Naukuhuulet on kerrassaan mainio tapaus kokoelmassa, puhdas goottilainen kauhukertomus. On räme ja linna, gargoileja, kumiseva kello ja kellareita, variksia, hirttoyrttejä ja hämähäkinverkkoja, lammikko, niljaa ja aavemaisia puita – ja tietysti itse naukuhuulet, armottomat matkalaisten väijyjät, joilla on lätsyvät jalat ja haparoivat sormet…
Halloween lähestyy: suosittelen pelottelemaan lapsia lukemalla tämän runon heille mahdollisimman pahaenteisesti!
Naukuhuulten keskimaalaisesta historiasta ei kirjan esipuheessa (ainoana runona) kerrota yhtään mitään, mutta Tolkien on kirjeessään eräälle neiti Allenille 13.2.1963 kertonut, että naukuhuulet ovat pelkkää hobittien legendaa ja että hobittien ajatukset eivät askarrelleet vain elämän mukavuuksien parissa, mikä julkaisematonta kirjettä referoineiden Hammondin ja Scullin (Bombadil 2014, Commentary, s. 213) mukaan antaa ymmärtää, että ”aika ajoin he taipuivat makaaberin puoleen kuten ’irvisteleviin räystäspiruihin’ (groteskeja hahmoja) ja ’iljettäviin ([noisome, ei suomennoksessa] pahanhajuisiin) vesiin', jotka voivat siloittelemattomina olla (ainakin joidenkin mielestä) painajaisten ainesta kuten Grimmien tai Andrew Langin saduissa”.
Naukuhuulia ei kuvailla liikaa, vain sen verran että mielikuvitus lähtee liikkeelle (pakokauhuiseen laukkaan) painajaismaisemaan, jota kuvaillaan sitäkin tarkemmin (piinaavan tarkasti). Tahtilajin vaihdos säkeistöissä 4 ja 8 on tässä konnantyössä oiva tehokeino ja toimii ääneen luettaessa tappavan tehokkaasti.
Alice Martinin suomennos tavoittaa sisällön ja tunnelman täsmällisesti. Esimerkiksi sanat ”kläppää” ja ”räystäspirut”, ”homeenharmaa”, ”vahatuikut”, ”lukinvarjomaa” kertovat uppoutumisesta tähän painajaishoureeseen.
Mitä suomennokseen tulee, mukana on myös Kersti Juvaa, joka on kääntänyt nimet ”vaakku”, ”naukuhuuli” ja ”hirttoyrtti” jo vuonna 1980 ilmestyneeseen David Dayn teokseen Tolkienin maailma (A Tolkien Bestiary, 1979).
Ja mitä tulee paikannimiin, Merhovuoret (Merlock Mountains), Touden räme (marsh of Tode) ja epämääräiset lukinvarjomaa, homeenharmaa korpi, joki ja riippaoksaiset pajut jäävät arvoitukseksi. Synkmetsä ja Isot rämeet? Halavainen? Sumuvuoret? Ken tietää?
Mutta kauhutarina voi ja saa olla epämääräinen, siksikin että sen voi kuvitella olevan lähellä, hyvin lähellä, aivan takanasi!
* * *
Aiheesta muualla: Tolkien Gatewaysta löytyvät alkuteksti sekä linkit runosta tehtyyn animaatioon ja tanskalaisen metallibändin biisiin.
Huomautus: Baynes ja Lee jättävät naukuhuulet kuvaamatta. Se on hyvä, ne kehkeytyvät parhaiten lukijan päässä.
Historiakatsaus: Naukuhuulet perustuu alun perin vuonna 1927 kirjoitettuun ja moneen kertaan korjattuna versiona vuonna 1937 opiskelijoiden lehdessä Oxford Magazinessa nimimerkillä Oxymore julkaistuun runoon Knocking at the Door: Lines Induced by Sensations When Waiting for an Answer at the Door of an Exalted Academic Person.
Alaotsikko ei ollut mukana alkuperäisessä käsikirjoituksessa ja Tolkien poisti sen välillä uudestaan. Ehkä hän ei ollut varma, halusiko pitää runoa satiirina yliopistomaailmasta. Mutta lopulta se tuli luettavaksi allegoriana äreän proffan oveen kolkuttavasta opiskelijasta, jonka valmistautuminen suulliseen tenttiin tms. on jäänyt hieman kesken…
Muutokset vuoden 1937 runoon ovat lähinnä säkeiden uudelleensijoittelua ja muuta pientä viilausta. Nimistä Tolkien vaihtoi vuoden 1962 julkaisuun H. G. Wellsiin viittaavan Morlock Mountains > Merlock Mountains (varhaisessa käsikirjoituksessa Mingol Mountains) ja marsh of Toad > marsh of Tode.
Hammond ja Scull kertovat vielä (Bombadil 2014, Commentary, s. 214) että Naukuhuulet oli yksi viimeisistä runoista, jotka Tolkien kaivoi papereistaan Bombadiliin, ja joka hänen mielestään kaipasi ”perusteellista uudelleenkäsittelyä” (julkaisematon kirje Rayner Unwinille 5.2.1962).
Vielä nimistä (ks. Hammond & Scull, s. 214):
- gorcrow (vaakku) on murteellinen nimitys nokivarikselle (Corvus corone corone, engl. myös carrion crow). Englanninkielinen nimi carrion crow viittaa linnun harjoittamaan raadonsyöntiin ja gorcrow eli "gore-crow" olisi sananmukaisesti suomennettuna "verivaris" tai "hurmevaris", jokseenkin kammottava nimitys siis. (GoT-faneille todettakoon ohimennen, että Brynden Joki, Verivaris aka Kolmisilmäinen Korppi on alkuteoksessa Bloodraven; varislinnut menevät toisinaan päällekkäin.)
- gallows-weed (hirttoyrtti) on ilmeisesti Tolkienin keksimä sana. H&S arvelevat sen olevan variantti kansanomaisesta kasvinnimestä gallowgrass eli hamppu (Cannabis sativa), josta hirttoköydet punottiin.
Last edited: