Nerwende
Kontulainen
Paljon mahtuu pieneen lukuun. Ensiksi tarkastellaan Minas Tirithin epätoivoista odotusta Éowynin ja Faramirin silmin, sitten riemuitaan kotkien tuomaa viestiä, selvitellään ihmissuhteita, kruunataan kuningas, jaellaan maita ja tuomioita, löydetään Valkean Puun vesa ja lopulta vielä mennään naimisiin. Seuraavassa huomioita ja kysymyksiä:
Suomennoksessa (Kaapuhemmo, ainakin) kohdassa jossa Éowyn puhuttelee hoitajaansa ensimmäisen kerran mainitaan neidon kuvauksen kohdalla "käsi puristui nyrkkiin kun hän kääntyi katsomaan ulos ikkunasta joka avautui itään". En olisi huomannut tässä mitään merkityksellistä, kenties vain É:n sisäisen kiukun purkautumista, mutta Companionia selatessa huomasin että tässä on kyse ihan vasta hiljattain englanninkieliseenkin tehty korjaus. Tolkien oli alunperin kirjoittanut "vasen käsi" joka oli tietenkin se murtunut, eikä sitä kai tuossa vaiheessa vielä pahemmin liikuteltu. Huomattuaan virheensä hän oli muuttanut sen oikeaksi, mutta ladonta vaiheessa koko vasen/oikea-määritys oli tipahtanut pois.
Tässä luvussa korostuu useampaan kertaan hengen ja ruumiin yhteys terveyden suhteen: sekä Éowynin että Faramirin parantumisen kuvataan tapahtuvan paremmin sen jälkeen kun he ovat löytäneet selvää toisistaan, Finduilasin kohtalo taas oli kuolla ennen aikojaan kivikaupungissa kaukana rakastamansa meren ääreltä - tai ainakin minulle on syntynyt se vaikutelma että Finduilasin kuolemaan johti henkinen pahoinvointi.
Éowynin ja Faramirin puheenvuoroissa on monia hienoja pätkiä ja suuria viisauksia. Kenties vaikuttavin niistä on minusta Éowynin tietoisuus siitä, että hän itse ei ole kohtalonsa her... rouva. É tietää että takana saattaa vielä loistaa valo, ja että jos kohtalo suo, hän voi hyvinkin kääntyä takaisin elämään. Rehellisesti hän ei kuitenkaan anna Faramirille mitään lupauksia ennen kuin oikea hetki koittaa.
Hobittiparat. Aina niitä ristikuulustellaan.
Kun teksti kertoo että suuri kotka toi "Lännen Päälliköiltä" viestin, olen aina automaattisesti käsittänyt sen Aragornina ja kumppaneina. Vaan kun alkuteos sanoo "Lord of the West" ja kyse on nimenomaan kotkasta, niin tarkoitetaanko tässä nyt kuitenkin valaria?
Entä missä muodossa tuo viesti mielestänne oli? Tähän asti kotkat ovat puhuneet etupäässä Gandalfille, joka nyt taitaa ymmärtää mitä kieltä vain (ja Hobitissa Bilbo ymmärtää muistaakseni kotkien puhetta myös)... puhuvatko nämä kotkat siis yleiskieltä? Vai oliko tässä kyse kirjoitetusta viestistä (kotka kirjekyyhkynä, kuinka alentavaa!
)
Jo tässä vaiheessa tavallinen kansa, Ioreth etunenässä, kertoo legendaa Frodon ja Samin urotyöstä. Tämä sopii täydellisesti siihen asteriskimaailmateoriaan jota Shippey esittelee kirjoissaan: Frodon seikkailut muuttuivat nopeasti kansantaruiksi ja legendoiksi joiden kaikuja vieläkin löytyy meidän Aikamme tarinoista.
Ainakin Kaapiksen käännös kohdassa jossa Faramir selittää kuninkaan kruunun alkuperää antaa minusta väärän käsityksen siitä että kruunun nimi olisi Eärnur eikä suinkaan sitä kantaneen viimeisen kuninkaan. Onko tätä korjattu uudislaitokseen?
Gandalf mainitsee valarin! (Ja Companionin mukaan tätä ei tapahtunut ensimmäisessä laitoksessa.)
Mistä Minas Tirithin uusien porttien mithril tuotiin? Moriasta? Asutettiinko se vielä uudelleen? (Kääpiöhistorian tuntemukseni on *edelleen* Euroopan heikoin.)
Kaiken voitonjuhlinnan ja riemunkuvauksen keskellä jää helposti huomiotta Gandalfin varsin vakava huomautus: tässä luvussa tarjotaan ensi kertaa faktana se, mitä haltiat ounastelivat tapahtuvan: Sormuksen tuhouduttua myös haltiasormusten aika on auttamatta ohi. Voittoa ei voi saavuttaa ilman tappioita, ja tämä teema tulee vain vahvistumaan seuraavissa luvuissa.
Númenórilaisilla tuntuu olleen sellainen käsitys, että uskonto on vain kuninkaallisille. Eikö se niiden alkuperäinen vuoritemppelikin ollut sellainen, että sinne oli vain hallitsijalla asiaa? (Eikä liene sattumaa että Aragorn löytää vesansa juuri pyhän paikan liepeiltä.)
Äh, piti postittaa tämä perjantaina, mutta nyt meni kyllä 3 min lauantain puolelle.
Suomennoksessa (Kaapuhemmo, ainakin) kohdassa jossa Éowyn puhuttelee hoitajaansa ensimmäisen kerran mainitaan neidon kuvauksen kohdalla "käsi puristui nyrkkiin kun hän kääntyi katsomaan ulos ikkunasta joka avautui itään". En olisi huomannut tässä mitään merkityksellistä, kenties vain É:n sisäisen kiukun purkautumista, mutta Companionia selatessa huomasin että tässä on kyse ihan vasta hiljattain englanninkieliseenkin tehty korjaus. Tolkien oli alunperin kirjoittanut "vasen käsi" joka oli tietenkin se murtunut, eikä sitä kai tuossa vaiheessa vielä pahemmin liikuteltu. Huomattuaan virheensä hän oli muuttanut sen oikeaksi, mutta ladonta vaiheessa koko vasen/oikea-määritys oli tipahtanut pois.
Tässä luvussa korostuu useampaan kertaan hengen ja ruumiin yhteys terveyden suhteen: sekä Éowynin että Faramirin parantumisen kuvataan tapahtuvan paremmin sen jälkeen kun he ovat löytäneet selvää toisistaan, Finduilasin kohtalo taas oli kuolla ennen aikojaan kivikaupungissa kaukana rakastamansa meren ääreltä - tai ainakin minulle on syntynyt se vaikutelma että Finduilasin kuolemaan johti henkinen pahoinvointi.
Éowynin ja Faramirin puheenvuoroissa on monia hienoja pätkiä ja suuria viisauksia. Kenties vaikuttavin niistä on minusta Éowynin tietoisuus siitä, että hän itse ei ole kohtalonsa her... rouva. É tietää että takana saattaa vielä loistaa valo, ja että jos kohtalo suo, hän voi hyvinkin kääntyä takaisin elämään. Rehellisesti hän ei kuitenkaan anna Faramirille mitään lupauksia ennen kuin oikea hetki koittaa.
Hobittiparat. Aina niitä ristikuulustellaan.
Kun teksti kertoo että suuri kotka toi "Lännen Päälliköiltä" viestin, olen aina automaattisesti käsittänyt sen Aragornina ja kumppaneina. Vaan kun alkuteos sanoo "Lord of the West" ja kyse on nimenomaan kotkasta, niin tarkoitetaanko tässä nyt kuitenkin valaria?
Entä missä muodossa tuo viesti mielestänne oli? Tähän asti kotkat ovat puhuneet etupäässä Gandalfille, joka nyt taitaa ymmärtää mitä kieltä vain (ja Hobitissa Bilbo ymmärtää muistaakseni kotkien puhetta myös)... puhuvatko nämä kotkat siis yleiskieltä? Vai oliko tässä kyse kirjoitetusta viestistä (kotka kirjekyyhkynä, kuinka alentavaa!
)Jo tässä vaiheessa tavallinen kansa, Ioreth etunenässä, kertoo legendaa Frodon ja Samin urotyöstä. Tämä sopii täydellisesti siihen asteriskimaailmateoriaan jota Shippey esittelee kirjoissaan: Frodon seikkailut muuttuivat nopeasti kansantaruiksi ja legendoiksi joiden kaikuja vieläkin löytyy meidän Aikamme tarinoista.
Ainakin Kaapiksen käännös kohdassa jossa Faramir selittää kuninkaan kruunun alkuperää antaa minusta väärän käsityksen siitä että kruunun nimi olisi Eärnur eikä suinkaan sitä kantaneen viimeisen kuninkaan. Onko tätä korjattu uudislaitokseen?
Gandalf mainitsee valarin! (Ja Companionin mukaan tätä ei tapahtunut ensimmäisessä laitoksessa.)
Mistä Minas Tirithin uusien porttien mithril tuotiin? Moriasta? Asutettiinko se vielä uudelleen? (Kääpiöhistorian tuntemukseni on *edelleen* Euroopan heikoin.)
Kaiken voitonjuhlinnan ja riemunkuvauksen keskellä jää helposti huomiotta Gandalfin varsin vakava huomautus: tässä luvussa tarjotaan ensi kertaa faktana se, mitä haltiat ounastelivat tapahtuvan: Sormuksen tuhouduttua myös haltiasormusten aika on auttamatta ohi. Voittoa ei voi saavuttaa ilman tappioita, ja tämä teema tulee vain vahvistumaan seuraavissa luvuissa.
Númenórilaisilla tuntuu olleen sellainen käsitys, että uskonto on vain kuninkaallisille. Eikö se niiden alkuperäinen vuoritemppelikin ollut sellainen, että sinne oli vain hallitsijalla asiaa? (Eikä liene sattumaa että Aragorn löytää vesansa juuri pyhän paikan liepeiltä.)
Äh, piti postittaa tämä perjantaina, mutta nyt meni kyllä 3 min lauantain puolelle.
Mutta Éowynissä ja Faramirissa on jotain herkempää; heidän haavoittuvuutensa toistensa suhteen, ja kypsempää. Heidän keskustelunsa tässä luvussa on tarinan parhaita IMHO. Paljon mieleenpainuvia quoteja.
