Tolkienin tulkinta messiaanisesta näkökulmasta.

Kuten ehkä jotkut teistä muistavat, niin olen itse kiinnostunut Tolkienin teosten taustalla olevasta maailmasta: olen postittanut "tutkimuksiani" koskien esim. etymologiaa ja itse tarinan mytologiaa (viimeisimpänä pieni esitys örkeistä).

Olen kuitenkin viimeisimpänä törmännyt tutkiessani Tolkienin tarinoiden taustalla seikkailevaa maailmaa republikaanisen Discovery Institute`n Joesph Pearcen tulkintaan (näitä on olemassa toki useita ja suurin osa niistä on yliampuvia).

Ohessa linkki.

Jos siis jaksatte kuunnelle oheisen esityksen, niin kertokaa mitä mieltä olette Pearcen suppeahkosta tulkinnasta. Onko tällainen kristillinen tulkinta teidän näkökulmastanne oikeutettu? Onko selviä yhtymäkohtia huomattavissa kuten Pearce väittää? Onko Tolkienin maailma tosiaan niin mustavalkoinen kuin Pearce antaa ymmärtää? Ovatko Tolkienin luomat hahmot ekvivalentteja Raamatussa kuvattuihin henkilöihin? Onko Gandalfin kuolema ja "ylösnousemus" verrattavissa Jeesuksen vastaavaan?

Olen henkilökohtaisesti sitä mieltä, että vaikka Tolkien olikin roomalaiskatolinen ja vieläpä kiihkeä sellainen ,ja jotkut pyrkivät näkemään teoksen messiaanisena Jeesus-tarinana, niin omasta mielestäni on niin, että Tolkienin teoksien ollessa monitasoisia, on jokainen lukija itse kykenevä tulkitsemaan ja kertomaan mikä esimerkiksi TSH:ssa puhuttelee.

En jaksanut kuunnella Temppikksen postaamaa linkkiä, mutta esitän lyhyesti oman mielipiteeni.

Tolkienin tuotanto on roomalaiskatolista fantasiaa, mutta se on samalla paljon muutakin. Tolkien kertoo kirjoissaan omasta uskostaan. Hän vain käyttää kertomiseen vertauskuvia, jotka palautuvat viime kädessä kristinuskoa vanhempiin eurooppalaisiin myytteihin. Tällainen "pakanuuden" alistaminen kristinuskon palvelukseen ei minun käsittääkseni ole erityisen vierasta roomalaiskatoliselle perinteelle. Samaa tekivät keskiaikaiset munkit ja papit, jotka Brittein saarilla ja Islannissa kirjoittivat pakanamyyttejä talteen.

Mutta kuten sanottu, Tolkienin kirjoissa on paljon muutakin. Ne heijastavat myös Tolkienin maailmankuvan sellaisia elementtejä, jotka eivät suoraan palaudu kristinuskoon. Maaseutunostalgia, kritiikki teknologiaa ja urbanisaatiota kohtaan sekä kiistellyt rasistiset elementit Tolkienin kirjoissa ovat esimerkkejä tästä. TSH on myös voimakastunnelmainen ja ahdistava sotakuvaus, ja siten se heijastaa Tolkienin omia järkyttäviä muistoja Flanderin juoksuhaudoista. Minusta Tolkien ei tätä itsekään kieltänyt: TSH:n esipuheessa oleva julistus analogiaa vastaan tulkitaan yleensä väärin.

Kristillinen tai "messiaaninen" näkökulma on siis tärkeä osa Tolkienin teosten tulkintaa, mutta se ei yksinään riitä. Yksittäisten henkilöhahmojen rinnastaminen Raamatun hahmoihin tuntuu minusta oudolta ja liioittelevalta. TSH:n hahmojen esikuvat löytyvät muualta.

Harmi ettei kyseistä Pearcen esitystä ole tekstinä, olisi varmasti helpompi kommentoida.

Kuten Theoderic mainitsee, Tolkienin inho analogioita kohtaan tulkitaan usein väärin. Kyllähän voi tulkita ja hakea mahdollisia vaikutteita, vaikka ei analogiaksi leimaisikaan. Nimenomaan analogiassa ei jää paljoa tulkittavaa, kyse kun on eräänlaisesta osoittelevasta peitetarinasta.

Pearce pyrkii osoittamaan, että Tolkienin luoma maailma on analogia kristillisestä maailmasta. Melkor on Lucifer, Frodo on uhrautuva Jeesus ja risti on korvattu sormuksella. Keskeinen synti on itsekeskeisyys jota sormus pahuuden välineenä kuvaa kietoutumalla oman keskustansa ympärille. Olikohan Gandalf Mooses joka saa tehtävän vuorella ja lähetetään pelastamaan valittu kansa.

Pearcen motiivina näyttäisi olevan TSH:n valtava suosio jonka selityksenä hän haluaa nähdä Raamatun, että onhan TSH suosittu koska se kertoo kaikkien aikojen suurinta tarinaa. Pearcen lähtökohtana on Tolkienin toteamus siitä, että hän on ennen kaikkea kristitty sekä Tolkienin teoria aliluomisesta jota hän valottaa kirjassa "Puu ja lehti". Vain Jumala voi luoda tyhjästä mikä on varsinaista luomista mutta ihminen on saanut kyvyn jatkaa luomista annetuista aineksista.

Kun Tolkien on nimenomaan sanonut vihaavansa analogioita niin en todellakaan usko, että hän olisi pyrkinyt kirjoittanut analogian Raamatusta. Oma mielipiteeni on, että niin Tolkien kuin Raamatun kirjoittajatkin nojaavat tarinoiden esihistoriaan ja Tolkienin kohdalla yksi iso tarina on Raamattu, joten tietysti sillä on ollut oma merkityksensä ja vaikutuksensa.

Olisi mielenkiintoista tietää kuinka paljon mitäkin vaikutetta on mukana mutta se on mahdottomuus. Tolkien on itse todennut, ettei hän voi tietää mistä kaikesta oma mielikuvitus kumpuaa. Jos on saanut vaikutteita tarinasta A joka on saanut vaikutteita tarinoista B, C ja D joista B on saanut vaikutteita tarinoista ... Kyse on loputtomasta verkostosta joka enemmänkin kertoo kollektiivisesta ihmisyydestä.

Vaikka lopullista selvyyttä ei koskaan saadakaan, on tarinoiden vaikutteiden ja merkitysten miettiminen mielenkiintoista. Se avaa uusia näköaloja tarinoiden maailmaan, historiaan ja inhimilliseen ajatteluun.

Viime päivinä käyty keskustelu Tolkienista ja kristinuskosta toi mieleeni toisen samaa teemaa sivuavan topiikin, joka on jämähtänyt jonnekin vuosien taakse, mutta koska sen harvalukuiset viestit pitävät sisällään mielenkiintoista tekstiä, esim. tämän, keskustelun lähtökohtana olleen hra Pearcen tulkinnan:

Rohanin ratsastaja sanoi:

Pearce pyrkii osoittamaan, että Tolkienin luoma maailma on analogia kristillisestä maailmasta. Melkor on Lucifer, Frodo on uhrautuva Jeesus ja risti on korvattu sormuksella. Keskeinen synti on itsekeskeisyys jota sormus pahuuden välineenä kuvaa kietoutumalla oman keskustansa ympärille. Olikohan Gandalf Mooses joka saa tehtävän vuorella ja lähetetään pelastamaan valittu kansa.

Click to expand...

ja kontulaisten (Temppis, Theoderic, Rohanin ratsastaja) kommentteja siihen ja muuhunkin, suosittelen lukemaan. Ja ehkä tätä voi myös jatkaa eteenpäin - mieluiten sulauttaisin nämä kaksi keskustelua toisiinsa, mutta se ei vielä liene teknisesti mahdollista.

Omasta puolestani sanoisin, että voihan noita tulkintoja tehdä, mutta usein ne tahtovat vain kertoa enemmän tulkitsijasta kuin tulkittavasta.

Frodo on kyllää messiaaninen hahmo useiden muidenkin tulkitsijoijien mielestä. On jopa kerätty Jeesusta ja Frodoa yhdistäviä piirteitä, mm. muistaakseni Frodo sanoi jossain vaiheessa Mordorin kidutuksessa, että hänellä on jano - vrt. Jeesuksen vastaava ristillä. Mutta maailman kirjallisuuden historia on täynnä messiaanisia hahmoja, sekä hahmoja, jotka sattumalta muistuttavat kristillisiä/juutalaisia hahmoja. Tarina uhrilampaasta on iät ja ajat vanha.