ratsumiesten puheenparren jotenkin oudosti tutuksi itselleen? Thain kun tulee tämä ensimmäisenä mieleen tuosta thanesta. Näin täysin maallikkona. Enkkuwikikin, ja varsinkin se Thegn-linkki on kiintoisa.
 

Alph

Hobitti
Muistakseni Tsh:ssa jotain mainitaan, miten hobitit huomasivat samankaltaisia sanoja Rohanilaisten puheessa. Muistanko ihan väärin, että Merri kirjoitti aiheeseen liittyvän kirjankin?
 

Telimektar

Fundamentalisti
Alph sanoi:
Muistanko ihan väärin, että Merri kirjoitti aiheeseen liittyvän kirjankin?
Muistat oikein. Tämä Meriadocin laatima lyhyt tutkielma Old Words and Names in the Shire (Konnun vanhat nimet ja sanat) mainitaan prologin lopussa, siis juuri ennen "Sormuksen ritarien" varsinaisen tarinan alkua.
 

Päärynä

Kontulainen
Pakko jakaa ja tämä lienee sopiva topikki. Vaikka tykkäänkin Tolkienin runoista, en ole koskaan oikein osannut arvostaa Bilbon runoa Rivendellissä TSH:n alkupuolella (s.248, kaapuhemmo), kun Frodo ja kumppanit olivat lähdössä matkaan. En ole koskaan oikein tajunnut miten surullinen runo se on, ja miten kaunis.

Varsinkin nämä kaksi säkeistöä:

"Tulen ääressä istun ja mietin nyt
miten käy tämän maailman
kun en talven tultua enää
näe kevään tulevan.

Kas, vielä on kaikkea paljon niin
mikä näkemättä jää,
joka kevät jokainen metsä
eri lailla vihertää
."

Voi, Bilbo.

[töksähtävä loppulisäys] Oletteko muuten huomanneet, että kirjan alkupäässä on paljon enemmän runoja kuin loppupäässä (tai sitten kuvittelen omiani)? Toisaalta runot kai sopivatkin paljon paremmin Kontuun ja Rivendelliin kuin Mordoriin. [/töksähtävä loppulisäys]
 

fanye

Hobitti
Lainasin joskus (kuusi vuotta sitten?) kirjastosta Donald Swannin sävellyksiä Tolkienin runoihin. Monet niistä menivät mielestäni jokseenkin metsään, eikä tämänkään runon sävellys kaikilta osin ole yhtään minun makuuni, mutta se sai minut ainakin pitämään runosta. :)
 

Shacklebolt

Kontulainen
Mä tein lukion ykkösellä runoanalyysin juuri tuosta Bilbon runosta, siinä oli pakko paneutua runoon paljon enemmän kuin vain kirjaa lukiessa. Täytyy sanoa, että siinä sai kyllä jotain itselleenkin, kun runoa tutki, siinä on sitä jotain.
 

Päärynä

Kontulainen
fanye sanoi:
Lainasin joskus (kuusi vuotta sitten?) kirjastosta Donald Swannin sävellyksiä Tolkienin runoihin. Monet niistä menivät mielestäni jokseenkin metsään --
Hyvä juttu kuitenkin, että aloit tykkäämään runosta sävellysten takia :) Minulla taas on TSH:n leffaversiossa ollut sävellys Tie vain jatkuu jatkumistaan -runosta alkanut pyöriä raivostuttavasti päässä aina kun luen ko. runon. Se vähän häiritsee! Minusta kun sävelmän pitäisi olla ihan toisenlainen. IMO kaikki Tolkienin runot eivät kyllä edes sovi laulettaviksi, vaikka lauluiksihan niistä suurin osa on kai tarkoitettu: esim. juuri tuo Bilbon runo sopii mielestäni parhaiten ihan vain luettavaksi ääneen. Se on jotenkin niin, no, hiljainen runo. Vaikea kuvitella, millainen sävelmä siihen sopisi.

Ja Shacklebolt, kun kerran olet analyysin tehnyt, saanko udella, miten tulkitsit runon lopun ("minä askelten paluuta kuuntelen/ ja ääniä oveltain")? Vai muistatko enää? :p
 

Shacklebolt

Kontulainen
Päärynä sanoi:
Ja Shacklebolt, kun kerran olet analyysin tehnyt, saanko udella, miten tulkitsit runon lopun ("minä askelten paluuta kuuntelen/ ja ääniä oveltain")? Vai muistatko enää? :p
En siihen muistaakseni kehittänyt mitään sen ylevämpää kuin että Bilbo odotti Frodoa tulevaksi takaisin :)
 

Tik

Konnavahti
Vastuuhenkilö
Konnavahti
Päärynä sanoi:
Oletteko muuten huomanneet, että kirjan alkupäässä on paljon enemmän runoja kuin loppupäässä (tai sitten kuvittelen omiani)? Toisaalta runot kai sopivatkin paljon paremmin Kontuun ja Rivendelliin kuin Mordoriin.
Et lainkaan kuvittele. Lukuni saattavat heittää hieman, mutta minulla on tällä hetkellä sellainen näppituntuma, että runojen määrät osissa I-II-III ovat noin 43-23-18. Ensimmäisen osan ahkerin runonlausuja on tietenkin Tom Bombadil, mutta onhan siinä joka tapauksessa suunnilleen yhtä paljon runoja kuin II:ssa ja III:ssa yhteensä. Ilman Puupartaa II olisi paljon köyhempi runoissa. III osassa on tasaisen vähän runoja koko niteen mitalla, keskimäärin 1 per luku.

Mutta mikä lienee todellinen syy runojen määrän vähenemiseen? Sama kehitys tapahtuu myös Hobitissa loppua kohti kuljettaessa. Oliko Tolkienilla jokin syy ladata alkuun paljon runoja vai väsyikö hän yksinkertaisesti niiden sepittämiseen?
 

Päärynä

Kontulainen
Shacklebolt: okei, kuulostaa hyvältä tulkinnalta :) Mulle on ko. kohta jäänyt vähän hämäräksi. Jossain vaiheessa mietin, että voisiko se tarkoittaa kuolemaa, mutta tuo Frodo on kyllä loogisempi.

Tik sanoi:
Mutta mikä lienee todellinen syy runojen määrän vähenemiseen? Sama kehitys tapahtuu myös Hobitissa loppua kohti kuljettaessa. Oliko Tolkienilla jokin syy ladata alkuun paljon runoja vai väsyikö hän yksinkertaisesti niiden sepittämiseen?
Mä ajattelisin, että Tolkien ehkä halusi luoda tunnelmaa sillä. Esim. TSH:n lopullahan on se Samin olifanttiruno, jonka jälkeen sanottiin: "hän (Frodo) oli saanut nauraa kaikkien huoliensa keskellä kun Sam oli pyöräyttänyt esiin vanhan lastenkamarilorun - -". Eli että runot toimisivat jonkinlaisina "kevennyksinä" tai taukoina tarinasta, ja kerronnan tahdin kiihtyessä kevennyksille on ollut vähemmän tarvetta. Tosin tuo olifanttiruno on huono esimerkki, koska läheskään kaikki runot eivät kyllä ole mitenkään erityisen iloisia.

Toinen mahdollinen syy, mikä mulle tuli mieleen: Moni runohan on jollain lailla historiallinen, vaikka Aragornin laulama runo Berenistä ja Lúthienista, ja näin ollen moni runoista antaa maailmalle jonkinlaista taustaa. Nekin jotka eivät kerro menneistä ajoista, antavat tietoa vaikka hobittien juomakulttuurista. Sikäli runot täyttävät ehkä johdannon tehtäviä, ja sopivat paremmin alkuun kuin loppuun. Kun tapahtumien tahti alkaa kiihtyä, ei ole enää tarvetta maalailla maailmalle taustaa, vaan voidaan keskittyä tarinan oman ajan tapahtumiin. Sekava selitys, enkä ole itsekään ihan varma, kannatanko tätä, mutta tulipahan mieleen.
 

Gubler

Hobitti
Laulut

Moi. Olen aika uusi Konnussa, joten en tiedä onko tästä ollut keskustelua (luultavasti on), mutta haluaisin tietää teidän mielipiteenne siitä, mikä on paras laulu mitä Tolkienin kirjoissa on. Minun mielestä paras on se missä Legolas ja Aragorn laulavat Boromirista. Mutta hei kertokaa mielipiteenne!;)
 

*Elanor*

Hobitti
Minä tykkään matkalaulusta:
"tie vain jatkuu jatkumistaan"
Pidin siitä jo ennen elokuvia ja kun siihen tuli elokuvan myötä sävelkin, niin pidän siitä entistä enemmän!
Se, mihin lähtöön, kenen lähtöön se yhdistyy, Bilbo lähdössä vielä kerran seikkailulle vetäytyäkseen sitten rauhaan, tekee siitä vielä merkityksellisemmän. Se tavallaan lopettaa tarinan Hobitista, laittaa siihen pisteen.
 

Gubler

Hobitti
Kiitos kiitos paljon elanor! Olin aivan varma, että kukaan ei huomaa viestiäni. Minusta oli hauskaa, että elokuvassa laulettiin sitä matkalaulua, mutta myös hassua, koska olin tavallaan itse pääni sisällä kehittänyt sille laululle oman sävelen.
 
Ylös