Liitteiden vihoviimeisessä osassa (Kaapuhemmo [= KH] s. 973-976) Tolkien kertoo, miten hän "esitellessään [Länsikairan] Punaisen Kirjan aineistoa historiana nykypäivän ihmisten luettavaksi, koko kielellinen sisältö on käännetty oman aikamme käsiteiksi niin pitkälle kuin mahdollista. Vain yhteiskielelle vieraat kielet on jätetty alkuperäiseen muotoonsa; mutta nämä esiintyvät etupäässä henkilöiden ja paikkojen nimissä."
Näin siis Tolkien aloittaa Appendix F II:n tekstin. Suomennoksen otsikkoon (II Käännöksestä) liitetystä loppuviitteestä 85 käy ilmi, että luku on "kokonaan kirjoitettu uudestaan. Suorat sitaatit Tolkienilta on merkitty lainausmerkein (suomentajan huomautus)." (KH s. 981).
Suomentajan ratkaisu on ilman muuta perusteltu, sillä alkuperäinen Appendix F II on kiinteästi yhteydessä englannin kieleen. Tolkien jatkaa: "Yhteiskieli hobittien ja heidän kertomustensa kielenä on luonnollisesti käännetty nykyenglanniksi. Tässä prosessissa westronissa esiintyvä vaihtelu on vähentynyt. Jonkin verran tätä vaihtelua on koetettu välittää englannin eri kielimuodoilla, mutta erot kontulaisen ääntämistavan ja ilmaisujen ja haltioiden tai Gondorin ylimysten puhuman westronin välilä olivat suurempia kuin tässä kirjassa näkyvät. Hobitit puhuivat itse asiassa suurimmaksi osaksi maalaismurretta, kun taas Gondorissa ja rohanissa käytettiin vanhakantaisempaa kieltä, muodollisempaa ja ytimekkäämpää."
Seuraavaksi Tolkien puhuu siitä, miten westronissa toisen (ja usein myös kolmannen) persoonan pronomineissa tehtiin luvusta riippumatta ero "tuttavallisen" ja "kohteliaan" muodon välillä. Suomennoksessa tätä kappaletta referoidaan hieman lyhentäen. Tolkienia olisi voinut ehkä siteerata pitemmin:
"Kontulaisen tavan yksi erikoisuuksista oli, että teitittelymuodot (<i>deferential forms</i>) olivat jääneet pois arkikielestä. Ne säilyivät vain maalaisten puhetavassa, erityisesti Länsineljännyksessä; he käyttivät niitä hellittelymuotoina. Tämä oli yksi niistä seikoista, joihin viitattiin, kun gondorilaiset puhuivat hobittien kielenkäytön outoudesta. Esimerkiksi Peregrin Tuk käyutti ensimmäisinä päivinään Minas Tirithissä tuttavallisia muotoja kaiken arvoisista ihmisistä, mukaan lukien valtias Denethorin itsensä. Tämä saattoi huvittaa ikääntynyttä käskynhaltijaa, mutta sen täytyi hämmästyttää hänen palvelijoitaan. Epäilyksettä tämä tuttavallisten muotojen huoleton käyttö auttoi levittämään huhua, että Peregrin oli hyvin korkea-arvoinen henkilö omassa maassaan." [Alaviitteessä Tolkien kertoo käyttäneensä toisinaan englannin pronominien <i>you</i> ja <i>thou</i> vaihtelua esittämään siirtymistä teitittelystä sinutteluun, vaikka <i>thou</i> onkin nykyenglannissa arkaainen muoto ja kuuluu lähinnä seremonialliseen kielenkäyttöön.]
Seuraava kappale (suom. "Sellaiset henkilöt kuin Frodo - - - likainen on kyllin voimakasta") on suomennettu kokonaan. Tolkienin selityistä erisnimien kääntämisestä on referoitu kattavasti.
Suomennoksen kannalta tärkeä huomautus on selvittää käännösprosessin jatkamista englannista suomeen. Huom. kuitenkin virheellinen selitys "<i>Rivendell</i> (nimen molemmat osat merkitsevät laaksoa)". Alkuteoksessa Rivendellistä sanotaan vain näin: "Jos olisin tyytynyt transkriboimaan nimet, olisivat ne nykyaikaisesta lukijasta tuntuneet kaikki yhtä kaukaisilta [suomennos loppuu tähän], esimerkiksi jos haltiakielinen nimi <i>Imladris</i> ja sen westroninkielinen käännös <i>Karningul</i> olisi molemmat jätetty muuttamatta. Mutta jos käyttäsi Rivendellistä nimeä Imladris, tilanne olisi sama kuin jos nykyään puhuttaisiin Winchesteristä Camelotina, paitsi että Rivendell ja Imladris voitiin yhdistää toisiinsa varmasti: Rivendellissä asui yhä tunnettu valtias joka oli suhteessa paljon Arthuria vanhempi, vaikka tämä olisi vieläkin Winchesterin kuningas."
Sitten selitetän Konnun nimeä, harmi että suomennoksesta on jäänyt pois paikan westroninkielinen nimi <i>Sûza</i>, toinen pois jätetty nippelitieto on Boffinin westroninkielinen muoto <i>Bophîn</i>.
Miten muuten on Tolkienin mainitseman nimen <i>Edoras</i> merkitys 'the courts' - onko se muinaisenglantia vai mitä?
Lisäksi olisi ollut hyvä nähdä nimien <i>Sméagol</i> ja <i>Déagol</i> kääntämishistoria westronin muodoista <i>Trahald</i> 'burrowing, worming in' ja <i>Nahald</i> 'secret'. Ai niin, ja kertoopa Tolkien myös, miten sana <i>smial</i> on tullut vanhemmasta muodosta <i>smygel</i> (muin. engl.???): käännös hobittiwestronin sanasta <i>trân</i>, joka on peräisin rohanilaisesa muodosta <i>trahan</i>.
Liitteen lopun suomennoksessa on muuten vielä tark. laitoksessakin vanhaa tietoa: "heillä oli tummat hiukset kaikilla muilla paitsi Finrodin huoneella", tässä pitäisi olla "Finarfinin huoneella" (ja alaviite: "tämä kasvojen ja hiusten kuvailu liittyy itse asiassa vain <i>noldor</i>iin").
Suurin puute suomennoksessa on sen lopusta pois jätetty, petiitillä painettu selostus kolmesta nimestä, <i>Hobbit, Gamgee, Brandywine</i>. Kappale on tosin Haltiamielen kääntämänä Vihreässä Lohikäärmeessä täällä näin, käykääpä lukemassa.
Ja vielä lopuksi: mittayksiköiden selostaminen suomalaiselle lukijalle on mitä hyödyllisintä, kunhan ne vielä muistaisi suunnilleen ulkoa lukiessaan.
Näin siis Tolkien aloittaa Appendix F II:n tekstin. Suomennoksen otsikkoon (II Käännöksestä) liitetystä loppuviitteestä 85 käy ilmi, että luku on "kokonaan kirjoitettu uudestaan. Suorat sitaatit Tolkienilta on merkitty lainausmerkein (suomentajan huomautus)." (KH s. 981).
Suomentajan ratkaisu on ilman muuta perusteltu, sillä alkuperäinen Appendix F II on kiinteästi yhteydessä englannin kieleen. Tolkien jatkaa: "Yhteiskieli hobittien ja heidän kertomustensa kielenä on luonnollisesti käännetty nykyenglanniksi. Tässä prosessissa westronissa esiintyvä vaihtelu on vähentynyt. Jonkin verran tätä vaihtelua on koetettu välittää englannin eri kielimuodoilla, mutta erot kontulaisen ääntämistavan ja ilmaisujen ja haltioiden tai Gondorin ylimysten puhuman westronin välilä olivat suurempia kuin tässä kirjassa näkyvät. Hobitit puhuivat itse asiassa suurimmaksi osaksi maalaismurretta, kun taas Gondorissa ja rohanissa käytettiin vanhakantaisempaa kieltä, muodollisempaa ja ytimekkäämpää."
Seuraavaksi Tolkien puhuu siitä, miten westronissa toisen (ja usein myös kolmannen) persoonan pronomineissa tehtiin luvusta riippumatta ero "tuttavallisen" ja "kohteliaan" muodon välillä. Suomennoksessa tätä kappaletta referoidaan hieman lyhentäen. Tolkienia olisi voinut ehkä siteerata pitemmin:
"Kontulaisen tavan yksi erikoisuuksista oli, että teitittelymuodot (<i>deferential forms</i>) olivat jääneet pois arkikielestä. Ne säilyivät vain maalaisten puhetavassa, erityisesti Länsineljännyksessä; he käyttivät niitä hellittelymuotoina. Tämä oli yksi niistä seikoista, joihin viitattiin, kun gondorilaiset puhuivat hobittien kielenkäytön outoudesta. Esimerkiksi Peregrin Tuk käyutti ensimmäisinä päivinään Minas Tirithissä tuttavallisia muotoja kaiken arvoisista ihmisistä, mukaan lukien valtias Denethorin itsensä. Tämä saattoi huvittaa ikääntynyttä käskynhaltijaa, mutta sen täytyi hämmästyttää hänen palvelijoitaan. Epäilyksettä tämä tuttavallisten muotojen huoleton käyttö auttoi levittämään huhua, että Peregrin oli hyvin korkea-arvoinen henkilö omassa maassaan." [Alaviitteessä Tolkien kertoo käyttäneensä toisinaan englannin pronominien <i>you</i> ja <i>thou</i> vaihtelua esittämään siirtymistä teitittelystä sinutteluun, vaikka <i>thou</i> onkin nykyenglannissa arkaainen muoto ja kuuluu lähinnä seremonialliseen kielenkäyttöön.]
Seuraava kappale (suom. "Sellaiset henkilöt kuin Frodo - - - likainen on kyllin voimakasta") on suomennettu kokonaan. Tolkienin selityistä erisnimien kääntämisestä on referoitu kattavasti.
Suomennoksen kannalta tärkeä huomautus on selvittää käännösprosessin jatkamista englannista suomeen. Huom. kuitenkin virheellinen selitys "<i>Rivendell</i> (nimen molemmat osat merkitsevät laaksoa)". Alkuteoksessa Rivendellistä sanotaan vain näin: "Jos olisin tyytynyt transkriboimaan nimet, olisivat ne nykyaikaisesta lukijasta tuntuneet kaikki yhtä kaukaisilta [suomennos loppuu tähän], esimerkiksi jos haltiakielinen nimi <i>Imladris</i> ja sen westroninkielinen käännös <i>Karningul</i> olisi molemmat jätetty muuttamatta. Mutta jos käyttäsi Rivendellistä nimeä Imladris, tilanne olisi sama kuin jos nykyään puhuttaisiin Winchesteristä Camelotina, paitsi että Rivendell ja Imladris voitiin yhdistää toisiinsa varmasti: Rivendellissä asui yhä tunnettu valtias joka oli suhteessa paljon Arthuria vanhempi, vaikka tämä olisi vieläkin Winchesterin kuningas."
Sitten selitetän Konnun nimeä, harmi että suomennoksesta on jäänyt pois paikan westroninkielinen nimi <i>Sûza</i>, toinen pois jätetty nippelitieto on Boffinin westroninkielinen muoto <i>Bophîn</i>.
Miten muuten on Tolkienin mainitseman nimen <i>Edoras</i> merkitys 'the courts' - onko se muinaisenglantia vai mitä?
Lisäksi olisi ollut hyvä nähdä nimien <i>Sméagol</i> ja <i>Déagol</i> kääntämishistoria westronin muodoista <i>Trahald</i> 'burrowing, worming in' ja <i>Nahald</i> 'secret'. Ai niin, ja kertoopa Tolkien myös, miten sana <i>smial</i> on tullut vanhemmasta muodosta <i>smygel</i> (muin. engl.???): käännös hobittiwestronin sanasta <i>trân</i>, joka on peräisin rohanilaisesa muodosta <i>trahan</i>.
Liitteen lopun suomennoksessa on muuten vielä tark. laitoksessakin vanhaa tietoa: "heillä oli tummat hiukset kaikilla muilla paitsi Finrodin huoneella", tässä pitäisi olla "Finarfinin huoneella" (ja alaviite: "tämä kasvojen ja hiusten kuvailu liittyy itse asiassa vain <i>noldor</i>iin").
Suurin puute suomennoksessa on sen lopusta pois jätetty, petiitillä painettu selostus kolmesta nimestä, <i>Hobbit, Gamgee, Brandywine</i>. Kappale on tosin Haltiamielen kääntämänä Vihreässä Lohikäärmeessä täällä näin, käykääpä lukemassa.
Ja vielä lopuksi: mittayksiköiden selostaminen suomalaiselle lukijalle on mitä hyödyllisintä, kunhan ne vielä muistaisi suunnilleen ulkoa lukiessaan.
