Tom Bombadilin seikkailut: Runo 6, Kuu-ukkoa maa kun houkuttaa

Isilmírë

Kuukivi
Suomen Tolkien-seura
Tom Bombadilin seikkailut

Tätä runoa lukiessa tekisi aina mieli läiskiä ahnetta majatalonisäntää jollain kättä pidemmällä. Suomennoksesta tosin ei ihan selkeästi käy ilmi, että kyse on nimenomaan majatalosta (inn) vaan sitä kutustaan vain taloksi, mutta aikalailla yhtä törkeää olisi yksityisen kansalaisenkin kyniä kaikki kalleudet surkealta, uitetulta Kuu-ukolta, joka olisi vain halunnut vihdoinkin jotain lämmintä ja iloista ainaiseen kuunkelmeään elämäänsä (olkoonkin, että edellisen runon perusteella rellestäminen maan päällä oli oikeasti hänelle kaikkea muuta kuin vierasta).

Kuu-ukon ulkonäöstä kertovan ensimmäisen säkeistön suomennoksessa vanhanaikainen "shoon" eli kengät on herttaisesti käännetty tohveleiksi. Ne ovat tietysti hopeiset; ties vaikka Kuu-ukko käyttäisi samaa suutaria kuin lukuisat haltianeidot. Suomenkielinen Kuu-ukko on ilmeisesti vähän englanninkielistä esikuvaansa köyhempi, koska hänellä on vain yksi opaali kruunussaan sen sijaan että olisi opaalein kruunattu. Käännöksessä myös Kuu-ukon kristalliavaimesta on tullut salainen, kun alkuteksti puhuu oven avaamisesta salaa, ja itse oven sanotaan olevan luinen, mikä antaa aikalailla kolkomman mielikuvan kuin alkutekstin norsunluu.

Toisen säkeistön portaikko kuulostaa suomeksi holveineen huomattavasti jykevämmältä kuin englanniksi kuvailtu loistavasta hiuksenhienosta materiaalista tehty filigraanirakennelma, olkoonkin, että senkin sanotaan olevan "kuin filigraania". Kuu-ukon torni on suomeksi marmorista rakennettu toisin kuin alkutekstin kuukiviminareetti.

Kuu-ukon kolmannessa säkeistössä haikailemat smaragdi- ja safiiridiadeemit eivät ole mahtuneet suomennokseen, sen sijaan hän haluaa suomeksi loistaa kuin kulta. Englanniksi kultaa sen sijaan on (ainakin kuvaannollisesti) koko maailma, jota Kuu-ukko on kaihoisasti omalta taivaankappaleeltaan katsellut.

Seuraavassa säkeistössä alkutekstissä on taas ihana täysikuusana plenilune. Molemmilla kielillä mainitaan seleniitit, ja herää kysymys, miksi Kuu-ukko on niin kovin yksinäinen, jos kuussa kerran on muitakin asukkaita. Vai käyttikö Tolkien sanaa jossain muussa merkityksessä kuin "kuun asukas"? Alkutekstin nykykielessä tiettyä punaisen sävyä tarkoittava sana "scarlet" palautti mieleen, että Vapriikin Ritari-luentosarjan vaatetusta käsittelevässä osassa kerrottiin sanan alkujaan tarkoittaneen ihan tiettyä kangaslaatua, ei pelkkää väriä.

Viidennen säkeistön "sanguine blood of men" ei esiinny käännöksessä. Mietin, onko Tolkien tarkoituksella kaksimerkityksellinen, koska sanguine tarkoittaa käsittääkseni sekä humoraaliopin mukaista positiivisuuteen taipuvaista mielenlaatua että ihan kirjaimellisesti verenpunaista. Alkuteksti ei puhu paistista, "viands" on sen sijaan ilmeisesti jonkinlainen yleissana kaikenlaiselle syötävälle, mutta viinistä se kyllä puhuu, mikä ei käännökseen ole mahtunut. Sen sijaan suomeksi Kuu-ukko saa sentään kotonaan hienolta kuulostavaa lumiparfeeta lumihiutalekakkusten sijaan ja juo siivosti kuunsädeteetä toisin kuin esikuvansa, jonka juoman "thin moonshine" voi toki ymmärtää viattomasti laihaksi kuunloisteeksi mutta myös salakuljetetuksi alkoholiksi, joka ainakin aikoinaan tunnettiin peitenimellä moonshine.

Seuraavassa säkeistössä sanotaan suomeksi Kuu-ukon putoavan alas tikkaita, vaikka alkutekstin mukaan kyse on kaiketi edelleen niistä filigraaniportaista (ilmeisesti joku filigraanikiemura katalasti kampitti innosta hypähtelevän ukon) - olkoonkin, että säkeistön lopussa mainitaan myös "laddering path". Toisaalta laddering sanana viittaa myös silmukanjuoksuun eli siihen, että esim. sukkahousut alkavat purkautua "tikapuumaisesti" langan katkettua jostain kohtaa. Englanniksi tikapuumaisuudella ehkä siis viitataankin siihen, että Kuu-ukon reitti tavallaan "purkautui", hajosi, ratkesi, kun hän putosi kuusta.

Seitsemäs säkeistö ei alun perin mainitse mitään kaloja, mutta suomennoksen siikojen ja särkien keskellä hohtava taata on kyllä mielikuvana hupaisampi kuin verkossa yksinään fosforinhohtoa, sinivalkoista ja opaalinväristä valoa sekä nestemäistä vihreää ympärilleen loistava olento. Oli miten oli, suomeksi merimiehet eivät moisesta näystä ällisty toisin kuin englanninkieliset vastineensa.

-------------

Ajanpuutteen vuoksi joudun lopettamaan alustuksen tältä päivältä tähän, vaikka ollaan vasta vähän yli runon puolivälin. Pyrin jatkamaan huomenna, mutta tämä viive ei millään muotoa tarkoita, etteikö areena olisi jo nyt vapaa keskustelulle.

-------------

Olin itse jo autuaasti unohtanut esipuheen maininnan Merentornin sijainnista Dol Amrothissa, mutta sinnehän Kuu-ukko tosiaan kalastajien toimesta kahdeksannessa säkeistössä kyörätään. Herää kysymys, ovatko majatalot siellä päin yleisemminkin sellaisia rosvouksen pesiä kuin tässä runossa kuvailtu, vai kävikö Kuu-ukolla vain todella huono tuuri.

Seuraavan säkeistön perusteella muistini petti siinäkin kohtaa, ettei Kuu-ukon kalleudet armotta itselleen rohmunnut henkilö ollutkaan majatalon isäntä vaan kokki - suomeksi riimien vuoksi mahdollisesti myös ulosheittäjä, mikä sopii hahmon tylyyn käytökseen mainiosti, vaikkei portsarin toimi alkutekstistä löydykään. Ehkä majatalo ei siis itsessään olekaan huono, siellä on vain huonoluonteinen kokki (tosin hän lienee sitten todella hyvä ruuanlaittaja, miksi moista heppua muuten pidettäisiin hyvämaineisessa paikassa), joka on tilaisuuden tullen valmis käyttämään hyväkseen hädänalaisia.

Kymmenennessä säkeistössä kokki ei suomeksi virnuile vaan on pahalla päällä. Hänen kohdallaan voisi siis ajatella Kuu-ukon kalleuksien riistämisen olevan aamuöisen herätyksen aiheuttaman kiukun purkamiseksi tapahtuvaa ilkeilyä, mutta alkuteksti virnuiluineen antaa kyllä ymmärtää, että kyse on täysin harkitusta, rikastumistarkoituksessa suoritetusta teosta.

Viimeisessä säkeistössä englanninkieliselle kokille ei riitä Kuu-ukon kruunun saaminen haltuunsa, vaan hän vie ukkoparalta myös viitan. Suomeksi vaatteiden vaatimisesta ei sentään ole puhetta, vaikka kokki edellisessä säkeistössä valittikin "kehnoja kamppeitaan" siinä kohtaa, missä hän alkutekstissä toteaa kaipaavansa silkkiä ylleen. Suomeksi Kuu-ukko saa vastineeksi omaisuudestaan eilistä puuroa, kun hänen alkuperäinen vastineensa joutuu tyytymään kaksi päivää vanhaan puuroannokseen.


Päällimmäisiksi tunnelmiksi tästä runosta minulle jäi kiukku ahnetta ja ilkeää kokkia kohtaan, samoin huoli siitä, miten Kuu-ukko oikein pääsi takaisin kuuhun - vai pääsikö lainkaan? Ehkä ne edellisen runon hevoset hoitivat taas asian?
 
Last edited:
  • Like
Reaktiot: Tik

Telimektar

Fundamentalisti
Nyt ollaan kyllä ennemmin Roverandomin tunnelmissa kuin Keski-Maassa. Vaikea uskoa että tässä ja edellisessä runossa olisi sama päähenkilö.
 

Isilmírë

Kuukivi
Suomen Tolkien-seura
Ehkä tämä runo sijoittuukin oikeasti aikaan ennen edellistä runoa. Ehkäpä Kuu-ukko oli alkujaan yksinäinen ja hillitysti elävä, vähän avuton erakko, mutta ensimmäisen kerran maanpinnalle tömähdettyään (tai ehkä pikemminkin molskahdettuaan) ja siitä kurjasta seikkailusta selvittyään halusi entistä päättäväisemmin vähän tulta valjuun elämäänsä, otti tavakseen vierailla maan kamaralla useamminkin ja pääsi kuin pääsikin iloisen elämän makuun tämän runon surkeaa paikkaa paremmissa ja vieraanvaraisemmissa majataloissa.
 

Telimektar

Fundamentalisti
Tässä on sekin ongelma, että tämän jälkimmäisen runon Kuu-ukko on ukko joka asuu kuussa, kun taas edellisessä runossa ukko näytti olevan itse Kuu. (Vai syntyikö tämä vaikutelma vain kuvituksesta?)
 

Tik

Konnavahti
Vastuuhenkilö
Konnavahti
Toinen Kuu-ukkoruno on kuin onkin melko lailla edellisen pari, ainakin mitä tulee runon taustaan, jonka Hammond ja Scull paljastavat vuoden 2014 Bombadil-laitoksen kommentaarissaan (s. 180-192). Tämä runo on muokattu runosta Why the Man in the Moon Came Down Too Soon, joka julkaistiin (kuten edellinenkin) vuonna 1923; tosin kyseessä on samaisen Leedsin yliopiston English School Associationin hieman varhaisempi runokokoelma, kesäkuussa 1923 ilmestynyt A Northen Venture: Verses by Members of the Leeds University English School Association. Siinä oli myös kaksi muuta Tolkienin runoa, Enigmata Saxonica Nuper Inventa Duo ja Tha Eadigan Saelidan: The Happy Mariners.

Runo on (kuten edellinenkin) alun perin kirjoitettu vielä monta vuotta aiemmin. Tämän Kuu-ukon varhaisin käsikirjoitus on peräisin maaliskuulta 1915 (se on siis neljä-viisi vuotta edellistä Kuu-ukkoa vanhempi), ja ensimmäisessä käsikirjoituksessa on vielä alaotsikko An East Anglian Phantasy, jonka Tolkien sittemmin hylkäsi ja korvasi yläotsikolla A Faërie sekä antoi otsikon muinaisenglanniksi: Se Móncyning ("Kuukuningas").

Tämä kuukuningas on itse asiassa aiemmin mainittu Uolë Kúvion, jäniksenä kuun laivaan hypännyt haltia, joka esintyy myös Tolkienin suunilleen toukokuussa 1915 muistikirjaansa The Book of Ishness maalaamassa vesivärikuvassa, jossa ukko liuku maata kohti ohuen rihman varassa. Kuvan yhteyteen Tolkien kirjoitti neljä riviä alkuperäisestä runosta (He was tired of his pearls...) – Ja onhan niin kuin Telimektar totesi: Roverandomin Kuu-ukko on tämän kuu-ukon ja Uolë Kuvionin suora seuraaja.

* * *

Mitä tulee runon sisältöön, vuoden 1923 Kuu-ukko on hyvin pitkälle sama kuin vuoden 1962 versio. Tietysti Tolkien on joutunut muuttamaan yhtä ja toista, erityisesti seuraavat kohdat:
  • Kuudennessa säkeistössä ukko putoaa tikkailtaan (molemmissa engl. teksteissä From his laddery path took a foamy bath) Pohjanmereen (In the Ocean of Almain), vuoden 1962 ukko on siirretty Keski-Maahan ja hän molskahtaa Belfalasin lahteen: in the windy Bay of Bel.
  • Kahdeksas säkeistö alkaa vuonna 1923 seuraavasti: With the morning fish – – They packed him to Norwich town / To get warm on gin in a Norfolk inn. Vuonna 1962 Norfolk, Norwich ja gini on häivytetty pois: Against his wish with the morning fish / they packed him back to land: / 'You had best get a bed in an inn', they said; / 'the town is near at hand'.
  • Kahdeksannen säkeistön loppupuolella kerrottiin vuonna 1923 Norwichista lisää: Though canorous spells from the musical bells / Of the city's fifty towers / Shouted the news of his lunatic cruise... Vuoden 1962 säkeistö paljastaa, että olemme Dol Amrothissa: Only the knell of one slow bell / high in the Seaward Tower / Announced the news of his moonsick cruise... Hupaisaa, miten Norwichin viisikymmentä kellotornia on supistunut yhdeksi. Tämä "Seaward Tower" eli suomennoksessa "Merentorni" on selitetty esipuheessa: "N: ossa 6 jopa mainitaan nimeltä Belfalas ('tuulinen Belin lahti') sekä Dol Amrothin Merentorni, Tirith Aear."
  • Viimeistä säkeistöä on muokattu myös, vuonna 1923 Kuu-ukko saa syötäväkseen A sample cold and vile / Of the proud plum-porridge of Anglian Norwich kun taas Keski-Maassa: And all he got – – Was porridge cold and two days old.

Muokkauksista huolimatta jutun juoni pysyy kuitenkin jokseenkin samana. Vuoden 1923 versiossa täytyy kiinnittää huomiota paikannimeen Norwich, sillä se (samoin kuin tietysti runon nimi Why the man in the Moon came down too soon) paljastaa, että tämäkin runo oli alun perin tunnetun lastenlorun (kuten edellisessä The Cat and the Fiddle) "alkuperäinen pidempi versio". Lähtökohtana on siis tämä:
The man in the moon​
Came down too soon,​
And asked his way to Norwich;​
He went by the south,​
And burnt his mouth​
With supping cold plum porridge​

En ole aivan varma, mutta aavistan kuitenkin, että Kirsi Kunnaksen versio runosta (Hanhiemon iloinen lipas, s. 119) on tämä, vaikka sisältö onkin aivan erilainen
Ukko hyppäsi kuusta​
päätyi palmupuuhun,​
hyppäsi palmupuusta​
nuoren miehen suuhun,​
sanoi: "Avatkaahan suunne​
hampaisiinne jäin.​
Sitä paitsi palmupuunne​
kasvaa väärinpäin!"​

* * *

Muuten, sinänsä ei ole mitenkään tavatonta Keski-Maan horisontistakaan, että tässä runossa Kuu-ukko vaikuttaa eri henkilöltä kuin edellisessä. Esipuheen mukaan tämä runo on peräisin Gondorista "vaikka se onkin sijoitettu Bilbon oman Kuu-ukko-riimittelyn perään", ja samoin kuin Viimeinen laiva (nro 16) se pohjautuu "selvästi niiden ihmisten traditioihin, jotka elivät rannikkoseuduilla ja joille Mereen virtaavat joet olivat tuttuja.
 

Laichalaf

ben enyd
Uole Kuvion ryntäsi Kuun Laivaan kun Suuret puut olivat sammuneet, häntä ei enää Valinorissa nähty, ja hän joutui. Ensimmäisenä Amanissa syntyneenä huomaamaan että Keskimaassa asiat olivat varsin toisella tavalla, kaikesta Valinorin surusta huolimatta. Voimme kenties alkaa muuttamaan Karen-vitsejä Uole Kuvion-vitseiksi, kun hän vaeltaa Brithombarissa vaatien tavata esimiestä tai johtajaa. Silmarillioniin osia kirjoittaneet haltiat ovat tietenkin jättäneet tällaisen typeryksen käsittelemättä. Toivottavasti hän löysi parempaa tehtävää vaikkapa neuvottelijana Falathrimin ja Noldorin välillä. Noldor ja etenkin Feanorin huone olivat kuitenkin sen verran ylpeitä että meille ei ole jäänyt Beleriandin jakoon liittyvistä neuvotteluista muita falathrimin nimiä kuin Cirdan.

Mikä lie Uolen kohtalo myöhemmin, olisiko hän päässyt takaisin Valinoriin 2. Ajan alussa, luultavasti. Tästä laulusta hän tuskin olisi kuitenkaan päässyt eroon. Ehkä on parempi ajatella että hän puolusti Brithombaria uljaasti ja kuoli örkkejä vastaan käydyssä taistelussa, kuten kunnon noldon kuuluu.

Belfalas olisi tosiaan sopivampi kuin Sirionin suisto, ehkä sielläkin oli merihaltioiden asumuksia 1. ajalla. Mutta ei sielläkään varmaan viini virrannut, aurinko oli vasta noussut ja ensimmäisiä viinirypäleiden satoja päästiin korjaamaan vasta Kuvionin oltua maassa pidemmän aikaa, luulisin. Ehkä hänestä kehittyi viininvalmistaja, missään tapauksessa runon kuvaus hänestä ei ole kovin mairitteleva. Olisiko hän vienyt viinin valmistamisen taidon etelän maille. Tietääkö hän missä entvaimot ovat?

Runomittoja huonosti ymmärtävälle tämä runo on sikäli hauska että koko tekstin pystyy lukemaan 4/4-tahtilajissa niin että joka toisen rivin lopussa on 1/4:n tauko. Runo kääntyisi siis varmaankin melko helposti lauluksi.
 
Last edited:

Dracaena

Raseena
Tässä on sekin ongelma, että tämän jälkimmäisen runon Kuu-ukko on ukko joka asuu kuussa, kun taas edellisessä runossa ukko näytti olevan itse Kuu. (Vai syntyikö tämä vaikutelma vain kuvituksesta?)
Tulin samaan päätelmään. Edellisen runon perusteella ja yleisestikin olen pitänyt Kuu-ukkoa nimenomaan kuuna, tai kuuta Kuu-ukon kasvoina. Tässä runossa olisi Kuun ukko. No, alkukielellä ei vastaavaa sävyeroa voi keksiä päähenkilön nimelle.

Minä en muuten tuntenut juuri sympatiaa Kuu-ukkoa kohtaan runon lopussa. Ehkä siksi, että edellisen runon rellestykset ovat vielä kirkkaana mielessä, ja toisaalta mielessäni on viime päivinä ihan muista syistä ollut harras toive saada turhat rahat pois rikkailta. Tarvitseeko Kuu-ukko nyt oikeasti koruja ja koristuksia? Seuraa varmasti, mutta kuinka koreasti sitä varten pitää pukeutua?

Runon riimittely suorastaan kutsuu säveltämään rempseän laulun, koska loppusointuja oli säkeiden sisällä siinä missä säkeistöissäkin. Minä en usein välitä runojen loppusointukikkailuista, ja tätäkin oli vähäsen väsyttävää lukea, mutta laulettuna rimmaavuus pääsisi oikeuksiinsa.
 
Ylös