Isilmírë
Kuukivi
Tom Bombadilin seikkailut
Tätä runoa lukiessa tekisi aina mieli läiskiä ahnetta majatalonisäntää jollain kättä pidemmällä. Suomennoksesta tosin ei ihan selkeästi käy ilmi, että kyse on nimenomaan majatalosta (inn) vaan sitä kutustaan vain taloksi, mutta aikalailla yhtä törkeää olisi yksityisen kansalaisenkin kyniä kaikki kalleudet surkealta, uitetulta Kuu-ukolta, joka olisi vain halunnut vihdoinkin jotain lämmintä ja iloista ainaiseen kuunkelmeään elämäänsä (olkoonkin, että edellisen runon perusteella rellestäminen maan päällä oli oikeasti hänelle kaikkea muuta kuin vierasta).
Kuu-ukon ulkonäöstä kertovan ensimmäisen säkeistön suomennoksessa vanhanaikainen "shoon" eli kengät on herttaisesti käännetty tohveleiksi. Ne ovat tietysti hopeiset; ties vaikka Kuu-ukko käyttäisi samaa suutaria kuin lukuisat haltianeidot. Suomenkielinen Kuu-ukko on ilmeisesti vähän englanninkielistä esikuvaansa köyhempi, koska hänellä on vain yksi opaali kruunussaan sen sijaan että olisi opaalein kruunattu. Käännöksessä myös Kuu-ukon kristalliavaimesta on tullut salainen, kun alkuteksti puhuu oven avaamisesta salaa, ja itse oven sanotaan olevan luinen, mikä antaa aikalailla kolkomman mielikuvan kuin alkutekstin norsunluu.
Toisen säkeistön portaikko kuulostaa suomeksi holveineen huomattavasti jykevämmältä kuin englanniksi kuvailtu loistavasta hiuksenhienosta materiaalista tehty filigraanirakennelma, olkoonkin, että senkin sanotaan olevan "kuin filigraania". Kuu-ukon torni on suomeksi marmorista rakennettu toisin kuin alkutekstin kuukiviminareetti.
Kuu-ukon kolmannessa säkeistössä haikailemat smaragdi- ja safiiridiadeemit eivät ole mahtuneet suomennokseen, sen sijaan hän haluaa suomeksi loistaa kuin kulta. Englanniksi kultaa sen sijaan on (ainakin kuvaannollisesti) koko maailma, jota Kuu-ukko on kaihoisasti omalta taivaankappaleeltaan katsellut.
Seuraavassa säkeistössä alkutekstissä on taas ihana täysikuusana plenilune. Molemmilla kielillä mainitaan seleniitit, ja herää kysymys, miksi Kuu-ukko on niin kovin yksinäinen, jos kuussa kerran on muitakin asukkaita. Vai käyttikö Tolkien sanaa jossain muussa merkityksessä kuin "kuun asukas"? Alkutekstin nykykielessä tiettyä punaisen sävyä tarkoittava sana "scarlet" palautti mieleen, että Vapriikin Ritari-luentosarjan vaatetusta käsittelevässä osassa kerrottiin sanan alkujaan tarkoittaneen ihan tiettyä kangaslaatua, ei pelkkää väriä.
Viidennen säkeistön "sanguine blood of men" ei esiinny käännöksessä. Mietin, onko Tolkien tarkoituksella kaksimerkityksellinen, koska sanguine tarkoittaa käsittääkseni sekä humoraaliopin mukaista positiivisuuteen taipuvaista mielenlaatua että ihan kirjaimellisesti verenpunaista. Alkuteksti ei puhu paistista, "viands" on sen sijaan ilmeisesti jonkinlainen yleissana kaikenlaiselle syötävälle, mutta viinistä se kyllä puhuu, mikä ei käännökseen ole mahtunut. Sen sijaan suomeksi Kuu-ukko saa sentään kotonaan hienolta kuulostavaa lumiparfeeta lumihiutalekakkusten sijaan ja juo siivosti kuunsädeteetä toisin kuin esikuvansa, jonka juoman "thin moonshine" voi toki ymmärtää viattomasti laihaksi kuunloisteeksi mutta myös salakuljetetuksi alkoholiksi, joka ainakin aikoinaan tunnettiin peitenimellä moonshine.
Seuraavassa säkeistössä sanotaan suomeksi Kuu-ukon putoavan alas tikkaita, vaikka alkutekstin mukaan kyse on kaiketi edelleen niistä filigraaniportaista (ilmeisesti joku filigraanikiemura katalasti kampitti innosta hypähtelevän ukon) - olkoonkin, että säkeistön lopussa mainitaan myös "laddering path". Toisaalta laddering sanana viittaa myös silmukanjuoksuun eli siihen, että esim. sukkahousut alkavat purkautua "tikapuumaisesti" langan katkettua jostain kohtaa. Englanniksi tikapuumaisuudella ehkä siis viitataankin siihen, että Kuu-ukon reitti tavallaan "purkautui", hajosi, ratkesi, kun hän putosi kuusta.
Seitsemäs säkeistö ei alun perin mainitse mitään kaloja, mutta suomennoksen siikojen ja särkien keskellä hohtava taata on kyllä mielikuvana hupaisampi kuin verkossa yksinään fosforinhohtoa, sinivalkoista ja opaalinväristä valoa sekä nestemäistä vihreää ympärilleen loistava olento. Oli miten oli, suomeksi merimiehet eivät moisesta näystä ällisty toisin kuin englanninkieliset vastineensa.
-------------
Ajanpuutteen vuoksi joudun lopettamaan alustuksen tältä päivältä tähän, vaikka ollaan vasta vähän yli runon puolivälin. Pyrin jatkamaan huomenna, mutta tämä viive ei millään muotoa tarkoita, etteikö areena olisi jo nyt vapaa keskustelulle.
-------------
Olin itse jo autuaasti unohtanut esipuheen maininnan Merentornin sijainnista Dol Amrothissa, mutta sinnehän Kuu-ukko tosiaan kalastajien toimesta kahdeksannessa säkeistössä kyörätään. Herää kysymys, ovatko majatalot siellä päin yleisemminkin sellaisia rosvouksen pesiä kuin tässä runossa kuvailtu, vai kävikö Kuu-ukolla vain todella huono tuuri.
Seuraavan säkeistön perusteella muistini petti siinäkin kohtaa, ettei Kuu-ukon kalleudet armotta itselleen rohmunnut henkilö ollutkaan majatalon isäntä vaan kokki - suomeksi riimien vuoksi mahdollisesti myös ulosheittäjä, mikä sopii hahmon tylyyn käytökseen mainiosti, vaikkei portsarin toimi alkutekstistä löydykään. Ehkä majatalo ei siis itsessään olekaan huono, siellä on vain huonoluonteinen kokki (tosin hän lienee sitten todella hyvä ruuanlaittaja, miksi moista heppua muuten pidettäisiin hyvämaineisessa paikassa), joka on tilaisuuden tullen valmis käyttämään hyväkseen hädänalaisia.
Kymmenennessä säkeistössä kokki ei suomeksi virnuile vaan on pahalla päällä. Hänen kohdallaan voisi siis ajatella Kuu-ukon kalleuksien riistämisen olevan aamuöisen herätyksen aiheuttaman kiukun purkamiseksi tapahtuvaa ilkeilyä, mutta alkuteksti virnuiluineen antaa kyllä ymmärtää, että kyse on täysin harkitusta, rikastumistarkoituksessa suoritetusta teosta.
Viimeisessä säkeistössä englanninkieliselle kokille ei riitä Kuu-ukon kruunun saaminen haltuunsa, vaan hän vie ukkoparalta myös viitan. Suomeksi vaatteiden vaatimisesta ei sentään ole puhetta, vaikka kokki edellisessä säkeistössä valittikin "kehnoja kamppeitaan" siinä kohtaa, missä hän alkutekstissä toteaa kaipaavansa silkkiä ylleen. Suomeksi Kuu-ukko saa vastineeksi omaisuudestaan eilistä puuroa, kun hänen alkuperäinen vastineensa joutuu tyytymään kaksi päivää vanhaan puuroannokseen.
Päällimmäisiksi tunnelmiksi tästä runosta minulle jäi kiukku ahnetta ja ilkeää kokkia kohtaan, samoin huoli siitä, miten Kuu-ukko oikein pääsi takaisin kuuhun - vai pääsikö lainkaan? Ehkä ne edellisen runon hevoset hoitivat taas asian?
Tätä runoa lukiessa tekisi aina mieli läiskiä ahnetta majatalonisäntää jollain kättä pidemmällä. Suomennoksesta tosin ei ihan selkeästi käy ilmi, että kyse on nimenomaan majatalosta (inn) vaan sitä kutustaan vain taloksi, mutta aikalailla yhtä törkeää olisi yksityisen kansalaisenkin kyniä kaikki kalleudet surkealta, uitetulta Kuu-ukolta, joka olisi vain halunnut vihdoinkin jotain lämmintä ja iloista ainaiseen kuunkelmeään elämäänsä (olkoonkin, että edellisen runon perusteella rellestäminen maan päällä oli oikeasti hänelle kaikkea muuta kuin vierasta).
Kuu-ukon ulkonäöstä kertovan ensimmäisen säkeistön suomennoksessa vanhanaikainen "shoon" eli kengät on herttaisesti käännetty tohveleiksi. Ne ovat tietysti hopeiset; ties vaikka Kuu-ukko käyttäisi samaa suutaria kuin lukuisat haltianeidot. Suomenkielinen Kuu-ukko on ilmeisesti vähän englanninkielistä esikuvaansa köyhempi, koska hänellä on vain yksi opaali kruunussaan sen sijaan että olisi opaalein kruunattu. Käännöksessä myös Kuu-ukon kristalliavaimesta on tullut salainen, kun alkuteksti puhuu oven avaamisesta salaa, ja itse oven sanotaan olevan luinen, mikä antaa aikalailla kolkomman mielikuvan kuin alkutekstin norsunluu.
Toisen säkeistön portaikko kuulostaa suomeksi holveineen huomattavasti jykevämmältä kuin englanniksi kuvailtu loistavasta hiuksenhienosta materiaalista tehty filigraanirakennelma, olkoonkin, että senkin sanotaan olevan "kuin filigraania". Kuu-ukon torni on suomeksi marmorista rakennettu toisin kuin alkutekstin kuukiviminareetti.
Kuu-ukon kolmannessa säkeistössä haikailemat smaragdi- ja safiiridiadeemit eivät ole mahtuneet suomennokseen, sen sijaan hän haluaa suomeksi loistaa kuin kulta. Englanniksi kultaa sen sijaan on (ainakin kuvaannollisesti) koko maailma, jota Kuu-ukko on kaihoisasti omalta taivaankappaleeltaan katsellut.
Seuraavassa säkeistössä alkutekstissä on taas ihana täysikuusana plenilune. Molemmilla kielillä mainitaan seleniitit, ja herää kysymys, miksi Kuu-ukko on niin kovin yksinäinen, jos kuussa kerran on muitakin asukkaita. Vai käyttikö Tolkien sanaa jossain muussa merkityksessä kuin "kuun asukas"? Alkutekstin nykykielessä tiettyä punaisen sävyä tarkoittava sana "scarlet" palautti mieleen, että Vapriikin Ritari-luentosarjan vaatetusta käsittelevässä osassa kerrottiin sanan alkujaan tarkoittaneen ihan tiettyä kangaslaatua, ei pelkkää väriä.
Viidennen säkeistön "sanguine blood of men" ei esiinny käännöksessä. Mietin, onko Tolkien tarkoituksella kaksimerkityksellinen, koska sanguine tarkoittaa käsittääkseni sekä humoraaliopin mukaista positiivisuuteen taipuvaista mielenlaatua että ihan kirjaimellisesti verenpunaista. Alkuteksti ei puhu paistista, "viands" on sen sijaan ilmeisesti jonkinlainen yleissana kaikenlaiselle syötävälle, mutta viinistä se kyllä puhuu, mikä ei käännökseen ole mahtunut. Sen sijaan suomeksi Kuu-ukko saa sentään kotonaan hienolta kuulostavaa lumiparfeeta lumihiutalekakkusten sijaan ja juo siivosti kuunsädeteetä toisin kuin esikuvansa, jonka juoman "thin moonshine" voi toki ymmärtää viattomasti laihaksi kuunloisteeksi mutta myös salakuljetetuksi alkoholiksi, joka ainakin aikoinaan tunnettiin peitenimellä moonshine.
Seuraavassa säkeistössä sanotaan suomeksi Kuu-ukon putoavan alas tikkaita, vaikka alkutekstin mukaan kyse on kaiketi edelleen niistä filigraaniportaista (ilmeisesti joku filigraanikiemura katalasti kampitti innosta hypähtelevän ukon) - olkoonkin, että säkeistön lopussa mainitaan myös "laddering path". Toisaalta laddering sanana viittaa myös silmukanjuoksuun eli siihen, että esim. sukkahousut alkavat purkautua "tikapuumaisesti" langan katkettua jostain kohtaa. Englanniksi tikapuumaisuudella ehkä siis viitataankin siihen, että Kuu-ukon reitti tavallaan "purkautui", hajosi, ratkesi, kun hän putosi kuusta.
Seitsemäs säkeistö ei alun perin mainitse mitään kaloja, mutta suomennoksen siikojen ja särkien keskellä hohtava taata on kyllä mielikuvana hupaisampi kuin verkossa yksinään fosforinhohtoa, sinivalkoista ja opaalinväristä valoa sekä nestemäistä vihreää ympärilleen loistava olento. Oli miten oli, suomeksi merimiehet eivät moisesta näystä ällisty toisin kuin englanninkieliset vastineensa.
-------------
Ajanpuutteen vuoksi joudun lopettamaan alustuksen tältä päivältä tähän, vaikka ollaan vasta vähän yli runon puolivälin. Pyrin jatkamaan huomenna, mutta tämä viive ei millään muotoa tarkoita, etteikö areena olisi jo nyt vapaa keskustelulle.
-------------
Olin itse jo autuaasti unohtanut esipuheen maininnan Merentornin sijainnista Dol Amrothissa, mutta sinnehän Kuu-ukko tosiaan kalastajien toimesta kahdeksannessa säkeistössä kyörätään. Herää kysymys, ovatko majatalot siellä päin yleisemminkin sellaisia rosvouksen pesiä kuin tässä runossa kuvailtu, vai kävikö Kuu-ukolla vain todella huono tuuri.
Seuraavan säkeistön perusteella muistini petti siinäkin kohtaa, ettei Kuu-ukon kalleudet armotta itselleen rohmunnut henkilö ollutkaan majatalon isäntä vaan kokki - suomeksi riimien vuoksi mahdollisesti myös ulosheittäjä, mikä sopii hahmon tylyyn käytökseen mainiosti, vaikkei portsarin toimi alkutekstistä löydykään. Ehkä majatalo ei siis itsessään olekaan huono, siellä on vain huonoluonteinen kokki (tosin hän lienee sitten todella hyvä ruuanlaittaja, miksi moista heppua muuten pidettäisiin hyvämaineisessa paikassa), joka on tilaisuuden tullen valmis käyttämään hyväkseen hädänalaisia.
Kymmenennessä säkeistössä kokki ei suomeksi virnuile vaan on pahalla päällä. Hänen kohdallaan voisi siis ajatella Kuu-ukon kalleuksien riistämisen olevan aamuöisen herätyksen aiheuttaman kiukun purkamiseksi tapahtuvaa ilkeilyä, mutta alkuteksti virnuiluineen antaa kyllä ymmärtää, että kyse on täysin harkitusta, rikastumistarkoituksessa suoritetusta teosta.
Viimeisessä säkeistössä englanninkieliselle kokille ei riitä Kuu-ukon kruunun saaminen haltuunsa, vaan hän vie ukkoparalta myös viitan. Suomeksi vaatteiden vaatimisesta ei sentään ole puhetta, vaikka kokki edellisessä säkeistössä valittikin "kehnoja kamppeitaan" siinä kohtaa, missä hän alkutekstissä toteaa kaipaavansa silkkiä ylleen. Suomeksi Kuu-ukko saa vastineeksi omaisuudestaan eilistä puuroa, kun hänen alkuperäinen vastineensa joutuu tyytymään kaksi päivää vanhaan puuroannokseen.
Päällimmäisiksi tunnelmiksi tästä runosta minulle jäi kiukku ahnetta ja ilkeää kokkia kohtaan, samoin huoli siitä, miten Kuu-ukko oikein pääsi takaisin kuuhun - vai pääsikö lainkaan? Ehkä ne edellisen runon hevoset hoitivat taas asian?
Last edited: