Isilmírë
Kuukivi
Luvun alussa Aragorn tuskailee sen tosiasian kanssa, että hänen Gandalfille antamansa varoitus Moriaa koskien osoittautui turhankin aiheelliseksi. Minua askarruttaa edelleen, saiko hän jonkinlaisen selkeän enteen ennen Moriaan menoa vai oliko varoitus sittenkin vain satunnainen heitto, ehkä hänen Moriaa kohtaan tuntemansa vastenmielisyyden ilmaus. Vähän myös mietin, mitä hän tarkalleen tarkoittaa sillä, että saattueen on vastedes tultava toimeen ilman toivoa ja käytännössä lohduttauduttava sillä, että voivat ainakin kostaa. Ilman mitään toivoa ylipäätään vai vain ilman toivoa Gandalfin selviytymisestä? Kostaa kelle? Ei ilmeisesti ainakaan balrogille. Onko koko retken tarkoitus toimia tästä eteenpäin myös kostoiskuna, jolla mutkan kautta tehdään tavallaan vahinkoa balrogillekin niittaamalla Sauron ja aiheuttamalla sillä tavalla kaikenlaisen pahan vallan huomattavaa heikkenemistä?
Oli tarkoitus mikä tahansa, seurue joka tapauksessa "vyöttää itsensä" Aragornin raamatullisen kehotuksen mukaisesti ja lähtee pikamarssille kohti Lórienia. Toki alkumatkasta on sentään tovi aikaa Gimlin, Frodon ja Samin käydä auringonpaisteen turvin kurkkaamassa Kuvastajaan. Siinä lammessa lienee jonkinlaista taikaa, mikään muu ei mielestäni selitä sitä, etteivät matkalaiset itse heijastuneet veden pinnasta lainkaan mutta tähdet kyllä näkyivät. Ehkä Kuvastaja on jonkinlaisessa aikataskussa ja heijastaa vain niitä asioita, jotka sen kohdalla olivat sen oman ajan pysähtyessä?
Hämmästelen, että haavoittuneet Frodo ja Sam olivat ainoat hobitit, jotka Kuvastajalta lähdettyä jäivät joukosta jälkeen, koska jos Aragorn on tosissaan harpponut menemään pitkillä koivillaan, Merri ja Pippin ovat kyllä saaneet hekin laittaa jalkaa toisen eteen melkoisella tahdilla mukana pysyäkseen. Vähän ihmettelen myös sitä, että joukon huonokuntoisimmat jäsenet jätettiin sen hännille ja etteivät he sitten ymmärtäneet huudella muille, että perä jää. Onneksi Aragorn sentään tajusi jossain kohtaa katsoa taakseenkin. Pidän siitä, miten notkelma, jossa haavoittuneita hobitteja sitten hoidettiin, kuvaillaan kasveja myöten.
Frodon Bilbolta saama mithril-paita osoittautuu tässä yhteydessä poikkeuksellisen hienoksi jopa omassa esineluokassaan, tai ainakin oletan Gimlin osaavan arvioida tällaisia asioita. Mietin, oliko sen alkujaan tarkoitus Tolkienin mielessä olla aivan näin ruhtinaallisen upea, siis silloin kun hän kirjoitti Hobittia. Joka tapauksessa nyt käy selväksi, ettei sen alla todellakaan ole edes ohutta gambesonia, pelkkä "pehmeä nahkapaita" vain, joten ei ihme, että Frodo on ihan ruhjeilla ja paidan renkaat ovat jopa päässeet pureutumaan hänen ihoonsa yhdestä kohtaa. Nahkapaitaa ei ole mainittu missään vaiheessa erillisenä vaatekappaleena, joten oletan sen olevan kiinteä osa panssaria. Mithril on tässäkin suhteessa kätevä materiaali: sitä ei mitä ilmeisimmin tarvitse puhdistaa eikä öljytä tämän tästä kuten tavallista teräksistä rengaspanssaria, joten siinä voi tosiaan olla näppärä kiinteä nahkavuori. Mutta silti kyllä katsoisin myös gambesonin käytön ihan perustelluksi.
Gilmlistä lukiessani mietin pariakin seikkaa. Ensinnäkin hän käyttää sanoja "hiisi" ja "örkki" lähes synonyymeina. En muista, puhutaanko Sormusten Herrassa muualla hiisistä, mutta Lohikäärmevuoressa örkit on muistaakseni suomennettu nimenomaan hiisiksi. Onko tämä Juvalta nyökkäys Pitkäsen suuntaan vai käytetäänkö alkutekstissäkin kahta eri sanaa? Toisekseen Gimli kuuntelee maata ja sanoo sitten kuulevansa vain kasvien ja kivien tavallista öistä puhetta. Onko tämä otettava kirjaimellisesti, ts. puhuvatko keski-Maassa kasvit ja kivetkin oikeasti ja kääpiöt ymmärtävät niiden kieltä, vai onko kyseessä kuvaannollinen ilmaus? Jossain aiemmassa kohtaa tarinaa (Eregionissa?) muistaakseni Legolas sanoo kuulevansa kivien valittavan jotakin tyyliin "maasta meidät kaivoivat, kauniiksi veistivät, korkealle kohottivat, mutta nyt he ovat poissa". Ajattelin tämän olevan runollinen ilmaus, mutta nyt en ole varma.
Jostain syystä joka lukukerralla muistelen, että metsä alkaa muutaman sadan metrin päästä Morian portilta, mutta eihän se niin mene. Aukeaa maata on välissä lähes kolme peninkulmaa - mutta kuinka paljon se oikeastaan on kilometreinä? Wikipedia antaa peninkulman nykyiseksi mitaksi noin kymmenen kilometriä mutta huomauttaa lähes samaan syssyyn, että alkujaan se on tarkoittanut noin kuuden kilometrin matkaa. Onko siis Morian itäportilta Lórienin pohjoisrajalle 30 vai 18 kilometriä? Nyt olisi varmaan taas hyvä olla se alkuteksti vieressä mittayksiköiden vertailemiseksi.
Tällä lukukerralla takerruin myös siihen, että ensinnäkin Legolas sanoo kansansa olevan alkujaan kotoisin Lórienista ja toiseksi hän ei itse ole koskaan ennen käynyt Lórienissa ja kertoo, ettei Thranduilin valtakunnasta olla ylipäätään yhteyksissä sinne. Alkukotiasialla Legolas varmaan tarkoittaa sitä, että Thranduilin suku on sindaria, vaeltanut aikoinaan itään ja asettunut Vihermetsän metsähaltioita hallitsemaan oman sindar-seurueensa kanssa. Käsittääkseni valtaosa Synkemtsän pohjoisosissa majaansa pitäneestä haltiakansasta kuului kuitenkin avariin eikä sindariin eikä ollut Lórienista peräisin. Silti ihmettelen, eteivät sindar ole pitäneet edes jonkinalaisia diplomaattisia suhteota yllä Lórienin kanssa. Vähintäänkin kuvittelisi, että hallitsijat tapaisivat silloin tällöin, mutta ilmeisesti sitten ei. Kumpikohan osapuoli oikeastaan on haluttomampi tapaamaan toista?
Seurueen tavatessa metsässä sen omaa väkeä mietin, miten sattuikaan, että Legolas yritti kiivetä juuri siihen puuhun, jossa oli vartiopaikka. Mietin myös, millä tavalla Eriadorin ja Rhovanionin haltioiden kielet oikeastaan erosivat toisistaan. Kieliopin, ääntämyksen vai molempien puolesta? Tolkien itse ei tainnut tehdä kielikehitelmissään eroa niiden välille. Lisäksi vähän ihmettelen sellaisia köysitikkaita, jotka on tehty ohuesta nyöristä. Kestäväähän sellainenkin toki haltioiden punomana on, mutta luulisi kiipeämisen olevan aika epämiellyttävää, kun nyöri menee joka askeleella tiukalle mutkalle jalan alla ja pureutuu jalkapohjaan.
Talanille asettumisen yhteydessä on tarjolla hauskaa nippelitietoa hobitteja koskien. Ensinnäkin hobitit ylipäätään eivät nuku yläkerrassa edes silloin, jos heillä sattuu sellainen olemaan, ja toisekseen Samin sedällä Andilla oli ilmeisesti tapana tehdä uhkarohkeita temppuja. Liekö ollut isä-Hamfastin vai Samin äidin veli ja onkohan hänellä ollut Tukin verta suonissaan? Lisäksi saamme tietää, että Sam kuorsaa nukkuessaan jo näin nuorella hobitti-iällä. Voi Ruusa parkaa.
Kun päästään Lórienin Naithiin asti, astutaan vihdoin varsinaiseen lumottuun valtakuntaan. Tolkien kuvaa elävästi ja uskottavasti sen, miten aika on käytännössä pysähtynyt ja muinaisuus elävänä läsnä, yhtä aikaa toisaalta epätodellisena ja toisaalta niin kirkkaana, teräväpiirteisenä ja kaikki aistit täyttävänä, että se on melkein todempi kuin maailma ulkopuolella. Tämä kohta saa minut aina kaipaamaan Lórieniin - olkoonkin, että nykyään hiukan kyseenalaistan sellaisen metsän, jossa kasvaa ilmeisesti vain kahta puulajia, jossa maata peittää nurmikko monipuolisen aluskasvillisuuden sijaan, jossa ei ole lahopuuta eikä kaikkien kasvien täydellisyydestä päätellen erityisemmin myöskään hyönteisiä tai bakteereja ja jossa tiet ovat sileät ja suorat. Elanorin ja niphredilin en muistanut olevan nimenomaan talvikukkia ja nyt mietin, millaisia kukkia Lórienissa ehkä kasvaa muina vuodenaikoina.
Oli tarkoitus mikä tahansa, seurue joka tapauksessa "vyöttää itsensä" Aragornin raamatullisen kehotuksen mukaisesti ja lähtee pikamarssille kohti Lórienia. Toki alkumatkasta on sentään tovi aikaa Gimlin, Frodon ja Samin käydä auringonpaisteen turvin kurkkaamassa Kuvastajaan. Siinä lammessa lienee jonkinlaista taikaa, mikään muu ei mielestäni selitä sitä, etteivät matkalaiset itse heijastuneet veden pinnasta lainkaan mutta tähdet kyllä näkyivät. Ehkä Kuvastaja on jonkinlaisessa aikataskussa ja heijastaa vain niitä asioita, jotka sen kohdalla olivat sen oman ajan pysähtyessä?
Hämmästelen, että haavoittuneet Frodo ja Sam olivat ainoat hobitit, jotka Kuvastajalta lähdettyä jäivät joukosta jälkeen, koska jos Aragorn on tosissaan harpponut menemään pitkillä koivillaan, Merri ja Pippin ovat kyllä saaneet hekin laittaa jalkaa toisen eteen melkoisella tahdilla mukana pysyäkseen. Vähän ihmettelen myös sitä, että joukon huonokuntoisimmat jäsenet jätettiin sen hännille ja etteivät he sitten ymmärtäneet huudella muille, että perä jää. Onneksi Aragorn sentään tajusi jossain kohtaa katsoa taakseenkin. Pidän siitä, miten notkelma, jossa haavoittuneita hobitteja sitten hoidettiin, kuvaillaan kasveja myöten.
Frodon Bilbolta saama mithril-paita osoittautuu tässä yhteydessä poikkeuksellisen hienoksi jopa omassa esineluokassaan, tai ainakin oletan Gimlin osaavan arvioida tällaisia asioita. Mietin, oliko sen alkujaan tarkoitus Tolkienin mielessä olla aivan näin ruhtinaallisen upea, siis silloin kun hän kirjoitti Hobittia. Joka tapauksessa nyt käy selväksi, ettei sen alla todellakaan ole edes ohutta gambesonia, pelkkä "pehmeä nahkapaita" vain, joten ei ihme, että Frodo on ihan ruhjeilla ja paidan renkaat ovat jopa päässeet pureutumaan hänen ihoonsa yhdestä kohtaa. Nahkapaitaa ei ole mainittu missään vaiheessa erillisenä vaatekappaleena, joten oletan sen olevan kiinteä osa panssaria. Mithril on tässäkin suhteessa kätevä materiaali: sitä ei mitä ilmeisimmin tarvitse puhdistaa eikä öljytä tämän tästä kuten tavallista teräksistä rengaspanssaria, joten siinä voi tosiaan olla näppärä kiinteä nahkavuori. Mutta silti kyllä katsoisin myös gambesonin käytön ihan perustelluksi.
Gilmlistä lukiessani mietin pariakin seikkaa. Ensinnäkin hän käyttää sanoja "hiisi" ja "örkki" lähes synonyymeina. En muista, puhutaanko Sormusten Herrassa muualla hiisistä, mutta Lohikäärmevuoressa örkit on muistaakseni suomennettu nimenomaan hiisiksi. Onko tämä Juvalta nyökkäys Pitkäsen suuntaan vai käytetäänkö alkutekstissäkin kahta eri sanaa? Toisekseen Gimli kuuntelee maata ja sanoo sitten kuulevansa vain kasvien ja kivien tavallista öistä puhetta. Onko tämä otettava kirjaimellisesti, ts. puhuvatko keski-Maassa kasvit ja kivetkin oikeasti ja kääpiöt ymmärtävät niiden kieltä, vai onko kyseessä kuvaannollinen ilmaus? Jossain aiemmassa kohtaa tarinaa (Eregionissa?) muistaakseni Legolas sanoo kuulevansa kivien valittavan jotakin tyyliin "maasta meidät kaivoivat, kauniiksi veistivät, korkealle kohottivat, mutta nyt he ovat poissa". Ajattelin tämän olevan runollinen ilmaus, mutta nyt en ole varma.
Jostain syystä joka lukukerralla muistelen, että metsä alkaa muutaman sadan metrin päästä Morian portilta, mutta eihän se niin mene. Aukeaa maata on välissä lähes kolme peninkulmaa - mutta kuinka paljon se oikeastaan on kilometreinä? Wikipedia antaa peninkulman nykyiseksi mitaksi noin kymmenen kilometriä mutta huomauttaa lähes samaan syssyyn, että alkujaan se on tarkoittanut noin kuuden kilometrin matkaa. Onko siis Morian itäportilta Lórienin pohjoisrajalle 30 vai 18 kilometriä? Nyt olisi varmaan taas hyvä olla se alkuteksti vieressä mittayksiköiden vertailemiseksi.
Tällä lukukerralla takerruin myös siihen, että ensinnäkin Legolas sanoo kansansa olevan alkujaan kotoisin Lórienista ja toiseksi hän ei itse ole koskaan ennen käynyt Lórienissa ja kertoo, ettei Thranduilin valtakunnasta olla ylipäätään yhteyksissä sinne. Alkukotiasialla Legolas varmaan tarkoittaa sitä, että Thranduilin suku on sindaria, vaeltanut aikoinaan itään ja asettunut Vihermetsän metsähaltioita hallitsemaan oman sindar-seurueensa kanssa. Käsittääkseni valtaosa Synkemtsän pohjoisosissa majaansa pitäneestä haltiakansasta kuului kuitenkin avariin eikä sindariin eikä ollut Lórienista peräisin. Silti ihmettelen, eteivät sindar ole pitäneet edes jonkinalaisia diplomaattisia suhteota yllä Lórienin kanssa. Vähintäänkin kuvittelisi, että hallitsijat tapaisivat silloin tällöin, mutta ilmeisesti sitten ei. Kumpikohan osapuoli oikeastaan on haluttomampi tapaamaan toista?
Seurueen tavatessa metsässä sen omaa väkeä mietin, miten sattuikaan, että Legolas yritti kiivetä juuri siihen puuhun, jossa oli vartiopaikka. Mietin myös, millä tavalla Eriadorin ja Rhovanionin haltioiden kielet oikeastaan erosivat toisistaan. Kieliopin, ääntämyksen vai molempien puolesta? Tolkien itse ei tainnut tehdä kielikehitelmissään eroa niiden välille. Lisäksi vähän ihmettelen sellaisia köysitikkaita, jotka on tehty ohuesta nyöristä. Kestäväähän sellainenkin toki haltioiden punomana on, mutta luulisi kiipeämisen olevan aika epämiellyttävää, kun nyöri menee joka askeleella tiukalle mutkalle jalan alla ja pureutuu jalkapohjaan.
Talanille asettumisen yhteydessä on tarjolla hauskaa nippelitietoa hobitteja koskien. Ensinnäkin hobitit ylipäätään eivät nuku yläkerrassa edes silloin, jos heillä sattuu sellainen olemaan, ja toisekseen Samin sedällä Andilla oli ilmeisesti tapana tehdä uhkarohkeita temppuja. Liekö ollut isä-Hamfastin vai Samin äidin veli ja onkohan hänellä ollut Tukin verta suonissaan? Lisäksi saamme tietää, että Sam kuorsaa nukkuessaan jo näin nuorella hobitti-iällä. Voi Ruusa parkaa.
Kun päästään Lórienin Naithiin asti, astutaan vihdoin varsinaiseen lumottuun valtakuntaan. Tolkien kuvaa elävästi ja uskottavasti sen, miten aika on käytännössä pysähtynyt ja muinaisuus elävänä läsnä, yhtä aikaa toisaalta epätodellisena ja toisaalta niin kirkkaana, teräväpiirteisenä ja kaikki aistit täyttävänä, että se on melkein todempi kuin maailma ulkopuolella. Tämä kohta saa minut aina kaipaamaan Lórieniin - olkoonkin, että nykyään hiukan kyseenalaistan sellaisen metsän, jossa kasvaa ilmeisesti vain kahta puulajia, jossa maata peittää nurmikko monipuolisen aluskasvillisuuden sijaan, jossa ei ole lahopuuta eikä kaikkien kasvien täydellisyydestä päätellen erityisemmin myöskään hyönteisiä tai bakteereja ja jossa tiet ovat sileät ja suorat. Elanorin ja niphredilin en muistanut olevan nimenomaan talvikukkia ja nyt mietin, millaisia kukkia Lórienissa ehkä kasvaa muina vuodenaikoina.
