TSH-leffatrilogia - Suuri yhteenvetotopikki

Sillanrakentaja MUOKS: Pistin topikin otsikon uuteen uskoon (ent. Elokuvat katsottu. Loppuko?). Jospa tässä keskustelussa koitettaisiin ottaa kerralla käsittelyyn koko TSH-leffatrilogia, ja tehdä siitä yksi valtava omakohtainen yhteenveto - se kun tämän topikin tarkoitus alunperin olikin? Avatkaahan sanainen arkkunne kommentoimalla muutakin kuin Tom Bombadilin tai Konnun puhdistuksen puuttumista.
------

Tuolla on näköjään jo yksi vähän tämmöinen keskustelu raa'asti murskattu , joten piti vähän aikaa miettiä olisiko tämmöselle käyttöä, mutta katsoin aiheelliseksi. Tämä siis spoilaa, vaikka ei kuitenkaan niin rankasti kuin arvostelut yms. Mitä olitte mieltä elokuvista kokonaisuutena? Oliko itse elokuva (ovathan FotR, TTT, RotK yhtä suurtaa kokonaisuutta) mielestänne hyvin viimeistelty? Eli vähän enemmän pohdintaa siitä mitä tehdä elokuvien jälkeen :wink: ja arvosteluntapaisia. Toivottavasti tämä ei sivua liikaa muita topicceja.

Jos tässä tekisi pientä listausta noista pidennetyistä versioista, eli mitkä oli parhaita lisättyjä kohtauksia, mitkä kiinnostavimpia dokumentteja ja vähän myös noista easter eggeistä.

Ehkä parhaita lisäyksiä oli Sauronin Suu, WiKi vs Gandalf, sitten ne Kahden Tornin lopun lisäykset, Kuninkaan Paluun lopun lisäykset sekä Lorien lisäykset. Muita kiinnostavia oli Theodredin löytö, Isildurin kuolema, VoS jne.

Sauronin Suu oli hyvä lisäys vaikkei onnistunein mahdollinen. WiKi vs Gandalf oli mielestäni ihan mukava verrattuna siihen ettei se ollut kovin pitkä. Kahden Tornin ja Kuninkaan Paluun loppujen lisäykset olivat melkein pidennettyjen parasta antia, paljon kiinnostavaa juttua. Huornien tulo, Osgiliathin viemäri, Parannuksen Tarha, Aragorn ja Palantir. Ehkä laimein noista oli Aragorn ja Palantir, ei tykännyt

Lorienin lisäykset oli aika mukavia esimerkiksi Caras Galadhon oli uskomattoman kaunis kaukaa. Lahjojen jako, harmi ettei sitä örkkien takaa-ajoa ollut, vaikka se kuvattu on. Theodredin löytö oli mukavan synkkä, siis taivas ja sade yms. ja Isildurin kuolema oli hyvä, siistejä örkkejä Elokuvien lisäykset olivat mielestäni uskomattoman hyviä, olihan niitä sentään sentääs 30+42+48 (jostakin sain tämmöset luvut)= tasan kaksi tuntia lisättyjä kohtauksia. Elokuvien dokkareista kiinnostavimmat olivat Tolkien-dokkarit. Nuo eksrat oli toosi hyviä, oli mukavaa tietää mitä itse tekopaikalla suunnilleen tapahtu. Mielestäni paras easter egg oli MTV:n palkintogaalan Klonkku sitten ehkä Jensen tai se sormus-juttu

Nyt jos pitäisi järjestystä alkaa setvimään pidennettyjen perusteella se olisi vaikeaa, koska elokuvat ovat erilaisista tilanteista. Sormuksen Ritarit on semmosta rentoa verryttelyä suurempiin taisteluihin. Kontu on mahtava ja Rivendell, Lorien, Moria ovat hyvin tehtyjä.

Kuten monet jo ovat todenneet oli TTTn teatteriversio huono, vaikka ensimmäisillä kerroilla mielestäni hyväkin. Tähän toi extended paljon paljon lisää. Haltiaköysi, huornit, lisää Rohanista, Aragornin "asema". Helmin Syvänteen taistelu toimii hyvin elokuvan huipennuksena.

Kuninkaan Paluu oli ehkä paras. Ainakin siihen oli nähty vaivaa ja lopputulos aika vaikuttava. Kuningas palasi ja Frodo häippäs, pidennetty versio pieni pettymys suuriin odotuksiin. Tässä kun ajattelee tuota trilogiaa valtavana ja hienona elokuvatrilogiana niin en löydä sieltä paljoa muita huonouksia kuin sen että pienoisia mokia lehevoissa on, esim. Sauronin Suun katoaminen Morannonin edessä (siis onhan näitä paljon enemmänkin, mutta tuo pisti eniten silmään), mutta tuleehan niitä varmasti kuin nuo elokuvat on tehty niin kovalla vauhdilla. Trilogia on kuitenkin ehjä ja hieno kokemus sekä muutti elokuviin kohdistunutta kiinnostustani valtavasti. Kiitokset näyttelijöille&tekijöille.

Mitä nyt? Elokuvat katsottu ja näyttelijät&tekijät siirtyneet muihin projekteihin. Haikea olo?

Olo ei missään nimessä ole haikea vaan helpottunut. Vihdoinkin tarina on kokonainen nyt myös elokuvana. En osaa sen tarkemmin sanoa, mikä oli paras lisäys trilogian extendeissä kun en ole vielä RotKin extendiä nähnyt, mutta tähän asti Lórienin lisäkohtaukset ovat parhaita. Teatteriversiossa jäi kaipaamaan enempää kuvaa tuosta mahtavasta valtakunnasta ja sitten kun sitä extendillä ruutuun pamahti Aragornin ja Haldrin keskustelun muodossa ja lahjojen jaossa niin asia oli korjattu kyllä täydellisesti. Parhaaksi elokuvaksi (vaikka kyseessä onkin kokonaisuus, mutta jos nyt kuitenkin erottelen hiukan) nousi mielestäni FotR. Aivan kuten se on kirjanakin paras niin on se sitä myös elokuvana. Se on uskollisin kirjalle ja kaikista monipuolisinkin. TT olikin sitten yhtä toimintapläjäystä, mäiskintää oli vähän liikaakin ja suuren yleisön arvostus TT:hen vei pisteitä ehkä juuri tämän ylimalkaisen mäiskeen takia. Maalikoille ainakin TT on vaikein seurattava. Sitten trilogian huipennus: RotK. Tämä nyt oli tällainen loppuhuipennus perinteiseen tapaan. Kohtaukset ja maisemat olivat mahtavia, mutta RotK on kaikista uskottomin itse kirjalle. RotK on mahtava päätösosa, mutta silti se kärsii lopussa jo ehkä liiallisesta tunteesta, että nyt tää homma täytyy lopettaa koko ajan yhä mahtipontisemmin. Elokuva on kaikista kolmesta kaikkein mahtipontisin ja sen myös kuuluukin olla. Loppujen lopuksi se ei kuitenkaan yllä FotRin tasolle. FotR vie siis voiton monipuolisuudellaan, uskollisuudellaan ja henkilöihin syventymisellään. Mutta mitäpä tässä suotta enää vertailemaan; tämä trilogia (kuten kirjatkin) ovat kokonaisuus, jotka halutessa voidaan erottaa erillisiksi. Trilogia on mahtava, PJ onnistui mahtavasti (muutamia itseäni haitanneita epäkohtia huomioon ottamatta.)

Aika lailla samoilla linjoilla Curunírin kanssa tässä ollaan... Minulle FotR tulee aina jäämään mieleen sykähdyttävimpänä elokuvakokemuksenani ikänä, mutta se johtuu osittain siitäkin että se oli ensimmäinen. Alunperin minulla ei mitään mahtavia odotuksia näistä leffoista tainnut olla, joten olin FotRin katsottuani suoranaisessa psykoosissa.
Toisaalta FotR on myös se osa, jossa suoranaista taistelua on vähiten, ja vaikka minulla ei ole mitään pientä mäiskintää vastaan, minusta juuri taistelukohtaukset (isoista erityisesti Pelennor - Helm's Deep oli jo paljon paljon komeampi, ja Viimeinen Liitto suorastaan jumalallinen esitys!) ovat trilogian heikoin osa-alue ja jäävät hiljaisempien hetkien varjoon. Esimerkiksi Pelennor oli hienoinen pettymys, mutta taistelun jälkiselvittelyt antavat hyvitystä. Karl Urban-raukalla ei muuten kauhean vaativia kohtauksia ole, mutta se yksi ainoa "NOOOOOO!!!!!" pelasti päiväni EE:tä katsoessa.
Sinänsä aika epätavallinen ilmiö elokuvissa, että mäiskintä jää puheen varjoon, mutta selvästi parempi kuin se päinvastainen vaihtoehto jota nykyään näkee

Ainoa, mikä minua oikeastaan häiritsee elokuvissa on Legolasin ja erityisesti Gimlin liioiteltu huumori, erityisesti kesken taistelukohtausten, joka ei sovi muuten vakavaan tarinaan ollenkaan. Pienet vitsit, kuten juomakilpailu, ovat ihan hauskoja, mutta muuten... Onneksi ne samat hiljaiset hetket, jotka jättävät taistelut varjoonsa, tuppaavat myös pyyhkimään muistista muut vähemmän onnistuneet ratkaisut. Kun tähän vielä lisätään se, että viimeinen puolituntinen (Mordor + loppuratkaisu) on niin tahrattoman kaunis, elokuvasta jää hyvä mieli. En minä ainakaan parempaa ole koskaan tullut katsoneeksi...

Tämä on siis arvio elokuvasta elokuvana - en lähde pidemmälti pohtimaan, onko se kirjalle uskollinen vai ei. Kirjan henki on filmissä mukana, ja se riittää. Sellaisia kohtia, joissa tuli toivoneeksi enemän kirjalle uskollista toteutusta, on hyvin vähän (kuten laivaston saapuminen Pelennorille) ja sellaisia, joiden muutoksiin olin tyytyväinen (kuten Faramirin hahmonkehitys, Haldir&co, Arwenin tarina...) on hyvin paljon. Minusta on turha jossitella - tämä on Jacksonin elokuva, piste. Jos siitä pitää, siitä pitää sellaisena kuin se on.

No pitääpä vastata tuohon itse kysymääni kysymykseen: "Mitä nyt?" Itse odotan tällä hetkellä aika paljon tuota Hobittia. Saisivat nyt ne oikeudet niin pääsisivät valitsemaan näyttelijät ja kuvaamaan King Kongin jälkeen (tai jossain välissä) ja saataisiin tuokin kaunis palanen kirjallisuutta valkokankaalle. Tietenkin odottaisimme samanlaista tarkkuutta ja erinomaisuutta tältäkin ja sama porukka tekemään

Haltiapoju sanoi:

Legolas kylläkin saisi kunnioittaa luonnon lakeja eikä hyppiä milloin missäkin.

Click to expand...

No olihan PJn pakko saada jotakin "hauskaa", jännää ja siistiä.

No sitä hobittia täälläkin odotellaan jos se sieltä joskus tulisi.Minusta ne Legolaksen ja Gimlin "huumoripläjäykset" ovat hyvä lisä leffoihin.Legolas kylläkin saisi kunnioittaa luonnon lakeja eikä hyppiä milloin missäkin.Sormuksen ritareihin olisin kyllä kaivannut sitä Tom Bombadilia mutta kaikkea ei voi saada.

Lopuksi ei tätä voi oikein väittää, koska Hobitista saatetaan vielä tehdä näytelty elokuva. Ja ainahan niitä vanhempiakin filmatisointeja on mukava katsella paremman puutteessa ja PJ:iin kyllästyessä.
Mitä mieltä taas olen Jacksonin työhön kokonaisuutena, sanoisin, että koko (pidennetty) trilogia "ansaitsisi" neljä tähteä. FotR oli uskomattoman kaunis ja tunnelmallinen varsinkin Nazgûlien osalta, TTT taas Sarumanilta ja enteiltä, mutta Legolas ja Gimli alentuivat aivan amerikkalaisiksi. RotK taas oli vihoviimeinen pisara ja selvin pohjanoteeraus, laimin lyöty kaikki kirjan henki, ja mikä pahinta, tarina itse. RotKin osalta asetankin tästä syystä R/B:n kunnolla PJ:n edelle.

Olen pessimisti, älkää välittäkö, jos ette halua.

Aika mielenkiintoista nähdä, että RotKia ei arvosteta, koska se ei ole kirjan mukainen. Mielestäni yksikään elokuvista ei ollut kirjan mukainen, eikä kirjan arvoinen, mutta RotK oli aivan loistava elokuvana.

Pitäisi aina muistaa, että kirjat arvostellaan erikseen ja elokuvat erikseen. Nämä kaksi eivät (ikävä kyllä) liity toisiinsa vaikka PJ kovasti on kuitenkin koittanut kirjaa eloon tuoda näissä elokuvissa. Kuitenkin sen ymmärtää ettei siinä ole onnistuttu 100% kun ajattelee kirjan laajaa materiaalia ja laajakankaan määrättyä pituutta.

Mutta kun RotK oli kirjaan päin katsomattakaan kerrassaan kolho. Sitä en ehkä tuonut esille aiemmassa viestissäni.

Koko elokuvatrilogia on mielestäni näin kouluarvosanoilla arvosteltuna ainakin yhdentoista tähden arvoinen. Peter Jackson ja kaikki tekoon osallistuneet ovat olleet niin omistautuneita ja paneutuneet sydämellä elokuvan tekoon, että ei mikään elokuva tässä tai missään muussakaan maailmassa ole sen veroinen. Ja Shore teki elämänsä mestariteoksen luodessaan musiikin ja herättäessään eloon Keski-Maan.

(Pientä provosointia )

Niin joo varsinkin se kun Viggo uhrasi varpaansa siihen kohtaan kun hän potkaisi sitä örkin kypärää. Vaikka tuskinpa se tahallinen oli. Ja Peter Jackson oli hyvä ohjaaja kun panosti paljon niihin taistelu kohtauksiin että saisi ne näyttämään hienoilta. Ja hienoiltahan ne näyttivät!

Mielestäni tuo RotK oli varmaankin trilogian paras elokuva. Vaikka niistä on kyllä sairaan vaikea päättää. En ole kokonaan tuota Kuninkaan Paluuta kirjana lukenut vaikkakin sen alun ja lopun. Kyllästyin lukemiseen kun näin elokuvat ja tiesin pääpiirteittäin mitä siinä tapahtuu. Tuomiovuori kohtaus oli niin lyhyt leffassa, että sen luin tarkemmin kirjasta. Kuin myös sen mitä tapahtui sen jälkeen kun sormus oli tuhottu ja tietenkin konnun puhdistuksen! Konnun puhdistusta ei varmaan siksi tullut koska se olisi ollut sopimaton elokuvan teemaan koska kaikki oli hyvin ja sormus tuhottiin niin mitä sitä enään sotaa näyttämään!

Elokuvatrilogia (pidennetty) ansaitsee mielestäni täydet viisi tähteä. Itseäni ei liiemmin haittaa se, että ne eivät ole kaikissa kohdissa uskollisia kirjoille. Elokuvista paistaa kuitenkin kirjan henki ja se on mielestäni tärkeää. Parhaita kohtauksia lienevät TTT:n loppuun lisätyt kohtaukset ja FotR:n Lorieniin lisätyt kohtaukset. Elokuvana RotK on mielestäni paras. Toivon että myös Hobitti saadaan valkokankaalle mahdollisimman pian.

hieman pettynyt

TSH on kokonaisuutena loistava. lisäykset olivat ihan onnistuneita...
Olisin kaivannut kuitenkin Tom Bombadilia elokuvaan ... Eihän se tietysti ole suuri puute, mutta olisihan se hauska lisä ollut. Hobitit olisivat voineet tavata hänet matkallaan Rivendeliin... mutta kaikkea ei voi saada.

Hehee. Ei niin. Joo mutta miltäköhän iso herra Tom Bombadil olisi näyttänyt? Kaiketi leffasta olisi tullut huisan pitkä jos herra Tom olisi jostain puskasta pöllähtänyt. Olisihan kohtauksesta sitten totta kai tullut hieman pitkä koska siinä kumminkin tapahtui noin yhtä paljon kuin Briissä. Minä en kyllä olisi välittänyt vaikka elokuvasta olisi tullut 5 tuntinen sillä olisin istunut sohvalla tiukasti kiinni ja katsonut elokuvan loppuun, kesti niin kauan kuin kesti. Siinänsä harmi, herra Tomin kohtaus oli paras kohta kirjassa varsinkin niiden laulujen osalta. "Iloinen Tom Bombadil" ja niin edespäin...

Mutta laulut eivät ole itse elokuvalle aina hyväksi. Sitäpaitsi niitä lauluja on mahdoton säveltää hyvin. Tai no, Rankin/Bass olisivat ehkä pystyneet, mutta hekin tekivät (piirretyt) filmatisoinnit "vain" Hobitista ja RotK:sta.

No mun mielestä ois tän näkönen http://shipofdreams.net/lotr/bombadil.htm Bombadil ollu ihan hyvä Tossa on jotain sellasta jonkalaisena kirjaa lukiessani ajattelin Bombadilin olevan. Ei ois kyllä yhtään haitannu vaik ois leffat venynyt... jos vain ois ollu onnistuneita kohtia... [/img]

Jos tähän huoneeseen nyt jollain pitäisi saada eloa, niin sitten tällä keskustelulla. Mitä jos koittaisi tehdä yhden suuren ja valtavan yhteenvedon koko omakohtaisesta TSH-elokuvakokemuksestaan? Mikä kokonaisuudessa miellytti, mikä ei? Mullistivatko elokuvat maailmasi? Suurimmat pettymykset, iloisimmat yllätykset? Mitä tästä trilogiasta jää elämään? Ja niin edelleen.

Hmm. Joka tapauksessa olisi hienoa saada muunkinlaisia kommentteja, kuin että "voi, kun Konnnun puhdistusta tai Tom Bombadiliä ei ollut elokuvissa", niistä kun on surkuteltu maailman sivu jo muissa topikeissa aikoinaan. Nyt olisi jo korkea aika ottaa käsittelyyn koko trilogia samalla kertaa, kun siihen on kerta ajallisestikin otettu etäisyyttä. Pahin ihkuilu ja yltiöpäinen innostus lienee jo laantunut, joten ehkä nyt olisi mahdollista luodata hieman syvemmältä.

Ensimmäiseksi voisin mennä vaihtamaan topikin otsikon hieman kuvaavammaksi. Avatkaa sanainen arkkunne.

jooh...tuota noin Kuninkaan paluussa Aragorn löi pään irti Sauronin suulta mutta kirjassa eri asia...mielestäni Kuninkaan paluun pidennetty versio on kaikkien aikojen paras elokuva vaikka poikkeaa kirjasta ja ottaen huomioon Kahden tornin erittäin sykähdyttävän kohtauksen kun Aragorn ja Theoden taistelevat Helmin syvänteen pihalla ja Aragorn muistaa Gandalfin sanat ja samassa Gandalf ilmestyy mäen päälle ja Eomer ja sotilaat mukanaan,se oli aivan mahtvaa kun Gandalf johdatti sotilaat urukkien kimppuun ja musiikki on elokuvissa aivan mahtavaa ja Kuninkaan paluun loppu tekstejen taustalla soi Annie Lennoxin : Into the west....maisemat ovat aivan uskomattomia esim.Minas tirith,unohdin melkein Sormuksen ritarit..vaikuttavaa oli esim. se kun hobitit pakenivat sormus aaveita ja tietenkin Gandalfin ja balrogin kaksin taistelu...mutta siirryn hobittiin johon myös tämän juttuni lopetan...toivon että Bilboa esittää elokuvassa Ian Holm ja Gandalfia tietenkin Ian McKellen...haikea oli mieleni kun Taru sormusten herrasta tuli päätökseen....

Se Sauronin Suu näytti ihan myyrältä. Olisin kuvitellut sen olevan pelottavampi. Se vain näytti siltä kun se haistelisi koko ajn jotain. Mutta sen puhetyyli oli hauska. Sormuksen ritareissa kun hobitit juoksivat siellä Magotin pellolla niin se oli hyvä kohta vaikka olisin toivonut että Magottiakin olisi näytetty. Siinä oli hauskat musiikit.

Tällä hetkellä olen erittäin tyytyväinen trilogiaan. Välillä into siihen lopahti, mutta nyt on kesäloma edessä ja pidennetty trilogia hyllyssä (off: harmi kun Star Wars-multiboksiin on niin kauan ).

Itse olen hyvin tyytyväinen aloitustapaan ja olen sitä mieltä ettei tätä trilogiaa olisi paremmin voitu aloittaa. Haltioiden, kääpiöiden ja ihmisten esittely, sitten mahtava taistelu. Sauronin "tuho" ja Sormuksen siirtyminen Isildur-Klonkku-Bilbo.

Sitten alkaa itse kirjan tapahtumat leppoisasti. Konnusta lähdetään viemään Sormusta hobittiseurueella Rivendelliin. Matkalla sormusaaveet hyökkäävät ja Ara liittyy seurueeseen. Rivendellissä päätetään Sormuksen kohtalosta ja Saattue lähtee matkalleen hienojen musiikkien säestämänä. Moria ja Lorien toteutettu mahtavasti ja huomaa että kaikki on ajateltu etukäteen, tarkasti. Boromirin kuolema lopettaa hienosti Frodon ja Samin pohdiskelujen kera.

#2 alkaa taas Gandalfin ja balrogin hienolla taistelulla. Sen jälkeen alkaa vyöryä kuvaa Frodosta&Samista ja Aragornista&Legolasista&Gimlistä. Klonkku tulee mukaan oppaaksi. Merri ja Pippin jäävät vähälle niin kuin kuulukin. Olen aina pitänyt urukkien ulkonäöstä, mutta ainut huono puoli on se että ne ovat niin samannäköisiä toisin kuin #3:n "superörkit". Gandalf palaa häikäisevällä tavalla ja kertoo sodan riehuvan jo lähellä. Riennetään Rohania pelastamaan ja taistellaan ensin susiratsastajia sekä lopussa urukkeja vastaan. Lopussa Sam kertoo Gandalfin avustuksella tilanteen epätoivouden voitosta huolimatta.

#3:ssa tapahtumat alkavat vyörymään kummempia miettimättä. Kaikki lähtevät taas omille teilleen pelastamaan Keski-Maata. Hobitit tallustavat päivä päivältä lähemmäksi Mordorin Tuomiovuorta. Sam ei luota tippaakaan Klonkkuun ja Klonkku saa Frodon heikennyttyä heidät eroamaan toisistaan oveluudellaan. Toisaalla kootaan Rohanin armeija ja toisaalla Aragorn&kumppanit pääsevät Kuolleiden Valtakuntaan. Kuninkaan Paluun efektit ovat ylivoimaisesti trilogian mahtavimpia ja Minas Tirithin pienoismalli on niin tarkka että sitä ei siksi erota millään. Frodon ja Samin matkan varrella tavattavat efektit Mordorissa eivät ehkä aivan niin hienoja ole kuin Kuolleiden Valtakunta ja Pelennorin taistelu, mutta ei niitä huonoiksikaan käy väittäminen. Morannonin edessä käyty taistelu ja Sormuksen tuhoutuminen ovat ehkä vähän kökköjä, mutta Kuninkaan Paluun näyttelysuoritukset ovat mielestäni trilogian parhaat. Maailma on pelastettu, mutta Frodon pitää lähteä viimeiselle matkalle Samin surusta huolimatta.

Kokonaisuudessaan olen trilogiaan erittäin tyytyväinen. Itselleni hyvin tärkeitä ovat pidennetyt versiot, jotka lisäävät ja paikkaavat paljon. Ilman niitä elokuvat vaikuttaisivat aika tyhjiltä ja tylsiltä. Paras kohta on trilogiassa mielestäni Pelennorin taistelu, joka kaikessa mahtavuudessaan murskaa kaikki ennen näkemäni leffataistelut. Loppu on haikea ja tunteellinen, mutta niin pitääkin. Kun vertaa trilogian alkua ja loppua on vaaka aika tasapainossa. Näyttelijäsuorituksista nostaisin taas uudelleen esille Mortensenin, Astinin ja McKellenin loistavat suoritukset tasaisesti läpi trilogian. Tällä hetkellä en jaksa edes valittaa pikkuvirheistä, joten nyt vähän rauhoittuneempana grin voisi sanoa pidennetyistä versioista sen että ansaitsevat kaikki täydet viisi tähteä. Teatteriversio on Kahden tornin osalta aika laimea, mutta Sormuksen ritarien ja Kuninkaan paluun t.versiot ovat hyvin tiivistettyjä.

Tässä on paljon ylimääräistä ja turhaa, mutta yrittäkää pärjätä ja napsia makiat hetelmät mätien ja raakojen joukosta

Olikin hyvä ettei elokuvaan laitettu yhtä pitkää alkua kuin kirjassa. Ainakin sata sivua Hobittila-spekulointia ennen actionia... Toimii kirjassa, ei elokuvassa.

Kaiken kaikkiaan Jacksonin muutokset olivat 'hyväksyttäviä' ja toimivia, mutta Gimlin vitsit ja Legolasin temppuilut olisivat voineet jäädä leikkaamoon. Ja Kahden tornin sudenratsastajien hyökkäys oli sekä naurettavan näköinen, turha että täysin irrallinen kohtaus. Eli en pitänyt siitä...