Telimektar
Fundamentalisti
Kuudennen kirjan seitsemäs luku, ”Kotiinpäin”, on lyhyt eikä kovin dramaattinen. ”Companion” kertoo, että jo tämän luvun varhaisin säilynyt luonnos on lähellä sen lopullista muotoa. Luvusta on siis vaikea keksiä paljoakaan kirjoitettavaa.
Luvun alussa Frodo, Sam, Merri, Pippin ja Gandalf lähtevät Rivendellistä viidentenä päivänä Talvenfilthiä, vuoden kymmenettä kuukautta. He ratsastavat kahdessakymmenessäkolmessa päivässä 390 mailia eli n. 611 kilometriä Briihin, jonne saapuvat 28.päivän iltana. (Matkan pituus: ”Companionissa” lainattu J. R. R. Tolkienin kirjoittama taulukko.) Hobitit kulkivat Gandalfin kanssa samaa reittiä, jota he olivat Aragornin opastamina kulkeneet päinvastaiseen suuntaan vuotta aikaisemmin. Mustia ratsastajia paetessa matkasta oli tuolloin selvitty kävellen, osittain tien sivun vaikeammassa maastossa kulkien kahta päivää lyhyemmässä ajassa kuin nyt.
Briissä, Pomppivan Ponin majatalossa viivytään kahden yön yli – tällä kertaa kukaan ei hyökkää sinne. Briistä aikanaan mukaan saatu kuormaponi Bil oli kuin olikin selviytynyt Morian edustan susista ja löytänyt takaisin Briihin. Se odottaa ”Pomppivan Ponin” tallissa Samin suureksi iloksi.
Talvenfilthin kolmantenakymmenentenä päivänä matka jatkuu kohti Kontua, mutta Gandalf eroaa hobiteista Hautakerojen pohjoispuolella mennäkseen tapaamaan Tom Bombadilia. Hobitit saavat selvitä Konnussa mahdollisesti odottavista vaikeuksista ilman Gandalfia. He saapuvat Rankkivuon sillalle 30. päivän iltana.
Luvun alussa kerronnan sävy synkkenee ensin, edellisten lukujen euforisen tunnelman jälkeen. Frodo ei haluaisi ylittää Bruinenin kahlaamoa jossa nazgûlit olivat miltei saaneet hänet kiinni. Ja hänen haavaansa on alkanut särkeä. Tämä on ilmeisesti ensimmäinen kerta Tuomiovuorelta pelastumisen jälkeen kun Frodon kipu ja masennus palaa. Tämän jälkeen matka sujuu kuitenkin useita päiviä miellyttävästi kauniissa syyssäässä. Viimapäätä ohitettaessa Frodo muuttuu taas vaitonaiseksi, ei halua katsoa kukkulaan päin ja tämän jälkeen sääkin muuttuu huonoksi (”ruffianly evening”, iltapäivä jolloin on oikea rosvonilma – viittaus tuleviin tapahtumiin).
Huono sää tulee lännestä, niin kuin säät Koillis-Euroopassa, meren itäpuolella yleensäkin vallitsevien länsituulten mukana tulevat. Tolkien ei siis ole täysin fiksautunut itä-paha-länsi-hyvä-kaavaan, vaikka tulomatkalla Hautakeroilla pelottavan sumun väijyvine haamuineen toi idästä tuleva tuuli ja sen karkotti lännestä tuleva tuuli (samoin kuin ”Kuninkaan paluussa” länsituuli puhdisti Mordorista levinneen pimennyssavun ja antoi vauhtia kotkille).
Briissä tunnelmat ovat jälleen koomisen hössöttäviä (huolimatta siitä, että kuullaan rosvojen aiheuttaneen harmia). En edelleenkään pidä tavasta, jolla majatalonpitäjä Voivalvatti on kuvattu. Mutta jotkut kohdat ovat minustakin hauskoja:
[majatalon salissa Frodon ja kumppanien vastailtua briiläisten kysymyksiin]
”nuoren väen keskuudesta ehdotettiin laulua. Mutta silloin täytti huoneen äkkiä hiljaisuus ja pyytäjä vaiennettiin uhkaavin katsein, eikä ehdotus toistunut. Selvästikään salissa ei haluttu viimekertaisten salaperäisten tapahtumien toistuvan.”
Luvussa saadaan jo tietää, että Konnussa ei kaikki ole kohdallaan, ja arvellaan että Saruman on ehkä mukana kuvioissa. Matkalaiset lähtevät kuitenkin kohti Kontua itsevarmoissa tunnelmissa.
Joitain yksityiskohtia: Mistä Briihin saapuneet rosvot ja pakolaiset olivat tulleet? Oliko Gandalfilla tosiaan kyky muuttaa tietyssä majatalossa tarjoiltava olut paremmaksi?
Luvun kirjoittamisen aikana tapahtuneista pienistä muutoksista (”Companion”).
Alun perin Frodon kivun piti palata Viimapään kohdalla, paikassa missä hän oli saanut haavan nazgûlin veitsestä. Tolkien muutti kivun paluun kuitenkin tapahtumaan haavan saamisen vuosipäivänä (kuudes Talvenfilthiä), jolloin kotiin palaavat matkalaiset olivat juuri ylittäneet Bruinenin.
Alun perin Gandalfin piti tulla hobittien mukaan hoitamaan Konnun puhdistusta, mutta sitten Tolkien päätti jättää hobitit selviämään asiasta ilman velhoa.
Luvun alussa Frodo, Sam, Merri, Pippin ja Gandalf lähtevät Rivendellistä viidentenä päivänä Talvenfilthiä, vuoden kymmenettä kuukautta. He ratsastavat kahdessakymmenessäkolmessa päivässä 390 mailia eli n. 611 kilometriä Briihin, jonne saapuvat 28.päivän iltana. (Matkan pituus: ”Companionissa” lainattu J. R. R. Tolkienin kirjoittama taulukko.) Hobitit kulkivat Gandalfin kanssa samaa reittiä, jota he olivat Aragornin opastamina kulkeneet päinvastaiseen suuntaan vuotta aikaisemmin. Mustia ratsastajia paetessa matkasta oli tuolloin selvitty kävellen, osittain tien sivun vaikeammassa maastossa kulkien kahta päivää lyhyemmässä ajassa kuin nyt.
Briissä, Pomppivan Ponin majatalossa viivytään kahden yön yli – tällä kertaa kukaan ei hyökkää sinne. Briistä aikanaan mukaan saatu kuormaponi Bil oli kuin olikin selviytynyt Morian edustan susista ja löytänyt takaisin Briihin. Se odottaa ”Pomppivan Ponin” tallissa Samin suureksi iloksi.
Talvenfilthin kolmantenakymmenentenä päivänä matka jatkuu kohti Kontua, mutta Gandalf eroaa hobiteista Hautakerojen pohjoispuolella mennäkseen tapaamaan Tom Bombadilia. Hobitit saavat selvitä Konnussa mahdollisesti odottavista vaikeuksista ilman Gandalfia. He saapuvat Rankkivuon sillalle 30. päivän iltana.
Luvun alussa kerronnan sävy synkkenee ensin, edellisten lukujen euforisen tunnelman jälkeen. Frodo ei haluaisi ylittää Bruinenin kahlaamoa jossa nazgûlit olivat miltei saaneet hänet kiinni. Ja hänen haavaansa on alkanut särkeä. Tämä on ilmeisesti ensimmäinen kerta Tuomiovuorelta pelastumisen jälkeen kun Frodon kipu ja masennus palaa. Tämän jälkeen matka sujuu kuitenkin useita päiviä miellyttävästi kauniissa syyssäässä. Viimapäätä ohitettaessa Frodo muuttuu taas vaitonaiseksi, ei halua katsoa kukkulaan päin ja tämän jälkeen sääkin muuttuu huonoksi (”ruffianly evening”, iltapäivä jolloin on oikea rosvonilma – viittaus tuleviin tapahtumiin).
Huono sää tulee lännestä, niin kuin säät Koillis-Euroopassa, meren itäpuolella yleensäkin vallitsevien länsituulten mukana tulevat. Tolkien ei siis ole täysin fiksautunut itä-paha-länsi-hyvä-kaavaan, vaikka tulomatkalla Hautakeroilla pelottavan sumun väijyvine haamuineen toi idästä tuleva tuuli ja sen karkotti lännestä tuleva tuuli (samoin kuin ”Kuninkaan paluussa” länsituuli puhdisti Mordorista levinneen pimennyssavun ja antoi vauhtia kotkille).
Briissä tunnelmat ovat jälleen koomisen hössöttäviä (huolimatta siitä, että kuullaan rosvojen aiheuttaneen harmia). En edelleenkään pidä tavasta, jolla majatalonpitäjä Voivalvatti on kuvattu. Mutta jotkut kohdat ovat minustakin hauskoja:
[majatalon salissa Frodon ja kumppanien vastailtua briiläisten kysymyksiin]
”nuoren väen keskuudesta ehdotettiin laulua. Mutta silloin täytti huoneen äkkiä hiljaisuus ja pyytäjä vaiennettiin uhkaavin katsein, eikä ehdotus toistunut. Selvästikään salissa ei haluttu viimekertaisten salaperäisten tapahtumien toistuvan.”
Luvussa saadaan jo tietää, että Konnussa ei kaikki ole kohdallaan, ja arvellaan että Saruman on ehkä mukana kuvioissa. Matkalaiset lähtevät kuitenkin kohti Kontua itsevarmoissa tunnelmissa.
Joitain yksityiskohtia: Mistä Briihin saapuneet rosvot ja pakolaiset olivat tulleet? Oliko Gandalfilla tosiaan kyky muuttaa tietyssä majatalossa tarjoiltava olut paremmaksi?
Luvun kirjoittamisen aikana tapahtuneista pienistä muutoksista (”Companion”).
Alun perin Frodon kivun piti palata Viimapään kohdalla, paikassa missä hän oli saanut haavan nazgûlin veitsestä. Tolkien muutti kivun paluun kuitenkin tapahtumaan haavan saamisen vuosipäivänä (kuudes Talvenfilthiä), jolloin kotiin palaavat matkalaiset olivat juuri ylittäneet Bruinenin.
Alun perin Gandalfin piti tulla hobittien mukaan hoitamaan Konnun puhdistusta, mutta sitten Tolkien päätti jättää hobitit selviämään asiasta ilman velhoa.
