TSH #74: Liite A I: Númenorilaiset kuninkaat

Telimektar

Fundamentalisti
Poiketen Samoojan ja Nerwenin perusteista valita tietyt liitteet käsiteltäväkseen minä valitsin tämän liitteen sen vuoksi, että se oli ensimmäinen vapaana oleva. Huomasin vasta sitten että kyseisessä liitteessä on aika paljon tekstiä ja että se kattaa kuuden ja puolen vuosituhannen tapahtumat. (Eli pahoittelen myöhästymistä).Seuraavassa joitakin hajanaisia huomioita.

Osa 1, Númenor

Edainin huoneiden nimitykset:
Tässä mainitaan ensimmäisinä länteen tulleiden, haltioita auttaneiden ihmisten, edainin kolme ”huonetta”, ja todetaan että Hadorin huone oli niistä kolmas. Berenin todetaan kuuluneen ”ensimmäiseen huoneeseen”, mutta tämän huoneen nimeä (Silmarillionissa Bëorin huone) ei mainita, eikä liioin toisen huoneen nimeä (Silmarillionissa haladin tai Haethin kansa). Joskushan Tolkien-huoneessa (?) hiukan keskusteltiin, kumpi Halethin ja Hadorin huoneista oli toinen ja kumpi kolmas.

Puolhaltioiden valinta:
”valar vaativat puolhaltioilta peruuttamatonta päätöstä siitä, kumpaan sukukuntaa he halusivat kuulua. Elrond valitsi haltiat...mutta Elrondin lapsilta vaadittiin myös valintaa: lähteä hänen kanssaan maan piiristä, tai, jos jäivät, muuttua kuolevaisiksi”.
Todella erikoinen, melkein hindulaiselta kuulostava oppi, kuolemattomuus jos pysyttelee kyllin lähellä isäänsä. Tämä on myös ristiriidassa sen kanssa, että ”Arwenin ja Aragornin tarussa” Aragorn toteaa Arwenille että tämä voi vieläkin katua, ja Arwen vetoaa vain siihen, että ei ole enää laivaa joka veisi hänet länteen. Sitä paitsi Tolkien toteaa kirjessään nr. 153 (”Letters”, sivu 193) että Arwenin veljet Elladan ja Elrohir lykkäsivät valintaansa ja viipyivät vielä Keskimaassa isänsä lähdön jälkeen.
Mutta jotainhan Tolkienin piti keksiä, ei kai haltia voi muuttua ihmiseksi pelkästään menemällä tämän kanssa naimisiin. (Olisiko Arwenin ja Aragornin tarina traagisempi, jos Arwen Aragornin kuoltua huomaisikin ällistyksekseen pysyvänsä haltiana – ja siis ikuisesti erossa miehestään - vastoin tahtoaan. Tästähän voisi saada jopa pätkän korkeatasoista fanficiä.)
Toisekseen, miksiköhän myös Elrosin lapsilta ei ”vaadittu” samanlaista valintaa? Mutta ”elämä on”.

Númenorilaisten elämänkaari: Lukikohan jossain (KTK:ssa?) että moninkertaisesti muita ihmisiä pidempi elämänkaari olisi annettu vain Elrosin suvulle, ja että muiden númenorilaisten elinikä piteni (vähäisemmässä määrin) vain suotuisan elinympäristön ja elintapojen ansiosta?

Númenorin kuninkaiden ja kuningattarien nimet: Tässä ei siis ole elin- ja hallitusvuosia. KTK: ssa annetaan yksi kuningas enemmän, Tar Calmacilin ja Ar Adûnakhorin välissä hallinnut Tar Ardamin.

Vallan periytyminen miehille ja naisille: Tässä sanotaan, että kuudennen kuninkaan aikaan säädettiin laki jonka mukaan kuninkaan vanhin lapsi perii vallan sukupuoleen katsomatta. KTK: ssa (s. 300) esiintyy myös toinen versio; Tar Aldarionin aikana säädettiin laki, jonka mukaan kuninkaan vanhin tytär perii vallan jos kuninkaalla ei ole poikaa (tätä ennen valta ei siis lainkaan olisi voinut perityä naiselle).

3. Eriador, Arnor ja Isildurin perijät

Tämä kappaleen kuviteltu kirjoittamisajankohta:
Miten ymmärrätte tämän: ”Kuninkaitten aikana suurin osa haltioista joita vielä viipyi Keski-Maassa asui Círdanin kanssa tai Lindonin merellisillä mailla. Jos heitä enää on, on heitä hyvin vähän.” (In the Days of the Kings most of the High Elves that still lingered in Middle-earth dwelt with Círdan or in the seaward lands of Lindon. If any now remain they are few.” ) Onko tämän kirjoittanut joku hobitti sen jälkeen kun Aragornista polveutuneet kuninkaatkin ovat jo historiaa?

”Cardolanin viimeisen prinssin hauta” Hautakeroilla, johon hobitit vangittiin:
(the grave of the last prince of Cardolan) Olisiko tässä ollut oikeampi käännös ”Cardolanin viimeisen ruhtinaan hauta”? Nimittäin kun tässä sanotaan että ”Argelebin, Malvegilin pojan, aikana Arthedainin kuninkat vaativat jälleen koko Arnorin herruutta...Rhudaur torjui vaateen” [Argeleb kaatui K. A. 1356], niin tämä tarkoittaa siis sitä, että Cardolan ei torjunut vaadetta. Sen jälkeen Cardolanissa olisi saattanut olla Arthedainin nimellisen yliherruuden tunnustanut hallitsija, joka ei olisi enää käyttänyt ”kuninkaan” vaan ”ruhtinaan” titteliä (tosin sindarissa taisi olla vain sana ”aran” molemmille?). Vuonna 1409 kaatunut ”The last prince of Cardolan” ei siis välttämättä olisi ollut Cardolanin hallitsijan poika (”royal prince”,) vaaan Cardolanin hallitsija (”ruling prince”). (”Mitä ihmettä?”, Merri aloitti ... ”Niin tietysti, nyt muistan! ... Carn Dûmin miehet kävivät kimppuumme yöllä ja meidät lyötiin. Voi! Keihäs sydämessäni!”)

4. Gondor ja Anárionin perijät

Argonathin pylväät: Oli minulle yllätys lukea, että nämä patsaat joiden välistä Sormuksen saattueen kanootit laskettelivat, eivät olleetkaan Isidurin ja Anarionin aikuisia, kuten ilmeisesti muut Gondorin mahtirakennelmat, vaan vasta 1250-luvulta. Mutta olivatkohan näön ja kuulon kukkuloiden ihmeelliset ominaisuudet kuitenkin varhaisempaa perua, ajalta jolloin Númenorin taidot eivät olleet unohtuneet?

Gondorin suuri voima pohjoisessa Noitakuninkaaan vastaisella sotaretkellä vs. Gondorin mitätön halu tai kyky puolustaa Minas Ithiliä parikymmentä vuotta myöhemmin. Tähän paradoksiin olen aiemminkin kiinnittänyt huomiota.

”Käskynhaltijat”: ”Thorongilin” [tuntemattomana esiintyneen Aragornin] saavuttama asema Gondorissa Denethorin isän aikana: Miten ihmeessä Gondor, jossa puhtaan numenorilaisen veren puolesta käytiin sisällissotia, antoi näin tärkeän komentajan aseman alkuperältään epäilyttävälle muukalaiselle? Historiallisena improvisaationa on epäilemättä ollut germaanisotapäälliköiden (Stiliko, Harald Sigurdrinpoika) myöhäisissä Rooman tai Konstantinopolin keisarikunnissa saavuttamat korkeat sotilasarvot.

Hallitsijoiden nimistä yleensä: Sama hallitsijan nimi näyttää toistuvan Arnorissa ja Gondorissa enintään kaksi kertaa - ja Númenorissa ei kertaakaan - erotuksena keskiajan ja uuden ajan alun Euroopasta, jossa Kaarlet, Henrikit ja Ludvigit seurasivat toisiaan uudelleen ja uudelleen. Ne nimet, joilla Rooman keisarit historiassa tunnetaan, olivat samaan tapaan uniikkeja, toisaalta jokaisella (ainakin ylhäisellä) roomalaisella oli pitkä nimilitania, joista historioitsijat ovat sitten ehkä poimineet haluamansa. Esimerkiksi Tiberius Claudius Drusus Nero Germanicus Caesar (jos nyt muistan oikein) olisi luultavasti voitu tuntea myös nimellä Tiberius II sen sijaan että hänet nyt tunnetaan Claudiuksena.
 
Númenorilaisten pitkäikäisyydestä

Telimektar sanoi:
Númenorilaisten elämänkaari: Lukikohan jossain (KTK:ssa?) että moninkertaisesti muita ihmisiä pidempi elämänkaari olisi annettu vain Elrosin suvulle, ja että muiden númenorilaisten elinikä piteni (vähäisemmässä määrin) vain suotuisan elinympäristön ja elintapojen ansiosta?

Akallabêthissä kerrotaan sekä tavallisten númenorilaisten pitkäikäisyydestä että Elrosin huonen vielä pidemmästä elinkaaresta. Kyseessä oli kaikkiaan <i>valar</i>in lahja:

"Ihmisten Isät kolmesta uskollisesta huoneesta saivat myös runsaita lahjoja. Eönwë tuli heidän luokseen [ennen Númenorin rakentamista] ja opetti heitä; ja he saivat viisautta ja voimaa ja elämänkaaren joka oli pitempi kuin millään muilla kuolevaisilla ihmisillä. - - - ja koko suku joka [Elrosista] lähti, kaikki sen kuninkaallisen huoneen kuninkaat ja ruhtinaat olivat pitkäikäisiä jopa nú[m]enorilaisten mittojen mukaan" (Silm. 324-326).

Aldarionin ja Erendisin tarinassa käy selvästi ilmi, miten selvästi Elrosin huone erosi muista pitkäikäisyytensä puolesta:

Erendis Aldarionille: "Kun sinä olet kuningas, olen minä vanha" (KTK 250)

Meneldur Aldarionille: "Erendisin toivo on lyhyempi ja hänen vuotensa vierivät nopeammin. Hän ei ole Elrosin jälkeläinen, ja hän on rakastanut sinua kauan." (KTK 255)
 
Ylös