Traumaattiset lastenohjelmat

Miehenikin kertoi tykänneensä Heikko-peikosta. Hahmo kai oli sikäli ristiriitainen, että siihen samaistuminen toi toisille vertaistuen ja toisille ahdistuksen tunteita? Lapsuuden muistot ovat mielenkiintoisia...
Muistan monen ikäpolveeni kuuluvan, itseni mukaan lukien, pelänneen Kivikasvojen vampyyrikomediaa. (Muutenkin pelkäsin lapsena hysteerisesti vampyyreja, toisin kuin nykyään... ) Muistatteko moista? Entäpä Spede show- klassikoista tuttua,Simo Salmisen esittämää Kammottavaa röyhtäisijää? Moni tuon ajan lapsi kertoo pelänneensä tuota "kauna-hahmon esi-isää".

Kun nyt on lauluja sivuttu niin meillä on töissä parivuotias poika joka pelkää Nauravaakulkuria. Kun laulu alkaa niin naama venähtää ja kun nauru alkaa niin tulee itku. Raukkaparka.

Jaamar sanoi:

Kun nyt on lauluja sivuttu niin meillä on töissä parivuotias poika joka pelkää Nauravaakulkuria. Kun laulu alkaa niin naama venähtää ja kun nauru alkaa niin tulee itku. Raukkaparka.

Click to expand...

Ettei vain olisi Kulkurin naamavärkkiä nähnyt ja sitä pelästynyt? Laulu sitten ikäänkuin muistuttaa irvokkaasta naamasta?
Koska Veskun hahmojen ulkoiset habitukset ovat yleensä sitä luokkaa, että ihme, jos ei useampi lapsi ole ottanut jostain säikähtääkseen.
Lapsirakas Nasse-setä nyt ensimmäisenä mieleen muistuu . Eikös se posti- ja lennätyshallituskin tullut luokitelleeksi Nasse-sedän naaman väkivaltaohjelman kaltaiseksi (jos tämän jakson kukaan muistaa)? Puoli minuuttia sen katselua vastaa tapon seuraamista, 2 minuuttia suurempaa katastrofia, joukkoteloitusta moottorisahalla porilaisten marssin tahdissa.

Ihmettelenpä muuten erittäin suuresti, että esille tässä ketjussa ole vielä tullut legendaarista "Varokaa heikkoa jäätä".
Tuntuu, että enemmän kuin vähemmän tietynikäisille suomalaisille on jäänyt traumoja tästä animaationpätkästä, ainakin mitä on kertomuksia kuullut.

"Varokaa heikkoa jäätä" on ruvennut häiritsemään vasta myöhemmin, lapsena en kokenut sitä mitenkään pelottavana, muistaakseni.

Rölliä kyllä pelkäsin siinä määrin että liukkaasti katosin olohuoneesta kun se alkoi, Muumien Mörkö oli kauhistuttava (ja juuri tänä vuonna erään juhlan erääseen ohjelmanumeroon pukeuduin Möröksi ja muutama lapsi säikähti minua ), Morsoa en luojankiitos nähnyt kakarana kun en kestä katsoa sen naamaa nytkään. Pahin taisi olla kuitenkin Keksimonsteri, mistähän seesamitieltä sekin oli. Sitä muistan pelänneeni jostain syystä kamalasti ja ainoa uni jonka lapsuudestani muistan on pitkähkö painajainen, jossa myös Keksimonsteri seikkaili.

Törmäsin vahingossa tähän painajaiseen, josta joku oli jo maininnutkin...
http://opettajatv.yle.fi/teemat/aine/737/736/m5488/Englanti

Aasi ja Morso on aivan kammottava!!!

Toisin kuin moni muu, minä en koskaan kokenut Morsoa mitenkään erityisen pelottavaksi. Toisaalta en nyt siitä ohjelmasta ihan kauheasti pitänytkään. Muitakaan lastenohjelmia en muista kammonneeni, mutta sen sijaan Scooby Doo ja saaren zombiet -niminen lastenelokuva oli minusta aivan kamala. En ollut edes mikään pikkulapsi (taisin olla ala-asteella) kun meille ostettiin se leffa, mutten silti uskaltanut katsoa sitä yksin.

Katsoin tokalla Pokémonia aika paljon, mutta sitten näin yhden jakson, joka oli liian jännittävä, ja illalla kun minun piti nukkua, en uskaltanutkaan mennä nukkumaan, vaan kurkin sängyn alle niin että äiti tuli kysymään mitä ihmettä puuhasin.

Kerroin Pokémon-jaksosta, ja äiti tuli sitten istumaan sängyn viereen, ja selitti, että se on vain satua, mitä siinä jaksossa tapahtui, ja jäi tise valvomaan etteivät pahikset päässeet hiiviskelemään sänkyni alla.

Tämä ei kylläkään ollut lastenohjelma, mutta yllättävän moni lapsikin sitä katsoi ja sai siitä traumat. Kyseessä oli kotimainen vuonna 1974 ensiesityksensä saanut ja muutamaa vuotta myöhemmin uusittu tv-sarja Soittorasia. Ilmeisesti sarjan esitysaika ei ollut mitenkään kovin myöhäinen, koska mun ikäpolvestani about kaikki muistavat tuon sarjan ja erityisesti tämän linkin kohtauksen ja varsinkin ovenkahvan kääntymisen kohdassa 5:09. Itse sarjan aiheesta, juonesta yms. en muista oikeastaan mitään, mutta pelottava se oli!

Husky, iiiiiik! Tuo oli ihan kamala kohtaus (enkä minäkään muista mitään muuta). Pelkäsin mennä yksin kellariin, koska kellarissa oli iso ikkuna, josta kattovalon heijastuksen takia ei nähnyt ulos ja kuvittelin aina näkeväni siellä nuo kasvot!!!

Oli pakko tulla mainitsemaan
PINGU JA MURSU
Tuo jakso Pingusta oli jotakin aivan hirveän pelottavaa.

Toinen kamala oli se teletappien jakso missä oli karhu ja se leijona... En löytänyt siihen mitään järkevää linkkiä ;(
"Karhu täällä kurkkii, karhu täällä kurkkii, minulla on ruskea ja pörröinen turkki" tai jotain vastaavaa! Aivan järkyttävä. Ja sit sen piti vielä pyöritellä silmiään. Ihanku ei olisi muutenkin tarpeeksi pelottava.

Shacklebolt sanoi:

Kaukametsän pakolaiset oli minullekin ahdistusta aiheuttava - siilien jääminen auton alle ja fasaanin päätyminen piiraaksi ja ties mitä muuta.

Click to expand...

Pidin itse Kaukametsän pakolaisista aika paljon, ja minusta sen pitäisi tulla ruutuun uudestaan - kyseinen sarja kun ainakin opettaa lapsille tärkeitä asioita, kuten ystävyyttä, yhteistyöhenkeä ja kuinka selvitä läheisen kuolemasta (nykyään kun lapsia ylisuojellaan kaikelta eikä opeteta kuolemasta mitään, niin mitäs sitten kun se osuu kohdalle omassa elämässä?). Sain kyllä itsekin erään toistuvan painajaisen, joka johtui sarjan alkutunnarista - heti siinä alussahan betonitulva peittää kaikki pellot ja kukkulat? No, pikkutytön unissa kyseinen betonitulva peittikin kotitaloni kun äitini oli vielä sisällä (unessa isä oli töissä ja minä seisoin pihalla huutaen että "Äiti, tule ulos!").

Toinen toistuva painajainen johtui "Kuka pelkää pimeää?" -nuortensarjan jaksosta, jossa sarjakuvapelle herää eloon kun poika onnistui jotenkin jättämään sarjakuvan mikroon. Kaikki aikuiset joihin pelle pääsi käsiksi alkoivat nauraa kuin hullut ja kuolata jotain sinistä mönjää. ...Itse pelle ei minua juuri pelottanut, mutta SITTEN siihen tuli se mielipuolinen bussikuski jonka sinimönjäkuolainen pää kääntyi jotakuinkin 180 astetta ympäri. Ja vielä hätäjarrutuksen jälkeenkin kuski nytki ja nauroi istuimellaan. ._. Näin kyseisestä tyypistä painajaisia neljän vuoden ajan.

Morso oli ruma mutta aika huvittava. Muumien Mörkö oli ehdottomasti pelottavin, näin lapsena tosi usein painajaisia siitä. Piilouduin aina kun Mörkö tuli ruutuun tai sitten katselin kauhusta kankeana. Muistan hämärästi että Hui Hai Hiisi-ohjelmassa oli se sellainen kivinaamaolento, joka puhui möreällä äänellä ja antoi vinkkejä johonkin juttuun? Joka tapauksessa veljeni pelkäsi tätä ohjelmaa. Alfred J. Kwak sarjaa katsellessani tulin aina surulliseksi siitä jaksosta, jossa Alfredin perheenjäsenet jää auton alle ja kuolee. Kyllä se pelottavaakin oli. Ja tosiaan se Teletapit-jakso, jossa esiintyy karhu ja leijona! Se oli karmiva.

Niin, se sätkyjä ja tärinöitä oli myös aika erikoinen ohjelma, lyhyitä kauhu/jännitystarinoita lapsille ja alussa oli aina joku varoitus että katso jos uskallat jne. Näin aikuisena en muista Teletapit-jakson sisällöstä tai repliikeistä paljoakaan mutta jo Youtuben kautta yksinkertaisella hakusanalla Teletubbies- Bear and Lion löytyy ohjelmaa. Muistan vain sen että leijona oli jotenkin häiritsevä! (karhu ja leijona kulkevat edestakaisin nelipyöräisellä vekottimella...)

Mun lapsuuteni karmein elokuva oli Howard Ankka. Olin 9-vuotias nähdessäni sen, enkä millään uskaltanut katsoa loppuun. Nolotti ihan hirveästi, kun pari vuotta nuorempi kaveri ei pelännyt ollenkaan.

Pari vuotta myöhemmin menin setäni ja veljeni kanssa katsomaan Roger Rabbitin. Sen pahis Tuomari Doom aiheutti painajaisia pitkäksi aikaa.

Minullekin Mörkö oli kaikista pelottavin asia koko lapsuudessani, menin sohvan taakse piiloon kun näkyi pienikin vilaus Möröstä.. Muistan liiankin elävästi kun näin ala-asteella painajaisen Möröstä. Se oli suoraan siitä kohtauksesta kun Nipsu avaa muumitalon oven ja Mörkö on kuistilla sen oven takana. vasta vuosi kaksi sitten olen uskaltanut katsoa nämä mörköjaksot. Muumipapan muistelmat saa kylmiä väreitä aikaan vieläkin :/

Sitten on tämä Pingun mursujakso. Olin jotenkin onnistunut välttämään sen katsomista, vaikka monet ikätoverit olivat sen nähneet ja siitä puhuivat. (se oli vaan jokin sattuma etten sitä ollut sattunut näkemään, muuten kyllä Pingua katselin useinkin) Mutta sitten kun sen muutama vuosi sitten näin, en kertakaikkiaan pystynyt katsomaan jaksoa loppuun, enkä ole tähänkään päivään mennessä uskaltanut

Lisäksi jotkut yksittäiset jaksot muista sarjoista, plus Varokaa heikkoa jäätä (se karhu on kauhea ) sekä Syrhämä. Sitä en onneksi usein katsonut.

Kyllä kylmät väreet tulee pelkästään lukemalla teidän muiden juttuja, olen kai senverran nuori ettei kyseisiä ohjelmia minun aikanani ole enää esitetty? (Syntynyt 2000) Aasista ja Morsosta olen kai lukenut pikkupätkän ala-asteella, en muista sen olleen erityisen pelottava. Ja Teletappeja katsellessani olin joku kaksivuotias niin siitä en muista enempää kuin itse teletapit, nuu-nuun ja sen pinkin mönjän.

Mä en muista pelänneeni morsoa mut nyt ku kakskymppisenä oon sitä kattonu nii oon aatellu et onko mulla kersana viirannu pääs ku en sitä pelänny.

Mörköä pelkäsin sairaasti ja oon koko elämäni nähny siitä painajaisia. Pariin vuoteen en oo enää nähny ku ehkä 5 kertaa mutta pienenä näin useesti.

Yks painajainen oli sellanen, että mörkö tuli mun ikkunan taa ja sen pää oli yhtä iso ku se ikkuna. Se hymyili mulle sillee kettumaisesti että mä nappaan sut.

Toinen usein toistuva uni möröstä oli semmonen että menin sisältä pihalle ja näin sen meiän tien pääs. No mä yritin äkkiä sisälle takas mut olin ihan sika hidas. Aina mä kerkesin just ja just sisälle ennenku se sai musta kiinni. Ja se uni hitto vie jatku niin että katoin uudestaa pihalle et katosko se ja se oli taas sielä tienpääs tulos...

Ja yks vielä joka on jääny mieleen: pakenin mettässä muumilaakson väen kaa mörköä pakoon. Tultiin kiellekkeelle ja kaikki hypättiin alas. Nipsu ei uskaltanu. Mörkö sai sen kii ja pisti suuhunsa. Sillee rumasti kaksin käsin vyötäsiltä kii, taivutti pään taa ja avas suun ja vaan laitto nipsun sinne.

Minun lapsuudessani ei telkkarista pahemmin muumeja tullut, mutta pelkäsin silti Mörköä kirjojen perusteella. Unia en muista aiheesta nähneeni, mutta kun makasin sängyssäni unta odottamassa, pelkäsin välillä ihan hirveästi, että jättikokoinen Mörkö tulee ja työntää kuononsa läpi kolmannessa kerroksessa sijaitsevan makuuhuoneen ikkunan ja pahviverhon. Äiti osasi onneksi suhtautua tähän pelkoon sillai fiksusti, ettei alkanut väitellä Mörön olemassaolosta vaan sanoi, että isällä on haulikko, ja jos Mörkö tulee tunkemaan kuonoaan ikkunasta niin isä kyllä ampuu sen.

Näin joskus nöösipoikana teaserin jostain kauhuelokuvasta, jossa naisen kohdussa kasvanut hirviö kohosi hirmuisiin mittoihin. Makasin sitten yöllä vuoteessani ja pelkäsin, että se hirviö tulee ikkunan taakse. Mutta hetkinen, asuinhan kolmannessa kerroksessa. Ei kai hirviö sentään niin korkealle yltäisi? Oi voi, ulkona oli remonttihommien takia tikkaat seinää vasten nojaamassa. Niille se hirviö nousee ja kohta näen ikkunan takana niin hirvittävän näyn, että menen järjiltäni... [alan etsiä leffaa imdb.comista ja radiosta alkaa kuulua Thriller...]

Lapsena tuli katsottua uudestaan ja uudestaan Näin toimii juna -nimistä vhs-kastettia. Ohjelmassa esiteltiin lapsille erilaisia junia ja vaikka yhä suuresti nautinkin kyseisestä kasetista, erästä junaa pelkäsin. Minä nimittäin olen aina mieltänyt junalle silmät ja suun (kuin myös muille kulkuneuvoille) kaiken lisäksi junan äänitorvi pitää kauhistuttavaa ääntä

Mummolassa katsottiin vanhemmilta salaa Syrhämää, joka kiehtoi suunnattomasti. (Joku onkin jo maininnut ko. Ohjelman) Toivoin aina pääseväni mukaan ohjelmaan. Pelkäsin kuitenkin kaikkea Syrhämässä, jopa haltijaa, joka ottaa lapset vastaan joella