Telimektar
Fundamentalisti
Pahoitteluni.Olen myöhässä, ja päätin tässä vaiheessa lähettää merkintäni edes osaan "Prologia". Jos tarvitaan, voin täydentää alustustani myöhemmin.
Huomautuksia Taru sormusten herrasta –kirjan prologista.
Sivunumerot viittaavat ”HarperCollins Paperback, 1997”-laitokseen.
Prologin osa 1, ”Hobiteista”
Sivu 1:
”Länsikairan punainen kirja”
Tyylinsä mukaisesti Tolkien aloittaa viittaamalla asioihin, joita lukija ei voi tuntea, mutta joiden Tolkien teeskentelee olevan yleisesti tunnettuja. ”Länsikairan Punainen Kirja” (”The Red Book of Westmarch”) on siis Tolkienin kuvittelema, hobittien kirjoittama teos, joka olisi jollain tavalla joutunut Tolkienin käsiin, ja josta hän olisi englannintanut ”Hobitin”, ”Sormusten herran” ja (TSH:n esipuhetta kirjoitettaessa vielä ilmestymättömän) ”Silmarillionin”. Prologin viimeisessä osassa Tolkien kertoo enemmän Punaisen kirjan vaiheista. Romaanin esittäminen muka kirjoittajan löytämänä käsikirjoituksena oli jo Tolkienin aikaan vanha temppu kirjallisuudessa (esim. Dickensin ”Pickwick”-paperit, Dumas´n ”Kolme muskettisoturia” jne.). Kirjan nimeäminen kannen värin mukaan taas viittaa eräisiin keskiaikaisiin käsikirjoituksiin.
”kansa joka oli ennen suurempi kuin nykyään”
Tolkien siis teeskentelee, että hobitteja on yhä olemassa (tämä ehkä selittäisi, miten hän olisi saanut kirjan käsiinsä?). Samansuuntaisista huomautuksista käy myös ilmi, että TSH:n tapahtumat ovat sattuneet meidän maailmassamme, Euroopassa. Keski-Maa ei ole mikään erillinen maailmankaikkeus.
”pienempiä kuin kääpiöt”
Kahdesta neljään jalkaa (suomennoksessa yhdestä kahteen kyynärää) on noin 60-120 cm. Kirjeessään ”The Hobbit”-kirjan kustantajalle (”The letters of J. R. R. Tolkien”, kirje 27) Tolkien arvioi Bilbon pituudeksi kolme jalkaa tai kolme jalkaa ja kuusi tuumaa (runsaat 105 cm).
Sivu 2:
”Bandobras Härkäräikkä”
Vanhassa suomennoksessani (1973) Bandobrasin pituudeksi sanotaan kaksi kyynärää (120 cm), mutta englanniksi sanotaan ”four foot five”, siis noin 133 cm. Suomentaja jätti siis hobitille tärkeät viisi tuumaa härskisti huomioimatta!
”vain kaksi entisaikojen suurhobittia on ollut häntä kookkaampia”
Nämä suurhobitit olivat siis Merri ja Pippin.
”jalkapohjansa...kiharan karvan peitossa” (1973 suomennoksessa; onko tämä myöhemmissä painoksissa korjattu?)
Englanniksi ”their feet had tough leathery soles and were clad in a thick curling hair”. Karva ei siis ollut jalkapohjissa!
”hobitit ovat meille sukua, paljon läheisempää sukua kuin haltiat tai edes kääpiöt”
Käsittääkseni Silmarillionin mukaan haltiat olisivat ihmisille läheisempiä kuin kääpiöt, mutta tätä Tolkien ei oleta lukijoiden tietävän.
Sivu 3:
”Anduinin ylälaaksoissa”
Anduinin yläjuoksulla, Lorienista pohjoiseen.
”he olivat jakautuneet kolmeen toisistaan eroavaan heimoon”
Kolmijako oli Tolkienilla monille kansoille ominainen: vrt. haltioiden ja edainin kolme huonetta, enteillä Fangornin, Findlasin ja Fladrifin joukot.
No, englantilaiset polveutuvat Britannian germaanivalloittajista, angleista, sakseista ja juuteista. Vertaa myös Nooan kolme poikaa ja näistä polveutuvat kansat.
”karvajalat, väkevät, helokesit”
Harfoots, Stoors, and Fallohides.
En itse koskaan ymmärtänyt, mitä ”helokesit” tarkoittaa. Tolkienin kääntäjillle antamien ohjeiden mukaan Fallohide tarkoittaa siis ”kalpeaihoista” (Hammondin ja Scullin ”The Lord of the Rings - A Readers´s Companion”, s.14)
”Väkevät...seurasivat Kohuvettä etelään”
Tämän perusteella sekä karvajalat että väkevät ylittivät siis ilmeisesti Sumuvuoret Rivendellin itäpuolella olevasta, Bilbon ja kääpiöiden myöhemmin käyttämästä solasta, mutta väkevät kääntyivät sen jälkeen lounaaseen. (Katso TSH.n iso kartta). Tämä on tosin ristiriidassa sen kanssa, että Vuosien kirjassa sanotaan väkevien ylittäneen Sumuvuoret Punasarven solan kautta (K.A. 1150).
”Helokesit..ylittivät vuoret Rivendellin pohjoispuolelta ja seurasivat Maitokymin juoksua”
Päästäkseen Mitheitelin yläjuoksulle helokesien oli ylitettävä vuoret melko kaukana pohjoisessa, ilmeisesti lähes Jättijänkien korkeudella. (TSH:n iso kartta). Wynn Fonstadin Atlas on tässä toista mieltä.
Sivu 4:
”vuonna 1601 helokesi-veljekset Marcho ja Blanco lähtivät liikkeelle Briistä”
Konnun ”valtaaminen” oli merkillepantavan epäherooinen tapahtuma, hobitit ylittivät Rankkivuon valmista siltaa pitkin. Oletan, että tässä on Tolkienin hienoista ironiaa Euroopan kansojen sankarillista historiankirjoitusta kohtaan.
”the last battle at Fornost with the Witch-lord of Angmar”
Vuoden 1973 painoksessa on hämmästyttävä suomennos ” viimeiseen taisteluun, joka käytiin Angmar-neitoa vastaan”. Lieneekö tämä sittemmin korjattu?
Sivu 5:
”Maa..oli ollut hylättynä kauan ennen hobittien tuloa”.
Tämä tuntuu minusta aika uskomattomalta. Sallittakoon seuraava spekulaatio:
Epäilen, että hobittien historiankirjoitus antaa asiasta väritetyn kuvan. Todennäköisemmältä tuntuisi, että Arthedainin tuhoon asti Konnussa olisi ollut Briin kaltainen ihmisten ja hobittien yhteisasutus, hobitit nurkissa torppareina. Kun Angmarin joukot hävittivät Eriadoria, niin Konnun asukkaista vain ihmisiä pienemmät ja paremmin kätkeytyvät hobitit olisivat selviytyneet. Tämän minun revisionistisen teoriani mukaan Arthedainin kuninkaat eivät koskaan olisi läänittäneet Kontua hobiteille.
(sivut 6-12 puuttuvat)
”Huomautus Konnun asiakirjoista”
Sivut 13 - 14: selostus siitä, mikä ”Punaisen kirjan” versio on jäljennetty mistäkin, tuntui minusta ensin hiukan vaikeaselkoiselta. Käsittääkseni vaiheet olivat:
1. Bilbon jälkeensä jättämä, Frodon ja Samin täydentämä, Alistorniaisissa säilytetty käsikirjoitus eli ”Periannathin punainen kirja”, joka ei poistunut Konnusta.
2. Konnussa tästä tehty kopio, jonka Pippin vei Minas Tirithiin neljännen ajan vuonna 64, eli ”Minas Tirithin Thainin kirja”, johon Gondorissa tehtiin täydennyksiä ja korjauksia.
3. Minas Tirithissä Eldarionin aikana tästä tehty kopio, Findegilin kopio, joka lähetettiin Kontuun Pippinin pojanpojan pojalle. Tätä kopiota säilytettiin Tukien Suurissa Smialeissa, ja siihen palautuvan tradition pohjalta Tolkien olisi kirjoittanut Hobitin, Sormusten Herran ja Silmarillionin (eräitä TSH:n liitteitä, kuten ”Vuosien kirjaa” ehkä lukuunottamatta.
Huomautuksia Taru sormusten herrasta –kirjan prologista.
Sivunumerot viittaavat ”HarperCollins Paperback, 1997”-laitokseen.
Prologin osa 1, ”Hobiteista”
Sivu 1:
”Länsikairan punainen kirja”
Tyylinsä mukaisesti Tolkien aloittaa viittaamalla asioihin, joita lukija ei voi tuntea, mutta joiden Tolkien teeskentelee olevan yleisesti tunnettuja. ”Länsikairan Punainen Kirja” (”The Red Book of Westmarch”) on siis Tolkienin kuvittelema, hobittien kirjoittama teos, joka olisi jollain tavalla joutunut Tolkienin käsiin, ja josta hän olisi englannintanut ”Hobitin”, ”Sormusten herran” ja (TSH:n esipuhetta kirjoitettaessa vielä ilmestymättömän) ”Silmarillionin”. Prologin viimeisessä osassa Tolkien kertoo enemmän Punaisen kirjan vaiheista. Romaanin esittäminen muka kirjoittajan löytämänä käsikirjoituksena oli jo Tolkienin aikaan vanha temppu kirjallisuudessa (esim. Dickensin ”Pickwick”-paperit, Dumas´n ”Kolme muskettisoturia” jne.). Kirjan nimeäminen kannen värin mukaan taas viittaa eräisiin keskiaikaisiin käsikirjoituksiin.
”kansa joka oli ennen suurempi kuin nykyään”
Tolkien siis teeskentelee, että hobitteja on yhä olemassa (tämä ehkä selittäisi, miten hän olisi saanut kirjan käsiinsä?). Samansuuntaisista huomautuksista käy myös ilmi, että TSH:n tapahtumat ovat sattuneet meidän maailmassamme, Euroopassa. Keski-Maa ei ole mikään erillinen maailmankaikkeus.
”pienempiä kuin kääpiöt”
Kahdesta neljään jalkaa (suomennoksessa yhdestä kahteen kyynärää) on noin 60-120 cm. Kirjeessään ”The Hobbit”-kirjan kustantajalle (”The letters of J. R. R. Tolkien”, kirje 27) Tolkien arvioi Bilbon pituudeksi kolme jalkaa tai kolme jalkaa ja kuusi tuumaa (runsaat 105 cm).
Sivu 2:
”Bandobras Härkäräikkä”
Vanhassa suomennoksessani (1973) Bandobrasin pituudeksi sanotaan kaksi kyynärää (120 cm), mutta englanniksi sanotaan ”four foot five”, siis noin 133 cm. Suomentaja jätti siis hobitille tärkeät viisi tuumaa härskisti huomioimatta!
”vain kaksi entisaikojen suurhobittia on ollut häntä kookkaampia”
Nämä suurhobitit olivat siis Merri ja Pippin.
”jalkapohjansa...kiharan karvan peitossa” (1973 suomennoksessa; onko tämä myöhemmissä painoksissa korjattu?)
Englanniksi ”their feet had tough leathery soles and were clad in a thick curling hair”. Karva ei siis ollut jalkapohjissa!
”hobitit ovat meille sukua, paljon läheisempää sukua kuin haltiat tai edes kääpiöt”
Käsittääkseni Silmarillionin mukaan haltiat olisivat ihmisille läheisempiä kuin kääpiöt, mutta tätä Tolkien ei oleta lukijoiden tietävän.
Sivu 3:
”Anduinin ylälaaksoissa”
Anduinin yläjuoksulla, Lorienista pohjoiseen.
”he olivat jakautuneet kolmeen toisistaan eroavaan heimoon”
Kolmijako oli Tolkienilla monille kansoille ominainen: vrt. haltioiden ja edainin kolme huonetta, enteillä Fangornin, Findlasin ja Fladrifin joukot.
No, englantilaiset polveutuvat Britannian germaanivalloittajista, angleista, sakseista ja juuteista. Vertaa myös Nooan kolme poikaa ja näistä polveutuvat kansat.
”karvajalat, väkevät, helokesit”
Harfoots, Stoors, and Fallohides.
En itse koskaan ymmärtänyt, mitä ”helokesit” tarkoittaa. Tolkienin kääntäjillle antamien ohjeiden mukaan Fallohide tarkoittaa siis ”kalpeaihoista” (Hammondin ja Scullin ”The Lord of the Rings - A Readers´s Companion”, s.14)
”Väkevät...seurasivat Kohuvettä etelään”
Tämän perusteella sekä karvajalat että väkevät ylittivät siis ilmeisesti Sumuvuoret Rivendellin itäpuolella olevasta, Bilbon ja kääpiöiden myöhemmin käyttämästä solasta, mutta väkevät kääntyivät sen jälkeen lounaaseen. (Katso TSH.n iso kartta). Tämä on tosin ristiriidassa sen kanssa, että Vuosien kirjassa sanotaan väkevien ylittäneen Sumuvuoret Punasarven solan kautta (K.A. 1150).
”Helokesit..ylittivät vuoret Rivendellin pohjoispuolelta ja seurasivat Maitokymin juoksua”
Päästäkseen Mitheitelin yläjuoksulle helokesien oli ylitettävä vuoret melko kaukana pohjoisessa, ilmeisesti lähes Jättijänkien korkeudella. (TSH:n iso kartta). Wynn Fonstadin Atlas on tässä toista mieltä.
Sivu 4:
”vuonna 1601 helokesi-veljekset Marcho ja Blanco lähtivät liikkeelle Briistä”
Konnun ”valtaaminen” oli merkillepantavan epäherooinen tapahtuma, hobitit ylittivät Rankkivuon valmista siltaa pitkin. Oletan, että tässä on Tolkienin hienoista ironiaa Euroopan kansojen sankarillista historiankirjoitusta kohtaan.
”the last battle at Fornost with the Witch-lord of Angmar”
Vuoden 1973 painoksessa on hämmästyttävä suomennos ” viimeiseen taisteluun, joka käytiin Angmar-neitoa vastaan”. Lieneekö tämä sittemmin korjattu?
Sivu 5:
”Maa..oli ollut hylättynä kauan ennen hobittien tuloa”.
Tämä tuntuu minusta aika uskomattomalta. Sallittakoon seuraava spekulaatio:
Epäilen, että hobittien historiankirjoitus antaa asiasta väritetyn kuvan. Todennäköisemmältä tuntuisi, että Arthedainin tuhoon asti Konnussa olisi ollut Briin kaltainen ihmisten ja hobittien yhteisasutus, hobitit nurkissa torppareina. Kun Angmarin joukot hävittivät Eriadoria, niin Konnun asukkaista vain ihmisiä pienemmät ja paremmin kätkeytyvät hobitit olisivat selviytyneet. Tämän minun revisionistisen teoriani mukaan Arthedainin kuninkaat eivät koskaan olisi läänittäneet Kontua hobiteille.
(sivut 6-12 puuttuvat)
”Huomautus Konnun asiakirjoista”
Sivut 13 - 14: selostus siitä, mikä ”Punaisen kirjan” versio on jäljennetty mistäkin, tuntui minusta ensin hiukan vaikeaselkoiselta. Käsittääkseni vaiheet olivat:
1. Bilbon jälkeensä jättämä, Frodon ja Samin täydentämä, Alistorniaisissa säilytetty käsikirjoitus eli ”Periannathin punainen kirja”, joka ei poistunut Konnusta.
2. Konnussa tästä tehty kopio, jonka Pippin vei Minas Tirithiin neljännen ajan vuonna 64, eli ”Minas Tirithin Thainin kirja”, johon Gondorissa tehtiin täydennyksiä ja korjauksia.
3. Minas Tirithissä Eldarionin aikana tästä tehty kopio, Findegilin kopio, joka lähetettiin Kontuun Pippinin pojanpojan pojalle. Tätä kopiota säilytettiin Tukien Suurissa Smialeissa, ja siihen palautuvan tradition pohjalta Tolkien olisi kirjoittanut Hobitin, Sormusten Herran ja Silmarillionin (eräitä TSH:n liitteitä, kuten ”Vuosien kirjaa” ehkä lukuunottamatta.
) pakko tuoda esille se seikka, että heidän molempien nimet liittyvät hevosiin samoin kuin ilmeisten "oikean historian" esikuviensa germaanipäälliköveljesten Hengestin ja Horsankin, jotka saapuivat joukkoineen Britanniaan 400-luvulla. 