TSH #81: Liite E II: Kirjoittaminen

Tik

Konnavahti
Vastuuhenkilö
Konnavahti
Minä en ole koskaan ollut kovin hyvä haltioiden aakkosissa. Ennen kaikkea tengwarin ymmärtäminen on tuottanut suuria vaikeuksia. Onko vika minussa, vai onko järjestelmä kerta kaikkiaan niin alien, että sen oppiminen vaatii tosissaan paljon vaivannäköä?

Joka tapauksessa olen aina arvostanut Tolkienissa sitä, että hän on pystynyt luomaan erilaisen kirjaimiston, siis uskottavasti omalaatuisen eikä vain toisenlaisille vänkyröille siirretyn salakielikoodin omia aakkosiamme kopioiden.

Tengwar eli tîw (mikä ero nimillä? ovatko molemmat sindaria?) eivät siis ole riimuja vaan "kirjaimia". Tämä asia usein mielessäni hämärtyypi. Mutta siis vain certar eli cirth (samat kysymykset kuin edellä!) ovat piirtokirjoituksissa käytettyjä merkkejä. Haltioilla nämä kaksi kirjoitusta pysyivät erillään toisin kuin meillä kreikkalais-roomalaista kirjaimistoa käyttävillä, joiden raaputettaviksi ja hakattaviksi tarkoitetut kirjaimet muuttuivat nykyaakkosten isoiksi kirjaimiksii ja musteella kirjoitettavat pikkukirjaimiksi. Hassua muuten, että cirthistä ei missään vaiheessa muotoutunut pyöreämpimuotoista aakkostoa, vaikka sitä varmasti käytettiin myös paperille (tunnettiinko muuten paperi vai käytettiinkö vain pergamenttia?) kirjoitettaessa. Luulisi että ajan mittaan kirjurien käsissä kirjainten muodot olisivat kuluneet.

Vai oliko kirjoitettu sana kovinkin harvinaista? Ainakin Minas Tirithissä oli arkisto, mutta miten lienee kirjojen määrän laita kaikkiaan? Briissä Frodo väitti kirjoittavansa kirjaa. Ei liene ollut aivan harvinaista touhua, mutta ei niin tavanomaistakaan. Ja ainakin Konnussa oli jonkin verran kirjallisuutta, niin kuin prologissa kerrotaan, mutta miten paljon? Tuskin kovin runaasti, ja nehän olivat kaikki käsikirjoituksia, koska kirjapainotaidosta ei puhuta mitään. Länsikairan punaisen kirjan ja Thainin kirjan vaiheet kertovat kai lähinnä sen, mitä tiedetään kirjojen kopioinnista. Pienimuotoista toimintaa, sanoisin.

Sitten vielä nuo tengwar. Onko missään oikein selvää ja varmaa luetteloa siitä, mitä äänteitä kukin merkki vastaa? Morian länsiportin kirjoituksessa kuulemma "vokaalit on merkitty kirjaimin". Eli onko niin, että nämä vokaalimerkit (paitsi y = #30) ovat 6. asteen kirjainmerkeistä kehittyneitä (niin kuin aiemmin sanotaan juuri ennen väliotsikkoa "Huomautus")? Mutta koska 6. sarjassa on vain neljä merkkiä, ei kaikille viidelle (a e i o u) riitä omaansa. Vai riittääkö?

Cirthistä: jos oikein ymmärrän, riimu 55 on avoin a-äänne ja 56 lähinnä ö:tä (siis englannin sanan 'butter' vokaalit niin kuin LotR:n esimerkissä kerrotaan - suomennoksessa puhutaan vain a- ja ö-tyyppisistä vokaaleista.)

Vielä lisää kysymyksiä: mikä merkitys riimutaulukossa on kahden pisteen ryhmillä siellä täällä? Niitä ei nähdäkseni selitetä missään.

Ja sitten riimu 52: se on myös LoTR:n taulukossa "ö", mutta tarkoittaako se muka meidän ö-äännettämme? Englantilaiselle lukijalle moinen tulkinta tuskin olisi tullut mieleen. Onko erokepisteillä tässäkin merkitys "kuuluu eri tavuun kuin edellinen / seuraava vokaali"?

Saman kysymyksen voisi ulottaa koskemaan riimua 45, joka on taulukossa selitetty "ü" - voisi toki olla y-äänteen merkki, vaan onko? Entä 40?


Tässäpä aluksi tämmöisiä pohdiskeluja ja ihmettelyjä. Kiitollinen vastauksista olen.
 
Tik sanoi:
(tunnettiinko muuten paperi vai käytettiinkö vain pergamenttia?) kirjoitettaessa. .

Paperia käytettiin ainakin kirjeisiin, innokas kirjeidenkirjoittaja Dora Reppuli sai Bilbolta läksiäislahjaksi paperikorinkin ("a large waste-paper basket"; pergamenttia ei olisi heitetty roskiin). No, olisihan kirjeitä toisaalta voitu kirjoittaa vaikka tuohelle.
Edelleen, kun Galadrielin peilissä Frodo näkee Bilbon huoneessaan, "the table was littered with disordered papers". Mutta tässäkin tapauksessa "paper" voisi toki olla Tolkienin mukautettu käännös jonkin muun kirjoitusmateriaalin nimestä.

Joka tapauksessa tapa jolla Mazarbulin kirjan sivut murenivat, viittaa siihen että ne olisivat olleet paperia (tai ei ainakaan pergamenttia).

Lisäksi liitteessä D mainitaan Konnun vanhin säilynyt dokumentti, Tukinturun "Keltanahkainen" vuosikirja ("Yellowskin"). "Companion" (s.731) mainitsee Lester Simons-nimisen kommentaattorin, joka arvelee tämän tarkoittavan että kyseisen hobiteille arvokkaan teoksen materiaalina oli pergamentti. Ja jos tähän materiaaliin viitataan kyseisen kirjan nimessä erikseen, sen voi tulkita tarkoittavan että yleensä Konnun kirjat eivät olleet pergamentista.
 
Tik sanoi:
Onko vika minussa, vai onko järjestelmä kerta kaikkiaan niin alien, että sen oppiminen vaatii tosissaan paljon vaivannäköä?
Ei kai se ainakaan poikkeuksellisen vieras ole, jos verrataan kirjoitusjärjestelmiin, jotka eivät ole läheistä sukua meikäläisille aakkosille. Tolkien olisi voinut halutessaan esittää jollekin yksittäiselle kielelle selkeän aakkoston ja tarkat oikeinkirjoitusohjeet, mutta liite E keskittyy lähinnä luomaan historiallisen syvyyden tuntua. Enimmäkseen liitteessä viitataan sellaisiin asioihin, jotka Tolkien todella oli suunnitellut, mutta jotkut kohdat vaikuttavat puhtaasti fiktiivisiltä. Liite esim. antaa ymmärtää, että sarjojen ja asteiden käyttö oli pitkään täysin vapaata, eli mikä tahansa kirjain saattoi merkitä melkein mitä tahansa äännettä, kunhan kirjainten muodon ja foneettisten piirteiden suhde oli säännöllinen. Käsittääkseni ei ole kuitenkaan mitään merkkiä siitä, että T. olisi oikeasti suunnitellut yhtään kirjoitustapaa, jossa kirjainten arvot poikkeavat merkittävästi normaalista kaavasta.

Tengwar ja certar ovat quenyaa, sindarissa substantiiveilla ei ole r-monikkoja. Quendi and Eldarissa sanoille kehitellään tarkempi historia (WJ 396).

Tik sanoi:
Hassua muuten, että cirthistä ei missään vaiheessa muotoutunut pyöreämpimuotoista aakkostoa, vaikka sitä varmasti käytettiin myös paperille
Kehittyipä kuitenkin, tieto löytyy ennen otsikkoa "Fëanorilainen kirjaimisto". Tai jos tarkoitat aikaa ennen noldorin tuloa, niin harmaahaltioille ilmeisesti riittivät "nimet ja lyhyet muistosanat".

Tik sanoi:
Sitten vielä nuo tengwar. Onko missään oikein selvää ja varmaa luetteloa siitä, mitä äänteitä kukin merkki vastaa?
Kyllä. Ei. Ehkä. Monista kirjoitustavoista on riittävän pitkiä ja joskus jopa keskenään ristiriidattomia näytteitä, joiden perusteella ne tunnetaan kohtuullisen tarkasti. Esim. Morian länsiportissa käytetty Beleriandin kirjoitustapa näyttäisi olevan melko selvää pässinlihaa.

Loput kysymykset jäivät vielä vastausta vaille...
 
Tik sanoi:
Eli onko niin, että nämä vokaalimerkit (paitsi y = #30) ovat 6. asteen kirjainmerkeistä kehittyneitä (niin kuin aiemmin sanotaan juuri ennen väliotsikkoa "Huomautus")?
Länsiportin tekstissä käytetyistä vokaaleista:

a: voitaisiin ajatella kaareksi ilman kantaa, jolloin sen voitaisiin tulkita perustuvan johonkin III sarjan kirjaimeen, mutta muistaakseni muunkinlaisia arveluja on esitetty.
e: kirjain on yanta, joka löytyy liitteen taulukosta lisäkirjainten lokerosta.
i: lyhyt (välillä ehkä pitkäkin) kantaja, joka voi hyvin olla yhtä vanha merkki kuin peruskirjaimetkin.
o: kirjain anna.
u: úre, lisäkirjain, joka Månsin mukaan oli "hyvin todennäköisesti" muunnelma vilyasta (1).

Siis näistä vain yksi tai kaksi vokaalimerkkiä on selvästi lähtöisin kuudennesta asteesta. Muissa kirjoitustavoissa esiintyy ainakin vala = u ja vilya = a, joten ehkä vokaaleja merkitsevät kirjaimet todella olivat "enimmäkseen" tai "largely" peräisin 6. asteesta, kuten liite sanoo.

Tik sanoi:
Cirthistä: jos oikein ymmärrän, riimu 55 on avoin a-äänne ja 56 lähinnä ö:tä (siis englannin sanan 'butter' vokaalit niin kuin LotR:n esimerkissä kerrotaan
Niin, joku englannin fonetiikkaa ymmärtävä voisi vielä kertoa, tarkoittaneeko Tolkien tässä aivan tiettyjä äänteitä, vai oliko 55 vain "painollisessa tavussa esiintyvä epämääräisehkö vokaali" tjsp, ja 56 "painoton epämääräisehkö vokaali"?

[Lisäys: taisivatkin itse asiassa olla toisin päin, nimittäin 56 on se riimu, jota Tolkien käytti sanassa "son" Balinin hautakirjoituksessa, joten sillä oletettavasti kirjoitettaisiin sanan "butter" ensimmäinen vokaali.]

Riimutaulukossa pisteet ilmeisesti jakavat riimut ryhmiin rakenteen (ja ehkä käyttötarkoituksen?) mukaan. Välejä 13-17 ja 23-28 kutsutaan tekstissä "sarjoiksi".

Riimujen äännearvotaulukosta: luulisin, että
ü = [y] (sindarin tai suomen y)
ö = kuten suomen ö (esiintyi ennen vanhaan sindarissa, painetuissa teksteissä kirjoitettu usein oe, jolloin vaikea erottaa diftongista oe)
y = [j] (quenyan y)
ch = [tʃ]
j = [dʒ]
jne. Riimun 39 arvoa "i (y)" kommentoidaan erikseen tekstissä.
 
Ylös