TSH #01: Esipuhe

Nerwende

Kontulainen
Tästä se alkaa. Se on päällimmäinen fiilis nyt ja varmasti aina, kun on avannut kannet, myhäillyt läpi Sormusrunon ja aloittaa ensimmäisen rivin:
This tale grew in the telling...
(Kyllä vain, anteeksi: minulla ei vieläkään ole käännöstäni.) Esipuheen "vika" on ehkä se, että sen parhaiten ymmärtää vasta kun on lukenut tarinan jo vähintään kerran - mieluummin useasti. Vielä paremmin sen ymmärtää, jos on dokumenttien, oheiskirjojen tai webbisivujen kautta tutustunut Tolkienin elämään ja kirjoitusprosessiin. Vasta sitten tuon aloituksen kaltaiset lauseet saavat merkitystä ja sisältöä: Tolkien todellakin kirjoitti tarinan, joka kasvoi itsestään, ja tutustui itsekin maisemiin ja henkilöihin joita ei ollut kaikkia etukäteen suunnitellut. Esipuheen "käyttökelvottomuus" ensikertalaisen lukijan silmissä johtuu siitä, että se onkin lisäys toiseen, tarkistettuun laitokseen, ja Tolkien puhuttelee siinä jo olemassaolevaa lukijakuntaansa.

Muistan selkeästi nuorena periatteellisena lukijana kahlanneeni koko esipuheen ja prologit uskollisesti lävitse tajuamatta niiden sisällöstä paljoakaan, sekoittaen autuaasti Sauronin ja Sarumanin ja pohtien, että puhutaanko tässä nyt siitä oikeasta isosta sodasta. Minulla nimittäin ei ollut mitään ennakkokäsityksiä kirjasta eikä hajuakaan siitä mistä se kertoo. Tarkoittaa: esipuhe sekoitti kohdallani täysin faktan ja fiktion. Olin kylläkin nähnyt pätkiä Bakshin piirretystä, mutta en osannut yhdistää sitä vanhempieni kirjahyllyssä salaperäisenä jököttävään kirjaan. Esipuheen sisältö meni siis monestakin syystä täysin ohi, mutta jotain siitä silti tarttui saatteeksi matkaan: tämä on nyt jotain suurta ja ennenkokematonta. On merkityksetöntä kuinka paljon ja mitä olet lukenut ennen tätä. Tämä tarina on erilainen. Oikeastaan... esipuhe kuiskii: Sinulla on nyt käsissäsi jotain todella merkittävää.

Yksi ilahduttavimpia kohtia esipuheessa (näin jälkikäteen lukien) on Tolkien viittaus arvostelijoihinsa (I have no cause to complain, since I have similar opinions of their works, or of the kinds of writing that they evidently prefer) - professorin huumorintajussa ja itsevarmuudessa on jotain sykähdyttävää. Tottahan jokainen meistä faneistakin löytää epäkohtia, virheitä ja rutistavaa teoksesta. Olen kuitenkin sitä mieltä, että puntarissa painaa enemmän kokonaisuus, joka onkin sitten aivan omaa luokkaansa. Ja Tolkien on tietenkin täysin oikeassa sen ainoan oikeasti myönnettävissä olevan epäkohdan kanssa: tarina todellakin on liian lyhyt. Vai miksi me luemme sitä uudestaan ja uudestaan, ja etsimme käsiimme kaikki muutkin samaan maailmaan sijoittuvan kirjoitukset, ja vielä sittenkin toivomme että niitä olisi enemmän?

Sitten se melkorin allegoria. Siitä lienee syytä vähän tässä keskustella, niin usein se nousee esille, ja niin usein kysytään, että mitä se edes tarkoittaa. Niitä piilotettuja merkityksiä on kaivettu ja tullaan kaivamaan aina Mandosin viimeiseen tuomioon asti. Siitäkin huolimatta, että Tolkien selväsanaisesti toteaa, että "it is neither allegorical nor topical".
Katsotaanpas mitä nämä termit merkitsevät:
allegory
a story, poem, or picture that can be interpreted to reveal a hidden meaning, typically a moral or political one : Pilgrim's Progress is an allegory of the spiritual journey.
• the genre to which such works belong.
• a symbol.
DERIVATIVES allegorist |-ist| noun ORIGIN late Middle English : from Old French allegorie, via Latin from Greek all?goria, from allos ‘other’ + -agoria ‘speaking.’

topical
1 (of a subject) of immediate relevance, interest, or importance owing to its relation to current events : a wide variety of subjects of topical interest.
• relating to a particular subject; classified according to subject : annotated links to resources in eleven topical categories.

Käänöksessämme "topical" lienee käännetty ajankohtainen? Tällä disklaimerilla Tolkien siis haluaa irtisanoutua väitteistä, että Sormusten Herra sisältäisi jotain piilomerkityksiä tai -opetuksia siitä ajankohdasta jolloin se kirjoitettiin ja julkaistiin - ts. siis Toisen Maailmansodan aikaisesta Euroopasta ja sen poliittisesta tilanteesta. Kertomuksella ei siis kirjoittajan itsensä mielestä pidä spekuloida tyyliin "entä jos Hitler/Sauron olisi saanut ydinaseen/Sormuksen käsiinsä". Hän myöntää reilusti, että kirjailijan omat elämänkokemukset väistämättä vaikuttavat aina kertomuksiin, mutta tekee selkeän eron allegorian ja "applicabilityn" välille (lieneekö tuo käännetty "sovellettavuus"?). Ero näiden kahden välillä on merkittävä, ja se on niiden aikaansaajassa: allegoria on lähtöisin teoksen tekijästä ja on tarkoituksenmukaista, applicability on lähtöisin lukijan (/katsojan/kuulijan) omasta päästä, siellä pyörivistä ajatuksista, kokemuksista, asenteista.
Nyt sitten syötti keskusteluun: haluaako joku kyseenalaistaa kirjailijan (tai minkä tahansa taiteenlajin harjoittajan) oikeuden kiistää teoksensa allegorisuus? Eikö "Deny Everything" olekin tehokkain keino piilotetun propagandan levittämisessä? :wink:

Lopuksi heitän vielä yhden triviaalikysymyksen (johon siis haen vastausta, en tiedä sitä itse): kuka onkaan mysteerinen Mrs. N. Smith joka mainitaan esipuheen lopussa? Lienee ollut Tolkienin sihteeri tai vastaava, vaan kun en muista moista nimeä muissa yhteyksissä kuulleeni.

(Sauron soikoon, nyt meni kirjoitus niin pitkäksi, etten ehtinyt postittamaan tätä tiistain puolella. Suonette anteeksi?)
 
Sivuhuomautus: Nancy Smith

Nerwen sanoi:
Lopuksi heitän vielä yhden triviaalikysymyksen (johon siis haen vastausta, en tiedä sitä itse): kuka onkaan mysteerinen Mrs. N. Smith joka mainitaan esipuheen lopussa? Lienee ollut Tolkienin sihteeri tai vastaava, vaan kun en muista moista nimeä muissa yhteyksissä kuulleeni

Koska on helpointa aloittaa triviaaleimmasta päästä: Rouva Nancy Smith on Allen & Unwinin vuonna 1958 palkkaama indeksoija, joka kokosi LoTR:n nimi-indeksin sen jälkeen kun Tolkien oli moisesta esittänyt toiveen. - JRR kirjoitti Rayner Unwinille, että nimi-indeksistä olisi suurta hyötyä korjausten tekemisessä ja varsinaisen hakemiston laatimisessa ynnä kääntäjäpoloisten opastamisessa.

Nancy Smith aloitti työnsä tammikuussa 1958 ja sai sen päätökseen saman vuoden toukokuussa (kovalla kiireellä, sillä hän oli silloin viimeisillään raskaana). Ballantine Booksin vuoden 1965 editiosta alkaen tämän indeksin korjattu versio (mukana oli myös JRRT.n omia huomautuksia) on ollut LoTR:n liitteenä, suomennoksista se - ah ja voi! - on puuttunut. Vuoden 2005 LoTR-editioon on tämän indeksin tilalle tullut Wayne Hammondin ja Christina Scullin laatima laajennettu indeksi, jossa tosin JRRT:n huomautukset on säilytetty. Niinpä Nancy Smithin työ on nyt 47 vuoden jälkeen vaipunut unholaan.

(Nämä tiedot ovat peräisin mainittujen Hammondin ja Scullin erinomaisesta Reader's Companionista [s. lxxx-lxxxii]; lopuksi ediittorimme mainitsevat, että Nancy Smith oli sattuman kaupalla Christopher Tolkienin yliopistoaikaisen kämppäkaverin vaimo. Erun johdatusta???)

Hieman lisää Nancy Smithistä ja Tolkienista täältä, Marquette-yliopiston Tolkien-aarrekammion sivuilta.
 
Tietysti voisi kiistää sen, että Tolkien olisi - joistain omista sanoistaan huolimatta - aina ja kaikkialla vastustanut allegorisuutta henkeen ja vereen. Hänellähän on "Leaf by Niggle"-niminen teos, joka on kai aika perustellusti luettavissa omaelämäkerralliseksi, kristilliseksi allegoriaksi Tolkienin kirjailijantyöstä. Toisaalta on selvää, että "Sormusten herra" ei ole tässä mielessä allegorinen teos.

Mutta olisiko "Sormusten herra" kuitenkin joiltain osin "topical"? Ehkä se onkin, mutta lähinnä tahattomasti, ja Tolkien haluaa kiusaantuneena kiistää tämän kokonaan? Sarumanin hahmo maailmanparannuspuheineen ja "Konnun puhdistus" tulevat mieleen. Useilla Toisen maailmansodan jälkeisillä brittikirjailijoilla on painajaisia Englannissa toteutettavasta (sosialistisesta) diktatuurista (esim. Orwellin "1984" ja C.S. Lewisin "That Hideous Strength"). Näitä voitiin tulkita jonkinlaisina epäluottamuslauseina Britannian sodanjälkeistä labour-hallitusta kohtaan, ja ehkä Tolkien tai hänen kustantajansa tarkemmin harkittuaan eivät halunneet tulla tulkituksi näin?
 
Miten Tolkien edes ymmärsi allegorian? Hänhän kuvasi sitä kirjailijan tarkoitukselliseksi johdatteluksi, joka ei jätä lukijalle tämän vapautta. Esim. Lewis taas painotti, ettei allegorian tulisi olla johtaa tilanteeseen, jossa lukija toteaa '''laakso' edustaa tässä armoa'', vaan että lukija oivaltaa armon olevan kuin kirjan vehreä laakso. (Esimerkki Lewisin oma)
 
Asiasta kukkaruukkuun, mitä ihmettä tarkoittaa toiseksi viimeisen kappaleen lopussa oleva lause: "I never liked the looks of the Young miller, but his father, the Old miller, had a black beard, and he was not named Sandyman"? Vian ei pitäisi olla kielessäkään, vaan jotenkin lause ei ole oikein auennut minulle millään lukukerralla. Mikä tämä Hiesuli-juttu oikein on olevinaan? Vai tarkoittaako se Tolkienin puhuessa henk. koht. kokemusten vaikutuksesta jotain sellaista, että Hiesulin hahmo ei ole perustu suoraan vain johonkin JRR:n lapsena tuntemaan mylläriin?
 
Steelsheen sanoi:
tarkoittaako se Tolkienin puhuessa henk. koht. kokemusten vaikutuksesta jotain sellaista, että Hiesulin hahmo ei ole perustu suoraan vain johonkin JRR:n lapsena tuntemaan mylläriin?

Juuri tätä se minun mielestäni tarkoittaa, en ole nähnyt asiassa mitään kummallisempaa.
 
Minusta Tolkien kiertelee hieman turhan perusteellisesti ja suorastaan epäilyttävästi allegorian ja soveltamisen ympärillä. Hieman alkaa jopa vaikuttamaan siltä, että omasta työstään ylpeä professori haluaa kiistää olevansa velkaa mihinkään suuntaan. Aivan kuten Telimektar sanoi, Tolkien vaikuttaa siltä, että hän haluaa kiistää ottaneensa vaikutteita missään määrin mistään.

Sillä, että hän myöntää, että myllärillä saattaa olla jotain tekemistä jonkun todellisen henkilön kanssa hän ikään kuin myöntää saattaneensa olla vaikutuksen alainen, mutta samalla tavallaan valtuuttaa itsensä kieltämään toisen maailmansodan vaikutuksen, koska oli jo "tarpeeksi vanha ja varovainen vainutakseen sen". Ja muuten, huomatkaa että Tolkien sanoi, että vanha mylläri ei ollut Hiesulin kaltainen, mutta nuorihan oli, ja nuori myllärihän ne myllyn maat myi myöhemmin rakennettavaksi ja päästi myllyn rappiolle.

Jokainen kirjailija on silti vaikutuksen alainen oman aikansa (ja omaan historiaansa liittyvien) tapahtumien yhteydessä. Tolkien haluaa kuitenkin kieltää moisen "nonsensen" ja olla yli-ihminen. Mutta voiko kuitenkaan sanoa, että Tolkieniin ei esimerkiksi toinen maailmansota vaikuttanut? Hän ei ehkä hae tätä omamääritelmäistä allegoriaansa (että kirjailija tietoisesti johdattelee lukijaa), mutta kyllä siellä on jotain viitteitä nähtävissä. Ja sitten vielä se, että epäilemättä sotiminen muuttaa luonnetta melkoisesti, ja epäilemättä se on vaikuttanut myös Tolkienin kohdalla.

Eipä tässä muuta, ensimmäiset hajatelmat ovat tässä.
 
Eihän Tolkien mielestäni kielläkään etteivätkö kokemukset vaikuttaisi kirjailijaan (päinvastoin, hän mainitsee juuri että niin tapahtuu). Allegoria-kiellon keskeisin sisältö on ymmärtääkseni se, ettei Tarun perimmäinen tai pääsääntöinen tarkoitus ole toitottaa mitään ideologiaa tai poliittista sanomaa, vaan ainoastaan viihdyttää ja liikuttaa lukijaa. (Sitten on tietysti vielä se hienoinen toive siitä, että hobitit ja haltijat voisivat täyttää kunnollisten paikallisten kansantarujen puutteen - tätä tietysti voi joku pitää ideologisena tavoitteena?)

Tuli tässä mieleen, että kirjailijan (kenen tahansa) kannalta olisi ehkä turvallisempaa sanoa, että "kyllä, kirjani on allegorinen ja se esittelee kantaani asiaan x". Kun Tolkien nän jättää teoksensa tulkinnan lukijan vapaan tahdon myllerrettäväksi, on lopputuloksena juurikin politikointia, ovathan Tarusta hakeneet vaikutteita suunnilleen kaikki laita/ääriryhmittymät hipeistä hevirokkareihin ja uusnatseista vihreisiin. Tämä toisaalta taannee kirjan pitkäikäisyyden: loputtomiin tulkittava teos kestää sukupolvelta toiselle vaikka kannet irtoaisivat, kun taas tiukasti aikaan, paikkaan ja ideologiaan sidottu saa lukijan yskimään pölyä, arvelisin.
 
Niin, tietenkin Tolkien myöntää, että vaikutteita on tullut, mutta hän haluaa silti kieltää mm. toisen maailmansodan vaikutuksen kirjaan (<i>"ja vain vähän jos lainkaan siihen vaikutti sota joka alkoi 1939 ja sen jälkiselvittelyt"</i>), ja juuri tätä minä epäilen.
En jotenkin vaan voi olla saamatta päähäni vaikutelmaa äreähköstä ja itsetietoisesta Oxfordin professorista, joka haluaa muutamia asiaan viittaavia kirjeitä saatuaan kieltää vaikutteet kaikkein selvimmistä vaikuttavista lähteistä, ja korostaa sen sijaan freudilaisittain :)roll:) lapsuuden kokemuksien merkitystä. Ja mikäli lukija sattuu jotain viitteitä löytämään, se on hänessä itsessään, eli "soveltamista". Huomaan myös, että Tolkien haluaa olla kovin kyyninen asioiden suhteen, kun vertailee kahta sotaa keskenään, enkä itse ole ollenkaan varma olisiko Sormusta käytettä jos tarina pohjautuisikin todelliseen sotaan. Mutta tuossa vertauksessa Tolkien nimenomaan tuo oman mielikuvansa Mordorin "saksamaisuudesta" esiin: JOS sota olisi päättynyt Kirjassa toisin, olisi Barad-Dûr miehitetty ja Sauron orjuutettu - mitenkäs Saksalle taas kävikään..?

Tai sitten tämä kaikki on vain minussa ja päässäni. :p
 
Tuskin Tolkienin tarkoituksena oli lisätä mukaan vaikuitteita esim. II maailmansodasta ja Saksasta. "Yhtäläisyydet" tulivat ikään kuin itsestään, itse ajattelisin niin. Sillä vaikuttihan sota monien elämään, ja se oli ajankohtainen asia siihen aikaan kun Tolkien teostaan kirjoitti. Tuossa kohdassa mistä Erestor huomautti, Tolkien nimenomaan painoittaa sitä, että "Jos se olisi ollut tarun lähtökohtana ja ohjannut sen kulkua, Sormusta olisi varmasti käytetty Sauronia vastaan; häntä ei olisi tuhottu, vaan hänet olisi orjuutettu..." Siinä lainaus Esipuheesta. Ja tämä idässä paha, lännessä hyvä- asetelma tuli kirjaan varmaan jostain Tolkienin takaraivosta. Painoitan edelleen kirjan kirjoittamisen ajankohtaa, joten tuskin Tolkienin olisi tarvinnut edes miettiä asiaa sen kummemmin, asetelmä tuli kuin itsestään. Noniin, tässäpä vähän tekstiä. Mielipiteeni saa kyllä jättää omaan arvoonsa :)
 
Hopsansaa. Astahdan hiukkasen myöhässä mukaan.

Ensimmäinen huomio: Oletteko ikinä ajatelleet, kuinka paljon tekstiasu vaikuttaa kirjaan? Minä olen kaikki aiemmat kerrat (viisi muistaakseni) lukenut vanhaa louhipainosta, ja nyt käytän kirjastosta lainattua Kaapuhemmoa. Sormusruno tuntuu aivan erilaiselta, mahtipontisemmalta kuin vanha kursiivilla sen kummemmitta krumeluureitta painettu. Samoin on otsikoiden kanssa. Minä pidin vanhasta painoksesta todella paljon, jos kansikuvat jättää arvoonsa. (Niissäkin värit ja sommittelu olivat hienot, mutta tyyli ei iskenyt.)

Sitten esipuheeseen. Enimmäkseen olen Nerwenin kanssa huomioista samaa mieltä. Yksi mainio tekstinkohta, jota tässä ei ole taidettu siteerata on tuo mainio "ei lainkaan toivoa" oli huomattavasti täsmällisempi ilmaus kuin "vähän toivoa".
Ennakkoarviot olivat pettäneet eikä ollut aikaa ajatella Tarkoittaako tämä sitä, että Tolkien kuvitteli saavansa kirjan kasaan huomattavasti lyhyempänä kuin sitten kävikään? (Jotain tällaista muistelen elämäkerran perusteella).

Erestor sanoi:
Niin, tietenkin Tolkien myöntää, että vaikutteita on tullut, mutta hän haluaa silti kieltää mm. toisen maailmansodan vaikutuksen kirjaan ("ja vain vähän jos lainkaan siihen vaikutti sota joka alkoi 1939 ja sen jälkiselvittelyt"), ja juuri tätä minä epäilen.
Minun mielestäni Tolkien korostaa tässä sitä, että tarinan perusjuoni (Good vs. Evil) oli selvillä jo ennestään, ja että tarinan sisäinen loogisuus olisi vaatinut sotaa jne. riippumatta maailmantilanteesta. Eihän hän väitä, etteikö hänen ympäristönsä olisi hänen ajatustensa kautta vaikuttanut kirjaan, mutta se ei ole tietoista (tarinantaimi käyttää kokemuksen maaperää hyvin monimutkaisella tavalla, aivan ihanasti sanottu muuten, kuinka en ole tätä helmeä aiemmin huomannut :heart:)
Freudista en usko Tolkienin juurikaan diganneen, C.S. Lewis ainakin ilmaisee miehen teorioita kohtaan vastenmielisyytensä ja uskoisin tämän olleen näiden kahden kristityn klassista sivistystä fanittaneen yliopistomiehen yhteinen mielipide ("Jaa että mekö muka viettiemme vallassa? Irstasta panettelua! Ojennatko sikarin, Jack?" :p)
Mitä Mordorin "saksamaisuuteen" tulee, on muistettava, että tätä kirjoittaessaan Tolkien oli nähnyt jo kymmenen vuoden ajan sovelluksia hänen teoksestaan, ja valtaosa niistä varmasti tulkitsi sotaa nimenomaan II ms:n rinnakkaisversiona. Ei Tolkienin tarvinnut erikseen "soveltaa" tässä tapauksessa enää mitään.
Erestor sanoi:
enkä itse ole ollenkaan varma olisiko Sormusta käytettä jos tarina pohjautuisikin todelliseen sotaan
Hiroshima?
Kokonaisuudessaan luulisin I ja II sodan vaikuttaneen kummankin teokseen yhtä paljon, vaikka J.R.R.T. ykköstä korostaakin. Eri tavoin kuitenkin: siinä missä toinen vaikutti ympäristössä ja ajankohtaisissa asioissa ja niiden kautta Tolkienin mietteisiin, ensimmäinen oli muokannut hänen maailmankuvaansa kokonaisuutena paljon syvemmin. Tokan vaikutusta voisi olla mahdollista eritellä kirjasta, ekan ei.
Uncle Ronald sanoi:
jotkut ovat olettaneet että kolmannen osan luku Konnun puhdistus heijastaa tilannetta Englannissa niihin aikoihin jolloin lopettelin tarinaani
Onko tässä ajateltu (kuten Telimektar vähän viittasi), että KP olisi ollut allegoria siitä, kuinka Suuren Sodan Sankari sir Winston Churchill palaa ja lyö vuoden 1951 vaaleissa kurjan labourin, vai?
Alph sanoi:
Ja tämä idässä paha, lännessä hyvä- asetelma tuli kirjaan varmaan jostain Tolkienin takaraivosta.
TSH:n maailmankuvahan on niin keskiaikaan sidonnainen, että eiköhän tuokin ole hunnien/mongolien/musulmaanien/osmannien kauhusta tullut. Siellähän ne ilkimykset olivat (ja ovat vielä nykyäänkin, sillä eikös Lands of the Sun meren takana idässä ole Amerikan manner? :D)
Ja olenko sokea, vai eikö rouva Smithiä mainita Kaapuhemmon Esipuheessa? Jos näin on, niin syy lienee siinä että hakemistoa ei suomenkielisessä editiossa ole, mutta muistelen että rouva hakemistoineen olisi mainittu louhipainoksissa...
 
Nyt kyllä täytyypi sanoa että en sitä edelleenkään löydä. :hups: Tässä 24. painoksessa esipuhe päättyy Mutta moniin kyselyihin ei ole mahdollista vastata muualla kuin lisäliitteissä tai kokonaan uudessa niteessä joka sisältäisi sitä aineistoa jota en liittänyt alkuperäiseen laitokseen, ennen muuta yksityiskohtaista, kielitieteellistä tietoa. Sitä odotellessa on tässä laitoksessa tämä esipuhe, lisäys prologiin ja joitakin viitteitä.
 
Minulla on 21. painos kaapuhemmosta, joka jatkuu tuon pätkän jälkeen vielä näin:
"sekä henkilönnimi- ja paikannnimihakemisto. Tämä hakemisto pyrkii täydellisyyteen hakusanoissa mutta ei viittauksissa, sillä tähän laitokseen on katsottu välttämättömäksi supistaa sitä. Täydellinen hakemisto, jossa käytettäisiin hyväksi kaikkea rouva N. Smithin minulle keräämää aineistoa, kuuluu pikemminkin lisäniteeseen. "
Esipuheen lupaamia hakemistoja ei kuitenkaan suomalaisessa versiossa ole (tai ainakaan tässä), minkä vuoksi kyseinen osa esipuheesta on ilmeisesti lopulta päätetty poistaa.
 
Ringlad sanoi:
Minulla on 21. painos kaapuhemmosta, joka jatkuu tuon pätkän jälkeen vielä näin:
"sekä henkilönnimi- ja paikannnimihakemisto. Tämä hakemisto pyrkii täydellisyyteen hakusanoissa mutta ei viittauksissa, sillä tähän laitokseen on katsottu välttämättömäksi supistaa sitä. Täydellinen hakemisto, jossa käytettäisiin hyväksi kaikkea rouva N. Smithin minulle keräämää aineistoa, kuuluu pikemminkin lisäniteeseen. "
Esipuheen lupaamia hakemistoja ei kuitenkaan suomalaisessa versiossa ole (tai ainakaan tässä), minkä vuoksi kyseinen osa esipuheesta on ilmeisesti lopulta päätetty poistaa.

Ai joo. Mulla on tuon kaapuhemmon lisäksi leffakansipainos, ja siinä ei enää mainita tuota olematonta hakemistoa, joka on varmaan herättänyt ihmetystä ja sekaannusta. Itse ostin aikoinani englanninkielisen painoksen suurelta osin siksi että siinä tämä kätevä hakemisto on.
 
Ringlad sanoi:
Minulla on 21. painos kaapuhemmosta, joka jatkuu tuon pätkän jälkeen vielä näin:
"sekä henkilönnimi- ja paikannnimihakemisto. [ ... ]
Esipuheen lupaamia hakemistoja ei kuitenkaan suomalaisessa versiossa ole (tai ainakaan tässä), minkä vuoksi kyseinen osa esipuheesta on ilmeisesti lopulta päätetty poistaa.


Minulla on TSH:n toinen suomenkielinen (Louhi) painos vuodelta 1973, ja sen esipuhe on samanlainen kuin Ringladilla, eli hakemistot luvataan, mutta kirjoista niitä ei kuitenkaan löydy. Eli ilmeisesti suomenkielisissä TSH:n laitoksissa hakemistoja ei ole koskaan ollut (jos olisi, niin miksipä ne olisi jätetty pois). Mutta ainakin 21 painoksen verran suomalaiset lukijat siis hyväksyivät luvatun hakemiston puuttumisen ilman suurempia valituksia. No, eihän Suomessa tehdä usein hakemistoja tietokirjoihinkaan. :grin:
 
Sarehole Mill and Mill Pool

"Jonkin aikaa sitten näin lehdessä kuvan minulle kerran niin tärkeän lammen rannalla seisovasta, aikoinaan kukoistaneesta myllystä lopullisessa rappiotilassaan."

<i>Recently I saw in a paper a picture of the last decrepitude of the once thriving corn-mill beside its pool that long ago seemed to me so important.</i>

Olenko nyt aivan hakoteillä, kun epäilen, että ennemmin mylly kuin lampi oli Tolkienille "kerran niin tärkeä"? Eli jokseenkin näinkö:

"Jonkin aikaa sitten näin lehdessä kuvan minulle kerran niin tärkeästä, aikoinaan kukoistaneesta myllystä lammensa rannalla lopullisessa rappiotilassaan."

Pöh, jo osaa olla kankeaa. Entäs näin:

"Jonkin aikaa sitten näin lehtikuvassa, miten aikoinaan kukoistanut ja kauan sitten minulle niin tärkeältä tuntunut mylly lampensa rannalla oli vajonnut lopulliseen rappiotilaansa."

Tai näin:

"Jonkin aikaa sitten näin lehdessä kuvan aikoinaan kukoistaneesta ja minulle kerran niin tärkeästä myllystä lampensa rannalla. Nyt se oli vajonnut lopulliseen rappiotilaan."

PS. Eipä ollut dekrepitudi lopullinen. Ja myllyn pelastumisesta voi ehkä kiittää juuri näitä sanoja Tarun esipuheessa. Katso:

http://www.birmingham.gov.uk/sarehole.bcc
 
Ylös