Turhat juhlat

Vuosi täynnä juhlia, mutta melkein puolet turhia.

Tänään kun on Vayun syntymäpäivät niin siitä sitten putkahti mieleen, että miksi syntymäpäiviä vietetään. Sitähän on synnytty vaan kerran yhtenä päivänä yhtenä vuonna. Sitä itse syntymäähän pitäisi juhlia vain sinä syntymispäivänä. Sehän olisi melkein sama, että juhlittaisiin joka vuosi siitä edespäin, kun oppi ajamaan pyörällä, oppi kävelemään, jne. Periaatteessahan syntymäpäivänä ei juhlita sitä, että on syntynyt, vaan sitä että ikää kertyy enemmän.

Muutenkin juhlat ovat melko outoja. Miksi juhlia nimipäivää. Siinäkään ei periaatteessa ole mitään syvempää merkitystä, kuin se, että itsellään/tuttavallaan sattuu olemaan kyseinen nimi.
Mikä teidän mielestä on turhin juhla?

Minusta on pari turhaa juhlaa.
Siis ei ehkä itse juhla, mutta tarkoitus.
Minusta turhia juhlia on rippijuhlat ja nimipäivät.
Siis kyllähän rippijuhlat on tärkeä juhla, mutta minusta koko rippikouluhomma on niin turha niin turha.
Eikö koulussa saa tarpeeksi uskontoa?
Pitäisi varmaan mennä pyöreään pöytään sanomaan mielipiteeni, mutta minä en ole koskaan ollut kova väittelemään.

Nimipäivät ovat minulle ei-niin-tärkeä-juhla. Ehkä äiti ostaa jonkun suklaapatukan, mutta ei sen enempää.
Nimet ovat tärkeitä, muttakun nykyään on niin erikoisia nimiä, että joillekin ei edes ole nimipäiviä.
Esimerkiksi pari kaveriani, joilla on vähän erikoisia nimiä, ovat aina silleen vähän erkaantuneet jos meillä muilla on nimipäivät.
En paljon juhlista nimipäiviä, vaikka ainahan se on kiva saada jotain onnitteluja.

Syntymäpäivät on tärkeä juhla, ainakin minun mielestäni. On mukava saada, ja antaa lahjoja, ja että kaikki muistavat toisia.

En sanoisi, että mikään juhla on turha.. Ei Suomessa kuitenkaan nimipäiviäkään niin kauheasti juhlita, lähinnä toivotetaan hyvää nimipäivää jos joku sellaisia koskaan sattuu muistamaan.

Rippijuhla ei minusta ole turha. Rippikouluun ei kukaan pakota, se on täysin vapaaehtoinen. Eikä rippikoulu nykyään edes ole sitä pelkkää uskontoa, vaan yhdessäoloa ja tutustumista. Konfirmaatiota pidetään jonkin sortin aikuistumisen merkkinä, minusta se on ihan nätti perinne, vaikken kirkkoon itse enää kuulukaan.

Syntymäpäivä turha? Miksi? Siinä on minusta käsitys toisen muistamisesta.. Se on kaunis tapa. En tiedä mistä synttäreiden juhliminen juontaa juurensa, mutta mukavaahan se on.

Turha juhla on sellainen, jonka päivänsankarille juhlalla ei ole merkitystä, eikä sitä niin ollen kannattaisi juhlistaakaan. Sen sijaan mikä tahansa juhla, jonka juhlakalu itse tuntee viettämisen arvoiseksi, on arvokas. Kollektiivisesti juhlien merkitys muuttuu, vanhoja unohtuu ja uusia alkaa. Esimerkiksi tytön ensimmäisten kuukautisten juhliminen on mielestäni aika kiva ajatus, vaikka sitä nykyään tehdäänkin vielä harvakseltaan (muutamasta tapauksesta olen kuullut). Helluntait ja helatorstait sun muut pienemmät kirkkopyhät ovat aika lailla menettäneet merkitystään useimpien ihmisten elämässä (hyvin uskonnolliset ihmiset tietenkin muodostavat poikkeuksen).

Minusta olisi kiva juhlistaa vuodenkiertoon liittyviä juttuja, kuten kesäpäivänseisausta ja kevätpäiväntasausta vähän isomminkin, mutta yksin se on vähän orpoa, pitäisi löytää samanhenkistä seuraa mukaan. Henkilökohtaisia juhlia en järin suuresti ole korostanut, synttäreistäkin voisin (melkein, ehkä) joskus luopua, ainakin suuremman numeron tekemisestä. Minusta on kiusallista olla huomion kohteena, ja kun esimerkiksi ylihuomenna valmistun proviisoriksi, yritän pitää juhlallisuudet hyvin epämuodollisina.

Lachesis sanoi:

Minusta on kiusallista olla huomion kohteena, ja kun esimerkiksi ylihuomenna valmistun proviisoriksi, yritän pitää juhlallisuudet hyvin epämuodollisina.

Click to expand...

Tämä ei mene juhlistamiseksi, joten sallinet minun sanoa onnea tuntematta kiusaannusta

Mielestäni turhia juhlia ovat juhlat, joiden todellinen merkitys on vääristynyt jollain tapaa. Tiedetään, lähes kaikkien juhlapäivien merkityshän on vääristynyt siitä täysin alkuperäisestä aatteesta ainakin jotenkin, mutta esimerkiksi Halloween on minusta täysin turha kaupallinen roskajuhla. Suomeen ei ikinä voi saada sellaista Halloween-tunnelmaa kuin Amerikassa on.
Joulun kaupallistaminen ahdistaa minua myös. Loppujen lopuksi mitään erityisen turhia juhlia ei ole, mielestäni asioiden juhlistaminen on vain hupaa..

Lachesis sanoi:

Minusta on kiusallista olla huomion kohteena, ja kun esimerkiksi ylihuomenna valmistun proviisoriksi, yritän pitää juhlallisuudet hyvin epämuodollisina.

Click to expand...

Aivan. Siksi inhoankin olla juhlakaluna. Toisten syntymäpäiväjuhlissa vielä menettelee, mutta kumminkin. Ne ovat aina samanlaisia. Syödään kakkua, ym. herkkuja ja jutellaan. Pienenä niissä oli vielä jotain järkeäkin. Nykyisin ei. Taidan ensi vuonna kadota syntymäpäivieni aikaan enkä vastaa puhelimeen. Onnentoivottajat kuuseen.

Minä en ole ollenkaan juhla-ihminen. Tänään juuri kiistelin mummoni kanssa siitä, että en haluaisi itselleni ylioppilasjuhlia, koska mielestäni sitä(kin) on täysin turha juhlia. Satuin kuulemaan hauska argumentin siitä, että eihän esim. omat ylioppilasjuhlat ole omat juhlat. Ne ovat suvun juhlat, jotka nyt vaan on pakko järjestää jo ihan perinnesyistä. Järjetöntä sanon minä.

Kaikki sukujuhlat (ylioppilasjuhlat, suuret syntymäpäivät yms.) ovat todella typeriä tapahtumia. Yleensä ne järjestetään, koska se on tapa, vaikka juhlakalu ei itse sitä haluaisikaan. Juhlissa ihmiset vain kulkevat pöydän luota toiseen jutellen tyhjänpäiväisiä ja unohtaen kokonaan sen, miksi juhlitaan. Todelliset juhlat olisivat sellaiset, joissa kaikki tietävät mitä juhlitaan ja sitä myös juhlittaisiin.

Joulu, juhannus ja muut perinnejuhlat ovat mielestäni taas ihan kivoja, joskus. Niissä on jopa ideaa perinnesyihin tai vaikkapa juuri uskontoon vedoten. Tapa, jolla meidän suku juhlii joulua on vain hyvin paljoin erilainen kuin miten minä sitä juhlisin. Suomalaisilla juhliminen menee aika usein siihen, että loppuillasta ollaan enemmän kuin vähemmän konttauskunnossa. Jotenkin tuntuu, että minulle ei ole olemassa oikeanlaista juhlaa .

Juhliminen on siis jokseenkin turhaa. Etenkin henkilökohtaiset juhlat, joita henkilö ei haluaisi juhlia. Taidan taas paeta jonnekkin syntytmäpäivieni ajaksi, vaikka täytänkin "merkittävät 18 vuotta".

Jaa-ah. Meidän perheessä nimipäiviä on tavattu aina juhlia mukavasti perhepiirissä kakun ja pienen lahjankin kera, eli minun näkökulkastani nimipäivät eivät ole mitenkään turha juhla. Kuten ovat jo monet sanoneet, turhia juhlia luonnollisesti ovat sellaiset, jotka järjestetään vähän pakotetusti. Juhlapyhät ynnä -päivät ovat hyvä tekosyy juhlia, syödä hitusen arkea koreammin yms, ja sellaisina minusta ihan mukavia - jos ne eivät ole pakotettuja. Syntymäpäiviäkin te ilmeisesti juhlitte jotenkin väärin, jos joudutte turhautumaan juhlakalun roolissa - en minä sellaiseen ole koskaan törmännyt, vaikken pidäkään huomion keskipisteenä olemisesta. Ehkä olen osannut olla ottamatta juhlia liian vakavasti, hauskanpitohan se on pointtina eikä mikään muodollisen vastaanottotilaisuuden pitäminen. Ei sillä, en minäkään ole vuosiin mitään perheensisäisiä ihmeempiä synttärikekkereitä pitänyt. Kun ei ole ketä kutsua, niin ei niitä juhliakaan sitten ole järkeä yrittää pitää.
Mitään yleisesti ajatellen turhia juhlia ei ole siis järkeä yrittää nimetä, käytännössä kaikilla juhlilla on joillekin ihmisille merkitystä. Jos näitä perinteellisiä juhlapäiviä katsellaan, niin itselleni ehkä merkityksettömin on vappu. Tosin siinäkin kai vikana on lähinnä, etten ole oikein oppinut juhlimaan sitä mukavasti, taasen sopivan seuran puutteessa.

Mikään juhla ei ole turha juhla, jos juhlijat eivät sitä sellaiseksi koe. Ainakin meidän suvussa juhlitaan kaiken maailman kissanristiäiset. Nimipäivät, synttärit sun muut. Ollaan sellaisia kyläluutia, että tykätään käydä toisillamme kaffella oli vaikka miten pieni syy. Ei välttämättä tarvitse kutsua edes, ja silti tietää synttäripäivän tai nimpparin iltana, että kohta soi ovikello...

Isommin en välitä juhlia, no, häitä ja sellaisia kyllä. Mutta muuten tuollaiset pienet juhlat lähipiirin kanssa ovat mukavia. Minusta meidän suvun kokoontumiset tuovat elämään sellaista... turvallisuutta. On tuki, turva ja rakkaat ihmiset lähellä, ja aina tavataan, jutellaan ja nauretaan yhdessä. Vaikka sitten syynä olisi tädin koiran synttärit.

Miksi tarvitaan aina jokin tekosyy juhlia? Miksei voitaisi vain päättää, että hei! Nyt koko suku/kaverilössi paikalle ja pirskeet pystyyn! Nykyisessä tilanteessa olen mieluummin juhlimatta kuin mitä kutsun kaikki ah-niin rakastetut sukulaiseni ja väännän tekohymyä juhlien hengettärenä vaikka mieluummin kitkisin nokkosia mummin parsakaalimaasta...

Itse en ole viettänyt synttäreitä moneen vuoteen, ja pelkkä ajatus virallisesta juhlinnasta saa hiukset ja karvat pystyyn. Se on kuin söisi terveellistä karkkia!

Useimmat juhlat ovat kuitenkin ihan siedettäviä, jos ne pidetään pienellä porukalla. Mikään ei ole niin ikävää kuin kohteliasuudesta paikalle saapuneet neljännet serkut...etenkin hautajaisissa, vaikkei ne nyt ihan aiheeseen liitykään...

Tänään olisikin varmaan nimipäiväkahvit tarjolla, meidän suku tuntien... eli jos illalla tekee mieli tavata äiti ja veli ja tädit ja sen sellaista, niin tietää minne menee.

On se mukavaa. Ja sunnuntaina tavattiin täällä meillä, kun oli mun synttärit. On ne kivoja ihmisiä, mun sukulaiset, joten niitä on kiva tavata. Josko sitä jaksais illalla käydä.

Miten niin turhia juhlia? Ei sellaisia olekaan.

no jos olisi juhla, jonka voisi heittää poies kalenterista, niin koulujen joulujuhlat. ihmettelen suuresti sitä, kun pikkujoulun, jouluaaton, itsenäisyyspäivän ja uuden vuoden lisäksi samassa kuussa jopa koulut järjestävät juhlia. loppujen lopuksi sekin on vain tylsä show.

Mikään juhla ei ole turha. Tai oikeastaan kaikki juhlat ovat turhia. Mutta juhlathan on tarkoitettu saamaan ihmiset iloiseksi, jos vain keksii jonkun syyn jonka varjolla juhlia, niin miksi ei käyttäisi sitä? Joskushan juhlitaan kokonaan ilman syytäkin.
Syntymäpäivät ovat minulle tärkeä juhla siitä, että kuitenkin joku tuntuu muistavan, että on olemassa. Silloin ei päivänsankari ole itsestäänselvyys, vaan hänen olemassaoloaan juhlitaan. Mnusta lahjojen antaminen syntymäpäiväsankarille on kuin sanoisi 'kiitos, että olet olemassa'.

aivan, syntymäpäivät ovat tärkeitä. silloin ei ainakaan pääse huomaamaan heti, että "olenkin jo 35 ja vielä asun kotona." karmiva ajatus

Mikään juhla ei ole turha. Jokaiselle ihmiselle perinteet ja juhlat ovat tärkeitä ja hän haluaa kunnioittaa ja iloita niistä. Syntymä- ja nimipäivinä on mielestäni hyvinkin ilahduttavaa, jos joku viitsii järjestää minulle juhlat siksi, että satun täyttämään vuosia. Juhlista tulee, kuten Fearless sanoi, tunne, että joku muistaa toisen olevan olemassa. Ja jos se ei ole onnellinen ajatus, niin ei sitten mikään.

Juhlia voi niin monesta syystä. Voi juhlia ammattiin tai ylioppilaaksi valmistumista, voi juhlia kahden ihmisen avioliittoa tai kihlajaisia, ripillepääsyä, syntymäpäiviä, nimipäiviä, hääpäivää. Tai voi juhlia aivan juhlimisen ilosta. Joskus, kun on masentunut ja haluaisi jotain piristävää ohjelmaa, tulee mieleen juhlat. Koska juhlia ei välttämättä ole muuten lähettyvillä, voi ne itse järjestää, keksiköön syyksi sitten lemmikkisammakon oston vuosipäivän tai jotain muuta, mitä tahansa. Juhla kerää ystävät ja sukulaiset yhteen viettämään aikaa ja nauttimaan yhdessäolosta. Ja mikä sen ihanampaa kuin kaikki rakkaat yhdessä ja pitämässä hauskaa, varsinkin kun on itse mukana? Eivät koulujen joulujuhlatkaan välttämättä ole turhia. Mutta jos on sekä itsenäisyysjuhlat että joulujuhlat kuten meillä, niin toinen tympii.

Joskus on tosiaan piinaavaa olla kaikkien huomion kohteena. Itselläni on tulossa rippijuhlat syyskuussa ja odotan niitä pelonsekaisin tuntein. Kaikki sukulaiset kutsuttuna ja suurin osa paikalla, kaikkien huomio ja mielenkiinto suunnattuna minuun. Se osaa olla piinaavaa, kun sitä joutuu odottamaan. Mutta jos epäluulot osoittautuvat vääriksi, heitän hattuni ilmaan :>.

Miten kukaan voi olla pitämättä huomion keskipisteenä olemisestä?
Minusta se juuri on ihanaa syntymäpäivä yms. juhlissa, saa paljon huomiota ja saa edes muutaman kerran elämässään olla tärkein ihminen. Tulee ihanan arvostettu olo. :wink:

Edit: jalokuusi: Alan jo järkyttyä pahasti! Miten kukaan voi olla haluamatta prinsessahäitä?! Häissä pitää olla stata vierasta, paljon koristeita ja valtava hääpuku!

Orkrist sanoi:

Syntymä- ja nimipäivinä on mielestäni hyvinkin ilahduttavaa, jos joku viitsii järjestää minulle juhlat siksi, että satun täyttämään vuosia.

Click to expand...

Yllätys juhlat voisin halutakkin. Sellaiset, etten tietäsi mitään etukäteen.

Inhottavaa on järjestää sellaisia juhlia missä kaikilta menee hermot. Rippijuhlani mm. olivat sellaiset. Äiti höösäsi varmaan kuukauden ennen juhlia syömisistä, kukista, paikasta missä ne pidetään, vieraiden määrästä ja kaikesta. Itse vain ajattelin, että ihan pienet juhlat olisivat ihan kivat. Suurpippalot niistä sitten tulivat ja suutitti ihan kamalasti kun ruokakin tilattiin jostain pitopalvelusta. Eivät olleet edes mieleisiä minulle (paitsi kakku). Lopulta sitten otti päähän sukulaiset (joita en edes kaikkia tuntenut) ja koko juhlat niin paljon, että lähdin pois omista kemuistani. Eipä olleet kaivanneet minua kummoisesti. Pitkään olivat juhlineet.

Jos joskus menen naimisiin, niin järjestän itse hääni. Vegasiin voisinkin karata, niin ei tarvitsisi suunnitella mitään. Isoille sadan vieraan prinsessahäille sanon kyllä EI!

MUOKSIS
Ja nyt olen sitten serkkuni lakkiaisiin lähdössä. Taidan tunkea suuhuni ruokaa siihen malliin, ettei tarvitse puhua kenellekään puolitutuille. Ehkäpä siitä selviän. Löydän jonkun pimeän nurkan minne hautaudun siihen saakka kun töytyy lähteä kotiin..

jalokuusi sanoi:

Jos joskus menen naimisiin, niin järjestän itse hääni. Vegasiin voisinkin karata, niin ei tarvitsisi suunnitella mitään. Isoille sadan vieraan prinsessahäille sanon kyllä EI!

Click to expand...

[off-topic]
Periaatteessa.. sadan vieraan häät eivät välttämättä edes ole kovin isot prinsessahäät. Tai no. Prinsessamaisuudestahan päätät itse alusta alkaen, mutta kun ajattelee lopulta sitä määrää, joita tulee puolisosi ja itsesi puolelta, kyllä se helpostikin hipoo sataa.
Niinno, ainakin jos on hyvät sukulaissuhteet ja on vain iloinen nähdessään heitä häissään. :roll:

Ja hemmetti, jos Vegasiin karkaat, pakkaat minut matkalaukkuusi, sinähän et naimisiin mene ilman minun hurrausta vieressä!
[/off-topic]

Jotenkin tuosta että synttärit olisi turha juhla tulee vain sellainen turhautunut olo. Niitä on juhlittu joissain perheissä ja niin vain on. En edes uhraa sille kovinkaan useasti ajatusta että juhlitaanko vuosiani vai ei. Synttärit on tapa joka on ollut jo ties kuinka kauan, eikä sitä noin vain muuteta.
Jos ei tykkää, niin ei juhli.

Mikään juhla ei mielestäni ole varsinaisesti turha, mutta ihmisisä ei pitäisi velvoittaa juhlimaan sellaisia asioita, joita he eivät halua juhlia. Syntymäpäivien juhlinnan veikkaisin juontuvan siltä ajalta, kun kalenteri oli jo sen verran yleisesti tunnettu, että ihmisten syntymäpäivät alkoivat jäädä mieleen, mutta elämä kuitenkin niin epävarmaa, että oli todella syytä juhlia, kun oli taas saanut elää kokonaisen vuoden.

Nimipäivät eivät ole ainakaan minulle juhla. Silloin sanotaan hyvää nimipäivää ja se siitä. Saattaahan sitä saada jonkin kukan tai suklaata pienenä lahjana, mutta ei siitä tarvitse niin isoa asiaa tehdä.
Syntymäpäivät eivät tosiaankaan ole turha juhla. Siinähän juhlistetaan sitä, että joku on syntynyt meidän iloksemme. Ainakin sen vuosipäivää.
Turhia juhlia ovat mielestäni uusi vuosi ja vappu. Ovathan ne ihan kivaa vaihtelua arkeen, mutta vuodethan menevät ja tulevat. Ei sitä juhlistaa tarvitse. Sitä paitsi ei ole kivaa, kun ilotulitusraketit paukkuvat ja koira tärisee pöydän alla.