TSH #04: I/1.1. Odotettu juhla

Olkaat hyvät, tässä mietteitäni ensimmäisestä luvusta:

Varjoja paratiisissa

Tätä lukua on aina yhtä mukava lukea, se on niin runsassisältöinen ja monimuotoinen; se lähettää Tarun liikkeelle mahtavasti ja jättää Konnun lukijan mieleen seuraavien kirjojen ajaksi samanlaisena kaukaisena muistona ilosta ja mukavasta pienestä elämästä kuin Frodolla ja Samilla. Kun lukee taistelusta Pelennorin kentillä tai rämpimisestä Kalmansoilla, iloiset rupattelut hobittien elämästä, joita Odotetun juhlan alussa suorastaan vyöryy ja poukkoilee lukijan mieleen, tuntuvat hyvin kaukaisilta.

Mutta Konnun arki-idylli on hyvin tärkeä osa Tarua: jos seikkailuja ja kärsimyksiä ei voisi verrata siihen, niistä tulisi itsetarkoituksellisia viihderymistelyjä. Vuonna 3001 Bilbon syntymäpäiväjuhlaan valmistautuva Kontu antaa merkitystä ja syvyyttä kaikille myöhemmille tapahtumille.

Luvun alku liittää Tarun hienosti Hobittiin. Tässä voisi kuvitella lukevansa Länsikairan Punaista Kirjaa, jossa Hobittiin otettua osuutta seuraa välittömästi Odotettu juhla. Frodo ja Hobitin tapahtumien jälkeiset 60 vuotta esitellään jäntevästi ja sulavasti. Teksti soljuu eteenpäin kuin iloinen polkka. Ham Gamgin kapakkakeskustelu vie meitä entistä syvemmälle hobittien maailmaan. Ja sitten tulee Gandalf. Hänen saapumisensa kirjan sivuille on painokas hetki, joka näkyy myös kirjan ulkoasussa. G-riimut (olisivatpa vielä punaisia niin kuin kuuluu) suorastaan huutavat lukijalle: "Gandalf on tullut!"

Ja Gandalfin, Surusanoman, mukana hiipii ensimmäinen harmaa varjo Kontuun. En voi sille mitään, mutta minusta jopa hänen ensimmäiset sanansa Bilbolle, "Miten kauniilta puutarhasi näyttää!", tuntuvat surumielisiltä ja tuhoa enteileviltä.

Mutta hetkeksi hidastunut polkka pääsee taas vauhtiin, kun kuvataan juhlajärjestelyjä. Vielä hetken saamme nauttia hobittien huolettomasta elämästä. Tolkien tuntuu nauttivan pitkien luettelojen esittämisestä: erilaisten ilotulitteiden kuvaamiseen hän paneutuu suorastaan kiihkeästi, ja kolmentoista hobittisuvun luettelo saa suorastaan vanhatestamentillista painoa, varsinkin kun se esitetään useita kertoja ja aina samassa järjestyksessä.

Bilbon puhe on tietysti loistava. Hän on ilmeisesti opiskellut retoriikkaa, koska puheen rakenne on varsin kiinteä, ja siinä käytetään kaikkia tunnustettuja tehokeinoja. Puhe huipentuu hienosti kolmijäseniseen kuvioon, jossa sanojen intensiteetti nousee loppua kohti: "tämä on loppu – minä lähden – minä menen nyt!" (ja antikliimaksina vielä "hyvästi!").

Koko luvun tunnelma vaihtuu Bilbon puheen jälkeen. Entistä suurempi varjo laskeutuu Gandalfin ja Bilbon keskustelun myötä. Keskustelu muuttuu riidaksi, kun sormus mainitaan. Lukijakin huomaa äkkiä, että Bilbon koloon ei kantaudu lainkaan ääniä juhlakentältä, vaikka siellä riehuu 144 humalaista hobittia (ja enemmänkin). Kun sormus mainitaan, tunnelma tihenee niin, että täytyy lähestulkoon pidättää henkeä siihen asti, kun Bilbo pääsee raitille ja laulaa matkalaulunsa.

Ja vastapainoksi varjoille ja pimeydelle pääsemme seuraamaan juhlan jälkeistä päivää. Vielä kerran saamme nauttia aidosta ja turmelemattomasta Konnusta – ja tietenkin Lobelia Säkinheimo-Reppulista (os. Piukkapaula), joka on hyvä esimerkki huolella rakennetuista sivuhahmoista. Hänellekin on varattu kasvun paikka loppuluvussa.

Vielä kerran liihottaa Gandalf Pahanilmanlintu paikalle. Hänen vihjailevat sanansa enteilevät seuraavan luvun pitkää ja synkkää keskustelua, mutta seuraava luku saakin vielä hetken odottaa. Olenko mahtanut ymmärtää jotakin väärin tai ehkä jättänyt pois jonkin olennaisen piirteen? Ja lukua voi tietysti tulkita monella muullakin tavalla.


Luvun historiasta (aivan vähän)

Tässä siis vaikutelmiani ensimmäisestä luvusta. Sitä voisi lähestyä myös monella muulla tavalla. The History of Middle-earth VI ja VII sisältävät melko laajan katsauksen luvun kirjoittamisen historiaan: luonnollisesti juuri ensimmäisestä luvusta on olemassa todella runsaasti toisistaan sekä lopullisesta tekstistä huomattavan paljon poikkeavia versioita. Ajatella jos Bilbo olisi sittenkin mennyt naimisiin... Mutta luvun historia vaatisi aivan oman esittelynsä. Tällä kertaa viittaan vain Tolkien-huoneeseen 22.9. männävuonna kirjoittamaani pikku juttuun luvun ensimmäisestä versiosta: jos huvittaa, voitte lukea sen täältä.


Mitä sanoisitte luvusta hobittitiedon lähteenä?

Ensimmäisestä luvusta voisi koota myös aineksia tietoteokseen Hobitit: puolituisten kulttuuri-. ja yhteiskuntaelämä Kolmannen Ajan lopulla, niin kylläinen kuva siinä annetaan Konnusta. Vielä kerran: Tolkien pitää värit aina hyvin selvästi esillä, ja Konnun värit ovat hyvin kirkkaita. Mordorin tuhkalakeuksilla muisto niiden hehkusta tekee Frodon ja Samin vaelluksesta tragedian eikä pelkän seikkailun.


The Road Goes Ever On

Ensimmäisessä luvussa on myös Bilbon hieno runo, joka toistuu vielä kaksi kertaa Tarun sivuilla, enemmän tai vähemmän muokattuna. Tästä runosta ja sen sisällöstä saattaisi myös riittää sanottavaa. Pohjustukseksi voi lukea vaikka pätkän KontuWikistä. Sanomattakin on selvää, että mielestäni tämä runo on ehdottomasti paras Tarun yllättävän laajassa runokokoelmassa. Oletteko samaa mieltä?


"Yksityiskohdat ne kokonaisuuden tiellä pitää – ja virheitä löytyy aina"

Joku saattaa etsiä virheitä tai pohtia nimien käännöksiä. Yksi oikea virhe – ja varsin paljon mielikuviin vaikuttanut – oli ennen Ham Gamgin esittelyssä. Vielä yksiosaisessa tuo esittely alkoi näin: "Kellään ei ollut niin ahnetta kuulijakuntaa kuin vanhalla Ham Gamgilla, jota yleisesti Ukoksi kutsuttiin. Hän palveli Virranvarren tien majatalossa Muratissa..." – Tämän ansiosta olen pitänyt Samin isää kauan majatalon työntekijänä, tarjoilijana, baarimikkona, ties minä. Mutta alkutekstissä lukee: "He held forth at The Ivy Bush." Tarkistettuun laitokseen kohta on korjattu ansaitusti: "Hän tarinoi Virranvarren tien majatalossa Muratissa..."

Joten Ukko Gamgista on lopultakin tullut tynnyrinkantajan asemesta Muratin arvostettu kantavieras eikä minulla ole näin äkkiseltään mitään muuta mainittavaa huomauttamista – paitsi että on huomattava, että samaisessa Muratissa notkunut Virranvarren vanha Niklas on alkutekstissä Noakes, ja tämä on nimenomaan sukunimi eikä etunimi niin kuin Niklaksesta voisi päätellä. Vaan löytyykö teiltä muuta huomautettavaa tai kysyttävää?

Itse rakastan tuota Bilbon runoa. Aina kun luen sen, tulee eräänlainen haikea olo. Surumielinen ehkä?
Minun kirjassani (kaapuhemmopainos) lukee vielä "palveli"
Olen siitä usein hämääntynyt, itse olen aina ajatellut että Ham olisi jo siirtynyt eräänlaiselle eläkkeelle Vaikka tuskin Keski-Maassa varsinaista eläkejärjestelmää tunnettiin.
Niklas sukunimi? Itse olen aina ajatellut että kyseessä olisi etunimi. Siksi olenkin ihmetellyt, miksei Tolkien ole maininnut Niklaksen sukunimeä. No nyt sekin selvisi
Olen kanssani samaa mieltä siitä, että Tolkienin kuvailut Konnusta ovat värikkäitä ja niissä on "iloinen tunnelma" (hyviä sanavalintoja) Tolkien saa paikan kuullostamaan sellaiselta jossa haluaisin ainakin yhden kesän viettää

Sain oman luku-urakkani viimein alulle ja pitää ennen omaa alustusta vissiin nämä "vanhat" jutut saada alta pois.

Olen aina pitänyt itse tarinan alusta. Kuten Tik sanoi, se jättää lukijalle kauniin ajatuksen kodista jonka säilymisestä taistellaan myöhemmin.

Minulta meni aikoinaan niin esipuhe kuin prologikin autuaasti ohi, kuten varmasti monelta muultakin ja sen takia kirja alkoi mukamas niin hitaasti ja tylsästi. Niiden takia meinasi jäädä koko kirjakin lukematta. Nyt kun pitkästä aikaa luki kaiken taas alusta asti niin olen edelleen samaa mieltä. Esipuhe ja prologi kaikessa tiedon paljoudessaankin eivät toimi kun ne on sijoitettu tarinan alkuun. Ne tulee lukaistua nopeasti läpi, että pääsee nopeammin tarinan kimppuun. Nyt ne ehkäpä hieman enemmän kiinnostavat kuin silloin aikoinaan, mutta vieläkin mielummin melkein ottaisin nuokin tiedot vastaan vasta liitteissä.
Kun pääsee itse tarinaan käsiksi niin sehän ei ala laisinkaan hitaasti tai tylsästi, vaikka jotkut jossain ovat niinkin väittäneet. Hieman reilu kymmenen sivua ja jo on yksi kirjan merkittävistä päähenkilöistä lähtenyt pois ilmeisesti kokonaan. Näin siis kuvittelin silloin kun ensimmäisen kerran Tarun luin. Ei yhtään hidasta etenemistä minusta.
Frodo jää jotenkin etäiseksi hahmoksi alkuun ja vielä Bilboa selvemmin tuntuu erottuvan muista hobiteista. Mutta jokatapauksessa ei voi kuin ihailla Tolkienin tarinan aloitusta ja kaikkia niitä viittauksia Bilbon menneisyyteen ja sukulaisiin ja kuvaukseen hobittien elämästä.


En mahda minkään, mutta luettuani Loru sorbusten herrasta niin Bilbon hienoja juhlia miettiessäni mieleen tulee joka kerta isot syöttö kaukalot, mistä hobitit ahmivat ruokaa kuulematta ja näkemättä mitään muuta. Hieman ahdistava mielikuva sinänsä.

Tässä joitain huomautuksia Tikin esille ottamiin kohtiin

1. ”Varjoja paratiisissa” [?]

Jättääkö tämä luku ”idyllisen” kuvan? Bilbon elokuisesta puutarhasta varmasti, ahneiden hobittisikojen Konnusta ei niin välttämättä. Juhlatapahtumien alku muistuttaa burleskia farssia, luvun keskiosa (Sormuksen luovutus) on, no, uhkaava, ja Bilbon katoamisen jälkeisen päivän tapahtumissa farssiin sekoittuu kitkerää satiiria. Kokonaisuutena kyllä hienosti rakennettu luku.
Ja onhan hobittien elämässä sympaattisia ja esikuvallisia piirteitä, niin kuin juuri tuo lahjojen jakaminen syntymäpäivänä (tapa ei tainnut olla käytössä vielä ennen Sumuvuorten ylitystä; muistettakoon Sméagolin vaatima syntymäpäivälahja).
Tämän luvun kirjoitustyylissä Tolkien viljelee koomista, lennokasta liioittelua ehkä enemmän kuin kirjan myöhemmissä osissa, esimerkiksi kohdassa jossa ”jouduttiin hankkimaan vapaaehtoisia apulaispostinkantajia”, tai kuvailtaessa sitä, miten Gandalfin kulmakarvat törröttivät hatunlierin alta (”bushy eyebrows that stuck out beyond the brim of his hat”; eikö tämä vaatisi kirjaimellisesti ainakin viisitoistasenttisiä eli kuuden tuuman mittaisia kulmakarvoja?)


2. ”The Road Goes ever on”

Onko tämä ilman muuta SH:n paras runo? Minuun vetoaa enemmän Bilbon toinen laulu ” I sit beside the fire and think...”, (luvusta ”Sormus vaeltaa etelään”).



3. ”Yksityiskohdat...”
Eräitä kiinnostavia detaljeja:

3a) Eikö Järin Möyremä ollut Länsineljännyksessä?

”Muratissa” käydyssä keskustelussa esiintyy ”muukalainen, joka oli tullut liikeasioissa Järin Möyremästä Länsineljännykseen (” a visitor on business from Michel Delving in the Westfarthing”). Suomennoksesta (ainakin minun painoksessani) saa siis sen käsityksen, että Järin Möyremä ei olisikaan Länsineljännyksessä (jossa siis se, samoin kuin Hobittilakin, oikeasti sijaitsee). Mutta onko suomennos oikea?

3b) Kuinka monta hobittia mahtuu telttaan?

Yhtäällä mainitaan 144 juhlapäivällisten kutsuvierasta ja sanotaan, että Gandalf kuuluu näihin, toisaalta Bilbon katoamistemppua katsoi ”sataneljäkymmentäneljä ällikällä lyötyä hobittia”. Hammondin ja Scullin mukaan (”The Lord of the Rings – A Reader´s Companion”, sivu 69)Tolkien oli huomannut ristiriidan, ja suunnitteli muutettua muotoa, jossa vieraat olisivat olleet 140 hobittia, kolme kääpiötä ja yksi velho.

3c) Ulkomaalaisia Bilbon bileissä?

Todetaan että paikalla oli ”joitakin vieraita jopa Konnun ulkopuolelta”. Voisi helposti ajatella, että tällä tarkoitetaan Gandalfia ja kääpiöitä, mutta jossain vaiheessa Tolkien ajatteli, että ”Mäyrämajat” (Brockhouses) olisivat olleet Briin hobitteja (Hammond & Scull, s. 64).

3d) Suomentajan sensuroima anakronismi?

TSH:n suomennoksessa (2. painos, 1973, sivu 50) kuvataan viimeistä ja suurinta, lohikäärmeen muotoista ilotulitetta, ja todetaan että ”Lohikäärme syöksähti kuin nuoli, teki kuperkeikan ja puhkesi Virranvarren yläpuolella vaimeasti paukahtaen”. Englanninkielisessä tekstissä kuitenkin ”The dragon passed like an express-train, turned a somersault, and burst over Bywater with a deafening explosion”. Pikajuna Konnussa on tietysti melkoinen anakronismi. (Muuten, eikö ”deafening explosion” ole ennemminkin niin äänekäs kuin vaimea räjähdys? Lieneekö tämä korjattu louhikauden jälkeen?)

Telimektar sanoi:

Ja onhan hobittien elämässä sympaattisia ja esikuvallisia piirteitä, niin kuin juuri tuo lahjojen jakaminen syntymäpäivänä (tapa ei tainnut olla käytössä vielä ennen Sumuvuorten ylitystä; muistettakoon Sméagolin vaatima syntymäpäivälahja).

Click to expand...

Itseasiassa Tolkien selittää lahjoista pitkällisesti eräässä kirjeistään (Letters #214) ja ilmenee, että Konnun hobititkin kyllä sekä antoivat että vastaanottivat lahjoja syntymäpäivinään erinäisten traditioiden mukaisesti. Lahjoja antoivat päivänsankarille lähisukulaiset ja lähiseutulaiset, päivänsankari taas antoi lahjoja vanhemmilleen sekä asemansa ja varojensa mukaan alaisiaan ja ystäviään.

Telimektar sanoi:

Muuten, eikö ”deafening explosion” ole ennemminkin niin äänekäs kuin vaimea räjähdys? Lieneekö tämä korjattu louhikauden jälkeen?

Click to expand...

Kyllä, se näkyy olevan korjattu ainakin uuteen kolmiosaiseen laitokseen, nykyisellään lohikäärme puhkeaa "korviahuumaavasti paukahtaen".

1) Parhaasta runosta: Tähän on kaksi vastausta
a) Suomennettuna paras runo on mielestäni on "Ei kaikki kiiltävä kultaa lie..."

b) mutta enklanniksi paras on ilman muuta, " In western lands beneath the sun..." jota Sam alkaa laulamaan epätoivon hetkellä Cirith Ungolissa valaakseen itseensä rohkeutta ja uskoa.

Nämä ovat makuasioita, joten en perustele enkä väitä vastaan, jos joku on eri mieltä kanssani. Pahoittelen korkeintaan moiseen sortuvan henkilön huonoa kirjallista makua :wink:

2) Järin Möyremä on kyllä aika järjestelmällisesti sijoitettu Länsineljännykseen. Ainakin pikahaku omassa kirjahyllyssäni sijoitti sen aina sinne. Fonstadin Atlas of Middle-Earth sijoitti sen White Downsin itälaidalle.

Odotettu juhla hobittitiedon lähteenä

3b) Kuinka monta hobittia mahtuu telttaan?

Click to expand...

Niin kontulaisten kuin vieraiden ja ei-hobittien määrä on jotakuinkin jossittelua, mm. siltä kantilta, että paikalla oli eräs Frodo, joka ei taatusti ollut yllättynyt hobitti eikä varsinaisesti kutsuvieraskaan, koska Bilbo selkeästi ilmaisi tämän olevan "MEIDÄN syntymäpäiväämme".

Sopii myös kysyä, olivatko vanhempiensa luvalla mukana olevat lapset kutsuttuja vai mukana päivähoidon puutteen takia, tätä instanssia ei Konnusta kai sentään löytynyt.

Mitä sanoisitte luvusta hobittitiedon lähteenä?

Click to expand...

Luku antaa tietenkin melko hyvän kuvan Konnun yhteiskunnalisesta järjestäytymisestä. On majataloja, puodinpitäjiä, varastokellareita, postilaitos, puutarhureita, muutakin yritystoimintaa ja sitten vapaaherra Bilbo Reppuli. Voisi myös oikeastaan kuvitella, että vanha Ukko Gamgi oli jonkinsortin eläkeläinen, asui poikansa kanssa hyvällä paikalla, tuli toimeen, mutta ei ollut rikas. Jotain viljelmiä Gamgeilla puutarhassaan oli.

Vanha Niklas paheksuu Drogon vaimonhakumatkaa Bukinmaahan, ilmeisesti tämä oli hyvin poikkeuksellista.

Hobittitiedon lähteenä luku tarjoaa myös mielenkiintoisen faktan siitä, että ilmeisesti aika iso osa Konnun hobiteista oli ainakin jossain määrin lukutaitoisia - vai miten oletamme heidän ymmärtäneen Bilbon kutsukortit ja osanneen vastata niihin? Toisaalta lienee selvää, että lukutaito ei ollut kaikkien perusoikeus, koska Samkin mainitsee myöhemmin oppineensa "kirjaimensa" Bilbolta - mitään yleistä systeemiä ei siis ollut, tai se ei ainakaan kattanut kaikkia asukkeja.

Luettuani Novan lainaaman huippumielenkiintoisen Tolkien: Author of the Centuryn (Shippey) olen alkanut vasta hahmottamaan sitä mikä (tiedostamatonkin) merkitys hobiteilla on lukijan saattamisessa tarinan sisälle. Hobittikultturihan ei suurennuslasin alle siirrettynä oikein istu muuhun keski-maiseen meininkiin: hobitit ikään kuin elävät muutaman sata vuotta edellä muita kansoja (jos siis tarkastellaan meidän historiankulkumme puitteissa asiaa). Sekä Hobitti että Taru tarjoavat lukijalle "pehmeän laskun" muinaisen maailmaan käymällä esin vilkaisemassa vähän lähempänä olevaa historiallista asetelmaa.