Maltahwesta
Hobitti
Myöhässä, myöhässä, mutta sainpahan jotain aikaiseksi kuitenkin.
Päästään siis käsiksi yhteen kirjan ehkäpä tärkeimmistä luvuista, Tolkienin itsensä mukaan ainakin. Tämä on myös tarinan vanhimpia osia (esipuhe). Sormuksen historiaa ja päästään kiinni itse juoneen ja siihen, mitä seikkailussa tullaan tavoittelemaan. Enää ei edes Kontu tunnu turvalliselta vaan Frodon on pakko lähteä matkaan kuultuaan miten asiat ovat.
Ensin kerrotaan juhlien jälkeisistä tunnelmista ja vuosista niiden jälkeen. Noiden vuosien aikana Frodo käy muistuttamaan enemmän ja enemmän vanhaa Bilboa. Häntä pidetään hieman kummallisena, hän vaeltelee ympäriinsä ja tapaa muukalaisia ja on kiinnostunut muusta maailmasta, mikä ei ole laisinkaan tavallista hobitin käytöstä. Osa samankaltaisuudesta johtuu sormuksen vaikutuksesta ja Bilbon kaipuusta, mutta onkohan se seikkailunhalu todella perinnöllistä hobittien keskuudessa?
Ei tarvitse vastata tuohon.
Gandalf siis laitettiin Bilbon katoamisen syntipukiksi, vaikka hänen katoamisensa ei monia niin kovin suretakkaan. Mutta ainahan kunnon hobiteille kelpaa mukava jutun aihe, mitä puida seuraava vuosi, ja pidempäänkin. Frodo seurasi Bilbon jälkiä ja häntä pidettiin yhtä kummallisena ellei kummempanakin ja kuten Bilbon seikkailuista puhuttaisiin myöhemmin myös Frodon puuhista ja niistä kerrottaisiin tarinoita, vielä ihmeellisempiä kuin Bilbo herran.
Eräästä asiasta olen hyvin kiitollinen PJ:lle. Hän ei tehnyt Frodosta 50-vuotiasta ukkoa. Vaikka se kirjassa selvin sanoin ilmaistaan niin en ole koskaan pitänyt Frodoa tai muita hobitteja niin vanhoina. He ovat nuoria ja jo heidän käytöksensä ja suhtautumisensa asioihin saa heidät tuntumaan nuorilta. Ilmeisimmin hobitit pysyvät hyvin nuorekkaina pitkään.
Tuota mietinpä vain, millä Frodo eli? Siis tietääkseni hän ei töitä tehnyt ja rikkauksiakaan Bilbolta ei jälkeen jäänyt. Millä hän hankki ruuat ja muut? No sitähän (kaupankäyntiä) on toisaallakin muistaakseni mietitty, että ehkä sitä ei tähän keskusteluun sekoiteta.
Sam puhuu puumiehistä, olikohan hänen serkkunsa Hal nähnyt Entvaimon? Mukava yksityiskohta, joka tässä ei tunnu mitenkään merkitykselliseltä, mutta myöhemmin eräälle puu-ukkelille tästäkin huhusta olisi ollut paljon iloa.
Frodon ja Gandalfin keskustelusta minulla ei ole paljoa sanottavaa, vaikka se onkin koko kappaleen pääpointti. Saamme kuulla kuinka sormus on päätynyt Frodolle ja Klonkun elämänpyörteistä siinä sivussa. Gandalfin kertoman pohjalta Frodo päätyy lähtemään pois ennen niin turvallisesta kodista. Pienelle hobitille paljon uutta ja pelottavaa tietoa kerralla, Gandalfia lainatakseni "Bilbo ei erehtynyt perijää valitessaan."
Kuinka Gandalf ei huolestunut enemmän ja käynyt tutkimaan jo aikaisemmin Bilbon sormuksta, koska sanoo tienneensä jo tuolloin, että se oli suursormus? Niitä kun ei maailmassa kovin montaa kuitenkaan ollut. Hän toki on tarkkaillut tilannetta koko ajan, mutta voisi kuvitella niinkin tärkeän asian vaivanneen vielä enemmän häntä jo heti Bilbon löydettyä sormuksen.
Minusta ei tämän enempää irtoa tällä kertaa.
"Sitten hän (Gandalf) hyppäsi salamana ikkunalaudalle..." Voiko joku lukea tuon lauseen hymyn nousematta huulille? Vaikka tuolla tuskin tarkoitetaan hänen hypänneen itse laudalle, mutta...
Päästään siis käsiksi yhteen kirjan ehkäpä tärkeimmistä luvuista, Tolkienin itsensä mukaan ainakin. Tämä on myös tarinan vanhimpia osia (esipuhe). Sormuksen historiaa ja päästään kiinni itse juoneen ja siihen, mitä seikkailussa tullaan tavoittelemaan. Enää ei edes Kontu tunnu turvalliselta vaan Frodon on pakko lähteä matkaan kuultuaan miten asiat ovat.
Ensin kerrotaan juhlien jälkeisistä tunnelmista ja vuosista niiden jälkeen. Noiden vuosien aikana Frodo käy muistuttamaan enemmän ja enemmän vanhaa Bilboa. Häntä pidetään hieman kummallisena, hän vaeltelee ympäriinsä ja tapaa muukalaisia ja on kiinnostunut muusta maailmasta, mikä ei ole laisinkaan tavallista hobitin käytöstä. Osa samankaltaisuudesta johtuu sormuksen vaikutuksesta ja Bilbon kaipuusta, mutta onkohan se seikkailunhalu todella perinnöllistä hobittien keskuudessa?
Ei tarvitse vastata tuohon.Gandalf siis laitettiin Bilbon katoamisen syntipukiksi, vaikka hänen katoamisensa ei monia niin kovin suretakkaan. Mutta ainahan kunnon hobiteille kelpaa mukava jutun aihe, mitä puida seuraava vuosi, ja pidempäänkin. Frodo seurasi Bilbon jälkiä ja häntä pidettiin yhtä kummallisena ellei kummempanakin ja kuten Bilbon seikkailuista puhuttaisiin myöhemmin myös Frodon puuhista ja niistä kerrottaisiin tarinoita, vielä ihmeellisempiä kuin Bilbo herran.
Eräästä asiasta olen hyvin kiitollinen PJ:lle. Hän ei tehnyt Frodosta 50-vuotiasta ukkoa. Vaikka se kirjassa selvin sanoin ilmaistaan niin en ole koskaan pitänyt Frodoa tai muita hobitteja niin vanhoina. He ovat nuoria ja jo heidän käytöksensä ja suhtautumisensa asioihin saa heidät tuntumaan nuorilta. Ilmeisimmin hobitit pysyvät hyvin nuorekkaina pitkään.
Tuota mietinpä vain, millä Frodo eli? Siis tietääkseni hän ei töitä tehnyt ja rikkauksiakaan Bilbolta ei jälkeen jäänyt. Millä hän hankki ruuat ja muut? No sitähän (kaupankäyntiä) on toisaallakin muistaakseni mietitty, että ehkä sitä ei tähän keskusteluun sekoiteta.
Sam puhuu puumiehistä, olikohan hänen serkkunsa Hal nähnyt Entvaimon? Mukava yksityiskohta, joka tässä ei tunnu mitenkään merkitykselliseltä, mutta myöhemmin eräälle puu-ukkelille tästäkin huhusta olisi ollut paljon iloa.
Frodon ja Gandalfin keskustelusta minulla ei ole paljoa sanottavaa, vaikka se onkin koko kappaleen pääpointti. Saamme kuulla kuinka sormus on päätynyt Frodolle ja Klonkun elämänpyörteistä siinä sivussa. Gandalfin kertoman pohjalta Frodo päätyy lähtemään pois ennen niin turvallisesta kodista. Pienelle hobitille paljon uutta ja pelottavaa tietoa kerralla, Gandalfia lainatakseni "Bilbo ei erehtynyt perijää valitessaan."
Kuinka Gandalf ei huolestunut enemmän ja käynyt tutkimaan jo aikaisemmin Bilbon sormuksta, koska sanoo tienneensä jo tuolloin, että se oli suursormus? Niitä kun ei maailmassa kovin montaa kuitenkaan ollut. Hän toki on tarkkaillut tilannetta koko ajan, mutta voisi kuvitella niinkin tärkeän asian vaivanneen vielä enemmän häntä jo heti Bilbon löydettyä sormuksen.
Minusta ei tämän enempää irtoa tällä kertaa.
"Sitten hän (Gandalf) hyppäsi salamana ikkunalaudalle..." Voiko joku lukea tuon lauseen hymyn nousematta huulille? Vaikka tuolla tuskin tarkoitetaan hänen hypänneen itse laudalle, mutta...
