TSH 2023: 1/2.4 Matka pimeydessä

Sidhiel

Rajatapaus
Vastuuhenkilö
Suomen Tolkien-seura
Kun päästään Caradhrasin ikeestä, on aika alkaa koettaa vuorten ali, koska ei voi kiertää eikä ylittää. Miruvoria annetaan jokaiselle kulaus, mikä voimistaa heitä sen verran, että Saattue alkaa neuvotella tulevista suunnitelmistaan etenemisen suhteen.
Palaamisesta on puhe, ja se näyttää ilahduttavan ajatuksena ainakin Pippiniä, Merriä ja Samia. Morian kaivokset eivät houkuttele kuin Gimliä, muita "kylmäsi kauhu", ja "hobiteissakin herätti kaikki Morian nimeen liittyvä epämääräistä pelkoa". Muita vaihtoehtoja ei kuitenkaan ole, kiertämisessa menisi Gandalfin arvion mukaan vuosi, ja lisäksi näitäkin kiertomaita tarkkaillaan. Moriaa verrataan Mordoriin, ja päästään lauseeseen, jonka kenties laitan tulevassa asunnossani oven yläpuolelle "Ne, jotka kulkevat Barad-dûrun porteista, eivät enää palaa.". Klassista ja nättiä.
Päätetään mennä Morian kautta. Hetken lepo ei kuitenkaan onnistu, koska sudet hyökkäävät heidän kimppuunsa vastoin luonnollista vaistoaan, ja Gandalf toteaa tämän oikeaksi havainnoksi, kuolleiden susien raatoja ei löydy, ja ne tappaneet nuolet löydetään palaneina, vain kärki jäljellä. Tässä on hyvä hetki pohtia sitä, että mitä sitten nuo hukat olivat? Jotain osittain varjojen maailmassa liikkuvia otuksia, jotka kuollessaan muuttuvat tuhkaksi?

Myöhemmin samana päivänä löydetään Porttivirta, mutta se on lähes kuivunut. Syy tälle löytyy pian: virta on padottu ja porttien eteen on muodostunut pieni järvi, missä kenties, on jotain...
Sitten on vuorossa koko opuksen surullisimmat ja sydäntäraastavimmat jäähyväiset: Bil-ponia ei voi ottaa mukaan kaivoksiin! Otus lähetetään kohti Rivendelliä, mikä särkee ainakin Samin sydämen.
Oven kaiverrus ja arvoitus saadaan esiin, ja aikansa ihmeteltyään Gandalf keksii tunnussanan ja ovi saadaan auki. Kuitenkin lisäjännää ja yllätyksiä on käsillä, kun lonkeroinen Veden Valvoja nappaa Frodoa kiinni nilkasta. Kumma kyllä, muut jäätyvät ja vain Sam on auttamassa veitsineen Frodoa pinteestä. Kaivoksiin päästään karkaamaan, mutta vanhat paatsamat revitään irti ja viskataan oventukkeeksi, jolloin ainoa vaihtoehto on todellakin mennä Morian läpi.

En jotenkin koskaan muista, että tässä todellakin vaelletaan useampi päivä kaivoksissa muutaman tunnin sijaan. Lisää väristyksiä aiheuttaa kummallinen askeltentapsutus, joka seuraa Saattuetta.
Myöhemmin Pippin heittää kiven kaivoon ja säikäyttää Gandalfin ja herättää kuilun pohjalla lymyilevät jotkin, jotka alkavat tuottaa vasaran nakutusta muistuttavaa ääntä. Lisää ihastuttavaa häiritsevyyttä ja "kohta tapahtuu"-tunnetta.
Tarinoitsemisen ja laulamisen jälkimainingeissa käy ilmi, että Frodo on "käveleskellyt Konnun hinta takkinsa alla", mikä on outoa puhetta Gandalfilta, miten Konnun arvoa voi muka mitata mithrilissä, vaikka toki arvokasta onkin? Lisää "Gandalf on salaa enemmän Saruman kuin tahtoo myöntää" -osastoon.

Lopulta syy Morian täyteen kääpiöidenpuutteeseen (+1 vierailemassa) löytyy, kun Balinin hauta löydetään. Gimli toimii kuten tosimies ja ilmeisesti itkee huppunsa piiloissa.


Yhteensä tämä on siitä hauska luku, että tapahtuu paljon ja seikkaillaan useissa erilaisissa paikoissa. Juonellisesti myös nätti, koska pikkuinen draaman kaari on saatu mahdutettua luvun sisälle, pahaenteisyys tiivistyy Balinin haudalle viimeisellä sivulla, mutta samalla useampia häiritseviä elementtejä ripotellaan sinne tänne, jotta lukija on auttamatta nalkissa.
 
...kun lonkeroinen Veden Valvoja nappaa...

Onko Veden vartija Kutlu Ctulhunen?

Tämä kirjan luku on täynnä kuvia, loitsuja sekä tapahtumia.

Jostain syystä korkeuskäyräkartta Hämypuron laaksosta on eksynyt tähän lukuun eikä seuaavaan. Värillinen piirros Morian portista on upea, kuva Narvin kaiverruksesta on tutumpi jo vanhemmista painoksista.

Sitten tässä vaiheessa voidaan kääntää katse Keski-Maan taikuuteen.

Haltioiden taikuus on kuin luonnollista, haltiat itse eivät Kuolemattomilla maillaan oppimiaan taitoja (lembasin leipominen, köydenpunonta, viitttojen kudonta jne.) pidä edes taikoina, eivätkä haltiat pelkää kuolevaisten haamuja.

Sen sijaan Gandalf harjoittaa taikuutta käskysanoilla. Luku sisältää kaksi haltiakielistä täysimittaista loitsurunoa muistiinkirjattuna sekä toteamuksen, että Gandalf muistaa yhä satoja ovenavausloitsuja. Ja on joskus muistanut kaikki tähän tarkoitetut haltian, ihmisten ja örkkien kieliset loitsut. Tämä tarkoittaisi sitä, että parempina aikoina Keski-Maassa taikuus oli yleistä, jopa arkipäiväiväistä, siis muidenkin kuin haltioiden keskuudessa (paitsi hobittien)? Yleensähän Keski-Maasta esitetään päinvastainen näkemys: taikuus olisi harvinaista ja jos ihmiset (tai örkit) sitä harjoittavat, on se Sauronista tai Melchiorilta peräisin.

Miksi muuten saattueen kimppuun hyökänneitä susihukkia kutsutaan alkuperäiskielellä. Ensimmäisiä kertoja lukiessa ajattelin vain, että sudet kärventyneet Gandalfin tulipallon ansiosta kunnolla ja siksi eivät jättäneet jälkiä. Mutta olivat kai sittenkin taikasusia ja siksi ne katosivat sillä, millä olivat tulleet.

Morian kaivosten laajuus ja arkkitehtuuri menee yli Vohobitin ymmärryksen.
 
Miksi muuten saattueen kimppuun hyökänneitä susihukkia kutsutaan alkuperäiskielellä.
The Wargs. (Sama porukka kuin susiarmeija "Hobitissa".) The Annotated Hobbit -kirjassa, s. 147 annetaan sanan alkuperäksi muinaisenglannin wearg, muinaisnorjan varg-r, nimenomaan legendaarisista susista käytettynä.

Tolkienin mukaan warg -sanaa oli englannissa käytetty myös lainsuojattomista rikollisista. Muistettakoon että siitä rosvojoukosta, jonka päälliköksi Túrin päätyi, käytettiin nimitystä gaurwaith, "susimiehet".
 
Last edited:
Onko Veden vartija Kutlu Ctulhunen?
Minulle tuli sama mieleen, ja ajallisesti olisi varsin mahdollista, että Tolkien on Lovecraftinsa lukenut. Ensimmäinen Cthulhu-tarina, "The Call of Cthulhu" ilmestyi vuonna 1928, ja Sormuksen ritarit tunnetusti 1954.
 
Sudet taisivat tosiaan olla jonkinlaisia haamuja tai vähän nazgûlien tapaisia varjojen valtakunnan asukkeja, koska vaikka olisi toki mahdollista, että eloon jääneet hukkaset olisivat vain raahanneet pois kuolleiden ruumiit, miksi (tai miten?) ne olisivat nuolia nyppineet ruhoista irti. Ja kokonaisista nuolistahan siinä oli kyse, ne löytyivät kaikki sellaisinaan maasta lojumasta lukuunottamatta sitä yhtä, joka roihahti tuleen kesken lentonsa Gandalfin tuliloitsun aikana ja paloi kärkeään lukuunottamatta.

Gandalfin loitsu "naur an edraith ammen" ja "naur dan i ngaurhoth" tarkoittaa nettilähteiden mukaan käytännössä "tuli suojaksemme" ja "tuli susilaumaa vastaan", ja mietin, kuinka tarkka se oikeastaan oli vaikutukseltaan. Kukaan seurueen jäsenistä ei leimahtanut tuleen, mutta esimerkiksi lentävä nuoli kyllä ja puut kukkulan laen ympärillä. Olikohan se Gandalfin itse tarkkaan määrittämää, mikä kaikki palava materiaali päätti sillä juuri hetkellä ryhtyä yhdistymään happeen, vai roihauttiko loitsu enemmän summanmutikassa asioita, jotka olivat susille haitaksi mutta seurueelle suojaksi?

Tähän roihuun liittyen Samin kommentti oli taas varsinainen herkkupala. Sillä hobitilla on totisesti sekä järkeä, tyyntä luottamusta toisten taitoihin että huumorintajua. Alkaa harmittaa, etten ole kirjaa tähän asti lukiessani tullut koonneeksi kaikkia Samin repliikkejä talteen jonkinlaiseksi "mitä Sam sanoi?" -kokoelmaksi, koska pidän hänestä luku luvulta aina vain enemmän ja olisi hauska kerrata hänen sanomisiaan jälkeenpäin. Ehkä pitää ottaa tämä projektiksi jossain vaiheessa.

Susitaistelun kuvauksessa mietin ilmausta "jousi helähti" Legolasin ampuessa. Ei kai mistään jousesta varsinaista helähdystä lähde, ellei siinä ole kiinni jonkinlaista kelloa tai kulkusta? Vai lähteekö? Miltä jousi oikeastaan kuulostaa, kun sillä ammutaan?

Moriaan suunnattaessa ihmettelin vähän Aragornin varoitusta Gandalfille. Oliko hänelläkin taipumus enteiden saamiseen vai mistä ihmeestä oli kyse? Samoin ihmettelin, että vasta portilla Gandalf alkoi purnata siitä, ettei olisi oikeasti halunnut ottaa mukaan mitään kantojuhtaa ja olisi halunnut seurueen varustuksen olevan paljon kevyempi. Mitä hyötyä sellaisesta nyt enää tässä kohtaa on alkaa murista? Vai onko Gandalfilla huono omatunto siitä, että Bil joudutaan hylkäämään, ja hän yrittää siksi jotenkin todistella itseään syyttömäksi tilanteeseen? Onneksi hän edes asetti Bilille jonkinlaiset suojaavat sanat, varsinkin kun Sam ei saanut edes rauhassa saatella poniparkaa matkaan vaan se säntäsi kauhuissaan pakoon Veden valvojaa.

Veden valvojasta puheen ollen muistelen hämärästi, että sen lammen olisi kuulunut oikeastaan ulottua Morian muuriin asti niin, ettei ovelle olisi voinut hiippailla kuivin jaloin, mutta lammen vesi olisi jostain syystä laskenut hieman ennen saattueen saapumista. Ökömölli olisi siinä tapauksessa ehkä usutettu lätäkköön nimenomaan estämään kulku Morian läpi kokonaan. Ihan niin hyvin ei Sauron sitten kuitenkaan ole pystynyt säätä Sumuvuorten länsipuolella säätämään, että hänen lonkerolemmikkinsä patoaltaaseen olisi satanut tai virrannut kylliksi vettä pitämään sen uimasyvyisenä seinään asti.

Portin kuviossa mietityttää se, että sekä Durinin että myöhemmän Gondorin valtakunnan tunnuksessa on seitsemän tähteä ja kruunu. Mietin myös, onko "suurhaltioiden puun" tarkoitus viitata Telperioniin tai Galathilioniin, kun puissa kerran on kuunsirppejä, mutta miksi niitä sitten toisaalta on kaksi? Portin tekstin taas mainitaan olevan kirjoitettu "Beleriandin tapaan", eli ilmeisesti Beleriandissa haltiat kirjoittivat tengwaria niin, että vokaalitkin olivat kokonaisia kirjaimia eivätkä tehtoja konsonanttien päällä (konnun sinisävyisessä kangasmerkissä muuten lukee "Kontu" nimenomaan näillä kirjaimilla), ja olevan "esiaikojen haltiakieltä". Minun nähdäkseni se kylläkin on ihan tavallista sindaria, joten aika hassua, ettei Frodo ymmärrä sitä. Tai ehkä kukaan saattueesta ei vain tullut kirjoittaneeksi alkuperäistä tekstiä ylös Frodon muistelmia varten ja meille on siksi Länsikairan Punaisen Kirjan kautta välittynyt vain Frodon oman ajan sindarilainen käännös tekstistä? Se selittäisi myös sen, miksi tekstissä kutsutaan Khazad-dumia nimellä Moria, se kun ei muistaakseni ollut mitenkään rakkaudella haltioiden taholta annettu nimi naugrimin valtakunnalle.

Vähän huvitti se, miten Gandalf leveilee osaamisellaan ennen ovenavauspuuhiin ryhtymistä, mutta ehkä hänen tarkoituksensa on vain rauhoitella muuta seuruetta asiantuntemuksensa alleviivaamisella. Sekin oli tavallaan hupaisaa, että ensin Caradhrasin reitti romahti umpeen niin, ettei Saattue voinut enää harkitakaan uutta yritystä sitä kautta, ja sitten myös Morian portti laitettiin umpeen heidän perässään. Totisesti heille tehtiin selväksi, että muita reittivaihtoehtoja ei enää ole. Maininta kuningatar Beruthielin kissoista hymyilytti myös, vaikka tiedänkin nykyään, etteivät ne (se paremmin kuin kuningatar itsekään) olleet erityisen kivoja. Mutta silti on hauskaa, että ne mainitaan noin vain ohimennen, luonnollisena osana tarinan maailman perimätietoa.

Sitä mietin, että kun Moriassa, vuoren sisällä, on kaiketi hyvin hiljaista, niin siitäkö johtuu, että jopa hobittien jaloista lähtee siellä ääntä? Vai eivätkö he vain välittäneet liikkua hiljaa, kun muiden jalat joka tapauksessa aiheuttivat melua? Vai onko kuvaus erilaisista askelten äänistä nimenomaan esimerkki siitä, miten Frodon aistit ovat veitsenhaavan seurauksena herkistyneet, mutta muiden korviin hobittien askelet ovat edelleen täysin äänettömät?

Lisäys: Pari muuta pohdituttanutta asiaa unohtui, joten mainitsen ne vielä. Ensinnäkin se, että Morian nimi herätti epämääräistä levottomuutta myös hobiteissa. Miksi? Oliko heidän omissa taruissaan jotain kaikuja synkistä Moria-tarinoista, muistuiko heille mieleen Bilbon kertomus ahdingostaan örkkiluolissa Sumuvuorten uumenissa vai olivatko he kuulleet synkkiä tarinoita Rivendellissä? Toisekseen se, että Pippinin mainitaan keränneen kauan rohkeutta kolme kyynärää leveän rotkon yli hyppäämiseen. Kolme kyynörää! Sehän on kutakuinkin 180 cm! Millä jalkavoimilla noin metrin mittainen hobitti sellaisesta ponkaisee yli, kun aikuisella ihmiselläkin olisi vaikeuksia hypätä niin kauas, varsinkin retkeilyvarusteita kantaen? Onkohan tässä jonkinlainen käännöserhe?
 
Last edited:
Mietin Moriassa olleita valokuiluja: hieno idea, mutta varmaankin niistä satoi myös vettä sisään? Olikohan kuilun alapuolella lattiassa jokin viemärin tapainen?

Pohdin myös Morian rakentamista: olivatkohan jotkut isoimmista saleista alkujaan luonnonluolia, joita kääpiöt sitten laajensivat? Olisi kai kätevää perustaa kääpiövaltakunta paikkaan, jossa on jotain luolia ja tunneleita jo valmiina, ettei aivan kaikkea kiveä tarvitse itse kaivaa vuoresta ulos.

Alkumatkasta reitin varrella oli rotkoja, mutta ilmeisesti myöhemmin ei. Mikähän siis oli rikkonut kiveä länsipäässä: balrog, Veden valvoja vai jotain tavanomaisempaa kuten vuosien aikana vuoren sisällä mahdollisesti virrannut vesi?
Päätetään mennä Morian kautta. Hetken lepo ei kuitenkaan onnistu, koska sudet hyökkäävät
Oikeastaanhan he olivat menossa nukkumaan tehdäkseen lopullisen päätöksen vasta aamulla. Mitenhän olisi käynyt, jos hukkia ei olisi näkynyt: olisiko koko saattue seurannut Gandalfia peloistaan huolimatta vai olisivatko vaikkapa Boromir ja Legolas kieltäytyneet ja saattue lähtenyt sen sijaan pitkää reittiä etelään tai jakautunut kahtia? Vaikka Rohanin aukkoa kiertäisikin, kaipa Boromirin mielestä reitti Valkoisten vuorten länsipuolelta Gondoriin olisi tuntunut järkevältä ja turvalliselta.
muistelen hämärästi, että sen lammen olisi kuulunut oikeastaan ulottua Morian muuriin asti
Juu, tämä mainittiin ohimennen Mazarbulin kirjaa lukiessa: kääpiöt eivät päässeet sitä kautta pakoon Moriasta. Tästä voisi kai myös päätellä, että länsiportti oli suljettuna vesitiivis :)

Olikohan Veden valvojalla mitään tekemistä Sauronin tai Sarumanin kanssa? Se voisi olla myös samalla lailla itsenäinen pahis kuin balrog tai Lukitari. Päästiköhän se Morian örkkejä ulos länsiportista vai joutuivatko he kiertämään kaukaa, jos halusivat Sumuvuorten länsipuolelle?
meille on siksi Länsikairan Punaisen Kirjan kautta välittynyt vain Frodon oman ajan sindarilainen käännös tekstistä? Se selittäisi myös sen, miksi tekstissä kutsutaan Khazad-dumia nimellä Moria
Minäkin olen miettinyt Moria-nimeä portissa ("musta kuilu" sindariksi). Tämä voisi olla hyvä selitys!
 
Mietin Moriassa olleita valokuiluja: hieno idea, mutta varmaankin niistä satoi myös vettä sisään?
Hyvä huomio. Luulisi myös kaiken sulamisveden tulevan kaikista koloista sisään, sellaisella voimalla ja runsaudella että varmaan rapautumista olisi tapahtunut aika lailla. Mutta hei! Tämä on fantasiaa.

Itse olen sitä mieltä, että Veden Valvoja on itsenäinen pahis, jolle örkit ehkä maksavat "veroa" kulkiessaan ohitse esimerkiksi syöttämällä vankeja jne. Toisaalta ihmettelen sitä, että jos koko seutu on autioitunut, niin pakko valvojaotuksen on syödä myös örkkejä, ellei halua kuolla nälkään. Tuskin Moriaan varsinkaan porteista, jotka vaativat tunnussanan, ramppaa jatkuvasti väkeä kääpiöiden kuoleman/häädön jälkeen.
 
Kävin kurkistamassa, mitä äidin alkukielinen Sormusten Herra sanoo Pippiniä pelottaneen kuilun leveydestä, ja se on englanniksi itse asiassa vielä leveämpi, yli seitsemän jalkaa eli enemmän kuin 213 cm. Miten kukaan saattueesta pystyi hyppäämään sen yli?

Valokuiluihin valuvaa vettä mietin itsekin, mutta ajattelin, että niistä ehkä johtaa jonkinlaiset rännit takaisin ulos. Kääpiöt kun olivat melkoisia insinöörejä. Kenties vuoren kyljessä on jopa pieniä gargoileja, jotka sylkevät valokuiluista valuvaa vettä sateella.
 
Jos kuilut ovat vinoja, niistä valuvan veden pois ohjaaminen on helppoa, jos kuiluilla on vähänkin mittaa. Tietysti valaistusta ajatellen pitkät ja kapeat kuilut ovat aika tehottomia, vaikka niitä olisi paljon ja eri tavoin suunnattuina. Itse kuvittelisin, että ulos vievistä rööreistä oli hyötyä lähinnä ilmanvaihdon kannalta. Ja sitten niitä saattoi käyttää spottivaloina erityistarkoituksiin, kuten esimerkiksi Balinin viimeisen leposijan valaisemiseen. Joka tapauksessa Moriassa saattoi olla aika savuista.

Mitä tulee Veden valvojaan, ellei Tolkien ole jossakin avannut kysymystä, se jää arvoitukseksi, tai ainakin melkein. Kun Frodo kysyi siitä Gandalfilta, tämä vastasi:

"En tiedä", vastasi Gandalf, "mutta käsiä johti yksi yhteinen tarkoitus. Jokin on ryöminyt tai ajettu esiin vuorten alla olevista mustista vesistä. Maailman syvänteissä on vanhempia ja pahempia olentoja kuin örkit." Hän ei lausunut ääneen ajatustaan: mikä järven asujain sitten olikin, se oli ensimmäiseksi joukosta käynyt käsiksi Frodoon. (s. 264)

Eli Vv voisi kuulua niihin nimettömiin olentoihin, joita Gandalf näki vuorenalaisella matkallaan, ja joista hän kieltäytyi ehdottomasti kertomasta mitään tarkempaa. Mutta koska se tarttui ensi töikseen Frodoon, sillä saattoi olla jotakin tekemistä Sauronin kanssa (”ajettu esiin”?).

Oliko järvi nostatettu Länsiportin eteen vasta Balinin joukon saavutua Moriaan ja heidän saartamisekseen? Vai oliko se aikaisempaa tekoa?

Moria on ikävä nimi, neutraalimpi olisi myös ollut tarjolla: Hadhodrond.
 
Last edited:
Ainakin Balinin hautahuoneessa olleen valokuilun sanotaan olevan nimenomaan viisto. Siksi ajattelin, että siinä saattaa olla myös poistorööri jossain matkan varrella. Mutta toisaalta olisi ollut myös ihan fiksua ja käytännöllistä kerätä valokuiluista tuleva sade- ja sulamisvesi talteen Khazad-dûmin käyttövedeksi.
 
"Mustan Ruhtinaan tilalle sinä asettaisit Mustan Lonkerohirviön". Mutta olisipa mielenkiintoista tietää, kuinka tietoinen, älykäs ja suunnitelmien laatimiseen kykenevä otus lammikossa oikeastaan piileskeli. Balrogithan olivat alun perin maioja eli ne ovat käytännössä "langenneita enkeleitä" ja sellaisina varmaan fiksuja, mutta liekö tämä lonkeroinen otus pikemminkin samantyylistä alkujuurta pimeydestä siinneen Ungoliantin kanssa ja minkähänlaisia hengenvoimia sellainen alkuperä sitten taas kantaa mukanaan.
 
Entäpä jos se olisikin halunnut Sormuksen omaan lonkeroonsa? Cthulhu fhtagn !

Niin, jos oletetaan että Vv oli yhtä lailla itsenäinen toimija kuin Smaug ja Morian balrog, verrattuna sormusaaveisiin, tulee mieleen syy siihen miksi Sauron ei käyttänyt Sormuksen etsinnäissä ketään näistä. Sormuksen houkutus olisi voinut olla liian suuri kelle tahansa tarpeeksi voimakkaalle olennolle, jotka eivät yhtä itsestäänselvästi olisi vieneet sitä Sauronille kuin tästä täysin riippuvaiset nazgûlit.

Heikkous sekin, kun ei voi luottaa juuri kehenkään omissa joukoissakaan. Pelolla johtaminen yleensä epäonnistuu, niin tässäkin tapauksessa.
 
Tämän luvun loppuun on muuten laitettu Tolkienin piirtämät luonnokset Mazarbulin kammiosta löytyneestä Balinin retkikunnan päiväkirjoista tai siis sen kahdesta sivusta. Vähän sotkuisen oloisia, mutta niistä ei ole lainkaan vielä käyty keskustelua.
 
Ylös