TSH #68: III/6.5. Käskynhaltija ja kuningas

Nerwende

Kontulainen
Paljon mahtuu pieneen lukuun. Ensiksi tarkastellaan Minas Tirithin epätoivoista odotusta Éowynin ja Faramirin silmin, sitten riemuitaan kotkien tuomaa viestiä, selvitellään ihmissuhteita, kruunataan kuningas, jaellaan maita ja tuomioita, löydetään Valkean Puun vesa ja lopulta vielä mennään naimisiin. Seuraavassa huomioita ja kysymyksiä:

Suomennoksessa (Kaapuhemmo, ainakin) kohdassa jossa Éowyn puhuttelee hoitajaansa ensimmäisen kerran mainitaan neidon kuvauksen kohdalla "käsi puristui nyrkkiin kun hän kääntyi katsomaan ulos ikkunasta joka avautui itään". En olisi huomannut tässä mitään merkityksellistä, kenties vain É:n sisäisen kiukun purkautumista, mutta Companionia selatessa huomasin että tässä on kyse ihan vasta hiljattain englanninkieliseenkin tehty korjaus. Tolkien oli alunperin kirjoittanut "vasen käsi" joka oli tietenkin se murtunut, eikä sitä kai tuossa vaiheessa vielä pahemmin liikuteltu. Huomattuaan virheensä hän oli muuttanut sen oikeaksi, mutta ladonta vaiheessa koko vasen/oikea-määritys oli tipahtanut pois.

Tässä luvussa korostuu useampaan kertaan hengen ja ruumiin yhteys terveyden suhteen: sekä Éowynin että Faramirin parantumisen kuvataan tapahtuvan paremmin sen jälkeen kun he ovat löytäneet selvää toisistaan, Finduilasin kohtalo taas oli kuolla ennen aikojaan kivikaupungissa kaukana rakastamansa meren ääreltä - tai ainakin minulle on syntynyt se vaikutelma että Finduilasin kuolemaan johti henkinen pahoinvointi.

Éowynin ja Faramirin puheenvuoroissa on monia hienoja pätkiä ja suuria viisauksia. Kenties vaikuttavin niistä on minusta Éowynin tietoisuus siitä, että hän itse ei ole kohtalonsa her... rouva. É tietää että takana saattaa vielä loistaa valo, ja että jos kohtalo suo, hän voi hyvinkin kääntyä takaisin elämään. Rehellisesti hän ei kuitenkaan anna Faramirille mitään lupauksia ennen kuin oikea hetki koittaa.

Hobittiparat. Aina niitä ristikuulustellaan.

Kun teksti kertoo että suuri kotka toi "Lännen Päälliköiltä" viestin, olen aina automaattisesti käsittänyt sen Aragornina ja kumppaneina. Vaan kun alkuteos sanoo "Lord of the West" ja kyse on nimenomaan kotkasta, niin tarkoitetaanko tässä nyt kuitenkin valaria?

Entä missä muodossa tuo viesti mielestänne oli? Tähän asti kotkat ovat puhuneet etupäässä Gandalfille, joka nyt taitaa ymmärtää mitä kieltä vain (ja Hobitissa Bilbo ymmärtää muistaakseni kotkien puhetta myös)... puhuvatko nämä kotkat siis yleiskieltä? Vai oliko tässä kyse kirjoitetusta viestistä (kotka kirjekyyhkynä, kuinka alentavaa! :D)

Jo tässä vaiheessa tavallinen kansa, Ioreth etunenässä, kertoo legendaa Frodon ja Samin urotyöstä. Tämä sopii täydellisesti siihen asteriskimaailmateoriaan jota Shippey esittelee kirjoissaan: Frodon seikkailut muuttuivat nopeasti kansantaruiksi ja legendoiksi joiden kaikuja vieläkin löytyy meidän Aikamme tarinoista.

Ainakin Kaapiksen käännös kohdassa jossa Faramir selittää kuninkaan kruunun alkuperää antaa minusta väärän käsityksen siitä että kruunun nimi olisi Eärnur eikä suinkaan sitä kantaneen viimeisen kuninkaan. Onko tätä korjattu uudislaitokseen?
...tuonut tänne Rath Dínenistä viimeisen kuninkaan kruunun, Eärnurin, jonka elinvuodet päättyivät esi-isiemme aikana kauan sitten.

Gandalf mainitsee valarin! (Ja Companionin mukaan tätä ei tapahtunut ensimmäisessä laitoksessa.)

Mistä Minas Tirithin uusien porttien mithril tuotiin? Moriasta? Asutettiinko se vielä uudelleen? (Kääpiöhistorian tuntemukseni on *edelleen* Euroopan heikoin.)

Kaiken voitonjuhlinnan ja riemunkuvauksen keskellä jää helposti huomiotta Gandalfin varsin vakava huomautus: tässä luvussa tarjotaan ensi kertaa faktana se, mitä haltiat ounastelivat tapahtuvan: Sormuksen tuhouduttua myös haltiasormusten aika on auttamatta ohi. Voittoa ei voi saavuttaa ilman tappioita, ja tämä teema tulee vain vahvistumaan seuraavissa luvuissa.

Númenórilaisilla tuntuu olleen sellainen käsitys, että uskonto on vain kuninkaallisille. Eikö se niiden alkuperäinen vuoritemppelikin ollut sellainen, että sinne oli vain hallitsijalla asiaa? (Eikä liene sattumaa että Aragorn löytää vesansa juuri pyhän paikan liepeiltä.)

Äh, piti postittaa tämä perjantaina, mutta nyt meni kyllä 3 min lauantain puolelle. :wtf:
 
Nerwen sanoi:
Tässä luvussa korostuu useampaan kertaan hengen ja ruumiin yhteys terveyden suhteen: sekä Éowynin että Faramirin parantumisen kuvataan tapahtuvan paremmin sen jälkeen kun he ovat löytäneet selvää toisistaan, Finduilasin kohtalo taas oli kuolla ennen aikojaan kivikaupungissa kaukana rakastamansa meren ääreltä - tai ainakin minulle on syntynyt se vaikutelma että Finduilasin kuolemaan johti henkinen pahoinvointi.

Tolkien tuntuu ottaneen hengen ja ruumiin yhteyden todella vakavissaan. Voi johtua katolilaisuudesta, tai ehkä hän lapsena äitinsä kuollessa todella koki olevansa kuolemassa. Tai ehkä se on vain osa romantismia. Ajatellaan nyt vaikka kaikkia niitä rakkauden aiheuttamaan suruun kuolleita neitosia, joita Ardan historia on jättänyt varrellensa.

Nerwen sanoi:
Éowynin ja Faramirin puheenvuoroissa on monia hienoja pätkiä ja suuria viisauksia. Kenties vaikuttavin niistä on minusta Éowynin tietoisuus siitä, että hän itse ei ole kohtalonsa her... rouva.

Éowynin ja Faramirin rakkaustarina on pelkästään positiivisella tavalla poikkeuksellinen Keski-Maan vastaavien joukossa. Onhan sekin kaunista, että kohtalo määrää tietyn miehen ja tietyn naisen yhteen, joten heidän tarvitsee vain nähdä toisensa ja magic magic, se on siinä. :) Mutta Éowynissä ja Faramirissa on jotain herkempää; heidän haavoittuvuutensa toistensa suhteen, ja kypsempää. Heidän keskustelunsa tässä luvussa on tarinan parhaita IMHO. Paljon mieleenpainuvia quoteja.

Nerwen sanoi:
Kun teksti kertoo että suuri kotka toi "Lännen Päälliköiltä" viestin, olen aina automaattisesti käsittänyt sen Aragornina ja kumppaneina. Vaan kun alkuteos sanoo "Lord of the West" ja kyse on nimenomaan kotkasta, niin tarkoitetaanko tässä nyt kuitenkin valaria?

Aragorn, sanoisin. Valarin kotkat lienevät lekutelleen jossain Taniquetlin ilmatilassa, eikä edes Manwën linnut lennä Amanista Gondoriin ihan noin nopeasti(?) Sitä paitsi Gwaihir & co. olivat jo sopivasti Aragornin luona lähtemässä taas uudelle pikku pyrähdykselle. Mitä nimeen Lännen kuningas tms tulee, niin ennen muinoin Númenorin aikana se oli tosiaan vain valarille kuuluva titteli, mutta nyt Ara on oikeastikin Lännen valtias - Länsi-Keski-Maan ihmisten kuningas, ja tähän henkeen hänestä kyllä puhutaankin.

Nerwen sanoi:
Entä missä muodossa tuo viesti mielestänne oli? Tähän asti kotkat ovat puhuneet etupäässä Gandalfille, joka nyt taitaa ymmärtää mitä kieltä vain (ja Hobitissa Bilbo ymmärtää muistaakseni kotkien puhetta myös)... puhuvatko nämä kotkat siis yleiskieltä? Vai oliko tässä kyse kirjoitetusta viestistä (kotka kirjekyyhkynä, kuinka alentavaa! :D)

Viestin ääneen huutaminen on varmasti ollut luotettavampi tapa saada tieto heti ja muuttumattomana kaikille. Jonkin kirjeen antaminen Faramirille tms. voisi levittää paniikkia. Kieli on varmaankin ollut yhteiskieltä, että kaikki ihan varmasti ymmärtävät, mutta sindar ei ole täysin poissuljettua. Varmaan Bilbo ymmärsi sitä jo Hobitin aikoihin, ja Gondorin ihmiset nyt ainakin.

Nerwen sanoi:
Mistä Minas Tirithin uusien porttien mithril tuotiin? Moriasta? Asutettiinko se vielä uudelleen? (Kääpiöhistorian tuntemukseni on *edelleen* Euroopan heikoin.)

Käsitykseni mukaan Moriaa ei perustettu uudelleen, mutten äkkiseltään löytänyt lähteitä suuntaan taikka toiseen. Kääpiöitten maineikkaimman kuingaskunnan uudelleenperustaminen ei kuitenkaan sopisi yleiseen vireeseen Neljännestä Ajasta kaikkien puhuvien kansojen vähenemisen aikana. Kuitenkin kun sekä balrog että suurin osa örkeistä oli nyt hoideltu, eikä uutta mithriliä saatu enää muualta, niin kiusaus lähettää sinne kaivausretkikuntia lienee silti olleen liian suuri. Ehkä Minas Anorin mithril tuli tätä kautta, tai vanhoja mithril-esineitä sulatettiin (epätodennäköistä), tai se vietiin ryöstösaaliina Mordorista. Sauronhan keräsi sitä paljon itselleen, joten iso osa tuon ajan aitohopeasta lienee kerätty jonnekkin hänen valtakuntansa varastoihin. Kunhan ei vain itse Barad-dûriin. Sen romahtaminen lienee haudannut arvoaineen tavoittamattomiin syvyyksiin.

Nerwen sanoi:
Númenórilaisilla tuntuu olleen sellainen käsitys, että uskonto on vain kuninkaallisille. Eikö se niiden alkuperäinen vuoritemppelikin ollut sellainen, että sinne oli vain hallitsijalla asiaa? (Eikä liene sattumaa että Aragorn löytää vesansa juuri pyhän paikan liepeiltä.)

Se, kenelle uskonto kuuluu, on todella aika- ja kulttuurisidonnaista. Sopisi kuitenkin hyvin Ardan henkeen, että itse seremoniat on varattu vain kuninkaallisille. Toisaalta se kuvastaa kuninkaallisten tärkeää asemaa, toisaalta sitä, kuinka tavalliset ihmiset eivät oikein tarvinneet sellaista rituaalijärjestelmää, jota meillä kutsutaan uskonnoksi. Alan Lee viittaa ansiokaasti asiaan RotK:n EE:n kommenntiraidalla, kun hän huomautta, ettei keskimaalaisilla ole näkyvää uskontoa, koska heillä on jo yhteys siihen, mihin me riitein ja seremonioin yritämme päästä kontaktiin.
 
Nerwen sanoi:
Entä missä muodossa tuo viesti mielestänne oli? Tähän asti kotkat ovat puhuneet etupäässä Gandalfille, joka nyt taitaa ymmärtää mitä kieltä vain (ja Hobitissa Bilbo ymmärtää muistaakseni kotkien puhetta myös)... puhuvatko nämä kotkat siis yleiskieltä? Vai oliko tässä kyse kirjoitetusta viestistä (kotka kirjekyyhkynä, kuinka alentavaa! :D)
Minä olen aina kuvitellut kotkien todella laulaneen tuon viestin kaarrellessaan Minas Tirithin yläpuolella. Kysymys miltä tuo kotkien laulu on mahtanut kuulostaa onkin vaivannut minua aina. Olisinkin tässä viestissä kysynyt millaiseksi te muut sen kuvittelette, ellei Nerwo olisi jo nostanut asiaa esiin.

Kieli on varmaankin ollut yhteiskieltä, että kaikki ihan varmasti ymmärtävät, mutta sindar ei ole täysin poissuljettua. Varmaan Bilbo ymmärsi sitä jo Hobitin aikoihin, ja Gondorin ihmiset nyt ainakin.
En usko, että gondorilainen rahvas hallitsi sindaria kovin kummoisesti. Ehkä hiukan fraaseja ja sanastoa. En myöskään usko, että Bilbo hallitsi sindaria juuri mitenkään Hobitin aikoihin - silloinhan hän vasta kohtasi haltioita ja "Avaran Maailman" yleensäkin. Käännökset haltiakielestä ja muu sellainen oli vasta edessäpäin.

Nerwen sanoi:
Mistä Minas Tirithin uusien porttien mithril tuotiin? Moriasta? Asutettiinko se vielä uudelleen? (Kääpiöhistorian tuntemukseni on *edelleen* Euroopan heikoin.)
Eiköhän ammoin Khazad-dûmista louhittua mithriliä ollut vielä rippusia jäljellä siellä täällä, eritoten tietysti Ereborilla. Ilmeisesti sen täytyi riittää, koska ainakaan aivan heti ei Moriaan palattu. Kuitenkin odotettavissa oli vielä yksi suuri kääpiökuningas, Durin VII - se Viimeinen. Liite A:n kääpiöosuuden työversiossa oli kohta, jossa kerrottiin kuinka Dáinin suvusta viimein syntyi Durin VII, joka palasi Moriaan: "and there was light again in the deep places, and the ringing of hammers and the harping of harps, until the world grew old and the Dwarves failed and the days of Durin's race were ended." (HoME XII, s. 278) Tämän kohdan Tolkien pudotti pois lopullisesta versiosta - vahingossa, säästääkseen tilaa, hylättyään idean vai jättääkseen sen vain hämärämmäksi? Sitä joutuu Christopherkin vain arvailemaan. Hän kuitenkin kommentoi, että Durin VII:n mainitseminen kääpiöiden sukutaulussa mutta mainitsemattomuus tekstiosiossa voisi ehkä viitata siihen, että tekstikappale putosi pois vahingossa. TSH:n hylätyssä epilogiosuudessa Tolkien taas on laittanut Samin arvelemaan Morian kohtalon suhteen, että "Maybe the foretelling of Durin is not for our time." (HoME IX, s. 122) Jälkimmäisenkin kommentin valossa itse pitäisin todennäköisimpänä, että Tolkien katsoi tämän olevan yksi sellainen seikka joka olisi parempi jättää "enigmaksi", selittämättä auki mutta vähän vihjaten (i.e. sukutaulun Durin VII ja Gimlin puheissa esiintyneet viittaukset Durinin uudelleentulemiseen).

Minusta on ihan osuvaa, että kääpiöiden hiipuminen tapahtuisi hiukan myöhemmin kuin haltioiden häipyminen Keski-Maasta. He ovat kuitenkin paljon maallisempaa kansaa kuin haltiat, joten heihin sekularisoituvan Keski-Maan kehitys ei iske yhtä aikaisin.

Nerwen sanoi:
Númenórilaisilla tuntuu olleen sellainen käsitys, että uskonto on vain kuninkaallisille. Eikö se niiden alkuperäinen vuoritemppelikin ollut sellainen, että sinne oli vain hallitsijalla asiaa? (Eikä liene sattumaa että Aragorn löytää vesansa juuri pyhän paikan liepeiltä.)
Kyllä Meneltarman laella kuka tahansa sai vierailla, vain yksi erioikeus kuninkaallisilla oli: he olivat ainoita joilla oli lupa puhua vuoren laella (mitään rakennettua temppeliähän siellä ei ollut), rituaalisissa vuodenkierron juhlissa.
 
Olemmepas eri linjoilla kotkapuheen suhteen. Uskon edelleen sen olleen yhteiskieltä, ja miksei olisi ollut. Mutta luulisi Bilbon osanneen sindaria edes jotenkuten, kun kerta tapaili haltioita. ''Huomenna on heidän uusivuotensa'' tms. sanoo allekirjoittaneelle, että hänen haltiakontaktinsa eivät jääneet vain kaukaa nähtyihin vilauksiin silloin tällöin. Mitä gondorilaiseen rahvaaseen tulee, en ole ajatellut sen suuremmin heidän sindarin taitoaan, jotenkin olen olettanut sen kuuluvan minas tirithiläiseen yleissivistykseen vielä Neljännen Ajan aattonakin. Ovathan heidän nimensäkin järjestäen haltiakieltä.
 
Haltiamieli sanoi:
En myöskään usko, että Bilbo hallitsi sindaria juuri mitenkään Hobitin aikoihin - silloinhan hän vasta kohtasi haltioita ja "Avaran Maailman" yleensäkin. .

Tämä olisi tietysti loogista ja yhteensopivaa sen kanssa mitä muuten tiedämme. Kuitenkin "Hobitissa" Bilbo selvitti haltiakuninkaan linnoituksessa piileskellessään Thorinin vankisellin sijainnin kuuntelemalla haltiavartijoiden keskustelua, mitä kieltä nämä sitten käyttivätkään. "Vakavammissa" teoksissaan Tolkien ei kai missään anna sellaista kuvaa että ketkään haltiat olisivat keskenään puhuneet westronia. "Hobitissa" ei ilmeisesti missään kohtaa anneta ymmärtää että haltioilla ylipäätään olisi oma kieli (tai kieliä), vaikka hukkien ja eri lintulajien omien kielien olemassaolo tehdään selväksi. "Hobitti" ei taida näiltä osin olla yhteensopiva "Tarun" kanssa.
 
*käyttää veto-oikeuttaan*

Huh, olisi aika kummallista, jos JRRT ei olisi edes ajatuksen tasolla olisi liittänyt Bilbon haltioihin jotain haltiakieltä. Ehkei hän yhdistänyt heitä suoraan niihin kieliin, joita oli suunnitellut Kôrin ja muiden valtakuntien haltsuille. Mutta kuitenkin, haltiakielet ovat niin olennainen osa Tolkienin alemman luomisen maailmoja, etten pysty kuvittelemaan häntä puhumassa haltioista ilman haltiakieliä.

Ja kuten jo huomautin, haltiat eivät olleet Bilbolle mikään uusi tuttavuus. Hän oli kaveerannut heidän kanssaan jo jonkin verran. En hämmästyisi, vaikka joki Tukin puoleinen setä olisi vastuussa moisesta epähobittimaisuudesta.
 
Bilbon kielitaidosta Ereborin-retken aikoihin: kuten sanottu, hän pystyi ymmärtämään Synkmetsän haltioiden keskusteluja, kun taas Frodo ei ymmärtänyt Lorienin haltioiden (murteellisella sindarilla tai "metsähaltiakielellä") käymää keskustelua. Olisiko Bilbon kielitaito jo noin varhaisessa vaiheessa ollut parempi kuin Frodon taito myöhemmin? Vai osuiko juuri Bilbon kohdalle kaksi puhdasta sindaria puhunutta vartijaa?

Kun Gildorin haltiajoukko tuli Frodoa, Samia ja Pippiniä vastaan Konnun metsässä, niin Frodo ymmärsi näiden laulamaa kieltä vain osittain ja muut eivät lainkaan. Mutta mitä kieltä nämä haltiat lauloivat? Frodo sanoi että he ovat suurhaltioita, mutta ainoat kaksi kirjassa kyseiseen lauluun yhdistyvää haltiakielistä sanaa "Elbereth! Gilthoniel!" ovat kai ennemminkin sindaria. "Suurhaltia"-arvelun takana oli ilmeisesti se, että Elberethiin (quenyaksi Vardaan) ylipäätään viitattiin.

Gondorin ihmisten kielitaidosta: Kun Sam ja Frodo joutuivat Ithilienin samoojien vangiksi, niin kaksi näistä miehistä alkoi jossain vaiheessa puhua keskenään sindaria, mutta tämä mainitaan erikseen. Ilmeisesti siis Faramirin sotilaiden muut toteamukset, keskustelut, komennot jne. lausuttiin westroniksi. Ehkäpä sindarin taito oli Minas Tirithissä Kolmannen ajan lopulla suurin piirtein yhtä levinnyttä kuin ruotsinkielen taito Helsingissä nykyään. (Paitsi että lapsilla tuskin oli oppivelvollisuutta eikä siis myöskään koulujen pakkosindaria kirottuine verbintaivutuksineen ja vokaalimuunteluineen.)

Kotkan välittämän viestin kielestä: veikkaisin että se oli westronia, jota kaikki kuulijat ymmärtäisivät. Ja kenties kyseinen kotka sai jumalallisen inspiraation seurauksena sanat suuhunsa kuin Bileamin aasi tai kiitosvirttään lausuva Neitsyt Maria ikään. Vaikka kotka olisikin "tuonut viestin" Aragornilta, niin sen ei välttämättä tarvitse tarkoittaa, että se olisi toistanut sanasta sanaan itselleen sanellun tekstin. "Viestin tuominen" voi olla tässä väljempi ilmaus. Esim. Tuor sai Ulmolta tehtävän mennä varoittamaan Gondolinia ja lupauksen että saisi oikeat sanat suuhunsa sillä hetkellä kun se on tarpeen.

(Aragorn: "Gandalf! Voisiko tuo kotka viedä viestin voitostamme Minas Tirithiin?"
Gandalf: "Kyllä, sillä on tosin aika nasaalinen ääni ja se käyttää mielellään mahtipontisia fraaseja")
 
Okei, hyväksyn arkumenttisi Bilbon kielitaidosta. Haluaisin vain kovasti pitää kiinni Hobitin kaanonisuudesta, koska siinä mainitaan Thranduilin olleen blondi -> tärkeä argumentti eräässä aivan toisessa sodassa.

Kotka sai taivaallisen inspiraation? :D Enpä ole aiemmin tullut ajatelleeksikaan. Varsin mahdollista. Mutta yleensäkin ottaen Tolkien viljeli paljon mielikuvia, jotka ovat komeita sinänsä, mutta vaikeita muuttaa konkreettisiksi. Kuten kaikki nämä puhuvat eläimet - ja yksi puhuva miekka!

Ithilienin samoojista tuli mieleeni. Olen ihmetellyt mielessäni Mablungia ja Damrodia, tai siis Damrodia. Hämmentävän monet gondorilaiset tuntuvat saaneen nimensä joltain Beleriandin kuuluisalta haltialta. (Mistä herää sekin kysymys, että oliko gondorilaisten keskuudesta yleistä olla kaimoja - eihän noita muinaissankareita ihan jokaiselle omaa riitä.) Mablung oli muinaissankari. Mutta Damrod on vanhempi versio nimestä Amrod. Ihmettelen hiljaa itsekseni, onko tässä uudelleenkierrätetty vanha nimi, vai oliko Amrod vielä Damrod KP:n kirjoittamisen aikoihin. Henk. koht. , sitten kun minä adoptioin seitsemän poikaa nimeän ne Maedhrosiksi, Magloriksi jne, mutta tuntuu oudolta että joku keskimaalainen nimeäisi penskansa valarin kiroaman murhaajan mukaan.
 
Valië Nienna sanoi:
tuntuu oudolta että joku keskimaalainen nimeäisi penskansa valarin kiroaman murhaajan mukaan.

Oudolta se tuntuukin, mutta onhan kristittyjen suomalaistenkin keskuudessa ollut käytössä esim. nimi Kain variantteineen, tai englanninkielisissä maissa nimi Judah (jolla epäilemättä on haluttu viitata vanhan testamentin Juudaan tai epistolankirjoittaja Juudaan, mutta Juudas Iskariotkin on vääjäämättä voinut tulla mieleen).

Kysymys Damrod-Amrod-muutoksen ajankohdasta on toki mielenkiintoinen (tosin Tolkien kai muutti usein näissä asioissa mieltään moneen kertaan tai ehkä ei muistanut, mitä oli viimeksi kirjoittanut).
 
Gondorin nimistöstä

Valië Nienna sanoi:
Okei, hyväksyn arkumenttisi Bilbon kielitaidosta. Haluaisin vain kovasti pitää kiinni Hobitin kaanonisuudesta,
[offia]Se on muuten kanonisuudesta, ei kaanonisuudesta[/offia]
koska siinä mainitaan Thranduilin olleen blondi
Tuota en muuten ikinä olekaan huomannut. No, se olkoon taas yksi todiste ko. opuksen hereettisyydestä :x

Ithilienin samoojista tuli mieleeni. Olen ihmetellyt mielessäni Mablungia ja Damrodia, tai siis Damrodia. Hämmentävän monet gondorilaiset tuntuvat saaneen nimensä joltain Beleriandin kuuluisalta haltialta. (Mistä herää sekin kysymys, että oliko gondorilaisten keskuudesta yleistä olla kaimoja - eihän noita muinaissankareita ihan jokaiselle omaa riitä.)
No kyllähän Silmasta melkoisen nimistöarsenaalin löytää. Ehkä tilanne on ollut vähän kuin Euroopassa keskiajalla - valtaosa nimistä oli raamatullisia tai varhaiskirkon ajoilta, mutta poikkeuksiakin löytyi.

tuntuu oudolta että joku keskimaalainen nimeäisi penskansa valarin kiroaman murhaajan mukaan.
Telimektarin antamiin esimerkkeihin voinee lisätä vielä ainakin nimen Aatami. Sitäpaitsi nirhihän Amrod kaikesta huolimatta enimmäkseen örkkejä, ja sehän se tärkeintä oli.
Kieltämättä voisi ajatella, että fëanorilaiset nimet olivat sellaisten "vähän eksentrisempien" perheiden harrastus - sellaisten, jotka asuivat yksinäisissä linnoissa synkissä paikoissa (jossain Varjovuorten äärimmäisillä reunoilla, joista saattoi tilaisuuden tullen käydä katsomassa Mordoria ja sitten kotona mutista pahaenteisesti "kyllä se Varjo vielä nousee, uskokaa pois, ja silloin on dúnedain oleva lähellä loppuaan"), herättivät alustalaisissaan pelonsekaista kunnioitusta ja olivat ulkomuodoltaan tummia, kalpeita ja joko pistämättömiä sotureita tai sitten nuorena nukkuvia sairaalloisia ja hentoisia runoilijatyyppejä ja jotka diggasivat Silmarillionissa eniten kaikkein synkimmistä tarinoista - siis suunnilleen sellaista porukkaa, jota meidän maailmassamme tavataan usein esim. vampyyrikertomusten yhteydessä, ymmärrätte varmaan...
 
Nerwen sanoi:
Vai oliko tässä kyse kirjoitetusta viestistä (kotka kirjekyyhkynä, kuinka alentavaa! [15])
Palataan tähän vielä sen verran, että englanniksihan tuossa näköjään peräti lukee kuinka Kotka viestin toimittaa: "and he bore tidings beyond hope from the Lords of the West, crying:"
Niin että itkien se sen ilmoitti. Eiku...

Sattumalta osuin taas siis äsken lueskelemaan tästä luvusta Faramirin ja Éowynin keskusteluja, joilla on tasaisen varma taipumus saada silmäni kostumaan. Mutta nyt kuitenkin kiinnitin erityisesti huomiota erääseen yksittäiseen repliikkiin, johon en ole ehkä yhtälailla aiemmin tarttunut: Faramir ja Éowyn seisovat muureilla katsoen epätietoisina itään maan järistessä ja salamoivan pilven noustessa taivaanrantaan. Sikälimikäli sillä hetkellä on arvioitavissa, he todistavat maailmanloppua yhtä varmasti kun parvekkeeltaan ydinräjähdyksen sienipilveä katseleva ihminen todistaisi nykymaailmassa. Koko näytelmä on äänetön, sillä ääni ei kanna yhtä kauas kuin katse. Rikkoakseen hiljaisuuden Faramir sanoo jotain, toteaa sen kummemmin ajatukseen tarttumatta lakonisesti mitä mieleen osuu: "It reminds me of Númenor." - johon Éowyn vastaa: "Of Númenor?". Repliikeistä on karsittu kaikki ylimääräinen pois, kohtauksen rakenne on kuin Kaurismäen elokuvasta (vain tupakat puuttuvat Faramirin ja Éowynin huulilta). Siinä on jotain syvästi aidon inhimillistä. Toki Faramirin vastaus Éowynille on hieno sekin, mutta monisanaisuudessaan se jo hukkaa sen huikean kiteytymän, joka noilla kahdella repliikillä saavutetaan.
 
Ylös