Lagrangian
Kontulainen
(II) "Minä olen kuullut, että he menivät joelle kuutamolla päivällisen jälkeen", sanoi vanha Rutimo, "ja että vene upposi Drogon painosta."
Aiemmin minulta huomaamatta jäänyt kuutamo – Valkoinen naama se taisi olla – tässä kohden taitaa valitettavasti puhua yhtä suosikkiteorioistani vastaan, että Klonkku olisi surmannut Frodon vanhemmat. Sillä vaikka Bilbo taisi kertoa nimekseen herra Bilbo Reppuli, niin Klonkku ei muistaakseni tainnut sen jälkeen puheissaan toistella muuta nimeä kuin Reppuli; Ja koska ilmeisesti tämä taisi taisi olla Sauronillekin päätyvä tiedon määrä (Sormusaaveet puhuvat kai myös vain Reppulista), niin aloin epäillä Klonkun unohtaneen Bilbon etunimen kokonaan, ja käyttäneen potentiaalisesti sitten aikaansa surmattavan Reppulin etsimiseksi. Tällöin myös juuri ennen ratsastajien kohtaamista Rivendelliä lähestyttäessä kuultavat askeleet voisivat ehkä uskottavammin olla Klonkun, koska hän olisi tällöin luultavasti kierrellyt vuorten länsipuolella pitkät ajat Reppulia etsien.
(I) tuli ... Rankkivuon sillalta päin vaunut. Niitä ajoi yksin vanha mies. Hänellä oli korkea suippo hattu ja pitkä harmaa kaapu
(II) tuli ... Rankkivuon sillalta päin vaunut. Niitä ajoi yksin vanha mies. Hänellä oli korkea suippo sininen hattu ja pitkä harmaa kaapu
– Olkoon, Gandalf Siniharmaahopea, totesi Kersti Juva ajatuksissaan.
(II) levisi huhu (...), että juhlassa olisi ilotulitus – ja kaiken kukkuraksi ilotulitus, jollaista ei ollut nähty Konnussa lähes vuosisataan, sitten Vanhan Tukin kuoleman. ... "G niinkuin Gandalf!" ... He tunsivat hänet ulkonäöltä ...; mutta kukaan heistä lukuun ottamatta kaikkein iäkkäimpiä vanhuksia ei ollut nähnyt hänen ilotulitusesityksiään – ne olivat tarunhohtoista menneisyyttä.
Eli toisin sanoen, voisivatko lähes vuosisata sitten järjestetty suuri ilotulitus ja Gandalfin edellinen – ainoastaan vanhimpien vanhusten muistama – tarunhohtoinen esitys olla sama ilotulitus (kai vajaa sata vuotta riittää vanhaksi vanhukseksi jo, jos kerran Vanha Tuk pääsi vain 130 vuoteen..)? Joku muu järjestänyt pienempiä ilotulituksia aika ajoin odotetun juhlan ja Gandalfin edellisen esityksen välillä? Saruman kenties antanut taustapiruna järjestää, jotta 'sirkushuvit' veisivät huomion pois hämäristä ja lopulta Konnun valtaamiseen johtavista bisneksistä, joita hän ehkäpä jo on jonkun aikaa eteläneljännyksestä alkaen puuhaillut – vähintäänkin välikäsien kautta?
(II) Kaikista majataloista ja ruokahuoneista virstojen päästä saapui kokkeja
Lieköhän saapunut kokki tai kokkeja myös Kultaisesta Ahvenesta? Jos oli, niin ainakaan Pippin ei varmaan tullut juhlan aikana sellaisen kanssa rupatelleeksi, koska voisi kuvitella oluesta ja sen nykyisestä paremmuudesta puhutun, mikäli tällainen keskusteluhetki olisi käyty.
Edit: Ehkäpä hylkään tämän Pippin ajatuksen Vohobitin huomioiden nojalla, vaikka niin elävästi kuvittelinkin lukiessani hänet keskustelemassa Ahvenesta tulleen kokin kanssa – pieniä olutmaistiaisa kenties hamuten.
(II) Punakultainen lohikäärme lennähti ulos – ei elävän kokoinen mutta hurjasti elävän näköinen; suusta työntyi tulta ja silmät tähysivät alas, kuului kiljahdus ja se viuhahti kolmasti yleisön päiden yli.
(Hobitti) Ärjyen se kaartoi takaisin kaupungin ylle. Sitä kohti lennähti tummien nuolien kuuro, ne napsahtelivat ja kolahtelivat sen suomuihin ja jalokiviin, sen hengitys sytytti ne tuleen ja ne putosivat sihahtaen järveen. Tuon illan veroisia ilotulituksia on vaikea kuvitella.
Gandalf mahdollisesti tässä koettamassa tulkita parhaansa mukaan tapahtumia järvikaupungin yllä niin kuin ne tuli myöhemmin Bardin (?) kertomana kuulluiksi? Vai päteekö hatara muistikuvani, että Hobitissa olisi mainittu Gandalfin jopa itse jostakin kaukaisuudesta nähneen jotain näistä ilotulitusta muistuttavista tapahtumista? Tätä en jaksa yrittää tarkistaa.
Oli miten oli, Hobitin versiossa näkisin itse kutakuinkin poltettavan kaasun tavoin tulta syöksevän hengityksen, jossa (näkyvät) tulenlieskat alkavat vasta kohtuullisen matkan päässä lohikäärmeen suusta. Kun taas sitä vastoin "suusta työntyi tulta" tuo mieleeni kuvan lohikäärmeestä, jonka kidasta lieskat työntyvät alkaen aivan nielusta saakka.
(II)
- Voisin löytää paikan, jossa kirjoittaa kirjani loppuun. Olen ajatellut sille mukavan päätöksen: "ja hän eli onnellisena elämänsä loppuun saakka."
Gandalf nauroi.
- Toivottavasti. Mutta ei kirjaa kukaan lue, loppuipa se miten tahansa.
Tämä kohta minulla pistää hieman silmään (ja äänikirjaa kuunnellessa korvaan); Miksi Gandalf on tässä ihan kasuaalisti noin töykeä?
a) Onko kyseessä esimerkiksi vain lipsahdus – joita tietysti tosielämässä joskus käy, ja sellainen annettaneen Gandalfillekin anteeksi – vai eikö Gandalf sittenkään ole täysin ystävällismielinen hobitteja kohtaan? Esittää vain, jotta saa tutkimuksistaan mahdollisimman paljon irti?
b) Tai kenties Bilbon runot ja tarinat ovat niittäneet jo niin suurta mainetta (Haltioiden keskuudessa? Samoojat?), että Gandalf tarkoittaa – ja Bilbo ymmärtää tarkoitettavan – maineen olevan niin suuri, että näennäisen töykeys on tulkittava leikkimielisenä.
c) Vai olisiko Gandalf ehkä painottanut sanaa lue; Ei kukaan vaivaudu sitä enää lukemaan, kun sen hyvän tarinan voi niin varmasti kuulla kerrottunakin ja usein. Tähän ajatukseen ei mielestäni tosin ehkä sovi kovin hyvin loppuhuomautus, että päättyipä se miten tahansa.
Aiemmin minulta huomaamatta jäänyt kuutamo – Valkoinen naama se taisi olla – tässä kohden taitaa valitettavasti puhua yhtä suosikkiteorioistani vastaan, että Klonkku olisi surmannut Frodon vanhemmat. Sillä vaikka Bilbo taisi kertoa nimekseen herra Bilbo Reppuli, niin Klonkku ei muistaakseni tainnut sen jälkeen puheissaan toistella muuta nimeä kuin Reppuli; Ja koska ilmeisesti tämä taisi taisi olla Sauronillekin päätyvä tiedon määrä (Sormusaaveet puhuvat kai myös vain Reppulista), niin aloin epäillä Klonkun unohtaneen Bilbon etunimen kokonaan, ja käyttäneen potentiaalisesti sitten aikaansa surmattavan Reppulin etsimiseksi. Tällöin myös juuri ennen ratsastajien kohtaamista Rivendelliä lähestyttäessä kuultavat askeleet voisivat ehkä uskottavammin olla Klonkun, koska hän olisi tällöin luultavasti kierrellyt vuorten länsipuolella pitkät ajat Reppulia etsien.
-----
(I) tuli ... Rankkivuon sillalta päin vaunut. Niitä ajoi yksin vanha mies. Hänellä oli korkea suippo hattu ja pitkä harmaa kaapu
(II) tuli ... Rankkivuon sillalta päin vaunut. Niitä ajoi yksin vanha mies. Hänellä oli korkea suippo sininen hattu ja pitkä harmaa kaapu
– Olkoon, Gandalf Siniharmaahopea, totesi Kersti Juva ajatuksissaan.
-----
(II) levisi huhu (...), että juhlassa olisi ilotulitus – ja kaiken kukkuraksi ilotulitus, jollaista ei ollut nähty Konnussa lähes vuosisataan, sitten Vanhan Tukin kuoleman. ... "G niinkuin Gandalf!" ... He tunsivat hänet ulkonäöltä ...; mutta kukaan heistä lukuun ottamatta kaikkein iäkkäimpiä vanhuksia ei ollut nähnyt hänen ilotulitusesityksiään – ne olivat tarunhohtoista menneisyyttä.
Eli toisin sanoen, voisivatko lähes vuosisata sitten järjestetty suuri ilotulitus ja Gandalfin edellinen – ainoastaan vanhimpien vanhusten muistama – tarunhohtoinen esitys olla sama ilotulitus (kai vajaa sata vuotta riittää vanhaksi vanhukseksi jo, jos kerran Vanha Tuk pääsi vain 130 vuoteen..)? Joku muu järjestänyt pienempiä ilotulituksia aika ajoin odotetun juhlan ja Gandalfin edellisen esityksen välillä? Saruman kenties antanut taustapiruna järjestää, jotta 'sirkushuvit' veisivät huomion pois hämäristä ja lopulta Konnun valtaamiseen johtavista bisneksistä, joita hän ehkäpä jo on jonkun aikaa eteläneljännyksestä alkaen puuhaillut – vähintäänkin välikäsien kautta?
-----
(II) Kaikista majataloista ja ruokahuoneista virstojen päästä saapui kokkeja
Lieköhän saapunut kokki tai kokkeja myös Kultaisesta Ahvenesta? Jos oli, niin ainakaan Pippin ei varmaan tullut juhlan aikana sellaisen kanssa rupatelleeksi, koska voisi kuvitella oluesta ja sen nykyisestä paremmuudesta puhutun, mikäli tällainen keskusteluhetki olisi käyty.
Edit: Ehkäpä hylkään tämän Pippin ajatuksen Vohobitin huomioiden nojalla, vaikka niin elävästi kuvittelinkin lukiessani hänet keskustelemassa Ahvenesta tulleen kokin kanssa – pieniä olutmaistiaisa kenties hamuten.

-----
(II) Punakultainen lohikäärme lennähti ulos – ei elävän kokoinen mutta hurjasti elävän näköinen; suusta työntyi tulta ja silmät tähysivät alas, kuului kiljahdus ja se viuhahti kolmasti yleisön päiden yli.
(Hobitti) Ärjyen se kaartoi takaisin kaupungin ylle. Sitä kohti lennähti tummien nuolien kuuro, ne napsahtelivat ja kolahtelivat sen suomuihin ja jalokiviin, sen hengitys sytytti ne tuleen ja ne putosivat sihahtaen järveen. Tuon illan veroisia ilotulituksia on vaikea kuvitella.
Gandalf mahdollisesti tässä koettamassa tulkita parhaansa mukaan tapahtumia järvikaupungin yllä niin kuin ne tuli myöhemmin Bardin (?) kertomana kuulluiksi? Vai päteekö hatara muistikuvani, että Hobitissa olisi mainittu Gandalfin jopa itse jostakin kaukaisuudesta nähneen jotain näistä ilotulitusta muistuttavista tapahtumista? Tätä en jaksa yrittää tarkistaa.
Oli miten oli, Hobitin versiossa näkisin itse kutakuinkin poltettavan kaasun tavoin tulta syöksevän hengityksen, jossa (näkyvät) tulenlieskat alkavat vasta kohtuullisen matkan päässä lohikäärmeen suusta. Kun taas sitä vastoin "suusta työntyi tulta" tuo mieleeni kuvan lohikäärmeestä, jonka kidasta lieskat työntyvät alkaen aivan nielusta saakka.
-----
(II)
- Voisin löytää paikan, jossa kirjoittaa kirjani loppuun. Olen ajatellut sille mukavan päätöksen: "ja hän eli onnellisena elämänsä loppuun saakka."
Gandalf nauroi.
- Toivottavasti. Mutta ei kirjaa kukaan lue, loppuipa se miten tahansa.
Tämä kohta minulla pistää hieman silmään (ja äänikirjaa kuunnellessa korvaan); Miksi Gandalf on tässä ihan kasuaalisti noin töykeä?
a) Onko kyseessä esimerkiksi vain lipsahdus – joita tietysti tosielämässä joskus käy, ja sellainen annettaneen Gandalfillekin anteeksi – vai eikö Gandalf sittenkään ole täysin ystävällismielinen hobitteja kohtaan? Esittää vain, jotta saa tutkimuksistaan mahdollisimman paljon irti?
b) Tai kenties Bilbon runot ja tarinat ovat niittäneet jo niin suurta mainetta (Haltioiden keskuudessa? Samoojat?), että Gandalf tarkoittaa – ja Bilbo ymmärtää tarkoitettavan – maineen olevan niin suuri, että näennäisen töykeys on tulkittava leikkimielisenä.
c) Vai olisiko Gandalf ehkä painottanut sanaa lue; Ei kukaan vaivaudu sitä enää lukemaan, kun sen hyvän tarinan voi niin varmasti kuulla kerrottunakin ja usein. Tähän ajatukseen ei mielestäni tosin ehkä sovi kovin hyvin loppuhuomautus, että päättyipä se miten tahansa.
Last edited: