Tulevat Tolkien-elokuvat

Bietu

Hobitti
Eli mitä elokuvia haluaisitte Tolkienin kirjoista tulevaisuudessa nähdä? Tämä sivuaa vähän Hobittia, mutta jos se kerta on jo varma niin...Haluaisitteko nähdä esimerkiksi elokuvan jostakin Silmarillionin osasta. Itse ainakin haluaisin. Sitten uudesta tulevasta kirjasta oliko se Hurinin lapset voisi tulla elokuva. Itse innostuin Taru sormusten herrasta nähtyäni Sormusten ritarit elokuvan ja pidän elokuvista, joten näkisin mieluusti lisää jos ne ovat hyvin toteutettuja. Jotkut eivät elokuvista pitäneet. Johtuuko se siitä ettette halua missään nimessä Tolkienin tekstejä kankaalle vai olivatko elokuvat niin huonoja? Vai eikö Tolkienin maailmoja voida sovittaa elokuvaksi?

No, mitä mieltä te olette? Kaikki vaan kirjoittamaan vasemmalta oikealle.
 
Húrinin lapset taitavat vääjäämättä kontata kankaalle, halusimme tai emme. Tästäpä näin.

Mutta Silmarillionista minä haluaisin sittenkin oikeastaan nähdä HBO:n tuottaman tv-sarjan. Se vasta olisi hassua.
 
Itselläni on kytenyt mielessä trilogia Silmarillionista. Kyllä! Trilogia! Kolme mammuttielokuvaa, jotka kaikki kestävät yli kolme tuntia, mutta tarjoavat upeita katseluelämyksiä, sujuvaa tarinankerrontaa, draamaa, jännitystä, romantiikkaa, tunnelmointia, väkivaltaa ja traagisia kohtaloita. Kyseessä on ennennäkemätön The Silmarillion Trilogy.

Ensimmäisen leffan nimi on The Silmarillion: The Darkness. Elokuvan alussa katsojalle johdatetaan, kuinka maailma luotiin, kerrotaan välttämättömät asiat valarista ja maiarista ja siitä, miten historia oli mennyt siihen saakka, kun Melkor oli päässyt vankeudestaan tepastelemaan Valimarin kaduille. Kamera tutustuttaa meidät Fëanoriin ja nuoreen Galadrieliin ja siihen kuinka Fëanor valmistaa Silmarilit ja kuinka Melkor tuhoaa Puut. Ja tästä se homma lähtee: visuaalisesti huikea avaus trilogialle, ja meno vain kiihtyy, vaikkakin mitään pelkkää toimintapläjäystä ei tule, vaan leffa kunnioittaa Tolkienia pysyen tunnelmassa ei edes sooloile liikaa. Dramaattisin käännekohta on sukusurma ja se kuinka noldor lähtevät Beleriandiin. Leffa loppuu siihen, kun Fëanor heittää veivinsä.

Sitten on vuorossa trilogian toinen osa, jonka nimi on The Silmarillion: Beren and Lúthien. Keskimmäinen leffa on ensisijaisesti rakkaustarina, johon kietotuu suuria asioita. Mitä kaikkea joku onkaan valmis tekemään rakkauden tähden? Elokuvan hulppeassa trailerissa voimme kuulla Thingolin vaativan ja jylhän äänen: "Bring me a Silmaril." Vau! Ja sitten taas tapahtuu: katsojat saavat tavata Sauronin, Melkorin kätyrin ja kamera vie meidät Morgothin valtakunnan sydämeen ja hetkeen, jolloin täydellisestä pimeydestä loistavat yhtäkkiä Silmarilit Morgothin kruunussa, kun tämä uinahtaa syvään uneen. Leffa loppuu siihen, kun Beren ja Lúthien jättävät valintansa jälkeen Doriathin ja menevät Ossiriandiin. Aivan lopussa koemme vielä uhkaavia elkeitä Thingolin luona.

Ja sitten kolmas ja viimeinen osa, joka on kaikista osista mammuttimaisin ja spektaakkelimaisin: LotR-trilogia ei ole mitään verrattuna Silmarillion-trilogiaan! Viimeistään viimeinen osa tekee tästä trilogiasta ylivertaisen - The Silmarillion: The Voyage of Eärendil. Katsojat tutustuvat Eärendiliin. Elokuva alkaa siitä, kun Gondolinia tuhotaan ja Eärendil vanhempineen pääsee juuri ja juuri pakoon. Leffan huipentaa tietysti elokuvahistorian suurin mättö: Vihan Sota ja kerrassaan fantastinen kohtaus, jossa Eärendil saapuu Vingilotillaan taistelun keskelle kuin loistavana tähtenä. Elokuva huipentuu Melkorin vangitsemiseen ja siihen kuinka kaikkien Silmarilien kohtalot näytetään: yksi maan sisuksiin, yksi mereen ja viimeinen taivaalle Eärendilin mukana kera koskettavan ja herkän musiikin.
 
Silmarillionista olisikin ehkä mahdollista saada aikaan elokuva, Tarusta elokuvan tekeminen oli jo alusta lähtien selkeästi mahdotonta. Tulihan siitä hienoa, tyylikästä ja nautittavaa kirjan kuvittamista mutta elokuvaa siinä ei ollut juurikaan. Sen sijaan Silmarillionin tarinat on sen verran väljiä että niissä olisi vielä tilaa rakentaa uusia taideteoksia.
Tätä mieltä minä olen, älkää lyökö...
 
En halua nähdä uusia Jacksonin tai hänen taustallaan olleen tuotantoyhtiön Tolkien-tekeleitä. Syynä ei kuitenkaan ole se, ettei Tolkienin teoksien pohjalta voisi tai saisi tehdä elokuvia. Jacksonin elokuvat seurasivat mielestäni liian vähän Tolkienin teosten henkeä ollakseen tyydyttäviä kirjojen kuvituksia. Toisaalta niihin oli kuitenkin ahdettu liikaa kirjoista otettuja henkilöitä ja tapahtumia, että ne olisivat olleet sujuvasti eteneviä elokuvia omalla oikeudellaan.

Eräs tarina Tolkienin tuotannosta sopisi erityisen hyvin elokuvan aiheeksi, nimittäin Numenorin tuho. Ehkä nimenomaan Tolkienin 1930-luvulla suunnittelemassa aikamatkamuodossa, jossa nykyajasta päädytään keskelle "Atalanten" uppoamisen tapahtumia. Gibsonin Apocalypton mainosfilmistä tuli heti mieleeni idea Sauronista seisomassa uhritemppelinsä huipulla. Ehkä en kuitenkaan haluaisi Gibsonia ohjaajaksi, vaikka hän panisikin näyttelijät puhumaan adûnaicia.
 
Tuota Curunírin trilogia-ajatusta minäkin olen joskus kehitellyt, tosin jossain määrin toisenlaisessa muodossa. Itse tekisin kolme varsin löyhästi toisiinsa liittyvää elokuvaa, joiden juonet noudattaisivat Silman pidempiä tarinoita itse "pääjuonen" kulkiessa vain taustalla.

Ensimmäinen osa, Silmarilin haku kertoisi Berenin ja Lúthienin tarinan, ohessa selvitettäisiin maailmanhistoria siihen menessä. Jotenkin näin:
Ensimmäinen kohtaus, Valaquenta:
Esiin ilmaantuu yksi kerrallaan mahtavia, jumalankaltaisia hahmoja, jotka tullessaan esittäytyvät: "I am Manwë, Lord of the Winds", "I am Varda, Queen of the Stars" jne. Kun kaikki neljätoista ovat paikalla, he alkavat huutaa Melkor, Melkor! Where are thou?
Pimeys, jota kestää jonkin aikaa. Sen jälkeen näkyviin ilmestyy yhtäkkiä valtava liekkimeri, joka kulkee kohti kameraa ja saavuttaa sen humisten. Taistelun ääniä. Ollaan keskellä Dagor Bragollachia. Sotaa näytetään jonkin aikaa ja tehdään selväksi, että kivannäköiset tyypit (haltiat ja ihmiset) ovat häviöllä. Kuva siirtyy leirinuotiolle, jossa joukko ihmisiä ja haltioita on kokoontuneena neuvonpitoon. Kerrotaan, millaiset tappiot ovat, jne. kunnes äkkiä joukon nuorin, Beren kysyy jotakin tyyliin "mutta mistä tässä kaikessa on kyse?"
Paikalla voisi ehkä olla Felagund, joka aloittaa kertomuksen sanoilla Alussa oli Eru, Yksi, jonka nimi Ardassa on Ilúvatar, ja hän teki ainurin, se on: Pyhät... Parinkymmenen minuutin mittaisessa katkelmassa esitetään nopeasti koko Ardan historia: Melkorin kapina, Amanin loisto, haltioiden tulo, Melkorin vangitseminen, eldar Amaniin, Finwën perhe, Fëanor ja Silmarilit, Melkorin vapautuminen ja ilkityöt, Fëanorin ja noldorin napina, Puiden tuhoutuminen, noldorin lähtö, Alqualondën Sukusurma, laivojen poltto Lossarnachissa, Fëanorin kuolema, Taistelu tähtien alla, ihmisten saapuminen. Juuri, kun tarina on lähenemässä loppuaan, se keskeytyy äkisti, kun joku huomaa yksinäisen hahmon liikkuvan tasangolla kohti Angbandia. Se on Fingolfin. Näytetään Fingolfinin taistelu Morgothin kanssa ja hänen kuolemansa, sitten siirrytään seuraamaan Barahirin sissijoukon elämää.
Tämän jälkeen tarina sitten seuraakin Berenin ja Lúthienin kohtaloita päättyen siihen, kun he yhdessä kuolemasta palanneina kulkevat kohti uutta kotiaan jättäen taakseen menneisyyden varjot...

Toinen osa, Húrinin lasten tarina, sitten käsittelee Túrinin tarinan. Tämä stoori on sitten niin traaginen kuin olla vain voi. Se alkaa kuvauksella Túrinin lapsuudenpäivistä, kuvaa Lalaithin ja hänen kuolemansa, sitten esitellään pitkään, kuinka haltiat ja ihmiset kokoavat sotajoukkoa Melkoria vastaan. Nirnaeth Arnodieadia kuvataan pitkään, ja varmistetaan, että kaikki mahdollinen tragedia tulee esitellyksi. Näytetään Húrin Melkoria vastassa, kuinka Melkor kiroaa hänet, ja sanoo "Saat nähdä minun silmilläni ja kuulla minun korvillani, millainen on oleva Húrinin lasten tarina."
Sitten siirrytään Túriniin, ja kuvataan hänen vaiheitaan. Etenkin kaikki onnettomuudet ja väärinkäsitykset tulevat hyvin esitellyiksi. (Ehkä Thingolin kuoleman ja Doriathin tuhon voisi jotenkin saada ympättyä tarinaan mukaan, kun niitä on muuten hankala käsitellä. Siinäkin tulisi nyyhkypisteitä...) Lopulta, Túrinin kuoltua, näytetään kuinka Melkor vapauttaa Húrinin ja kysyy, onko tämä tyytyväinen näkemäänsä. Sitten hän vapauttaa hänet, ja lopuksi seurataan Húrinin vaelluksia Beleriandissa, näytetään Morwenin kuolema, ja lopulta Húrin on Suuren Meren rannalla, ja kertojanääni (Maglorin näyttelijä voisi ehkä toimittaa tätä virkaa?) lausuu Kukaan ei tiedä, miten Húrinin taival päättyi. Mutta kerrotaan, että hän heittäytyi lopulta Mereen, ja niin sai loppunsa kuolevaisten ihmisten sotaurhoista suurin.

Kolmas osa on nimeltään Gondolinin tuho. Se alkaa kertomalla Turgonista, näyttää Gondolinin rakentamisen ja Maeglinin tarinan. Sitten siirrytään Tuoriin, kuinka hän tapaa Ulmon ja vaeltaa Gondoliniin. Romanssi Idrilin kanssa, Maeglinin kateus, vangiksi jääminen ja petos. Sitten esitetään Gondolinin tuho pitkänä eeppisenä taistelukohtauksena, näytetään pakolaisten matka ja Glorfindelin kuolema ja kuinka jäljelle jääneet lopulta löytävät tiensä turvaan.
Sen jälkeen saapuvat pian Elwing ja Doriathin pakolaiset, ja näytetään Eärendilin ja Elwingin rakastuminen. Tuor ja IDril katoavat omille teilleen, ja pian sen jälkeen saapuvat Fëanorin pojat, ja käydään taistelu. Elwing katoaa, ja Eärendil lähtee etsimään tätä, lötyää, ja samalla saavutaankin Amanin rantaan (tämä kaikki täytyy esittää aika nopealla sykkeellä, ettei juoni karkaa käsistä). Sitten Vihan Sota, jota en usko kannattavan esittää spektaakkelina, vaan ennemminkin yksittäisten kuvien sarjana, jonkunlaisena loppuhuipennuksena ennen kaiken päättymistä. Melkor heitetään Tyhjyyteen, Beleriand vajoaa, ja tuhoutuneella maalla olevassa leirissä näytetään, kuinka Maedhros ja Maglor varastavat Silmarilit. Näytetään Maedhrosin kuolema, ja Maglor vaeltelemassa Meren rannalla, ja samalla kun hän heittää Silmarilin veteen, kertojan ääni sanoo: Tähän päättyy Silmarillion. Se kertoo, kuinka ylevästä ja kauniista on vajottu alas vihaan ja sekasortoon, mutta sellainenhan on aina ollut turmeltuneen Ardan kohtalo, sillä ne valheet, jotka Melkor, Morgoth Bauglir, Sorron ja Vihan Mahti, kylvi ihmisten ja haltioiden sydämiin, ovat siemen, joka ei kuole ja jota ei voi tuhota, vaan joka yhä uudelleen ja uudelleen kantaa tainta ja pimeää hedelmää aina viimeisiin päiviin saakka. Sen, onko asiain tilalle joskus luvassa muutosta, tietävät ehkä Manwë ja Varda, mutta he eivät ole sitä paljastaneet, eikä se käy julki Mandosin tuomioista.
 
Tik sanoi:
Mutta Silmarillionista minä haluaisin sittenkin oikeastaan nähdä HBO:n tuottaman tv-sarjan. Se vasta olisi hassua.

Olisi todellakin hassua nähdä Silmarillion TV-sarjana!:D

Mutta siis Tolkienin tuotannosta haluaisin nähdä valkokankaalla... no Taru sormusten herrasta nyt tietysti, vaikka minua häiritsikin liialliset muutokset.
Hobittikin olisi kiva, mutta haluaisin Gandalfin ja Bilbon rooliin ehdottomasti Ian McKellenin ja Ian Holmin, koska heidät on tottunut ajattelemaan niihin rooleihin. Elokuvassa olisi myös mukavaa jos asiat jotka ovat TSH:ssakin, kuten Kontu, näyttäisivät samalta kuin TSH:ssa.
Myös Húrinin lasten tarina olisi kiva nähdä elokuvana, kunhan se toteutettaisiin hyvin eikä tehtäisi liikaa muutoksia

Nyt kun hieman tarkemmin ajattelen ei Silmarillion sarjana välttämättä olisi niin paha kunhan se tehtäisi Tolkienin hengen mukaisesti ja huolellisesti, vaikka ajatus ei vieläkään kuulosta kovin uskottavalta (Elokuva erikseen joistakin osista saattaisi olla parempi vaihtoehto) :D^^
 
JOS Silmarillionista ikinä aiotaan tehdä filmatisointia niin mielestäni elokuvia pitäisi olla vähintään viisi. Trilogiat tuntuvat nykyään olevan kovassa huudossa ja joka tarinasta täytyy tehdä trilogia, mutta ei Silmarillionin kokoista tarinaa voi ikimaailmassa puristaa trilogiaan. Viisi elokuvaa on siis vähimmäisvaatimus. Ja kun kirjaa olen viimeaikoina silmäillyt olen humannut mistä saisi mainiosti viisi tarinaa.

I Noldorin paluu
Koska kyse on silmarileista niin koko saagan on hyvä alkaa niiden takomisesta. Mutta ensin kuitenkin "pieni" prologi. Elokuva alkaa musiikkivideolla ainurin soitista, tyhjyyden keskelle muodostuu näky ja sitten laskeudumme Ardan tulien keskelle kuulemaan kuinka Melkor julistaa sen omaksi valtakunnakseen. Mutta Mamwe kutsuu apujoukkoja ja niin sota Melkoria vastaan alkaa. Luonnonmullistus seuraa toistaan. Hetken aikaa vallitsee lyhyt rauhan aika, Ardan kevät, mutta sitten Melkor palaa ja turmelee kaiken. Haltiat heräävät turmeltuneessa maailmassa ja valar päättävät nousta Melkoria vastaan ja kutsua Haltiat siunattuun Valinoriin. Mahtien mittelö käydään haltioiden vuoksi. Melkor vangitaan.
Tarina alkaa: Melkor vapautuu vankeudestaan Mandosin saleista ja alkaa kietoa haltioita valheillaan. Feanor takoo silmarilit, Melkor varastaa silmarilit, Valinor pimenee, valat vannotaan. Melkor saapuu Endoriin. Käydään Beliriandin ensimmäinen taistelu. Haltiat Vaeltavat Helcaraxen yli, Feanor ylittää Belegaerin laivoilla, kaunaa Noldorin välille. Feanor hyökkää Morgothin joukkojen kimppuun, käydään Beleriandin sotien toinen taistelu ja Feanor haavoittuu kuolettavasti. Katselee epätoivoisena Thangorodrimia kuollessaan ja vaatii poikiaan pitämään valan.
Kuu nousee, Fingolfinin joukot saapuvat. Fingolfinin ja Feanorin joukon välille meinaa yltyä sota, noldor jakautuu kahtia, mutta Fingon korjaa välit vapauttamalla Maedhrosin Thangorodrimin kyljestä. Fingolfin julistetaan Noldorin korkeaksi kuninkaaksi.
Fingolfin pitää jälleennäkemisen juhlan. Kaikkialta Beleriandista haltioita. Finrodia ja Turgonia varoitetaan heidän unissaan ja he aloittavat Nargothrondin ja Gondolinin rakentamisen. Viimein käydään kolmas taistelu ja noldor saavuttavat voiton Morgothista. Alkaa 380 vuotta kestävä Angbandin piiritys. Ensimmäisen elokuvan loppuvaiheilla sukusurma ja Mandosin kirous kantautuvat Thingolin korviin, Feanorin pojat karkoitetaan ja quenyan puhuminen kielletään.

II Leithianin laulu
Alkaa prologilla jossa käsitellään 380 vuoden tapahtumia Angbandin piirityksen alkamisesta sen dramaattiseen päättymiseen Äkkiliekin taisteluun. Huomionarvoisimmat asiat tällä pitkällä ajalla ovat olleet ihmisten herääminen, Glaurungin ilmestyminen ja ihmisten saapuminen Beleriandiin ja heidän astuminen haltiaruhtinaitten palvelukseen.
Varsinainen elokuva alkaa Dagor Bragollachista. On hiljainen yö ja vartiotulet palavat Angbandin ympärille, kunnes liekkivanoja alkaa virrata Thangorodrimilta, kaikki menee päin v***** ja Angbandin piiritys päättyy viimein. Näiden tapahtumien tiimellyksessä Felagund vannoo valan Barihirille. Kun Fingolfin luulee kaiken olevan ohi hän ratsastaa Angbandin porteille ja haastaa Morgothin. Seuraa kaikkien aikojen suurin kaksintaistelu. Sauron kaappaa Tol Sirionin.
Barahirin joukko joutuu väijytykseen Aeluin-järven leirissään. Beren saa Felagundin sormuksen ja elää yksinäisenä maanpakolaisena seuraavat neljä vuotta kulkien lopulta Ered Gorgorothin läpi aina Doriathiin saakka missä hän tapaa Luthienin. Jne. kuten kirjassa kerrotaan.
Elokuvan loppuvaiheilla Luthien kuolee, vierailee Mandosin luona, valitsee ihmisen kohtalon ja saapuu lopulta Berenin kanssa takaisin Beleriandiin ja parantaa Thingolin talven. Sitten he siirtyvät Ossiriandiin viettämään eläkepäiviään.

III Hurinin lasten tarina
Alkaa prologilla Hurinista. Näemme jälleen Dagor Bragollachin, mutta tällä kertaa Hurinin ja Huorin osuuden siinä. Itäläiset saapuvat Beleriandiin ja menevät Feanorin poikien palvelukseen.
Ja sitten itse Turiniin kuten kirja hänen tarinansa esittää.
Vapauduttuaan Angbandista ja tavattuaan Morwenin Hurin käy Nargothrindissa etsimässä Nauglamirin ja menee tämän jäkeen Doriathiin syyttämään Thingolia. Tämän jälkeen hän lähtee eikä kukaan enää näe häntä.

IV Tuor
Prologissa mahdollisesti lyhyesti Aredhelin ja Eölin tarina (tai sitten myöhemmin, mutta olennainen osa tätä elokuvaa). Jälleen kerran näemme Nirnaeth Arnodiadia, ehkä hieman erilaisesta näkökulmasta. Turgon selviää, julistaa itsensä noldorin korkeaksi kuninkaaksi ja hieman myöhemmin hän yrittää lähettää avunpyynnön Valinoriin.
Tarina siirtyy Tuoriin ja etenee kuten Keskeneräisten tarujen kirjassa. Tuor saapuu lopulta Gondoliniin.
Hurin päästetään vapakksi Angbandista ja etsiessään Gondolinin sisäänkäyntiä hän paljastaa valtakunnan sijainiin Morgothille. Mutta se Hurinista, ei enempää hänestä tässä tarinassa.
Gondolinissa välit kiristyvät Tuor-Idril-Maeglin kolmiodraaman vuoksi. Lopulta Tuor nai Idrilin. Doriathin tuhosta tulee tieto? Eärendil syntyy. Ulmon viimeinen varoitus. Morgothin kätyrit kaappaavat Maeglinin jota seuraa Gondolinin valtaus joka on hyvin suuri ja vaikuttava osa tarinaa. Minas Tirithin piiritys potenssiin kolme. Lukuisia sankaritekoja ja menetyksiä myöhemmin joukko maanpakolaisia saapuu uupuneina Sirionin suistoon ja näkee Silmarilin Elwingin otsassa.
Tuor lähtee lopulta länteen etsimään apua Idril mukanaan. Eärendil nai Elwingin ja hänestä tulee Arvernienin ruhtinas.

V Vihan sota
Takaumaa: Diorin syntymä Tol Galenilla, muistutus Nirnaeth Arnodiadista, Morgoth valloitta Falasin satamat ja pakottaa Cirdanin pakenemaan Balarin saarelle, (Geleborn ja Galadriel lähtevat Doriathista), Dior nai Nimlothin, Elured ja Elurin syntyvät.
Tarina alkaa. Morgoth päästää Hurinin vapaaksi ja hän saapuu Doriathiin Nauglamir mukanaan. Nauglamír ja Silmaril yhdistetään. Nogrodin kääpiöt valtaavat Doriathin. Thingol surmataan ja niin hänen valtakuntansa on lyöty. Melian pakenee ja jättää Keski-Maan. Beren yllättää kääpiöt Sarn Athradissa. Dior matkaa Doriathiin vaimonsa Nimlothin kanssa ja asettuu Thingolin maille. Beren ja Lúthien kuolevat Tol Galenissa. Dior saa Silmarilin. Elwing Valkoinen, Diorin tytär syntyy Doriathissa. Fëanorin pojat pyytävät Silmarilia takaisin Diorilta, joka ei anna vastausta. Fëanorin pojat hyökkäävät Doriathiin ja tappavat Diorin ja Nimlothin. Elwing pakenee Sirionin Suulle Silmaril mukanaan. Gondolinin maanpakolaiset saapuvat Sirioniin, jossa Silmaril sijaitsee. Sirionin Satamat perustetaan Arvernieniin. Fëanorin pojat saavat tietää Arvernienista ja että Silmaril on siellä. Eärendil nai Elwingin ja hänestä tulee Arvernienin ruhtinas.
Elrond ja Elros syntyvät. Eärendil rakentaa Vingilotin ja lähtee matkoilleen. Kolmas ja viimeinen Sukusurma. Arvernien tuhotaan ja Elros ja Elrond otetaan vangeiksi. Elwing vie Silmarilin mukanaan ja saapuu Eärendilin luo linnun muodossa. Viimeiset vapaat haltiat ja jäljelläolevat vapaat edain ajetaan pois Beleriandista. He asettuvat Balarin saarelle. Kaikki Beleriandiin jääneet ihmiset piiloutuvat minne voivat.
Eärendil saapuu Valinoriin, valar nostavan Vingilotin taivaalle ja lähtevät sotaan. Käydään 42 vuotta kestävä Vihan sota jonka seurauksena Beleriand uppoaa. Morgoth vangitaan ja viimeiset kaksi Silmarilia saadaan viimein takaisin. Maedhros ja Maglor kaappaavat kaksi viimeistä Silmarilia. Maedhros kuolee omansa kanssa, Maglor heittää omansa rannalta ja katoaa tuskassaan. Elokuva päättyy Maglorin lauluun ja väläyksiin vajoavasta Beleriandista.

Koska elokuvissa käsitellään noin kuudensadan vuoden tapahtumia ja kerrataan välillä menneitä vuosilukujen esittäminen jossain kohdin on välttämätöntä ja tuo tunteen että kyseessä on oikea historia.
 
Uskoisin, että Hobitin jälkeen PJ:ltä olisi hyvä veto ohjata ja tuottaa Hurinin lasten tarinan... Silmarillion olisi kyllä mahtava nähdä, koska se on kirjana äärimmäisen hyvä, mutta käytännössä se olisi hyvin vaikea tuottaa elokuvaksi esim. pituutensa tähden. Elokuvat julkaistaisiin 5-7 vuoden aikana jos elokuvat tehtäisiin kuten Turgon ehdotti viidessä osassa. Mutta Hurinin lasten tarina saattaisi toimia tai esimerkiksi erikseen Berenin ja Lúthienin taru elokuvaksi :wink:
 
Minä pitäisin eniten elokuvasta (tai elokuvasarjasta) joka perustuisi sormusten tarun alkuvaiheisiin, missä Sauron liikkui haltioiden keskuudessa Annatarina ja houkutteli heitä luomaan mahtisormukset.
Itse en pidä paljonkaan ajatuksesta Silmarillion elokuvana. Sehän olisi miltei yhtä älytöntä kuin raamattuun perustuva elokuva!
 
Saladin, vaikka joku kuvaisi elokuvan joka perustuisi Raamattuun, ei sen tarvitsisi sisältää kaikkea Aatamista apokalyptikaan. :wink: Joten miksi Silmarillion-leffan pitäisi sisältää kaikki Ainulindalësta Suursormuksiin? Leffa vaikka Lúthienista ja Berenistä toimisi oikein hyvin omillaankin. Suurimpana ongelmana näen sen, ettei yksikään näyttelijätär-parka olisi kyllin kaunis kelvatakseen miss Tinúvieliksi.
 
Mainittakoon myös näin varsinaisesti mihinkään lähteeseen pohjaamatta mutta aikamoisen varmana arviona, että Raamattu on monin verroin maailman filmatuin kirja. Sen eri tarinoihin perustuvia elokuvia on filmattu suunnilleen elokuvan keksimisestä lähtien aina aivan viime vuosiin saakka. Jeesuksen vaiheet tietysti suosituimpana aiheena, mutta vanhatestamentillisiakin elokuvia ainakin takavuosina tehtiin ahkerasti, Mooseksesta ja muista.

Itse olen tosin myös sitä mieltä, ettei koko Silmarillionin filmaamisen tavoittelussa ole järkeä, yhtenä eikä useampanakaan osana. Se ei tekisi osasille oikeutta, ja loppujen lopuksi Silmarillionin osaset ovat oikeastaan monesti ehkä enemmän kuin kokonaissumma. Noin epäonnistuneesti vanhaa sanontaa vääristäen.

Oma lempiaatokseni on, kivittäkää tai älkää, piirroselokuva Tuorista ja Gondolinin tuhosta. Juoni on loppujen lopuksi melko yksinkertainen ja Tolkienin oma teksti on niin vanha, että se mahdollistaisi jonkin verran yksityiskohtien kehittelyä aivan vain leffaakin silmällä pitäen. Piirroksin olisi myös mahdollista toteuttaa uskottavampi Ensiajan Keski-Maa kuin koskaan näyteltynä. Kuten V. Nienna totesi, Lúthieniksi ei kenestäkään ihmisnäyttelijättärestä olisi (vaikkei juuri häntä tässä tarinassa tarvittaisikaan). Toki piirrossuunnittelun ja -jäljenkin täytyisi olla aivan huippuluokkaa.

Tarina alkaisi helvetillisellä kuvauksella Nírnaethin loppuhetkistä, kun örkkien loputtomat massat painavat haltioiden ja ihmisten rippeitä kohti Sirionin Solaa. Balrogien tulta leiskuvia varjohahmoja piiskoineen näkyisi jossain taustalla örkkimeren ylle nousten, paimentaen pahalaisia eteenpäin. Tässä vaiheessa väripaletti olisi miltei täysin mustaa, punaista ja ruskeaa, lukuunottamatta "hyvisten" lippuja ja haarniskoita, jotka nekin olisivat toki pahasti rusikoituja. Turgon, Húrin ja Huor kohtaisivat kesken taistelun ja kävisivät sananvaihtonsa kuten Silmarillionissa. Repliikit olisivat eittämättä kryptisiä ilman suurempaa kehystä, mutta tässä vaiheessa se ei haittaisi. Niitä ei olisi katsojan tarpeen täysin ymmärtää. Turgonin loisi silmäyksen kohti pohjoista, horisonttiin piirtyisivät Thangorodrimin tulta sylkevät hornanhuiput. Sitten torvia soitettaisiin ja joukot perääntyisivät. Ihmiset järjestäytyisivät pitämään perää, ja seisahtuisivat sitten Serechin Suon laitaan. Miehet vähenisivät kunnes Huor kaatuisi silmäänsä sattuneeseen nuoleen. Ruutu pimenisi. Taistelun kakofoniasta siirryttäisiin aivan hienonhienoisimpaan äänimaailmaan, hiljaiseen luontoon. Ruutuun tulisi ensimmäinen teksti, "Kontu Productions presents" (tai jotain sinnepäin ;)). Tästä eteenpäin alkutekstejä seuraisi tasaisesti aina elokuvan nimeen asti. Kuva valkenisi kuvaamaan läheltä pienen lähteen tyyntä vedenpintaa, josta heijastuu sinitaivas. Mies työntäisi kätensä lähteen veteen ja nostaisi siitä vettä kädet kupilla ja kuuluisi kuinka hän juo ja osa vedestä valuu käsistä, mutta kuva ei siirtyisi lähteestä. Samaan aikaan alkaisi hiljaa voimistuen kuulua joutsenten huutoja ja siipien havinaa, ja pian lähteen jo miltei tasoittuneesta pinnasta erottuisi rivi joutsenia lennossa. Kuva siirtyisi viimein katsomaan, kuinka lähteen vettä juonut kääntäisi katseensa mietteliäästi kohti lintuja taivaalla. Hän olisi tietysti nuori Tuor, pakomatkalla orjuudesta. Kaikesta aiemmin tapahtuneesta, lapsuudesta ja orjuusajasta, hän voisi sitten kertoa sen mikä on tarpeen myöhemmin Voronwëlle matkalla Gondoliniin. Tuor nappaisi vierelleen laskemansa repun, vetäisi sen selkään yhä etääntyviä joutsenia tuijottaen, ja lähtisi askeltamaan niiden suuntaan. Sitten seuraisi kollaasi kuvia Tuorin vaeltaessa nummimaisessa kumpuilevassa maastossa kohti länttä. Hitaasti musiikki voimistuisi, ja samalla alkaisi kuulua merilintujen ääniä ja aaltojen kohinaa, ensin vaimeina mutta voimistuen kunnes yhtäkkiä niin musiikki, lintujen huudot kuin meren pauhukin jysähtäisivät täysille ja kukkulan harjanteen takaa paljastuisi kalliojyrkänne ja sen jälkeen rannaton Meri kaikessa majesteettisuudessaan, ei myrskyävänä mutta ei erityisen tyynenäkään, ja ilma olisi tulvillaan lokkeja. Tässä vaiheessa ruudulle ilmestyisi elokuvan nimi, "THE FALL OF GONDOLIN". Kuten havaitaan, Noldorin portti olisi tästä versiosta ohitettu draamallisista syistä, mutta mikään ei varsinaisesti todistaisi etteikö sielläkin olisi käyty kollaasikuvaston jättämissä väleissä. Sitten pienennettäisiin hieman Keski-Maan mittasuhteita, ja Tuor näkisi kaukana vasemmalla puolellaan maan kaartuvan suureksi vuoren kruunaamaksi niemeksi jonka kärjessä näkyisi aavistuksen raunioitunut haltiakaupunki, Vinyamar. Sinne Tuor suuntaisi, musiikin hitaasti rauhoittuessa Meren ensinäkemisen tuottamasta järkytyksestä.

Niin, ja sitten seuraisi loppu leffa. Tuoriin keskityttäisiin, ja Maeglinin, Idrilin ja hänen suhteensa hienovaraiselle rakentelulle perustuisi suuri osa elokuvan keskivaiheesta, ja tietysti Gondolinin haltiavaltakunnan ihmeiden esittelylle Tuorin tutustuessa kaupunkiin. Voronwëllakin voisi olla suhteellisen iso rooli myös Gondolinissa, hän olisi kuitenkin matkalla Gondoliniin väistämättä keskiössä Tuorin ainoana toverina. Elokuva loppuisi varsinaisesti Gondolinin pakolaisten päästessä Sirionin jokilaaksoon, mutta lopputekstien aikana näytettäisiin kuinka ikääntynyt Tuor sekä Idril nousevat haltialaivaan ja purjehtivat Merelle, ja lopputekstien päätyttyä vielä pieni kohtaus, jossa Vingilot nousee taivaalle, alkuunsa niin läheltä kuvattuna että kokassa seisova hahmo (Eärendil) Silmaril otsallaan erottuisi pienenä, mutta pienemmäksi etääntyen ja lopulta muiden tähtien joukkoon asettuen.
 
Jos mulla olisi rahaa, sijoittaisin ne Haltiksen leffaan. :angel: *ihkuuntunut*

Muoks. siis ihan vain nähdäkseni sen, sama se saisinko mitään takaisin.
 
Haltiamieli sanoi:
Itse olen tosin myös sitä mieltä, ettei koko Silmarillionin filmaamisen tavoittelussa ole järkeä, yhtenä eikä useampanakaan osana. Se ei tekisi osasille oikeutta, ja loppujen lopuksi Silmarillionin osaset ovat oikeastaan monesti ehkä enemmän kuin kokonaissumma. Noin epäonnistuneesti vanhaa sanontaa vääristäen.

Totta. Silmarillion on vain jotain niin valtavaa, niin monimutkaista ja monitasoista. Se olisi loukkaus. Kuin yrittäisi tehdä elokuva(sarjan) koko maailmanhistoriasta. Kuitenkin uskon, että Kolmesta Suuresta Tarinasta saisi kustakin erillään aivan kelvon tarinan. Ei siinä tarvittaisi mitään selostuksia maailman synnystä ja Valarin Puista jne. Riittää kun tajuaa että nämä hyvät kansat taistelevat tätä pahaa tyyppiä vastaan. Aivan simppeliä perusfantasiaa. En näe siinä mitään vaikeaa, kun ei koeta saada mukaan mitään mikä olisi lopulta epäoleellista.

Haltiamieli sanoi:
Oma lempiaatokseni on, kivittäkää tai älkää, piirroselokuva Tuorista ja Gondolinin tuhosta.

Minua ei kivitetty (aivan) kun ehdotin anime-versiota. Ja ideasi ovat todella kauniita, pidän niistä.

Haltiamieli sanoi:
Kuten V. Nienna totesi, Lúthieniksi ei kenestäkään ihmisnäyttelijättärestä olisi (vaikkei juuri häntä tässä tarinassa tarvittaisikaan).

Ehkä Lúthienin voisi toteuttaa CG:na? Vitsi! Haluaisin kovasti nähdä Leithianin laulun elokuvana. Tietysti vain siinä tapauksessa, että Celegorm :heart:, Curufin :heart: sekä Sauron :heart: ovat esitetty kiinnostavina ja monimutkaisina persoonina, ei vain tylsinä peruspahiksina jotka ultrahyvien hyvisten täytyy piestä maanrakoon ja nöyryyttää katsojien naurattamiseksi.

Ahhhhhhhh.... Keski-Maassa on kaikkien aikojen parhaat pahikset. Rakastan heitä loputtomasti. MINUN ideaalileffassani Fëanor & pojat liittoutuvat Melkorin kanssa ja lopulta Angband voittaa Valinorin. Eöl saa pitää Aredhelin, Maeglin saa Idrilin ja Celegorm Lúthienin. Melkor kyllästyy kirottuun kruunuunsa ja antaa Silmarilit Fëanorin huostaan, joka näin saa ne takaisin. Maedhros saa.... öh..... Fingonin? :twisted: Minä en sanonut tuota. Galadrielin kaikki hiukset ajellaan pois keritsimillä. Mwahaahaaa, mikä pirullisen ihana ajatus! Pahikset saavat viimein voittonsa! Konna saa viimein sankarittaren! Olen odottanut sitä koko pienen ikäni.
 
Valië Nienna sanoi:
MINUN ideaalileffassani Maeglin saa Idrilin.

Hui! Sinähän raaka olet! :o

Itse en oikein osaa tuohon Silmarillion-filmaukseen sanoa mitään. Silma tuli luettua viime kesänä hätäiseen läpi vasta ensimmäistä kertaa, eivätkä tapahtumat ole sen kummemmin tarttuneet edes oikeassa järjestyksessä päähäni. Mutta siitä olen yhtä mieltä, että kenestäkään näyttelijästä ei ole näyttelemään ketään Silmarillionin kaunokaisia, Lúthienia ja Tinúvielia, saatika valaria!
Hobitti olisi sinänsä helppo kuvata, kun ei poikkea niin kovinkaan paljon Tarusta.

Keskeneräisten tarujen kirjasta tuskin saisi kovinkaan paljoa järkevää materiaalia, toisaalta olisiko mitään ideaa ns. Silmarillion-KTK-yhdistelmädokumentissa? En tiedä, mutta tämmöisiä hulluja ajatuksia minun päähäni pälkähtelee. Samaan melkein saisi Húrininkin. Kai?
 
Idril~ sanoi:
Valië Nienna sanoi:
MINUN ideaalileffassani Maeglin saa Idrilin.

Hui! Sinähän raaka olet! :o

Mitä vikaa Maeglinissa on. ;) Ihana synkkishaltia.

Idril~ sanoi:
Keskeneräisten tarujen kirjasta tuskin saisi kovinkaan paljoa järkevää materiaalia, toisaalta olisiko mitään ideaa ns. Silmarillion-KTK-yhdistelmädokumentissa? En tiedä, mutta tämmöisiä hulluja ajatuksia minun päähäni pälkähtelee. Samaan melkein saisi Húrininkin. Kai?

KTK:ssa on ainakin Erendisin ja Aldarionin tarina, siitä saisi muokattua kauniin melankolisen rakkaustarinan. ''Yhdistelmädokumentti''? Mitä se meinaa? Pääsääntöisesti ainut tapa saada vanhemmat tarinat toimimaan on käsitellä niitä mahdollisimman erillisesti: sen sijaan että yritettäisiinkään saada jonkinlaista kokonaiskuvaa historiasta, keskityttäisiin yhteen tapahtumaan. Onhan TSH:kin vain yksi Keski-Maan tarinoista, legendariumin päättävä osanen.
 
Mahtan sanoi:
Niin siis Lúthien ja Tinuviel ovat sama henkilö. Tinuviel oli lisänimi.

Ups :hups: Antakaatten anteeksi, sähellän taas. Silmaa ei ole mitenkään suurenmoisen tarkkaavaisuuden ja muistin kanssa tullut luettua.

''Yhdistelmädokumentti''? Mitä se meinaa? Pääsääntöisesti ainut tapa saada vanhemmat tarinat toimimaan on käsitellä niitä mahdollisimman erillisesti: sen sijaan että yritettäisiinkään saada jonkinlaista kokonaiskuvaa historiasta, keskityttäisiin yhteen tapahtumaan. Onhan TSH:kin vain yksi Keski-Maan tarinoista, legendariumin päättävä osanen.

"Yhdistelmädokumentilla" tarkoitan nimenomaan sitä, että kaikki pikkujutut, jotka KTKssa on mainittu Silman tapahtumiin liittyen, olisi yhdistetty. Ja kyllähän siitä "yhdistelmädokumentista" tulisikin huitsin pitkä. Mutta tarkemmin ajatellen Valien ehdotus on omaani järkevämpi, siis että keskittyy pelkästään yhteen palaseen. Mutta saa siitäkin sarjan dokumentteja :wink: Joo, selittelen taas omiani = yritän esittää huisin tietäväistä, vaikken ole KTKtakaan kokonaan ehtinyt lukea.
 
.................................................................................






//Ei tyhjiä viestejä kiitos. Saladin, ole hyvä ja muokkaa viestiäsi niin että siinä on jotain sisältöä tai se poistetaan.
-- ylläpito/Nerwen
 
No, en tiedä onko turha viesti, mutta Hobitti sitten toteutuu. Tuotantoyhtiöt MGM ja New Line Cinema, tuottajat Peter Jackson (käsikirjoittaja?)&Fran Walsh, ohjaaja/käsikirjoittaja (?) Guillermo del Toro.
 
Ylös