Luvailin
Kontulainen
Tom Bombadilin seikkailut
Runo 7: Kivipaaden peikko
Runo 7: Kivipaaden peikko
Monissa tämän kokoelman runoista on musikaalinen rytmi, mutta onkohan tämä näistä kaikkein "laulumaisin"? Minun on jopa vähän vaikea lukea tätä runona ilman säveltä. Tosin se varmaan vaikuttaa, että opin jo lapsena Toni Edelmannin sävelen, ja saan siitä osia päähäni jopa runoa englanniksi lukiessani, vaikkei sävel suoraan tähän englanninkieliseen runoon sovikaan.
Kas, näköjään Christopher Tolkien kertoo runon sävelen: "My father was extremely fond of this song, which went to the tune of The fox went out on a winter's night" (HoME VI, luku VIII, s. 142). Löytyisiköhän tuo jostain?
Tarinan sisäisestihän Sam kai keksi tämän runon jo ennen lähtöään Repunpäästä. Sam lienee kuunnellut Bilboa kertomassa ensimmäisestä seikkailustaan (monta kertaa) ja saanut peikoista inspiraation runoon. Vai onkohan Konnussa liikkunut jokin tämän kaltainen satu luita ryöstelevästä peikosta?
Runo on minusta hauska, mutta vähän lapsellinen. Jos Sam lausui tai lauloi tämän palattuaan Kontuun, varmaankin nuoremmat hobitit pitivät siitä eniten. Sopisihan runo kyllä vaikka jonkin hilpeän hobittijuhlan ohjelmanumeroksi.
Jos kuvittelen runon kertovan todellisesta tapahtumasta - minkä en usko olleen Samin tarkoitus - heti alussa mietityttää, missä tämä peikko oikein mahtaa asua. Bilbon tapaamat peikothan ryöstelivät lampaita ja sen sellaista, ja vaikka hekin olivat nälkäisiä, en usko että he viitsisivät kaluta samoja luita monta vuotta. Mutta runon peikko kävi hautausmaalla ja Tomkin päätyi peikkoluolan lähelle, joten peikko tuskin eli kovin kaukana asutuksesta ja kotieläimistä? Ehkä peikon kotiluola voisi olla juuri niin kaukana, että ryöstöretkiä ei voi tehdä kovin usein. Runon Tomilla ei liene mitään tekemistä Bombadilin kanssa.
Tokihan Christopher on kaivanut tästäkin runosta esiin vanhemman version. Maininta sävelestä koskee oikeastaan sitä, mutta versio on aika lähellä lopullista. Runo löytyy vuonna 1936 opiskelijavoimin painetusta mutta julkaisemattomasta kirjasesta Songs for the Philologists, jonka Tolkienin ystävä prof. E.V. Gordon teki kai jonkinlaiseksi oppimateriaaliksi Leedsin yliopistossa. Kirjasessa on runoja englanniksi sekä vanhoilla kielillä, mm. muinaisenglanniksi, ja kolmestakymmenestä runosta 13 on Tolkienin.
Kaikki olennaiset yksityiskohdat - Tom, peikko, luu, syöntiuhkaus ja kivinen potku - löytyvät tästäkin versiosta. Mutta se ei sijoitu Keski-Maahan: Tomin eno on nimeltään John, luu löytyi kirkkomaalta (churchyard) ja peikko puolustautuu epäillen, että Johnin sielu taivaassa ei kaipaa luutaan. Keski-Maata varten Tolkien näyttää lähinnä karsineen pois kristilliset viittaukset, jopa John-nimen. Itse kertomus taisi olla jo valmiiksi sopivan hobittimainen.
Tarussa runon esitti alun perin Bingo (eli Frodo), Pomppivassa ponissa pöydän päällä. Sormuskohtaus alkoi kuun yli loikkimisen sijaan siitä kun Bingo näytteli Tomin potkua, potkaisi ilmaa vähän liian lujaa ja kaatui. Mutta melko pian Tolkien vaihtoi tähän kohtaan majataloon paremmin sopivan kuu-ukkorunon ja peikkoruno sai jäädä vähän myöhemmäksi.