TSH #08: I/1.5. Salaliitto paljastuu

Seikkailijamme ovat siis jo päässeet Bukinmaahan, jonka asukkaita lähes kaikki muut kontulaiset pitävät outoina. Olen hieman ihmetellyt tätä, koska muuta syytä kummeksumiselle ei näytä olevan kuin se, että he asuvat joen "väärällä" puolella. Rankkibukin (entinen Ikäbukin) suku kuitenkin kuuluu vanhimpiin hobittisukuihin, niin voisi kuvitella ettei rajojen levittämistä joen yli oltaisi katsottu kovin kummoisena asiana. Ainoana yksittäisenä suurena erona mainitaan veneiden kanssa pelailu ja uiminen.

Frodon uudessa, tosin vain hyvin hetkellisessä, kodissa tunnelma on alkuunsa mitä mukavin. Kokonaista kolme kylpyammetta ja rutkasti kuumaa vettä odottamassa. Aterian jälkeen tunnelma hieman muuttuu kun salaliitto paljastuu Frodolle. Frodo ei ole osannut olla varovainen tekemisissään ja paljastunut ystävilleen, mutta ihmeen hyvin on salaliittolaisten tekemiset pysyneet salassa Frodolta. Merri osoitti minusta melkoista kypsyyttä siinä, että tajusi Sormuksen olevan "suuri salaisuus" Bilbolle eikä jaellut tietoaan edes ystävilleen.

Edellisen kappaleen yhteydessä taisikin olla puhetta Samin palvelijan roolista. Hän jättäytyy mieluummin taka-alalle ja vaikka vakoilikin Frodoa, niin heti paljastuttuaan ja annettuaan kunniasanansa hän ei todella enää kertonut tietojaan eteenpäin.

Kun kaikki salaisuudet on kerrottu ja päätetty mihin aamulla lähdetään pääsevät hobitit viimein nukkumaan. Frodon uni on ihan mielenkiintoinen, tuleeko kenellekään ajatuksia siitä? Miksi hän on usein kuullut unessaan meren ääntä? Unen alussa ollut metsä liittyi varmaankin seuraavan päivän matkaan, mutta onko unen lopulla jotain sen ihmeellisempää merkitystä?

(Pyydän kovasti anteeksi, ettei tästä tai varmaan seuraavastakaan alustuksestani tule kovin kummoista. Into ajatusten ylöskirjoittamiseen on tipotiessään. Jotain nyt kuitenkin.)
 
Maltahwesta sanoi:
--- Bukinmaahan, jonka asukkaita lähes kaikki muut kontulaiset pitävät outoina. Olen hieman ihmetellyt tätä, koska muuta syytä kummeksumiselle ei näytä olevan kuin se, että he asuvat joen "väärällä" puolella. --- Ainoana yksittäisenä suurena erona mainitaan veneiden kanssa pelailu ja uiminen.

Parissakin kohdassa maninittaan Samin - paljasjalkaisen ( :grin: ) hobittilalaisen - epäluulo Konnun muiden osien hobitteja kohtaan. Voitaneen olettaa tällaisen ''oma maa mansikkaa'' ajattelun olevan tyypillistä omilla nurkillaan viihtyville hobiteille. Ehkä Bukinmaalaisten erityinen omalaatuisiuus oli yhdistelmä hobittien erilaisia ennakkoluuloja ja pelkoja vettä, vieraskuntalaisia ja ulkomaalaisia kohtaan.

Maltahwesta sanoi:
Frodon uni on ihan mielenkiintoinen, tuleeko kenellekään ajatuksia siitä? Miksi hän on usein kuullut unessaan meren ääntä? Unen alussa ollut metsä liittyi varmaankin seuraavan päivän matkaan, mutta onko unen lopulla jotain sen ihmeellisempää merkitystä?

Frodohan näkee matkansa alkuvaiheessa kaksikin unta, toisen Krikkolossa ja toisen Tom Bombadilin talossa. Ainakin minusta ne ovat todella mielenkiintoisia. Sääli, ettei niitä ollut myöhemmin enempää - tosin tarinan varsinaisesti käynnistyttyä Rivendellissä eivät tällaiset pahaenteiset ja arvoitukselliset unikuvat olisi enää olleet toimivia tai tarkoituksenmukaisia.

Itse unesta. Raapiminen ja nuuhkiminen voi viitata Vanhan Metsän puihin, mutta ainakin nuuhkiminen ja lopulta kiinni saaminen tuovat kovasti mieleen Mustat Ratsastajat. Valkea torni taas on varmastikin yksi Tornikukkuloiden haltiatorneista, joista näkee Merelle. Tämän unen perusteella on syytä olettaa Frodossa taistelleen jo hyvin varhain (ainakin tiedostamaton) kaipuu Merelle. Olihan hän epähobittimainen ja rakasti haltioita ja kaikkea, mitä nämä merkitsivät. Lisäksi hän oli levoton ja koki etenkin syksyisin voimakasta kaipuuta kauas pois. Yllättävän vaaran ja kaiken sen huolen alla Meri-kaipuu tunki lävitse ylös uniin. Kuinka paljon kyseisestä kaipuusta oli ''luonnollista'' on aika vaikea sanoa. Frodohan oli ''valittu'', vaikkei sitä hirveästi korostetakaan, ettei hänen tilanteensa musertava epätoivoisuus väljähtäisi. Ehkä kaipuu oli syntynyt ajan mittaa tapaamisista haltioiden kanssa, sellaistenkin haltioiden, jotka olivat matkalla Länteen. Ehkä samat voimat, jotka olivat valinneet hänet, olivat ''valmistelleet'' hänet.
 
Olen itsekin todennut että aika tilava piti Krikkolon talon olla jos kerta kylpyhuoneeseen mahtui kolme ammetta :) Eipä siitä sen enempää.

Kenties "tavallisista" hobiteista tuntui oudolta jo joen ylittäminen, ja vieläpä Vanhan Metsän vieressä asuminen. Olivathan puut jo kerran "hyökänneet". Vaikka kyseessä oli vanha ja kunniakas suku, muut hobitit taisivat vähän vierastaa Bukinmaalaisia juuri edellä mainituiden syiden takia.

"Hän seisoi pimeällä nummella ja ilmassa oli outo suolan tuoksu. Katsoessaan ylös hän näki korkean valkoisen tornin, joka seisoi yksin jyrkällä töyräällä. Hänet valtasi suuri halu kiivetä torniin, mistä hän näkisi meren. Hän alkoi ponnistella rinnettä ylös tornia kohden; mutta äkkiä taivaalla välähti ja kuului ukkosen jyrähdys."

Minulle tulee tuosta unesta aina mieleen kolme haltiatornia joista näkee merelle(eikös se niin mennyt?) Olen myös ajatellut että kenties Frodo näki eräänlaista enneunta, kun kerta oli aiemminkin kuullut merenkohinaa unissaan.

Tuo Samin vaikeneminen on oikeastaan todella ihailtavaa. Mutta kukapa uskaltaisi rikkoa Gandalfille antamaansa lupausta,ettei kertoisi asiasta kenellekkään(ainakin niin muistelisin asian menneen)
 
Tässä luvussa on eräs herkullinen huomautus, jonka herättämät odotukset jäävät kuitenkin teoksen myöhemmissä osissa lunastamatta:

Sienet olivat hobittien intohimo joka ylittää isojen ihmisten ahnaimmatkin mielihalut.

Tällaisen intohimon olemassaoloa olisi toki voinut kerronnassa hyödyntää. Oliko se Tsehovin vai Hemingwayn huomautus, että jos kirjailija kuvailee seinällä olevan aseen, niin asetta on myös käytettävä (tietysti myös tällaisen aseen huomiota herättävä käyttämättä jättäminen voi olla hyvä kikka kerronnassa)?
Kuvitellaan vaikka miten Sormuksen viejien tehtävä vaarantuu hobittien pysähtyessä sienestämään, Sam ja Klonkku tappelemassa sienistä, Galadriel ilahduttamassa hobitteja lahjoittamalla kuivattuja sieniä, Sormuksen Samille esittämä houkutus, jossa Mordor muuttuu valtavaksi sieniviljelmäksi, Sarkun sortohallitus Konnussa kieltämässä sienestyksen jne.

Tosinhan matka Mordoriin, Sormuksen sota jne. mahtuu kaikki myöhäissyksyn, talven ja kevään kuukausiin, joten Sormuksen saattue ei olisi voinut matkallaan kohdata kovinkaan paljon sieniä. Mutta olisihan vaikkapa Klonkku voinut hätkähdyttää hobittialkuperäänsä epäileviä Frodoa ja Samia muistellen silmät kiiluen sieniretkiään.
 
Frodon nuuskinta- ja torniuni

The Treason of Isengard -teoksessa Christopher Tolkien kertoo tämän unen historiasta. Kyseessä on itse asiassa kahden unen sulauttaminen yhteen. Unen lyhyt alku, jossa Frodo "oli nukkuvinaan ikkunan alla, joka avautui yhteenkietoutuneiden puiden mereen; ulkoa kuului nuuskintaa" oli mukana jo varhaisessa versiossa, jossa Bingo (josta myöhemmin tuli Frodo) nukkui Bukinmaassa. Loppuosa torneineen on peräisin vallan toisesta unesta.

Torniuni oli alun perin paljon pidempi ja JRR kirjoitti siitä useampia versioita. Hän myös sovitteli unta useaan eri paikkaan.

Alun perin uni liittyi myöhemmin hylättyyn juonikuvioon (syksyltä 1939), jossa Gandalf oli yrittänyt päästä hobittien luo Kontuun, mutta Mustat Ratsastajat ajoivat häntä takaa itsensä Noitakuninkaan johdolla ja hänen oli paettava näitä Sarnin kahlaamon yli aina Tornikukkuloiden Länsitorniin saakka. Frodo näki unensa Briissä ja se alkoi nummelta valkoisen tornin lähistöltä, jonne meren ääni kantautui. Sitten Frodo oli äkkiä tornin juurella ja näki mustakaapuisia hahmoja hevosen selässä vartioimassa tornia. Hänen takanaan seisoi Noitakuninkaan hahmo, mutta Frodo tajusi olevansa unessa jossa Sormusaaveet eivät voisi vahingoittaa häntä. Lopulta hän näkee harmaaviittaisen, valkotukkaisen ratsastajan pakenevan tornista.

Sittemmin JRR siirsi torniunen Krikkoloon, jossa Frodo näki sen samana yönä (25. syyskuuta) jolloin Gandalf pakeni haltiatornista. Unen alkuun hän liitti alkuperäisen Krikkolon nuuskintaunen ja jatkoi lievästi alkuosastaan muokatulla torniunella.

Kun hän oli muuttanut Gandalfin tarinaa siten, että tämä ei enää ollut sormusaaveiden piirittämänä tornissa, unen loppuosasta putosivat pois sormusaaveet ja tilalle tuli Frodon halu kiivetä torniin.

Ukkosen ääni joka lopettaa unen liittyy alun perin siihen, että Briissä nähty torniuni keskeytyy aamulla kun Trotter (Aragornin esiaste) vetää ikkunaverhot ja ikkunaluukut auki sangen kovaäänisesti. Lopullisessa tekstissä ukkonen on yhä mukana, mutta se selitetään kuudennen luvun alussa Merrillä, joka hakkaa ovea herättääkseen Frodon.

Uneksiminen Gandalfista säilyy kuitenkin teemana; se vain siirtyy Tom Bombadilin talossa nähtyyn uneen Gandalfista Orthancissa. Frodo tajuaa tämän unen merkityksen vasta Elrondin Neuvonpidossa, kun Gandalf kertoo seikkailustaan Sarumanin kanssa. Frodo keskeyttää Gandalfin puheen ja sanoo: "Minä näin sinut! Kävelit edestakaisin ja tukkasi hohti kuutamossa." (TSH I/2.2.). Gandalf suorastaan hämmästyi kuullessaan moisesta näystä. - Christopher Tolkien muuten toteaa The Treason of Isengardissa, että juuri muokatessaan näitä Neuvonpidon repliikkejä JRR luultavasti päätti lisätä Tom Bombadilin talossa nähtyyn uneen (jossa alun perin oli vain laukkaavia mustia ratsastajia) näyn Gandalfista tornissa.

Katso:

The Return of the Shadow (HoME VI), s. 104-105, 118-120, 301-302, 328
The Treason of Isengard (HoME VII), s. 9-11, 32-36, 134, 139 [viite 36]

Mitä tulee nuuskimiseen, se voisi enteillä myös Klonkun nuuskimista sen puun juurella, jonka fletillä hobitit viettivät yönsä Lórienissa, mutta kuten Hammond ja Scull toteavat (Reader's Companon, s. 119) Lórien-episodia ei ollut vielä edes Tolkienin mielessä silloin kun hän ensimmäisen kerran kirjoitti tästä unesta. Toisaalta, kuka tietää, vaikka nuuskiva Klonkku olisi tullut mukaan Lórieniin juuri siksi että uni oli jo olemassa ja näin se sai sopivan selityksen. Mutta kirjailijalla on toki oikeus olla moniselitteinen. Hän saattaa antaa meille useita vihjeitä tällaisen yksityiskohdan tulkitsemiseen, mutta ei väännä selitystä rautalangasta koska on itse taitavasti antanut lukijalle pohtimisen aihetta ja kunnioittaa tätä.

Kaiken kaikkiaan kuvittelen itse mielessäni että itse Sormus antoi Frodolle kyvyn nähdä unessa samanaikaisia tärkeitä tapahtumia, joissa sormusaaveet olivat mukana; ikään kuin mahtisormuksen avulla hän olisi voinut seurata sen alaisina olevien Yhdeksän edesottamuksia (hämärästi muistuttaa H. Potterin kykyä uneksia Tomista - huomatkaa myös tämä nimi; kun tapaatte seuraavan kerran J.K. Rowlingin, kysykää häneltä, onko tämäkin yksi hänen Tolkienilta imemistään vaikutteista).
 
I'm rowling in the forest of Off

Alph sanoi:
Offia:Mitäs muita vaikutteita Rowling on imenyt Tolkienilta?

Keskustelunaihe on hieman vaikea, koska monet teemat ja nimet esiintyvät myös muualla kuin Tolkienilla, esim. pitkäpartainen hyvä velho Albus voi periaatteessa olla suoraan Merlinistä (tai muualtakin) peräisin, ei ilmeisimmästä lähtökohdasta eli Gandalfista. Mitä nimiin tulee, esimerkiksi Nevillen sukunimi Longbottom VOI olla peräisin Tolkienilta (suom. Pitkänpohja), mutta sekin saattaa esiintyä muualla.

Mutta Rowlingin ja Tolkienin vertailu (mikä olisi varmaan hauskaa ja hyödyllistä keskustelun aihetta) kannattaa säästää omaan topiikkiinsa. Sellaista tuskin on vielä olemassa, mutta Tolkien-huoneeseen tai ehkä paremmin Kirjastoon (koska on toinenkin tekijä involved) sellaisen voisi hyvinkin perustaa.
 
Valië Nienna sanoi:
Itse unesta. Raapiminen ja nuuhkiminen voi viitata Vanhan Metsän puihin, mutta ainakin nuuhkiminen ja lopulta kiinni saaminen tuovat kovasti mieleen Mustat Ratsastajat.
Miullekin tuli ensimmäisenä mieleen Ratsastajat. Tosin voihan se Klonkkukin olla. Jänskä vertailla omia mielikuviaan mahdollisiin faktoihin ja naureskella miten mettään meni.

Valië Nienna sanoi:
Frodohan oli ''valittu'', vaikkei sitä hirveästi korostetakaan -- Ehkä samat voimat, jotka olivat valinneet hänet, olivat ''valmistelleet'' hänet.
Haiskahtaa Jumala-puheilta. Olkoonkin, että Frodo olisi "Valittu" ja kaikki on huolella suunniteltua etukäteen Jonkun toimesta, nii miulle on tapahtumat olleet enemmän kohtalo-tyyppistä johdattelua, että sitä kautta Frodon oli tarkoitus tehdä milloin mitäkin, ei niinkään, että joku/jokin olisi valinnut hänet täysin tarkoituksella. Vaikea selittää. Varsinkaan kun itse oikeasti en kovinkaan usein usko kohtaloon sun muuhun, useimmiten sattumaan, joskus kohtaloon. :grin:

Tuli hupaisasta kylppäri-kohtauksesta tahattomasti mieleen Shanghai Noon ja kahden cowboyn ryypiskely ammeissa. Tuumasinpas, että olisi hauska näky kolme hobittia vetämässä viskiä, leikkimässä kiinalaisia juomapelejä ja heittämässä "uno mas?"-läppää. Hihii.
 
Vinyarogwen sanoi:
Valië Nienna sanoi:
Frodohan oli ''valittu'', vaikkei sitä hirveästi korostetakaan -- Ehkä samat voimat, jotka olivat valinneet hänet, olivat ''valmistelleet'' hänet.
Haiskahtaa Jumala-puheilta. Olkoonkin, että Frodo olisi "Valittu" ja kaikki on huolella suunniteltua etukäteen Jonkun toimesta, nii miulle on tapahtumat olleet enemmän kohtalo-tyyppistä johdattelua, että sitä kautta Frodon oli tarkoitus tehdä milloin mitäkin, ei niinkään, että joku/jokin olisi valinnut hänet täysin tarkoituksella. Vaikea selittää. Varsinkaan kun itse oikeasti en kovinkaan usein usko kohtaloon sun muuhun, useimmiten sattumaan, joskus kohtaloon. :grin:

Kyllä se oli tarkoitettukin ''Jumala-puheeksi''. Tai pikemminkin ''valar-puheeksi''. Joku jossain valitti, kuinka pieni osa valarille on varattu Tolkienin mytologian myöhäishistoriassa. Itse asiassa heillä on oma osansa, merkittävä osansa. Mutta koska TSH on kirjoitettu kuolevaisten hobittien ja myöhempien aikojen ihmisten toimesta, ei sen näkökulma yllä muuhun kuin seurauksiin - alkuunpanijat, syyt ja teot jäävät heidän tietoisuutensa ulkopuolelle.
 
Muistan jossain nähneeni jonkun muunkin pohtineen tätä asiaa: Pippinin laulun viimeinen säkeistö tuntuu heijastelevan Galadrielin puutarhan lähdettä.
O! Water is fair that leaps on high
in a fountain white beneath the sky
....
Tutkailin Hammond&Scullin Reader's Companionia, mutten ainakaan heti löytänyt siitä moista viittausta/havaintoa. Onko HoMEja omistavilla käsitystä siitä, onko laulu/säkeistö lisätty tähän tai muutettu nykyiseen muotoonsa Lorien-lukujen kirjoittamisen jälkeen? Hobitti-lauluun muutenkin suihkulähde sopii vähän huonosti, kun ainakaan minun on vaikea kuvitella sellaista kontulaiseen puutarhaan... Lauluhan toki on Bilbon, joka on voinut suihkulähteitä nähdä vaikkapa Rivendellissä.
 
Suihkulähteistä

Nerwen sanoi:
Onko HoMEja omistavilla käsitystä siitä, onko laulu/säkeistö lisätty tähän tai muutettu nykyiseen muotoonsa Lorien-lukujen kirjoittamisen jälkeen?

Jos oikein ymmärrän lukemaani, kylpylaulu oli suurin piirtein lopullisessa muodossaan jo "toisen vaiheen" käsikirjoituksessa, joka on selvästi Lórien-lukua aikaisempi (HoME VI, 300). Sen laulaja vain oli aluksi Frodo-Odo. En löytänyt myöskään CJRT:ltä mitään mainintoja koskien laulussa esiintyvää suihkulähdettä. Laulun tekstiä ei löydy HoME:sta.

Koska laulu on Bilbon, siinä voi olla viittauksia vaikka minne: hän on varmasti lukenut myös monista sellaisista suihkulähteistä joita ei ole koskaan nähnyt - ja ehkä hän ei ollutkaan nähnyt eläessään yhtään suihkulähdettä. Järvikaupungissa tuskin oli, Thranduilin saleissa tai Rivendellissä - mahdollisesti, mutta selvää mainintaa sellaisista en ole löytänyt.
 
Maltahwesta sanoi:
Seikkailijamme ovat siis jo päässeet Bukinmaahan, jonka asukkaita lähes kaikki muut kontulaiset pitävät outoina. Olen hieman ihmetellyt tätä, koska muuta syytä kummeksumiselle ei näytä olevan kuin se, että he asuvat joen "väärällä" puolella.

Niin lieneekö joki sitten sellainen juttu, että sen toisella puolella asuvat ovat aina automaattisesti vähän eri maata? Tämä taitaa muuten olla ainoa asia mikä yhdistää turkulaisia ja tamperelaisia? (Turussa ollaan kai perinteisesti "tois' puol' jokkee", me tamperelaiset taas herkästi jaamme asiat itään ja länteen sen perusteella kummalla puolen koskea ne ovat - länsipuoli on se parempi, jos minulta kysytään. ;))

Jokeen liittyen mietin myös tuota sen ylitystä ratsain. Siis nythän on niin, että hevonen kyllä osaa uida, mutta yksilötasolla jotkut ovat äärimmäisen vesikauhuisia, toiset taas varsinaisia virtahepoja. Voimme tietysti olettaa, että virta oli niin voimakas, ettei sitä yksinkertaisesti uimalla ylitetä. Toisaalta, kun mietimme mustien hevosten myöhempää kohtaloa, voi olla että niillä oli jonkinsortin kammo vettä - ja erityisesti virtaavaa vettä- kohtaan. Tällä taas saattaa olla jotain tekemistä perinteisen "virtaava vesi suojelee"-ajatuksen kanssa: pahan tahdon alle taivutettu eläin ei halua/voi ylittää suojaavaa rajaa.
 
Ylös